Olen itsekin määrätty etätöihin, ja Suomen valtio kehottaa välttämään muita kuin välttämättömiä liikkeitä. Moni yritys on sulkenut ovensa, ja kokoontumisia ihmisten kanssa pitää välttää. Itse vältän tällä hetkellä myös kaverien näkemistä, ihan varalta, vaikka tällä hetkellä virallinen ohjeistus taitaakin olla, että vain yli 10 hengen kokoontumisia pitäisi välttää. Sosiaaliset tarpeet onneksi tulee osittain tyydytettyä avopuolison kanssa, ja onneksi meillä on vielä netti, jonka kautta chattailla, jutella ja jopa tehdä videopuheluita kavereille ja sukulaisille. Viihdyttämistavat ovat sinäänsä vähän tiukassa, koska moni harrastustoiminta on lakannut, ja kauppojen ollessa kiinni omat mahdollisuuteni esim. askartelutarvikkeiden hankkimiseen tai hupishoppailuun ovat nyt karsitut. Hmm, vähän sosiaalisia kontakteja, samat seinät, vähän vrikkeitä, vähentynyt valinnanvapaus, kuulostaa tutulta...
Karanteeni tai muut varotoimenpiteet koronaviruksen vuoksi saavat ihmisen elämän muistuttamaan lemmikin elämää. Tämä voi olla oiva hetki ajatustyölle sen suhteen, millaisissa oloissa lemmikkejä pidämme.
Varsinkin yksin elävillä ihmisillä sosiaalinen eristys voi olla hyvin ankaran tuntoinen. Tämä on kuitenkin vain esimakua siitä, mitä yksin elävä, sosiaaliseen lajiin kuuluva eläin tuntee. Parhaimmillaan eläin on kesy, ja saa ihmisestä seuraa, mutta Suomessakin on lukemattomia lemmikkejä, jotka kuuluvat sosiaaliseen lajiin, mutta jotka ovat liian villejä tai arkoja saadakseen seuraa ihmisestä. Ne ovat alituiseen sosiaalisessa eristyksessä. Lue lisää merkinnästä: Yksinäisyys vanhentaa... ja tappaa.
Jos ihminen on kotiin sidottu ja vähällä tekemisellä, myös tylsyys alkaa iskeä. Etätyöt haukkaavat puolet valveillaoloajasta, ja perheellisillä lapsien kanssa touhuaminen pitää virkeänä. Entä sitten työttömät, lomautetut ja perheettömät? Tylsyys alkaa olla riipivää, jos harrastus- ja sosialisoimismahdollisuudet on typistetty minimiin. Ihminen voi aina hakea hupia älypuhelimen, tietokoneen tai TV:n parista (lukeminen, kirjoittaminen, koneella piirtäminen, uuden oppiminen, pelaaminen jne.), mutta yleensä tämä ei ihmisille riitä. Uutiskanavat ovat julkaisseet jopa ohjeita, kuinka pärjätä kotona pitkiä aikoja tylsistymättä ja saamatta tämän vuoksi hermoromahdusta.
Kotona tylsyyttä lisää myös se, että siellä kaikki on nyt samaa. Samat seinät, samat tekemiset, samat ihmiset. Ilman uloslähdön suomia mahdollisuuksia tekemisessä ja sosialisoinnissa ihminen alkaa murtua. Koiran tavoin voi ihminen myös karanteenissa suunnata hyvillä mielin luontoon, mutta reippailu ei ole kaikkien mieleen, ja samojen lähireittien tallaaminen voi sekin alkaa tylsistyttää.
Jos pystyt kuvittelemaan (tai pahimmillaan kokemaan) karanteenin tai eristyksen pahimmat puolet, yritä asettua lemmikkisi saappaisiin. Kuvittele olevasi jyrsijä tai papukaija, ja pohdi, mitä haluaisit muuttaa oloissasi.
Jos pidät sosiaaliseen lajiin kuuluvaa lajia yksin, harkitse vakavasti kaverin/kavereiden hankkimista. Jos tuntuu, että eläimesi ovat passiivisia enemmän kuin niiden pitäisi, virikkeellistä enemmän ja nimenomaan tavoilla, jotka tukevat lajille luonnollista käyttäytymistä, kuten ruoan hankintaa, puremista, kaivamista, piilottelua, kiipeilyä, lentämistä tms. Harrasta jotain lemmikkisi kanssa, esim. koulutus sopii kaikille lemmikeille, joilla on aivot. Tuo vaihtelevuutta lemmikkisi elämään, esim. vaihtelemalla/kierrättämällä virikkeitä. Anna eläimelle valinnanvapautta tulla ja mennä tarjoamalla sille isot, hyvin sisustetut tilat ja jos se on lemmikille turvallista, myös vapaanaoloa. Tarjoa visuaalisille lemmikeille mahdollisuus seurailla ulkomaailman tapahtumia, jolloin samat seinät eivät kyllästytä niin helposti. Hajuihin luottavilla lajeilla uusia kokemuksia ja vaihtelua voi tuoda hajumaailman kautta. Ulkohäkki tarjoaa monenlaista virikettä lajeille, joita on turvallista ulkoiluttaa, huomioi sää/lämpötila trooppisilla lajeilla.
