Olen maininnut "lelumetsän" ensimmäisen kerran merkinnässä Virikkeellistämisohjelma lemmikeille: papukaijat. Olkoon se sitten lelupuu, -seinä, tai -ketju, idea on sama.
Mikä on siis lelumetsä tai lelupuu? Alunperin mietin lintuhuoneeseen verkkopylvästä (johon lintu ei voi päästä sisälle turvallisuuden vuoksi, eli se on lattiasta kattoon tai tukittu päistä), johon voisi kiinnittää lähes loputtomasti leluja, verkkoon kun lelujen kiinnittäminen on helppoa. Virike voisi olla myös leluketju, eli kettinki, johon leluja kiinnitetään, tai leluseinä, joka on verkkoseinä, johon leluja kiinnitetään. Tarkoitus olisi luoda monipuolinen ja sekalainen virikekattaus, joka jäljittelisi luontaista ravinnonetsintää tavalla, johon moni lintu ei vankeudessa törmää.
Luonnossa papukaijan ravinnonhankinta voi olla esim. seuraavanlainen: lintu löytää puun, jossa se haluaa ruokailla. Se näkee isot rykelmät oksia, joissa on hedelmiä, lehtiä, silmuja, risuja, nuppuja jne. Löytääkseen ruokapalan, sen on mentävä sitä etsimään, vaikka se tietäisi, että jostain täältä se löytyy. Jopa isossa kasassa hedelmiä, marjoja tai tähkiä sen on löydettävä se paras ja syömäkelpoisin palanen. Ei siis riitä, että se löytää sopivan puun, vaan sen lisäksi sen on löydettävä puusta sopivat ruokapalat. Hedelmissä voi olla eroja esim. kypsyyden suhteen: osa on raaempia, osa kypsempiä, osa vaurioituneita, osa ehjiä. Lintu valitsee omasta mielestään parhaan (joka ei välttämättä vastaa ihmisen mielipidettä parhaasta). Yleensä myös tästä palasesta se syö vain parhaat palat tiputtaen loput, esim. hedelmästä vain hedelmälihan tai jopa vain siemenet, tiputtaen pois kuoret, kannan ja muut joita se ei halua syödä. Sitten se etsii seuraavan ruokapalan.
Vaikka tarjoamme linnuillemme ruokavirikkeitä kuten tuhottavia ruokaleluja tai täytettäviä akryylisiä/metallisia älypelejä, ne löytyvät yleensä linnun rajatusta elinympäristöstä hyvin pienellä vaivalla, yleensä vain vilkaisulla. Tämä on se, johon ei yleensä kiinnitetä, tai ei voi kiinnittää huomiota.
Mikä on siis lelumetsä tai lelupuu? Alunperin mietin lintuhuoneeseen verkkopylvästä (johon lintu ei voi päästä sisälle turvallisuuden vuoksi, eli se on lattiasta kattoon tai tukittu päistä), johon voisi kiinnittää lähes loputtomasti leluja, verkkoon kun lelujen kiinnittäminen on helppoa. Virike voisi olla myös leluketju, eli kettinki, johon leluja kiinnitetään, tai leluseinä, joka on verkkoseinä, johon leluja kiinnitetään. Tarkoitus olisi luoda monipuolinen ja sekalainen virikekattaus, joka jäljittelisi luontaista ravinnonetsintää tavalla, johon moni lintu ei vankeudessa törmää.
Luonnossa papukaijan ravinnonhankinta voi olla esim. seuraavanlainen: lintu löytää puun, jossa se haluaa ruokailla. Se näkee isot rykelmät oksia, joissa on hedelmiä, lehtiä, silmuja, risuja, nuppuja jne. Löytääkseen ruokapalan, sen on mentävä sitä etsimään, vaikka se tietäisi, että jostain täältä se löytyy. Jopa isossa kasassa hedelmiä, marjoja tai tähkiä sen on löydettävä se paras ja syömäkelpoisin palanen. Ei siis riitä, että se löytää sopivan puun, vaan sen lisäksi sen on löydettävä puusta sopivat ruokapalat. Hedelmissä voi olla eroja esim. kypsyyden suhteen: osa on raaempia, osa kypsempiä, osa vaurioituneita, osa ehjiä. Lintu valitsee omasta mielestään parhaan (joka ei välttämättä vastaa ihmisen mielipidettä parhaasta). Yleensä myös tästä palasesta se syö vain parhaat palat tiputtaen loput, esim. hedelmästä vain hedelmälihan tai jopa vain siemenet, tiputtaen pois kuoret, kannan ja muut joita se ei halua syödä. Sitten se etsii seuraavan ruokapalan.
