Tekevälle sattuun, sanotaan. Papukaijat ovat lemmikeistä sitä tekevintä sorttia: ne ovat uteliaita, aktiivisia ja kaiken lisäksi lentokykynsä ansiosta ne pääsevät paikkoihin, joihin nelijalkaisilla lemmikeillä ei ole asiaa! Papukaijan uteliaisuudessa onkin lähes katastrofin ainekset, sillä ne saattavat löytää itsensä pulasta mitä ihmeellisimmistä tilanteista.
Yleisellä tasolle turvallisuudesta olen kirjoittanut oman merkintänsä täällä: Papukaijojen virikkeiden turvallisuus
Tämä merkintä kuitenkin pureutuu hieman pintaa syvemmälle, ja toivottavasti myös avaa lukijoiden silmät linnun potentiaaliselle toilailuille.
Vaikka linnut vaikuttavat tapaturma-alttiilta, en voi korostaa kylliksi sitä, että näiden merkintöjen tarkoitus ei ole pelotella pitämään lintua "pehmustetussa huoneessa." Virikkeettömässä ympäristössä lintu kärsii henkisesti, vaikka säästyisikin fyysisiltä haavereilta. On kuitenkin ratkaisuja, joita omistaja voi tehdä taatakseen sen, että vahinkojen sattumisen mahdollisuus on niin pieni kuin mahdollista.
Ensimmäiseksi kehotan kertaamaan edellä linkitetyn merkinnän. Siinä on mainittu ilmiselvimmät vaaranpaikat ja yleisimmät virheet, joita varsinkin kokemattomammat lintuharrastajat saattavat tehdä. On kuitenkin asioita, joihin ei välttämättä kokenutkaan harrastaja voi varautua täysin, ilman että varotoimenpiteillä vaikutettaisi jo linnun elämänlaatuun.
Eräs tällainen on tukehtumisvaara. Linnut käyttävät nokkaansa syömisen lisäksi myös tuhoamiseen ja tutkimiseen. Joskus linnun nokankäyttö herpaantuu, ja se voi tukehtua jopa lelun palaseen, jollaisella se on leikkinyt päivittäin vuosien ajan aiemmin. Myös ruokaan tukehtuneita lintuja on, muttei sekään tarkoita, että lintua pitäisi jättää ruokkimatta!
Mielenkiintoisin, ja itselleni uusin tapaus oli italialaisen eläinlääkäri Alessandro Melillon vastaanotolle tullut kakadu, jonka alanokan "kuppiin" oli jäänyt kiinni korkki! Tilanne on hyvin ennalta-arvaamaton, mutta looginen: lintu leikkii nokallaan, ja korkit ovat osa monen linnun leluvarastoa. Oikeankokoinen korkki, joko luonnostaan tai oikeaan kokoon jyrsittynä voi jäädä jumiin tiukastikin. Kuvassa korkki on teollinen, mutta luonnonkorkki tai sopivan kokoinen puunpala, jopa käpy, helmi tai jopa sopivan kokoinen kuorellinen pähkinä voivat aiheuttaa samankaltaisen tilanteen. Onneksi kyseisen linnun omistaja pystyi tuomaan lintunsa nopeasti lääkäriin, ja korkki poistettiin nukutuksessa. Ilman korkin poistoa linnun syöminen, juominen ja jopa hengittäminen olisivat voineet estyä.
Linnun tapa leikkiä asioilla niitä nokallaan tutkimalla ja jyrsimällä voi johtaa myös erikoisiin ongelmiin. Lintu saattaa niellä erilaisia asioita, joita se ei pysty sulattamaan. Köyden narut ovat näistä yleisin, mutta lintu voi käytännössä keksiä minkä tahansa tavaran nieltäväksi. Tämä voi siis olla jopa puuta tai paperia, elementit, jotka saattaa olla hankala eliminoida linnun elinympäristöstä. On kuitenkin olemassa lintuja, joilta pääsy niinkin yleiseen materiaaliin kuin puuhun on täytynyt estää, koska lintu on niellyt puuta. Niellyt asiat voivat aiheuttaa kuputukoksen kertyessään kupuun, tai terävät palat voivat myös aiheuttaa sisäisiä vaurioita. Lintu voi jopa kuolla tällaiseen tukokseen. Näin kävi erään kasvattajan Kiukku-neitokakadulle, joka löytyi kuolleena, kurkussaan pikkurillin paksuinen, tiivis, mutta sormin hajoava, puoliksi ylös oksennettu puumassasta koostuva pötkö.
