Jos mielii lintunsa (tai muun eläimen) kanssa perehtyä koulutukseen (ja temppukouluun) syvällisemmin, ihmisillä tulee yllättävän helposti esteeksi oman mielikuvituksen puute. Se ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun olen lukenut jonkun jo kouluttaneen linnulleen tai koiralleen "kaikki mahdolliset temput," ja lisäinspiraatiota etsitään someryhmistä. On mielestäni hyvin epätodennäköistä, että eläin osaisi kaikki mahdolliset temput, koska uusia temppuja yhdistelmiä pystyy keksimään käytännössä lähes loputtomiin.
Temppuinspiraatiota blogista ja muualta:
- Kaijuli foorumi: Temppuja linnuille
- Temppuja eläimille: esine toisen luokse
- Papukaijatemppuihin inspiraatiota sirkuksesta
- Lemmikkien temppuennätykset
- Eläinjuttuja-blogissa: Temppuja koirille
Jos kuitenkin tuntuu, että jokainen tarpeellinen, hauska tai muutoin opettelemisen arvoinen temppu on jo hallussa, eikä uusien harjoittelu enää nappaa, vanhojakin voi hioa lähes maailman tappiin saakka. Varsinkin linnuilla, jotka eivät koiramaisesti harrasta kilpailulajeja esim. tokoa, temppujen koulutus ja treenaus ei ole aina niin viimeisen päälle, eikä tarvitsekaan olla. Haluan kuitenkin tällä muistutella niitä, jotka etsivät lisäinspiraatiota temppukouluun ja nopeasti oppivalle, älykkäälle ja motivoituneelle linnulle lisähaastetta elämään: hio vanhoja temppuja paremmiksi!
Miten siis temppuja voisi parantaa? Tässä pari vinkkiä!
Yleistäminen on suoritusvarmuuden lisäämistä suorittaa temppu erilaisissa ympäristöissä. Tämä tehdään lisäämällä häiriötä vähitellen. Moni lintu tekee temput hyvin kotona, perheen ollessa kotona, normaalissa arjessa. Mutta vieraan nähden temput eivät enää sujukaan. Tai lintu ei ehkä arastele vieraita kotona, mutta lintupäivillä vieraassa paikassa, tai ulkona terassilla (valjaissa tai kuljetushäkissä) luonnonelementtien harhauttaessa temput eivät muistu mieleen. Tällöin linnun temppuja voi tarkoituksella alkaa treenata niin, että ympäristöön lisätään häiriötä vähitellen yhä enemmän ja enemmän. Itse suosisin, että häiriöitä lisätään niin vähän kerrallaan, että lintu ei jäädy tai edes välttämättä kunnolla huomaa muutosta ympäristössä. Tätä voi olla esimerkiksi omien perheenjäsenten vähittäinen koulutushetken häirintä täyden hiljaisuuden sijaan, yhden vieraan ihmisen lisääminen kerrallaan omassa olohuoneessa, jonkin pienen asian muuttaminen ympäristössä, kouluttaminen hieman eri paikassa omassa kodissa jne. Pienet askeleet ovat tärkeitä onnistumisen kannalta. Jos haluaa, voi kuvitella, että mikä on pahimmat olosuhteet, joissa linnun haluaa suorittavan tempun: esim. vieraassa ympäristössä, vieraiden ihmisten ympäröimänä, vieraan ihmisen antaessa käskyn, pahimmillaan niin, ettei omistaja ole edes samassa tilassa. Siinä sitä haastetta riittääkin! Näitä kaikkia tulee kuitenkin tietenkin treenata vähitellen.
Latenssi (latency) on se aika, joka menee pyynnön antamisen ja toimen toteuttamisen välillä. Tavoitteena on saada latenssi (joskus puhutaan myös reaktioajasta) mahdollisimman pieneksi: eläin toteuttaisi tempun heti, kun pyyntö (oli se sitten sanoin, ääni- tai käsimerkki) on suoritettu. Varsinkin luoksetuloon liittyvissä asioissa tämä tulee usein myös arjessa ilmi, jos lintu on kielletyssä paikassa: linnun tulisi havahtua ja lentää luokse jo parin sekunnin sisällä kun pyyntö on annettu, eikä 10... 15... 30... sekunnin tai jopa minuuttien päästä, saati jos omistaja alkaa maanitella lintua toistamalla pyynnön useasti. Ennakoiminen on myös yksi juttu, mitä eläimet alkavat tehdä, sillä eläimet hoksaavat rutiineja ja kaavoja nopeasti. On siis tärkeää, että eläin reagoi pyyntöön vasta kun se on ollut mahdollista, eli pyyntö on suoritettu, ennen kuin se saa palkinnon suorituksesta. Ennakoitua temppua en palkkaisi, ellei ole tarkoitus opetella ketjua.
