Tarvitseeko vaaraa hakea tarkoituksella?

Kun ihmiset postaavat sosiaaliseen mediaan papukaijoista kuvia potentiaalisesti vaarallisissa tilanteissa, kuten kissan kanssa leikkimässä, hyvin lähellä myrkyllistä viherkasvia tai ilman valjaita olkapäällä ulkoilmassa ulkoillen, he saavat yleensä lähes aina kommentteja tilanteen vaarallisuudesta. Tämä on mielestäni aiheellista, jos lemmikkilintujen hyvinvointi on ensisijainen asia, ja pitäisihän sen olla. Kuitenkin usein kuvan postaaja (tai jakaja) tulee puolustelemaan kuvaa: eihän lintu voi elää pumpulissa koko elämäänsä.

On kuitenkin huima ero sille, pitääkö lintua "pumpulissa," vai altistaako sen tarkoituksella tunnetusti vaarallisille tilanteille.

Olemme ottaneet villieläimiä hoiteisiimme koteihimme, ja riistäneet niiltä sen tilan, virikkeet ja sosiaaliset kontaktit, mitä ne oikeasti luonnossa ansaitsisivat. Tästä vastapalveluksena voisimme pitää ne turvassa kaikelta siltä, mitä ne luonnossa voivat kohdata, kuten nääntyminen, jano, sade, tuuli, kylmä, kuuma, saalistajat, taudit, myrkyt ja loukkaantumiset.

Vaihtoehdot eivät suinkaan ole vaaratilanteet tai ei ikinä mitään hauskaa. On vain löydettävä tasapaino sen välillä, onko tilanteesta linnulle enemmän potentiaalista hyötyä (virikkeellistävä kokemus) vai potentiaalista vaaraa (vaarallinen tai kuolettava kokemus).

Kissat ja linnut ovat erittäin riskialtis yhdistelmä. Kuva: Flickr.com / russellbernice, CC BY 2.0


Esimerkkejä ja ratkaisuja

Kissan kanssa leikkiessä ja temmeltäessä vaarassa voi olla jopa linnun henki: kissan kynsissä, hampaissa ja syljessä on nisäkkäille harmittomia gram negative -bakteereja, jotka voivat aiheuttaa linnuilla jopa kuolemaan johtavan verenmyrkytyksen. Ratkaisu: vältä kissojen, koirien ja lintujen lähikontakteja, edes leikkisiä sellaisia. Vaikka leikkitilanne voi olla linnullekin hauska (jos se ei pelkää kissaa eikä kissa ole tosissaan), myös leikillinen raapaisu voi olla kohtalokas. Mielipiteeni: ei vaaran/riskin arvoista, ihmisen tulisi olla ainoa nisäkäs, joka leikittää lintua. Mitä lintu saa parhaimmillaan ja pahimmillaan: parhaimmillaan iloa leikkihetkestä, pahimmillaan kuolee.

Koiran kanssa leikkiessä lintu on usein altavastaajana, koska koira on useimmiten lintua moninkertaisesti isompi ja painavampi. Leikillään tassuilla läpsivä tai innokkaasti juokseva tai hyppivä koira saattaa ilosta riemuissaankin vahingossa vahingoittaa lintua tassulla, hampailla tai astumalla/istumalla linnun päälle. Mielipiteeni: ei vaaran/riskin arvoista, ihmisen tulisi olla ainoa nisäkäs, joka leikittää lintua. Mitä lintu saa parhaimmillaan ja pahimmillaan: parhaimmillaan iloa leikkihetkestä, pahimmillaan kuolee. Lue lisää: Nisäkkäät ja linnut: odottamaton vaarallinen yhdistelmä

Viherkasveja hankkiessa kannattaa panostaa lintuturvallisiin vaihtoehtoihin. Vaikka linnut yleensä enemmän jyrsivät ja tuhoavat kasveja kuin varsinaisesti syövät ja nielevät palasia, turvallisia vaihtoehtoja on niin monia, ettei riskiä kannata ottaa. Sama koskee myös linnuille tarjottavia luonnonkasveja ja orsimateriaaleja. Mielipiteeni: turvallisia vaihtoehtoja on runsaasti, pieni hupi pureskelusta ei ole myrkytyksen arvoista. Mitä lintu saa parhaimmillaan ja pahimmillaan: parhaimmillaan iloa jyrsimisestä, pahimmillaan kuolee myrkytykseen.

