Moni papukaijaa hankkiva ei hanki tarkoituksella lintua, jolla on jonkinlaisia ongelmia. Lemmikkilintujen ongelmat voivat olla käytöksellisiä, terveydellisiä ongelmia, tai jopa molempia linkitettynä toisiinsa. Ongelmista suurin osa voi olla ehkäistävissä ja myös korjattavissa, ainakin jossain määrin. Jokaisesta linnusta voi kuitenkin kehkeytyä ongelmallinen lintu. Väärä käsittelytapa, hoito tai ruokinta ovat omiaan ohjaamaan aiemmin ongelmattomankin linnun polulle, jossa ongelmat ovat arkipäivää. Älykkään, pitkäikäisen eläimen omistajan ei pitäisikään koskaan tuudittautua siihen, että vaikka elämä on tässä hetkessä ongelmatonta, se tulee olemaan sellaista aina myös tulevaisuudessa.
Millaisia ennaltaehkäistäviä ongelmia linnuilla voi sitten esiintyä, ja kuinka niihin tulisi varautua?
Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn käytökselliset ongelmat. Huomiohuutaminen on yksi papukaijojen yleisimpiä ongelmia lemmikkinä. Huomiohuutava lintu on oppinut, että tietyin tavoin ääntelemällä, esimerkiksi huutamalla kurkku suorana, se saa huomiota. Huomioksi riittää myös kieltämään saapuminen, sillä onhan sekin huomiota. Käyttäytymällä huonosti, eli huutamalla, lintu saa ihmisen tulemaan huoneeseen tai kääntämään katseen lintuun. Lintu hoksaa nopeasti, että rääkymällä se saa huomiota, ja käytös vahvistuu nopeasti. Huomiohuutamisen kandidaatteja ovat kaikki ihmisen seurasta pitävät linnut.
Toinen yleinen ongelma käytöksen kanssa on aggressiivisuus ja siihen liittyvä pureminen. Aggressiivisuus on myöskin yleisempää kesyillä linnuilla, jotka eivät pelkää ihmistä, vaan tuovat puremat perille perääntymisen tai pakenemisen sijaan. Joillain lajeilla aggressiivinen käytös ihmistä kohtaan herää helpommin. Näitä ovat esimerkiksi "kuumapäisiksi" kutsutut lajit, kuten yleistettynä jotkut amatsonit, suomuaratit ja caiquet eli valkovatsa-aratit. "Pehmeämmät" lajit, esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit hyökkäävät harvemmin, vaan pakottavin toimintatavoin ne alkavat ennemmin välttää ihmistä ja kättä, kuin hyökkäilemään. Lintu voi olla jopa niin aggressiivinen, että se on alati stressaantunut kokiessaan jatkuvasti tarvetta hyökkäämiseen. Lintu voi myös olla vain "resurssiaggressiivinen", ja puolustaa häkkiään tai ruokakuppejaan ihmiseltä.
Pesimävire liittyy joillain lajeilla aggressiivisuuteen. Pesimävireessä oleva lintu on yleisesti ottaen kireämpi, mutta saattaa myös raivoisasti puolustaa pesimiseen liittyviä resursseja, kuten pesäkoloja tai puolisoaan, oli se sitten lintu tai ihminen. Näihinkin ongelmiin joutuvat enemmän yleensä aggressiivisuuteen taipuvat lajit kuin säyseät lajit, joille pesimävire on enemmän fyysisesti kuluttava ja stressaava, muttei niinkään aggressiivisesti omistajaan kohdistuva. Esimerkiksi lintunaaras voi jopa kuolla munajumiin, mutta monella lajilla hormonaalisuus ja siitä johtuvat munimishimot eivät juuri herää ilman ulkoisia kannusteita.
Kuinka sitten välttää käytökseen liittyviä ongelmia? Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, kannattaa olettaa pahinta, eli että oma lintu on kandidaatti (hieman lajista riippuen) kaikenlaisille ongelmille. Huomiohuudon suhteen kannattaa huomioida itse, milloin huomioi lintua sen huutaessa, ja kannustaako (tahallaan tai vahingossa) lintua huutamiseen tai muuhun epämieluisaan äänenkäyttöön.