Tempun tarkkuutta voi myös hioa paremmaksi. Usein lemmikkipiireissä ei ole niin väliksi, kuinka lintu vilkuttaa tai koira menee makuulle. Koirien tokossa tämä on kuitenkin tärkeää: koiran on mentävä makuuasentoon tietyllä tavalla ja usein tiettyyn paikkaan. Tällaisia taitoja voi treenata myös linnun kanssa. Tällä tavoin voi saada myös tempusta näyttävämmän, sillä tempusta voi tehdä (sheipata) suurieleisemmän. Siipien levitykseksi kelpaa vain kaikkein levein siipiasento, vilkutukseksi vain innokkain jalan heiluttelu, jne. Lopulta lintu tajuaa, ettei sen enää edes kannata tehdä näitä temppuja puolivillaisesti, koska se saa palkan vain kun se tekee tempun niillä kriteereillä, jotka omistaja on tempulle asettanut. Kuten muitakin temppuja, tätäkin pitäisi treenata niin, että vaatimuksia nostetaan linnun taitojen karttuessa vähitellen.
Keston treenaaminen ei sovi kaikkiin temppuihin, mutta toisaalta joihinkin temppuihin sen hallitseminen on erittäin positiivista. Usein eläin tekee jotain uutta asiaa herkästi vain hyvin vähän aikaa, esim. vilkuttaminen, siipien levittäminen, paikallaan pysyminen (station) tai tietyssä asennossa pysyminen. Esimerkiksi siipien levittäminen on komea temppu oli se sitten levittäminen tai siipien räpyttäminen orresta kiinni pitäen, mutta usein linnut eivät tee näitä kovin pitkään. Tällöin voi olla tarpeen treenata kestoa pidemmäksi ja pidemmäksi. Oikean elämän esimerkki olkoon vaikka lintujen kynsien lyhentäminen dremelillä: linnun on pidettävä jalka paikoillaan pitkiäkin aikoja, että kynsien hoito on turvallista linnulle. Tässä saattaa tulla kyseeseen KGS eli keep going signal, jonka avulla eläimelle viestitään, että se tekee täysin oikein, mutta on toivottavaa että se jatkaa tämän tekemistä. Todella usein eläin lopettaa tekemisen, kun kesken toiminnon naksauttaa tai kehuu (bridge), koska usein tämä on eläimelle vahingossa merkki "Teit oikein, nyt voit lopettaa, saat palkkion." Itse olen kuullut ristiriitaisia ajatuksia KGS:stä, ja osa kouluttajista suosittelee sen välttämistä, ja että kesto opetellaan kriteeriä nostamalla vähitellen, esim. 0,5-1 sekuntia kerrallaan.
Varmuus on sitä, että eläin suorittaa kyseisen tempun oikean pyynnön kuultuaan. Se ei suorita muita temppuja tai jätä temppua suorittamatta. Tämä voi liittyä osittain siihen, ettei eläin ole vielä hoksannut, mitä kyseinen käsky tarkoittaa. Tällöin on tarpeen palata aikaan ennen kuin käskyä edes käytetään, ja treenata enemmän itse toimintoa. Joskus innokas eläin saattaa tarjota kaikkia osaamiaan juttuja peräkkäin sarjana, esim. innokas ja/tai erittäin herkuille perso koira helposti tarjoaa kaikki osaamansa helpot temput, kun sitä pyydetään esim. makuulle. Kun se vihdoin päätyy maahan makaamaan, omistaja palkkaa. Koiran mielestä tällöin sen pitää suorittaa koko litania saadakseen palkan. Myös linnuilla voi esiintyä tätä, muttei ihan niin yleisesti, koska usein linnut eivät ole ihan niin nopeita ja innokkaita koulutustilanteissa.