 |
| Oi, mikä näistä on paras pala? Kuva: Wikipedia / Jonathan Wilkins, CC BY-SA 3.0 |
Vaikka tarjoamme linnuillemme ruokavirikkeitä kuten tuhottavia ruokaleluja tai täytettäviä akryylisiä/metallisia älypelejä, ne löytyvät yleensä linnun rajatusta elinympäristöstä hyvin pienellä vaivalla, yleensä vain vilkaisulla. Tämä on se, johon ei yleensä kiinnitetä, tai ei voi kiinnittää huomiota.
Muihin ruoanhankinnan osioihin kyllä voi yrittää kiinnittää huomiota. Asettamalla foraging-lelut kauas toisistaan, jolloin lintu joutuu liikkumaan niiden välillä, joutuu lintu liikkumaan enemmän. Asettamalla lelut sellaiseen paikkaan, että lintu joutuu esim. kurottelemaan, roikkumaan tai muuten voimistelemaan niitä kohti, joutuu lintu jumppaamaan. Lelun tulee olla sopivan haastava, jotta sen sijaan että lintu voi vain lelusta (sen pinnalta tai sisältä) helposti poimia ruoan, vaan se joutuisi käyttämään nokkaansa, älyä tai voimaa että se saa ruokapalan. Parhaimmillaan lintu saa tällöin nokkaansa vasta käsittelyä vaativan esim. paperiin käärityn ruokapalan haltuunsa, joka jäljittelee kuorimista ja valikointia luonnossa.
Hyvin isoissa ja monipuolisesti sisustetuissa tiloissa uuden lelun löytyminen ei välttämättä ole niin yksioikoista. Näitä ovat lähinnä vain suuret lintuhuoneet tai ulkohäkit, joissa on niin paljon kaikkea sälää muutenkin, että uusi lelu ei pomppaa silmille. Tämäkään ei kuitenkaan jäljittele luontoa siltä osin, mitä tässä haen: suuressakin tilassa linnulla saattaa kestää aikaa vain huomata uusi lelu, mutta kun se näkee sen, se voi välittömästä alkaa työstää sitä. "Lelupuun" parissa lintu tietää lelumassan olemassaolosta, mutta ei luultavasti ensivilkaisulla huomaa, mitä sinne on lisätty, varsinkin jos lelumassalla on useampi sivu, joita lintu ei näe yhtä aikaa.
Ruokapaikan etsintää voisi omasta mielestäni yrittää korvata juurikin lelupuulla/-ketjulla/-seinällä. Siinä olisi paljon sekalaista sälää, juurikin lintuturvallisia leluja. Näiden lelujen joukkoon lisättäisi joka päivä linnun annos kuivaruokaa (tai tuoreruokaa, jos haluaa tarjoilla helposti pilaantuvan tuoreruoan myös ruokalelusta, jolloin on huomioitava hygienia hyvin) tai lelu/leluja jotka sisältävät sen. Lintu joutuu etsimään uuden lisäyksen kokoelmaan, sillä uutta lisäystä on hankalampi löytää "sillisalaatin" seasta kuin sen ilmestyessä vain roikkumaan häkkiin tai lintuhuoneeseen.