Aggressiivisuus monesti kumpuaa linnun käsittelystä: pakkokeinoin käsitelty lintu on herkempi aggressiiviselle käytökselle kuin täysin positiivisin keinoin koulutettu. Poikasena linnut sietävät paljon kaikkea, mitä ne eivät aikuisena siedä. Poikasena solmuunväännettävän kesy lintu ei välttämättä ymmärrä pistää vastaan, vaikka se kokeekin tilanteen epämiellyttäväksi. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka lintua kohtelee alusta saakka, ja välttää tungettelevien keinojen käyttämistä ja lukea huolella linnun kehonkieltä.
Sama omien toimintatapojen harkinta alusta asti koskee myös pesimävirettä. On mielestäni turhanpäiväistä tarjota millekään linnulle mitään pesimiseen kannustavaa laatikkoa leikkipaikaksi. Vaikkei lintu sen vuoksi alakaan aggressiiviseksi, voivat ainaiset pesimäleikit olla sille stressaavia, ja naaraille myös fyysisesti kuluttavia tai jopa vaarallisia.
Tiedostamalla sen, että oma lintu ei välttämättä ole täydellinen pallero vuosi vuoden perään, voi omistaja huomata orastavien käytösongelmien oireet jo ensimmäisestä pienestä merkistä lähtien. Linnun peräänhuuto on huomattavasti helpompi opettaa pois heti alussa, kuin vuosien jälkeen. Jo hiemankaan aggressiivisen linnun kanssa kannattaa omistajan miettiä omia toimintatapojaan linnun kanssa, ja lukea linnun kehonkieltä entistä tarkemmin. On tärkeää, että lintu pääsee puremaan mahdollisimman vähän, koska seuraavan kerran pureminen on aina edellistä helpompaa. Linnulle voi ottaa mukaan koulutusrutiinin, esimerkiksi häkkiään puolustavan, mutta muuten normaalisti käyttäytyvän linnun voi kouluttaa seisomaan tietyllä orrella ruokakuppeja kolistellessa. Pesimiseen liittyvissä ongelmissa on tärkeä ottaa huomioon ympäristön tarjoamat vinkit pesimiseen, omistajan suhde lintuun, mutta myös ruokavalio.
Katso merkinnät: Keinoja papukaijan hormonaalisuuden vähentämiseen ja Papukaijat: Seksuaalinen lemmikki. Katso myös Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sivuilta Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito.
Muita ongelmia ovat terveyteen liittyvät ongelmat. Yksi linkki käyttäytymisen ja terveyden välillä on yksi papukaijojen näkyvimmistä ongelmista: nyppiminen.
Nyppimiseen on lähes niin monta syytä kuin on nyppijääkin. Varsinkin kodinvaihtajilla nyppiminen saattaa olla jo niin tavaksi muodostunut, ettei mistään konsteista ole enää apua nyppimisen lopettamiseen tai edes vähentämiseen. Nyppiminen voi johtua stressistä, liian vähästä seurasta tai tekemisestä, jolloin se on käytösperäistä: lintu purkaa pahaa oloaan höyhenpukuunsa. Nyppiminen voi liittyä myös hormonaalisuuteen: lintu, joka on hormonaalinen mutta jolta evätään pesiminen, voi nyppiä itsensä turhautuessaan. Myöskään terveydellisiä syitä ei tule poistaa: nyppiminen voi olla myös oire ihon ongelmista. Aina nyppimiselle ei edes löydy selkeää syytä.
Nyppimisen ennaltaehkäisyn on samaa kuin sen hoito: pyritään pitämään lintu nykytiedon mukaan mahdollisimman hyvissä oloissa kaikki hoidon ja hyvinvoinnin osa-alueet huomioonottaen, esimerkiksi stressitön elinympäristö, ruokinta, virikkeet, seura, liikunta, koulutus- ja käsittelytavat, valo ja hyvät yöunet. Aina sekään ei kuitenkaan riitä. Varsinkin kauan nyppineet linnut eivät välttämättä lopeta koskaan.