Omistaja voi myös vahingossa palkata eläintä myös tottelemattomuudesta. Varsinkin ihmisrakkaiden lintujen kanssa tämä on aika yleistä, koska ne palkkaantuvat huomiosta ja rapsutuksista. Esim. jos linnun kanssa on tarkoitus treenata orrelle jäämistä yksin niin, että lintu tulee vasta kutsusta omistajan luokse lentäen, lintu saattaa lentää omistajan olkapäälle jo kun ihminen on vasta kävelemässä pois. Tällöin omistaja yllättävän monesti heltyy, ja helläsanaisesti "toruu" lintua silitellen sitä ja palauttaa sen takaisin orrelle. Kuitenkin tämä puhe, huomio ja hellyys ovat linnulle palkkio, jolloin perään lentäminen kesken kaiken luultavasti yleistyy, ja varsinaisen toimen treenaaminen hankaloituu.
Eläintenkouluttaja ja papukaijaseminaarejakin pitänyt Barbara Heidenreich on kertonut aiheesta, että kannattaa yleensä treenata saman tempun yksi osa kuntoon kerrallaan. Eli vaikka tempussa olisi pienesti pielessä kaikki yllä esitellyt, esim. treenaa ensin latenssin kuntoon, ennen kuin alkaa treenaamaan yleistämistä. Hänen kokemuksensa mukaan oppiminen hidastuu, jos temppua yritetään hioa monelta kantilta yhtä aikaa. Ymmärrän tämän kyllä, sillä tällaisessa tilanteessa eläin saattaa herkemmin hämmentyä siitä, mitä siltä oikeasti odotetaan.
Toistan itseäni kuin rikkinäinen levy, enkä siis tarkoita, että jokaisen linnun tulisi olla temppumestari. Tämä merkintä on tarkoitettu lähinnä niille, jotka kokevat, että temppujen kanssa puuhailu ei ole enää itselle tai omalle linnulle tarpeeksi haastavaa. Jokainen päättää itse, mihin asti lintuaan treenaa, osa ei treenaa ollenkaan ja sekin on ihan hyvä! Hyviä treenaushetkiä!
Temppuinspiraatiota blogista ja muualta:
- Kaijuli foorumi: Temppuja linnuille
- Temppuja eläimille: esine toisen luokse
- Papukaijatemppuihin inspiraatiota sirkuksesta
- Lemmikkien temppuennätykset
- Eläinjuttuja-blogissa: Temppuja koirille
Jos kuitenkin tuntuu, että jokainen tarpeellinen, hauska tai muutoin opettelemisen arvoinen temppu on jo hallussa, eikä uusien harjoittelu enää nappaa, vanhojakin voi hioa lähes maailman tappiin saakka. Varsinkin linnuilla, jotka eivät koiramaisesti harrasta kilpailulajeja esim. tokoa, temppujen koulutus ja treenaus ei ole aina niin viimeisen päälle, eikä tarvitsekaan olla. Haluan kuitenkin tällä muistutella niitä, jotka etsivät lisäinspiraatiota temppukouluun ja nopeasti oppivalle, älykkäälle ja motivoituneelle linnulle lisähaastetta elämään: hio vanhoja temppuja paremmiksi!
 |
| Heippa! Vilkuttaminen on yleinen ja helppo temppu opeteltavaksi, mutta siihenkin saa lisättyä haastetta ja vaikeustasoa! Kuva: Flickr.com / beauconsidine, CC BY-NC 2.0 |
Miten siis temppuja voisi parantaa? Tässä pari vinkkiä!
Yleistäminen on suoritusvarmuuden lisäämistä suorittaa temppu erilaisissa ympäristöissä. Tämä tehdään lisäämällä häiriötä vähitellen. Moni lintu tekee temput hyvin kotona, perheen ollessa kotona, normaalissa arjessa. Mutta vieraan nähden temput eivät enää sujukaan. Tai lintu ei ehkä arastele vieraita kotona, mutta lintupäivillä vieraassa paikassa, tai ulkona terassilla (valjaissa tai kuljetushäkissä) luonnonelementtien harhauttaessa temput eivät muistu mieleen. Tällöin linnun temppuja voi tarkoituksella alkaa treenata niin, että ympäristöön lisätään häiriötä vähitellen yhä enemmän ja enemmän. Itse suosisin, että häiriöitä lisätään niin vähän kerrallaan, että lintu ei jäädy tai edes välttämättä kunnolla huomaa muutosta ympäristössä. Tätä voi olla esimerkiksi omien perheenjäsenten vähittäinen koulutushetken häirintä täyden hiljaisuuden sijaan, yhden vieraan ihmisen lisääminen kerrallaan omassa olohuoneessa, jonkin pienen asian muuttaminen ympäristössä, kouluttaminen hieman eri paikassa omassa kodissa jne. Pienet askeleet ovat tärkeitä onnistumisen kannalta. Jos haluaa, voi kuvitella, että mikä on pahimmat olosuhteet, joissa linnun haluaa suorittavan tempun: esim. vieraassa ympäristössä, vieraiden ihmisten ympäröimänä, vieraan ihmisen antaessa käskyn, pahimmillaan niin, ettei omistaja ole edes samassa tilassa. Siinä sitä haastetta riittääkin! Näitä kaikkia tulee kuitenkin tietenkin treenata vähitellen.