Tässä vielä pari pohdintaa lelupuun toteuttamiselle:
- Käytä turvallisia leluja, kiinnikkeitä ja alustaa. Kiinnitä lelut niin, että ne eivät keskenään luo paikkoja, joihin linnun varpaat, jalat, pää tai nokka voi jäädä kiinni. Esim. osa leluista voi olla turvallisia yksinään, mutta jos leluja liittää paljon niin että ne ovat limittäin ja päällekäin, ne voivat muodostaa vaaranpaikkoja. Myös turvalliset kiinnikkeet ovat oleellisia: itse suhtaudun epäilevästi kettinkeihin, koska linnun varpaat voivat jäädä niihin kiinni. Tarpeeksi suurisilmäinen ketju (esim. se, mihin nämä lelut ripustetaan) on OK, kunhan ketjun lenkit eivät ole niin suuria, että linnun pää voi mahtua siitä läpi. Osa linnuista osaa myös avata erilaisia lukkoja ja klipsejä, ja saada nokkansa niihin jumiin. Käytä sellaisia leluja, jotka koet omalla linnullasi turvalliseksi.
- Varmista, että lelut ovat kunnolla kiinni, niin että ne eivät voi pudota ja lintu niiden mukana. Negatiiviset kokemukset luovat pelkoa virikettä kohtaan. Jos on vaarana, että lintu availee kiinnikkeitä (isot linnut, varsinkin kakadut ja arat tekevät tätä) voi kiinnittämiseen käyttää esim. pieniä munalukkoja.
- Pohdi, montako leluseinää tai -puuta on ideaali ja minkä mallinen on paras saatavilla olevaan tilaan. Lintuhuoneeseen mahtuisi useampi, häkkiin kannattaa toteuttaa vain yksi, esim. vain seinä, ettei se vie liikaa tilaa muulta puuhailulta. Seinä on aikalailla kaksiulotteinen (jos se täytetään vain yhdeltä puolelta), jolloin lintu huomaa uuden lisäyksen kiertelemättä. Kahdelta puolelta täytettyä seinää tai pylvästä lintu joutuu parhaimmillaan kiertelemään ympäri, jotta se löytää uuden lisäyksen.
- Muista hygienia: lelumassan (oli sen muoto sitten puu, pylväs, ketju tai seinä) kannattaa olla sellainen, ettei lintu voi jäädä liiaksi istuskelemaan yläosaan ja kakata alempien lelujen päälle. Kuvitelmissani lelumassa on sellainen, että linnun on pakko roikkua tai kiipeillä leluissa hieman hankalassa ja fyysisesti haastavassa asennossa, jotta se saa samalla liikuntaa, muttei jää hengailemaan leluihin muutoin. Myöskään tämän lelumassan päälle ei tule asentaa orsia, joilla lintu voi istuskella ja kakata virikkeen päälle.
- Huomioi, että kaikkien lelujen ei tarvitse olla foraging-leluja tai linnun lemppareita! Tarkoitus on myös vain luoda leluilla sekalainen massa, josta linnun on hankalampi huomata uusia lisäyksiä tai etsiä ruokaa.
- Pohdi, haluatko säilyttää kaikkia leluja puussa ja täyttää ne siihen suoraan, vai säilyttää täytettyjä leluja kaapissa ja lisätä ne kokonaisina uutena puuhun. Jälkimmäinen on helpompi: lintu huomaa jossain välissä uuden lisäyksen, ja alkaa tonkia sitä. Ensimmäinen, eli että lelut täytetään suoraan puuhun (linnun näkemättä, esim. lintu toisessa huoneessa) linnun tulee olla todella kokenut ruoanetsijä tällä keinolla, että se ei luovuta ja näänny, vaan jatkaa etsimistä tietäen, että kyllä se ruoka jostain löytyy.
- Lisää lelut tai ruoka lelumassaan niin, ettei lintu näe. Muutoin koko virikkeen tarkoitus menee pilalle. Lintu voi olla esim. toisessa tilassa sen aikaa. Aluksi lintua voi kuitenkin tutustuttaa virikkeeseen lisäämällä herkkuja ja ruokaa sen nähden.