Muita terveydellisiä ongelmia ehkäistään myös perushoitoon ja -hyvinvointiin panostamalla. Liian pitkä nokka voi olla seurausta vähäisestä jyrsimämateriaalista tai joskus jyrsimäinnosta. Liian pitkät kynnet voivat olla seurausta liian yksitoikkoisista orsista, tai liian vähästä tilasta käyttää orsia kunnolla, esim. laskeutua niille lennosta. Liikapaino ja sen aiheuttamat ongelmat esimerkiksi nivelissä ja sisäelimissä ehkäistään antamalla linnulle mahdollisuus lajityypilliseen liikuntaan alusta alkaen niin, että lintu ei pääse laiskistumaan ja lihomaan. Kodinvaihtajana lihavan linnun ongelmat voivat olla jo syvällä niin fyysisesti kuin henkisestikin: rasvoittuneet sisäelimet ovat uhka terveydelle, ja linnun liikkumatavat ovat yleensä huonot, vaikka laji voisi alunperin olla vilkas ja aktiivinen, on liikkumahalut voitu aikoinaan tukahduttaa liian pienillä tiloilla.
Kiinnittämällä huomiota linnun käyttäytymiseen ja hoitoon omistaja voi ennaltaehkäistä monia ongelmia niin linnun käytöksen kuin terveydentilankin suhteen. Terveydelliset ongelmat on helpoin ennaltaehkäistä kertaamalla tietojaan lintujen hoidosta, ja pitämällä huoli, että omissa arkirutiineissaan kattaa kaiken viimeisen tiedon mukaan tarvittavan. Käytöksellisissä ongelmissa taas kannattaa hälytysmerkkeinä pitää jo linnun lieviä poikkeamia halutusta (tai normaalista) käytöksestä, jotta niihin voidaan puuttua ajoissa, kun käytös ei ole vielä jäänyt tavaksi.
Linnut ovat haastavia lemmikkejä, joita on aivan liikaa liikkeellä kodinvaihtajina. Linnun kanssa eläminen ei aina ole ruusuilla tanssimista, ja jokaisella linnulla on potentiaalia käytös- ja/tai terveysongelmiin, jos niiden tarpeita eri elämänalueilla ei oteta tarpeeksi hyvin huomioon. On kuitenkin osa lemmikinpidon vastuuta, että omistaja tarkkailee lemmikkinsä vointia ja käyttäytymistä päivittäin, ja pitää rakasta lemmikkiään mahdollisimman hyvissä oloissa täten ongelmia ennaltaehkäisten. Tämä toivottavasti voi johtaa kukoistavaan omistaja-lemmikki -suhteeseen, jossa molemmat voivat hyvin toistensa kanssa vuosikymmenten ajan.
Millaisia ennaltaehkäistäviä ongelmia linnuilla voi sitten esiintyä, ja kuinka niihin tulisi varautua?
Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn käytökselliset ongelmat. Huomiohuutaminen on yksi papukaijojen yleisimpiä ongelmia lemmikkinä. Huomiohuutava lintu on oppinut, että tietyin tavoin ääntelemällä, esimerkiksi huutamalla kurkku suorana, se saa huomiota. Huomioksi riittää myös kieltämään saapuminen, sillä onhan sekin huomiota. Käyttäytymällä huonosti, eli huutamalla, lintu saa ihmisen tulemaan huoneeseen tai kääntämään katseen lintuun. Lintu hoksaa nopeasti, että rääkymällä se saa huomiota, ja käytös vahvistuu nopeasti. Huomiohuutamisen kandidaatteja ovat kaikki ihmisen seurasta pitävät linnut.