Lentokykyinen lintu otetaan mukaan ulos ilman häkkiä tai valjaita, tai kattavaa vapaalentokoulutusta. Toki ulkoilu on linnulle virikkeellistävä kokemus. Mutta millä hinnalla tällainen lintu ulkoilee? Onko virikkeellistävä kokemus sen arvoinen, että jonain päivänä lintu saattaa säikähtää ja pyrähtää lentoon, kadoten ikuisiksi ajoiksi? Mielipiteeni: ulkoilu on oiva virike ja sosiaalinen kontakti linnulle, mutta liian vaarallista ilman oikeita turvatoimia. Mitä lintu saa parhaimmillaan ja pahimmillaan: parhaimmillaan virikkeellistävän ulkoiluhetken, pahimmillaan kuolee luonnossa nälkään, kylmään tai pedon suuhun.

Kuva: Flickr.com / jon_d_anderson, CC BY-NC-ND 2.0


Linnulle tarjoillaan tarkoituksella virikkeitä, joiden tiedetään tai voi päätellä olevan vaarallisia tai haitallisia. Näitä ovat esimerkiksi ne luonnonkasvit, jotka on merkitty listoilla haitallisiksi, vaikkei varsinaisesti myrkylliseksi. Niitä voivat olla myös lelut, jotka ovat vaarallisia, esim. niissä on pitkiä naruja (voivat kietoutua linnun jalan tai jopa kaulan ympärille) tai vaarallisia takertumiskohtia (kulkuset, jotkut metallihakaset). Näissä on harmillista se, että vaikka virikkeet ovat täysin oleellinen asia papukaijanpitoa, virikkeissäkin riittää niitä turvallisia (tai ainakin turvallisempia) vaihtoehtoja.

Virikkeiden kanssa on muutenkin aina tehtävä riskiarvioita. Toivottavasti suurimmalla osalla virikkeistä riskit ovat pienet ja hyödyt suuret. Näitä ovat myös esimerkiksi linnun pitäminen vapaana sisällä. Turvallisissakin tiloissa voi käydä vahinkoja, mutta ei sen pidä olla syynä lukita lintua häkkiin ikuisesti tai leikata sen siipisulkia. Sen sijaan on panostettava ympäristön turvallisuuteen, vaikka kaikkia vahinkoja ei voikaan täysin välttää. Linnun tulisi saada olla vapaana turvallisissa tiloissa päivittäin.

Sama koskee myös häkkiin laitettavia virikkeitä. Lintu voi pahimmillan takertua turvallisena pidettyyn lukkoon, tökätä silmänsä oksaan tai jopa tukehtua maissinjyvään. Näidenkin parissa on tehtävä arviointia, missä menee raja, että linnun elämä ei muutu pumpulipalatsiksi, vaan elämä on yhä elämisen arvoista, vaikka sisältää pieniä riskejä.

Loppuunsa olen sitä mieltä, että vahingoilta ei voi aina täysin välttyä, mutta niitä on järjetöntä lähteä tarkoituksella hakemaan tunnetusti vaarallisten tilanteiden äärelle.

PS: Haluan kertoa pienen tilanteen, jonka koin oman kotiloni kanssa, mutta joka voisi käydä myös linnun kanssa helposti. Olin kotilon kanssa kesällä pihalla ottamassa pari nättiä kuvaa, kun naapuri tuli sylissä (valjaissa) olevan kissansa kanssa paikalle. Hän halusi, että kissa saisi tutustua kotiloon haistelemalla sitä. En kuitenkaan suostunut, koska tein äkkiä riskiarvion: kieltäytyessäni kissalta otettiin pois mahdollisuus haistella, mutta jos olisin suostunut, kissa olisi tuolta etäisyydeltä voinut raapaista tai purra kotiloa. Ei sen arvoinen riski.