- Aloita helposta! Kuten minkä tahansa uuden virikemuodon kanssa, ei kannata aloittaa liian hankalasta, jotta eläin ei turhaudu ja lannistu. Lelumassan kerääminen kannattaa aloittaa vain muutamalla lelulla, ja vaihtaa ruokaa sisältävä lelu linnun nähden. Tätä ennen linnun on oltava taitava ruoanhankkija kyseisenlaisista (erilaisista) leluista sellaisenaan, että se esim. tietää että pahvin ja/tai paperin sisällä on ruokaa, tai miten tiettyjä älypelejä käytetään. Tällöin se osaa hakeutua niiden luokse jo vanhan tiedon pohjalta. Varulta linnulle voi myös näyttää, kun leluun täytetään ruokaa.
Hyvin isoissa ja monipuolisesti sisustetuissa tiloissa uuden lelun löytyminen ei välttämättä ole niin yksioikoista. Näitä ovat lähinnä vain suuret lintuhuoneet tai ulkohäkit, joissa on niin paljon kaikkea sälää muutenkin, että uusi lelu ei pomppaa silmille. Tämäkään ei kuitenkaan jäljittele luontoa siltä osin, mitä tässä haen: suuressakin tilassa linnulla saattaa kestää aikaa vain huomata uusi lelu, mutta kun se näkee sen, se voi välittömästä alkaa työstää sitä. "Lelupuun" parissa lintu tietää lelumassan olemassaolosta, mutta ei luultavasti ensivilkaisulla huomaa, mitä sinne on lisätty, varsinkin jos lelumassalla on useampi sivu, joita lintu ei näe yhtä aikaa.
Ruokapaikan etsintää voisi omasta mielestäni yrittää korvata juurikin lelupuulla/-ketjulla/-seinällä. Siinä olisi paljon sekalaista sälää, juurikin lintuturvallisia leluja. Näiden lelujen joukkoon lisättäisi joka päivä linnun annos kuivaruokaa (tai tuoreruokaa, jos haluaa tarjoilla helposti pilaantuvan tuoreruoan myös ruokalelusta, jolloin on huomioitava hygienia hyvin) tai lelu/leluja jotka sisältävät sen. Lintu joutuu etsimään uuden lisäyksen kokoelmaan, sillä uutta lisäystä on hankalampi löytää "sillisalaatin" seasta kuin sen ilmestyessä vain roikkumaan häkkiin tai lintuhuoneeseen.
 |
| Kuvakäsitelty havainnekuva. Normaalissa lintutilassa ruokaa sisältävä lelu (tässä tapauksessa omenaa ja sitrushedelmiä tangossa (melko keskellä vihreän linnun alaoikealla) on melko helppo huomata. Alemmassa kuvassa ruokalelu on piilotettu "leluketjun" sekaan. Oikeasti tämä olisi vieläkin haastavampi: lintu näkisi pelkästään uuden lelun, jonka se tietää sisältävän ruokaa, muttei varsinaisesti näkisi ruokaa. Se ei myöskään ennalta tietäisi, millainen uusi lisäys on, ja mitä etsiä. |
Tässä vielä pari pohdintaa lelupuun toteuttamiselle:
- Käytä turvallisia leluja, kiinnikkeitä ja alustaa. Kiinnitä lelut niin, että ne eivät keskenään luo paikkoja, joihin linnun varpaat, jalat, pää tai nokka voi jäädä kiinni. Esim. osa leluista voi olla turvallisia yksinään, mutta jos leluja liittää paljon niin että ne ovat limittäin ja päällekäin, ne voivat muodostaa vaaranpaikkoja. Myös turvalliset kiinnikkeet ovat oleellisia: itse suhtaudun epäilevästi kettinkeihin, koska linnun varpaat voivat jäädä niihin kiinni. Tarpeeksi suurisilmäinen ketju (esim. se, mihin nämä lelut ripustetaan) on OK, kunhan ketjun lenkit eivät ole niin suuria, että linnun pää voi mahtua siitä läpi. Osa linnuista osaa myös avata erilaisia lukkoja ja klipsejä, ja saada nokkansa niihin jumiin. Käytä sellaisia leluja, jotka koet omalla linnullasi turvalliseksi.