 |
| Linnun raivokas huomiohuutaminen syö linnun ja omistajan suhdetta. Aggressiivisuuden vuoksi häkkiin teljetty lintu jää vaille liikuntaa ja vuorovaikutusta. Kuva: Flickr.com / bob|P-&-S, CC BY-NC-SA 2.0, rajattu alkuperäisestä. |
Toinen yleinen ongelma käytöksen kanssa on aggressiivisuus ja siihen liittyvä pureminen. Aggressiivisuus on myöskin yleisempää kesyillä linnuilla, jotka eivät pelkää ihmistä, vaan tuovat puremat perille perääntymisen tai pakenemisen sijaan. Joillain lajeilla aggressiivinen käytös ihmistä kohtaan herää helpommin. Näitä ovat esimerkiksi "kuumapäisiksi" kutsutut lajit, kuten yleistettynä jotkut amatsonit, suomuaratit ja caiquet eli valkovatsa-aratit. "Pehmeämmät" lajit, esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit hyökkäävät harvemmin, vaan pakottavin toimintatavoin ne alkavat ennemmin välttää ihmistä ja kättä, kuin hyökkäilemään. Lintu voi olla jopa niin aggressiivinen, että se on alati stressaantunut kokiessaan jatkuvasti tarvetta hyökkäämiseen. Lintu voi myös olla vain "resurssiaggressiivinen", ja puolustaa häkkiään tai ruokakuppejaan ihmiseltä.
Pesimävire liittyy joillain lajeilla aggressiivisuuteen. Pesimävireessä oleva lintu on yleisesti ottaen kireämpi, mutta saattaa myös raivoisasti puolustaa pesimiseen liittyviä resursseja, kuten pesäkoloja tai puolisoaan, oli se sitten lintu tai ihminen. Näihinkin ongelmiin joutuvat enemmän yleensä aggressiivisuuteen taipuvat lajit kuin säyseät lajit, joille pesimävire on enemmän fyysisesti kuluttava ja stressaava, muttei niinkään aggressiivisesti omistajaan kohdistuva. Esimerkiksi lintunaaras voi jopa kuolla munajumiin, mutta monella lajilla hormonaalisuus ja siitä johtuvat munimishimot eivät juuri herää ilman ulkoisia kannusteita.
Kuinka sitten välttää käytökseen liittyviä ongelmia? Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, kannattaa olettaa pahinta, eli että oma lintu on kandidaatti (hieman lajista riippuen) kaikenlaisille ongelmille. Huomiohuudon suhteen kannattaa huomioida itse, milloin huomioi lintua sen huutaessa, ja kannustaako (tahallaan tai vahingossa) lintua huutamiseen tai muuhun epämieluisaan äänenkäyttöön.
Aggressiivisuus monesti kumpuaa linnun käsittelystä: pakkokeinoin käsitelty lintu on herkempi aggressiiviselle käytökselle kuin täysin positiivisin keinoin koulutettu. Poikasena linnut sietävät paljon kaikkea, mitä ne eivät aikuisena siedä. Poikasena solmuunväännettävän kesy lintu ei välttämättä ymmärrä pistää vastaan, vaikka se kokeekin tilanteen epämiellyttäväksi. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka lintua kohtelee alusta saakka, ja välttää tungettelevien keinojen käyttämistä ja lukea huolella linnun kehonkieltä.
Sama omien toimintatapojen harkinta alusta asti koskee myös pesimävirettä. On mielestäni turhanpäiväistä tarjota millekään linnulle mitään pesimiseen kannustavaa laatikkoa leikkipaikaksi. Vaikkei lintu sen vuoksi alakaan aggressiiviseksi, voivat ainaiset pesimäleikit olla sille stressaavia, ja naaraille myös fyysisesti kuluttavia tai jopa vaarallisia.
Tiedostamalla sen, että oma lintu ei välttämättä ole täydellinen pallero vuosi vuoden perään, voi omistaja huomata orastavien käytösongelmien oireet jo ensimmäisestä pienestä merkistä lähtien. Linnun peräänhuuto on huomattavasti helpompi opettaa pois heti alussa, kuin vuosien jälkeen. Jo hiemankaan aggressiivisen linnun kanssa kannattaa omistajan miettiä omia toimintatapojaan linnun kanssa, ja lukea linnun kehonkieltä entistä tarkemmin. On tärkeää, että lintu pääsee puremaan mahdollisimman vähän, koska seuraavan kerran pureminen on aina edellistä helpompaa. Linnulle voi ottaa mukaan koulutusrutiinin, esimerkiksi häkkiään puolustavan, mutta muuten normaalisti käyttäytyvän linnun voi kouluttaa seisomaan tietyllä orrella ruokakuppeja kolistellessa. Pesimiseen liittyvissä ongelmissa on tärkeä ottaa huomioon ympäristön tarjoamat vinkit pesimiseen, omistajan suhde lintuun, mutta myös ruokavalio.