Latenssi (latency) on se aika, joka menee pyynnön antamisen ja toimen toteuttamisen välillä. Tavoitteena on saada latenssi (joskus puhutaan myös reaktioajasta) mahdollisimman pieneksi: eläin toteuttaisi tempun heti, kun pyyntö (oli se sitten sanoin, ääni- tai käsimerkki) on suoritettu. Varsinkin luoksetuloon liittyvissä asioissa tämä tulee usein myös arjessa ilmi, jos lintu on kielletyssä paikassa: linnun tulisi havahtua ja lentää luokse jo parin sekunnin sisällä kun pyyntö on annettu, eikä 10... 15... 30... sekunnin tai jopa minuuttien päästä, saati jos omistaja alkaa maanitella lintua toistamalla pyynnön useasti. Ennakoiminen on myös yksi juttu, mitä eläimet alkavat tehdä, sillä eläimet hoksaavat rutiineja ja kaavoja nopeasti. On siis tärkeää, että eläin reagoi pyyntöön vasta kun se on ollut mahdollista, eli pyyntö on suoritettu, ennen kuin se saa palkinnon suorituksesta. Ennakoitua temppua en palkkaisi, ellei ole tarkoitus opetella ketjua.
Tempun tarkkuutta voi myös hioa paremmaksi. Usein lemmikkipiireissä ei ole niin väliksi, kuinka lintu vilkuttaa tai koira menee makuulle. Koirien tokossa tämä on kuitenkin tärkeää: koiran on mentävä makuuasentoon tietyllä tavalla ja usein tiettyyn paikkaan. Tällaisia taitoja voi treenata myös linnun kanssa. Tällä tavoin voi saada myös tempusta näyttävämmän, sillä tempusta voi tehdä (sheipata) suurieleisemmän. Siipien levitykseksi kelpaa vain kaikkein levein siipiasento, vilkutukseksi vain innokkain jalan heiluttelu, jne. Lopulta lintu tajuaa, ettei sen enää edes kannata tehdä näitä temppuja puolivillaisesti, koska se saa palkan vain kun se tekee tempun niillä kriteereillä, jotka omistaja on tempulle asettanut. Kuten muitakin temppuja, tätäkin pitäisi treenata niin, että vaatimuksia nostetaan linnun taitojen karttuessa vähitellen.
 |
| Siipien levittäminen on hieno temppu, varsinkin jos sen treenaa kunnolla. Usein siipien levitys jää vähän laiskaksi, joten sen kanssa voi treenata tarkkuutta ja intensiteettiä: linnun tulee levittää siivet kunnolla levälleen. Kuva: Flickr.com / Chip_2904, CC BY-NC-SA 2.0 |
Keston treenaaminen ei sovi kaikkiin temppuihin, mutta toisaalta joihinkin temppuihin sen hallitseminen on erittäin positiivista. Usein eläin tekee jotain uutta asiaa herkästi vain hyvin vähän aikaa, esim. vilkuttaminen, siipien levittäminen, paikallaan pysyminen (station) tai tietyssä asennossa pysyminen. Esimerkiksi siipien levittäminen on komea temppu oli se sitten levittäminen tai siipien räpyttäminen orresta kiinni pitäen, mutta usein linnut eivät tee näitä kovin pitkään. Tällöin voi olla tarpeen treenata kestoa pidemmäksi ja pidemmäksi. Oikean elämän esimerkki olkoon vaikka lintujen kynsien lyhentäminen dremelillä: linnun on pidettävä jalka paikoillaan pitkiäkin aikoja, että kynsien hoito on turvallista linnulle. Tässä saattaa tulla kyseeseen KGS eli keep going signal, jonka avulla eläimelle viestitään, että se tekee täysin oikein, mutta on toivottavaa että se jatkaa tämän tekemistä. Todella usein eläin lopettaa tekemisen, kun kesken toiminnon naksauttaa tai kehuu (bridge), koska usein tämä on eläimelle vahingossa merkki "Teit oikein, nyt voit lopettaa, saat palkkion." Itse olen kuullut ristiriitaisia ajatuksia KGS:stä, ja osa kouluttajista suosittelee sen välttämistä, ja että kesto opetellaan kriteeriä nostamalla vähitellen, esim. 0,5-1 sekuntia kerrallaan.