On myös muita virikkeitä tai esineitä, joiden kanssa lintu voi joutua vaaralliseen tilanteeseen. Niitä on käytännössä täysin mahdoton keksiä kaikkia. Tapa pitää nämä älykkäät eläimet henkisesti hyvinvoivana altistavat ne jopa vaaratilanteille: vapaanaolo liikunnan vuoksi saattaa olla vaarallisempaa kuin häkissä olo, virikkeiden kanssa puuhaaminen voi olla vaarallisempaa kuin vailla virikkeitä olo. Mutta samoin kuin ihminen riskeeraa oman henkensä vahingoille lähtemällä asunnostaan ja jopa nousemalla sängystään, altistaen itsensä kompastumisille, kolareille ja harrastuksien parissa tapahtuville vahingoille, ei vahinkojen pelon pidä antaa lamata omaa elämäänsä. Eikä sen varjolla saa myöskään lamata lemmikin elämää, ja tuomita sitä tylsään elämään turvallisuuden varjolla.
Jo pelkästään häkissä pitäminen voi altistaa linnun vaaroille. Itsetehdyssä häkissä on oltava erityisen tarkka siitä, että häkin verkon kiinnityksen ja rungon väliin ei synny pieniä rakoja, joihin linnun kynsi tai varvas voi jäädä jumiin. Tehdastekoisissa häkeissä nämä on usein eliminoitu valmistusprosessin myötä, mutta aina välillä tulee vastaan niitä tapauksia, joissa myös tehdastekoiset häkit ovat osoittautuneet vaarallisiksi.
Kauluskaija Chiki jäi kummallisesta syystä nokastaan kiinni häkin kaltereihin. Se oli kiivennyt nokkaansa hyödyksi käyttäen samaa reittiä ruokakupilleen, kunnes erään kerran jäikin jumiin. Pinnaväli oli lajille OK, mutta omistajien piti vääntää kaltereita pihdeillä irroittaakseen linnun.
Neitokakadu Kide loukkasi jalkansa, kun sen varvas oletettavasti jäi häkin luukunpidikkeen ja häkin rungon väliin jääneeseen pieneen rakoseen. Tämä vaaranpaikka on onneksi helppo eliminoida tulevaisuudessa laittamalla pidike kokonaan kiinni, jolloin linnun varvas ei enää yllä rakoon. Tällaisia rakoja voi kuitenkin olla myös muualla.
Erään harrastajan salomoninkakadujen jalkarenkaat jäivät alituiseen kiinni niiden häkin kaltereihin, ja omistaja joutui vaihtamaan häkkimallia.
On myös tapauksia, joissa lintu on venytellyt siipeään, ja on sattumalta livauttanut siiven osittain tai kokonaan ulos pinnojen välistä. Tästä panikoituva lintu saattaa loukata siipensä lopullisesti, jos tilanne äityy pahaksi. Häkissä, jossa on verkko pinnojen sijaan välttää ainakin tällaisen tilanteen.
Erään harrastajan kultatöyhtökakadu tukehtui kuoliaaksi, kun se yritti karata häkistä, jossa on avattava katto. Lintu sai työnnettyä kattoluukkua sen verran auki, että sen pää mahtui siitä, ja luukku sulkeutui linnun kaulan kohdalla. Mekanismin ansiosta lintu ei enää voinut peruuttaa pois, vaan oli jumissa ja kuoli työpäivän aikana.
Kaikissa näissä tapauksissa esimerkiksi häkin pinnaväli oli lajille sopiva, mutta linnut löysivät silti muuten hyvistä ja laadukkaista tehdastekoisista häkeistä vaaranpaikat. Pitämällä lintua pelkästään häkissä ilman virikkeitä ei siis välttämättä voi välttää vaaroja kokonaan, eikä lintua pitäisi häkkiin teljetäkään sen ehdottoman turvallisuuden vuoksi.