Katso merkinnät: Keinoja papukaijan hormonaalisuuden vähentämiseen ja Papukaijat: Seksuaalinen lemmikki. Katso myös Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sivuilta Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito.
Muita ongelmia ovat terveyteen liittyvät ongelmat. Yksi linkki käyttäytymisen ja terveyden välillä on yksi papukaijojen näkyvimmistä ongelmista: nyppiminen.
 |
| Kodinvaihtaja harmaapapukaija tuskin ikinä saa kasvatettua rintaansa kokonaan sulalliseksi. |
Nyppimisen ennaltaehkäisyn on samaa kuin sen hoito: pyritään pitämään lintu nykytiedon mukaan mahdollisimman hyvissä oloissa kaikki hoidon ja hyvinvoinnin osa-alueet huomioonottaen, esimerkiksi stressitön elinympäristö, ruokinta, virikkeet, seura, liikunta, koulutus- ja käsittelytavat, valo ja hyvät yöunet. Aina sekään ei kuitenkaan riitä. Varsinkin kauan nyppineet linnut eivät välttämättä lopeta koskaan.
Muita terveydellisiä ongelmia ehkäistään myös perushoitoon ja -hyvinvointiin panostamalla. Liian pitkä nokka voi olla seurausta vähäisestä jyrsimämateriaalista tai joskus jyrsimäinnosta. Liian pitkät kynnet voivat olla seurausta liian yksitoikkoisista orsista, tai liian vähästä tilasta käyttää orsia kunnolla, esim. laskeutua niille lennosta. Liikapaino ja sen aiheuttamat ongelmat esimerkiksi nivelissä ja sisäelimissä ehkäistään antamalla linnulle mahdollisuus lajityypilliseen liikuntaan alusta alkaen niin, että lintu ei pääse laiskistumaan ja lihomaan. Kodinvaihtajana lihavan linnun ongelmat voivat olla jo syvällä niin fyysisesti kuin henkisestikin: rasvoittuneet sisäelimet ovat uhka terveydelle, ja linnun liikkumatavat ovat yleensä huonot, vaikka laji voisi alunperin olla vilkas ja aktiivinen, on liikkumahalut voitu aikoinaan tukahduttaa liian pienillä tiloilla.
Kiinnittämällä huomiota linnun käyttäytymiseen ja hoitoon omistaja voi ennaltaehkäistä monia ongelmia niin linnun käytöksen kuin terveydentilankin suhteen. Terveydelliset ongelmat on helpoin ennaltaehkäistä kertaamalla tietojaan lintujen hoidosta, ja pitämällä huoli, että omissa arkirutiineissaan kattaa kaiken viimeisen tiedon mukaan tarvittavan. Käytöksellisissä ongelmissa taas kannattaa hälytysmerkkeinä pitää jo linnun lieviä poikkeamia halutusta (tai normaalista) käytöksestä, jotta niihin voidaan puuttua ajoissa, kun käytös ei ole vielä jäänyt tavaksi.
Linnut ovat haastavia lemmikkejä, joita on aivan liikaa liikkeellä kodinvaihtajina. Linnun kanssa eläminen ei aina ole ruusuilla tanssimista, ja jokaisella linnulla on potentiaalia käytös- ja/tai terveysongelmiin, jos niiden tarpeita eri elämänalueilla ei oteta tarpeeksi hyvin huomioon. On kuitenkin osa lemmikinpidon vastuuta, että omistaja tarkkailee lemmikkinsä vointia ja käyttäytymistä päivittäin, ja pitää rakasta lemmikkiään mahdollisimman hyvissä oloissa täten ongelmia ennaltaehkäisten. Tämä toivottavasti voi johtaa kukoistavaan omistaja-lemmikki -suhteeseen, jossa molemmat voivat hyvin toistensa kanssa vuosikymmenten ajan.