Varmuus on sitä, että eläin suorittaa kyseisen tempun oikean pyynnön kuultuaan. Se ei suorita muita temppuja tai jätä temppua suorittamatta. Tämä voi liittyä osittain siihen, ettei eläin ole vielä hoksannut, mitä kyseinen käsky tarkoittaa. Tällöin on tarpeen palata aikaan ennen kuin käskyä edes käytetään, ja treenata enemmän itse toimintoa. Joskus innokas eläin saattaa tarjota kaikkia osaamiaan juttuja peräkkäin sarjana, esim. innokas ja/tai erittäin herkuille perso koira helposti tarjoaa kaikki osaamansa helpot temput, kun sitä pyydetään esim. makuulle. Kun se vihdoin päätyy maahan makaamaan, omistaja palkkaa. Koiran mielestä tällöin sen pitää suorittaa koko litania saadakseen palkan. Myös linnuilla voi esiintyä tätä, muttei ihan niin yleisesti, koska usein linnut eivät ole ihan niin nopeita ja innokkaita koulutustilanteissa.
Omistaja voi myös vahingossa palkata eläintä myös tottelemattomuudesta. Varsinkin ihmisrakkaiden lintujen kanssa tämä on aika yleistä, koska ne palkkaantuvat huomiosta ja rapsutuksista. Esim. jos linnun kanssa on tarkoitus treenata orrelle jäämistä yksin niin, että lintu tulee vasta kutsusta omistajan luokse lentäen, lintu saattaa lentää omistajan olkapäälle jo kun ihminen on vasta kävelemässä pois. Tällöin omistaja yllättävän monesti heltyy, ja helläsanaisesti "toruu" lintua silitellen sitä ja palauttaa sen takaisin orrelle. Kuitenkin tämä puhe, huomio ja hellyys ovat linnulle palkkio, jolloin perään lentäminen kesken kaiken luultavasti yleistyy, ja varsinaisen toimen treenaaminen hankaloituu.
 |
| Ihmisrakas lintu saattaa sännätä omistajan perään, jos paikka-pyyntö (station) on sille vielä haastava esim. kestoltaan tai muilta häiriöiltä, kuten omistajan perääntyminen pois näkyvistä. Kuva: Flickr.com / Papooga, CC BY 2.0 |
Eläintenkouluttaja ja papukaijaseminaarejakin pitänyt Barbara Heidenreich on kertonut aiheesta, että kannattaa yleensä treenata saman tempun yksi osa kuntoon kerrallaan. Eli vaikka tempussa olisi pienesti pielessä kaikki yllä esitellyt, esim. treenaa ensin latenssin kuntoon, ennen kuin alkaa treenaamaan yleistämistä. Hänen kokemuksensa mukaan oppiminen hidastuu, jos temppua yritetään hioa monelta kantilta yhtä aikaa. Ymmärrän tämän kyllä, sillä tällaisessa tilanteessa eläin saattaa herkemmin hämmentyä siitä, mitä siltä oikeasti odotetaan.
Toistan itseäni kuin rikkinäinen levy, enkä siis tarkoita, että jokaisen linnun tulisi olla temppumestari. Tämä merkintä on tarkoitettu lähinnä niille, jotka kokevat, että temppujen kanssa puuhailu ei ole enää itselle tai omalle linnulle tarpeeksi haastavaa. Jokainen päättää itse, mihin asti lintuaan treenaa, osa ei treenaa ollenkaan ja sekin on ihan hyvä! Hyviä treenaushetkiä!