Siinä ajatuksen aihetta! Jos luet tämän merkinnän myöhemmin, jo koronavillityksen ollessa ohi, voit muistella näitä aikoja, ja miettiä lemmikkisi asemaa kotonasi tämän kautta. :)
Karanteeni tai muut varotoimenpiteet koronaviruksen vuoksi saavat ihmisen elämän muistuttamaan lemmikin elämää. Tämä voi olla oiva hetki ajatustyölle sen suhteen, millaisissa oloissa lemmikkejä pidämme.
Varsinkin yksin elävillä ihmisillä sosiaalinen eristys voi olla hyvin ankaran tuntoinen. Tämä on kuitenkin vain esimakua siitä, mitä yksin elävä, sosiaaliseen lajiin kuuluva eläin tuntee. Parhaimmillaan eläin on kesy, ja saa ihmisestä seuraa, mutta Suomessakin on lukemattomia lemmikkejä, jotka kuuluvat sosiaaliseen lajiin, mutta jotka ovat liian villejä tai arkoja saadakseen seuraa ihmisestä. Ne ovat alituiseen sosiaalisessa eristyksessä. Lue lisää merkinnästä: Yksinäisyys vanhentaa... ja tappaa.
 |
| Sosiaalinen seura, mieluusti lajitoverin kanssa, on tärkeää papukaijoille. Ihminen ei voi koskaan täysin korvata lajitoveria. |
Jos ihminen on kotiin sidottu ja vähällä tekemisellä, myös tylsyys alkaa iskeä. Etätyöt haukkaavat puolet valveillaoloajasta, ja perheellisillä lapsien kanssa touhuaminen pitää virkeänä. Entä sitten työttömät, lomautetut ja perheettömät? Tylsyys alkaa olla riipivää, jos harrastus- ja sosialisoimismahdollisuudet on typistetty minimiin. Ihminen voi aina hakea hupia älypuhelimen, tietokoneen tai TV:n parista (lukeminen, kirjoittaminen, koneella piirtäminen, uuden oppiminen, pelaaminen jne.), mutta yleensä tämä ei ihmisille riitä. Uutiskanavat ovat julkaisseet jopa ohjeita, kuinka pärjätä kotona pitkiä aikoja tylsistymättä ja saamatta tämän vuoksi hermoromahdusta.
Kotona tylsyyttä lisää myös se, että siellä kaikki on nyt samaa. Samat seinät, samat tekemiset, samat ihmiset. Ilman uloslähdön suomia mahdollisuuksia tekemisessä ja sosialisoinnissa ihminen alkaa murtua. Koiran tavoin voi ihminen myös karanteenissa suunnata hyvillä mielin luontoon, mutta reippailu ei ole kaikkien mieleen, ja samojen lähireittien tallaaminen voi sekin alkaa tylsistyttää.
Jos pystyt kuvittelemaan (tai pahimmillaan kokemaan) karanteenin tai eristyksen pahimmat puolet, yritä asettua lemmikkisi saappaisiin. Kuvittele olevasi jyrsijä tai papukaija, ja pohdi, mitä haluaisit muuttaa oloissasi.
 |
| Jyrsittävät asiat, suuret tilat, ruoka ja seura ovat oivia keinoja virikkeellistää papukaijaa. |
Jos pidät sosiaaliseen lajiin kuuluvaa lajia yksin, harkitse vakavasti kaverin/kavereiden hankkimista. Jos tuntuu, että eläimesi ovat passiivisia enemmän kuin niiden pitäisi, virikkeellistä enemmän ja nimenomaan tavoilla, jotka tukevat lajille luonnollista käyttäytymistä, kuten ruoan hankintaa, puremista, kaivamista, piilottelua, kiipeilyä, lentämistä tms. Harrasta jotain lemmikkisi kanssa, esim. koulutus sopii kaikille lemmikeille, joilla on aivot. Tuo vaihtelevuutta lemmikkisi elämään, esim. vaihtelemalla/kierrättämällä virikkeitä. Anna eläimelle valinnanvapautta tulla ja mennä tarjoamalla sille isot, hyvin sisustetut tilat ja jos se on lemmikille turvallista, myös vapaanaoloa. Tarjoa visuaalisille lemmikeille mahdollisuus seurailla ulkomaailman tapahtumia, jolloin samat seinät eivät kyllästytä niin helposti. Hajuihin luottavilla lajeilla uusia kokemuksia ja vaihtelua voi tuoda hajumaailman kautta. Ulkohäkki tarjoaa monenlaista virikettä lajeille, joita on turvallista ulkoiluttaa, huomioi sää/lämpötila trooppisilla lajeilla.
Siinä ajatuksen aihetta! Jos luet tämän merkinnän myöhemmin, jo koronavillityksen ollessa ohi, voit muistella näitä aikoja, ja miettiä lemmikkisi asemaa kotonasi tämän kautta. :)