- Varmista, että lelut ovat kunnolla kiinni, niin että ne eivät voi pudota ja lintu niiden mukana. Negatiiviset kokemukset luovat pelkoa virikettä kohtaan. Jos on vaarana, että lintu availee kiinnikkeitä (isot linnut, varsinkin kakadut ja arat tekevät tätä) voi kiinnittämiseen käyttää esim. pieniä munalukkoja.
- Pohdi, montako leluseinää tai -puuta on ideaali ja minkä mallinen on paras saatavilla olevaan tilaan. Lintuhuoneeseen mahtuisi useampi, häkkiin kannattaa toteuttaa vain yksi, esim. vain seinä, ettei se vie liikaa tilaa muulta puuhailulta. Seinä on aikalailla kaksiulotteinen (jos se täytetään vain yhdeltä puolelta), jolloin lintu huomaa uuden lisäyksen kiertelemättä. Kahdelta puolelta täytettyä seinää tai pylvästä lintu joutuu parhaimmillaan kiertelemään ympäri, jotta se löytää uuden lisäyksen.
- Muista hygienia: lelumassan (oli sen muoto sitten puu, pylväs, ketju tai seinä) kannattaa olla sellainen, ettei lintu voi jäädä liiaksi istuskelemaan yläosaan ja kakata alempien lelujen päälle. Kuvitelmissani lelumassa on sellainen, että linnun on pakko roikkua tai kiipeillä leluissa hieman hankalassa ja fyysisesti haastavassa asennossa, jotta se saa samalla liikuntaa, muttei jää hengailemaan leluihin muutoin. Myöskään tämän lelumassan päälle ei tule asentaa orsia, joilla lintu voi istuskella ja kakata virikkeen päälle.
- Huomioi, että kaikkien lelujen ei tarvitse olla foraging-leluja tai linnun lemppareita! Tarkoitus on myös vain luoda leluilla sekalainen massa, josta linnun on hankalampi huomata uusia lisäyksiä tai etsiä ruokaa.
- Pohdi, haluatko säilyttää kaikkia leluja puussa ja täyttää ne siihen suoraan, vai säilyttää täytettyjä leluja kaapissa ja lisätä ne kokonaisina uutena puuhun. Jälkimmäinen on helpompi: lintu huomaa jossain välissä uuden lisäyksen, ja alkaa tonkia sitä. Ensimmäinen, eli että lelut täytetään suoraan puuhun (linnun näkemättä, esim. lintu toisessa huoneessa) linnun tulee olla todella kokenut ruoanetsijä tällä keinolla, että se ei luovuta ja näänny, vaan jatkaa etsimistä tietäen, että kyllä se ruoka jostain löytyy.
- Lisää lelut tai ruoka lelumassaan niin, ettei lintu näe. Muutoin koko virikkeen tarkoitus menee pilalle. Lintu voi olla esim. toisessa tilassa sen aikaa. Aluksi lintua voi kuitenkin tutustuttaa virikkeeseen lisäämällä herkkuja ja ruokaa sen nähden.
- Aloita helposta! Kuten minkä tahansa uuden virikemuodon kanssa, ei kannata aloittaa liian hankalasta, jotta eläin ei turhaudu ja lannistu. Lelumassan kerääminen kannattaa aloittaa vain muutamalla lelulla, ja vaihtaa ruokaa sisältävä lelu linnun nähden. Tätä ennen linnun on oltava taitava ruoanhankkija kyseisenlaisista (erilaisista) leluista sellaisenaan, että se esim. tietää että pahvin ja/tai paperin sisällä on ruokaa, tai miten tiettyjä älypelejä käytetään. Tällöin se osaa hakeutua niiden luokse jo vanhan tiedon pohjalta. Varulta linnulle voi myös näyttää, kun leluun täytetään ruokaa.
 |
| Jouluiset lelupuut, joissa näkee lelumäärän paljouden aiheuttaman sillisalaatti-efektin, ja kuinka paljon tutkittavaa linnuilla on, jotta ne löytävät ruokaa sisältävän lelun. Nämä puut on tarkoitettu vain valvottuun hengailuun. Kuvat: Phoenix Landing Foundation |
Kommentit
Lähetä kommentti