Uskomattomia tapauksia on myös muita:
Undulaatti nimeltä Kissankello jäi kiinni siivistään häkin katolle. Ei ole tietoa, miten ihmeessä lintu onnistui vääntämään itsensä tähän asentoon. Verkon pinnaväli on undulaatille turvallisena pidetty ja paljon käytetty.
Erään harrastajan ruusukaijanen jäi päästään jumiin pieneen V:n malliseen kiilautuvaan, kaksihaaraiseen naulakkoon. Kiilautuminen on vaarallista, erään harrastajan undulaatti kiilautui kiinni kaksivartisen design-jalkalampun juureen, kun lampun varret lähestyivät toisiaan juuri sopivassa kulmassa. Samanlainen tapaus on käynyt myös villin kultatöyhtökakadun kanssa Australiassa, kun lintu kiilautui kaulastaan kiinni katulamppuun.
Erilaisen nipsut ja klipsit voivat olla myös vaarallisia: lintuja on jäänyt kiinni tai vahingoittanut varpaita/nokkiaan verhonipsuihin ja pyykkipoikiin, joilla on ripustettu tuoreruokia häkkiin. En usko, että myöskään normaaleiden, eläinkaupassa myytävien ruokaklipsien kanssa on maailmalla vältytty vahingoilta.
Lintu voi myös kuristua roikkuviin tai törröttäviin hapsuihin, joita voi syntyä linnun jyrsiessä köysivirikkeitä, tai lintu voi löytää näitä ihan asunnostakin, kuten matoista tai päiväpeitteistä.
Erään kasvattajan neitokakadun poikanen lensi kohti aviaarion verkkoa kovalla vauhdilla, ja avasi käytännössä koko vatsansa rintalastan myötäisesti osuessaan verkkoon tai orsiin. Selviäminen oli epävarmaa, mutta lintu selvisi. Sama tapaus on käynyt eräällä harrastajalla myös kauluskaijan poikasen kanssa, mutta tällöin lintu lopetettiin hyvin laajojen vammojen takia. Lentäessä sekoilu on yleistä poikasilla, mutta yleensä siitä selvitään vahingotta. Tämä ei ole syy rajoittaa linnun elämää vain häkkiin tai leikata sen siipisulkia lentokyvyn rajoittamiseksi.
Netissä tuli vastaan tarina, kuinka neitokakadu lensi tilanjakajan läpi (kuvittelen että se oli ikään kuin vitriini-/tiskiyhdistelmä, jossa on aukko keskellä), mutta ei pudottautunutkaan tarpeeksi alas päästäkseen kunnolla läpi, vaan kolautti päänsä tilanjakajan alareunaan / aukon yläreunaan. Neitokakadu skalpeerasi itsensä, mutta parani ennalleen. Kuvasarja: Haava tuoreeltaan, sulkatuppeja päälaella, minitöyhtö ja ennallaan.
Eräällä neitokakadukasvattajalla linnun jalkarengas jäi kiinni puutikkuun, joka on herkkutikun runkona. Usein linnut tykkäävät jyrsiä näitä puutikkuja, eikä niitä ole normaalisti tarpeen heti poistaa häkistä kun siemenet on tikun ympäriltä syöty. Ninja-neitokakadu menetti renkaanta ja jalkansa, mutta toipui muuten mainiosti. Lue koko tarina Kaijulien foorumilta!
Erään harrastajan kertomuksen mukaan hänen sundanparatiisipeippo laskeutui häkistä karattuaan avoimeen hunaja-astiaan, jäi kiinni ja tukehtui. Kesäkuumalla hunaja oli juoksevaa ja tahmaista, eikä kiinteää kuten normaalisti.
Hertta-undulaatti jäi kiinni virikkeeksi laitettuun herneversopusikkoon. Herneen versot ovat undulaattien suosikkiruoka, mutta näköjään siitäkin voi vaaran löytää. Hertta jäi herneisiin kiinni jaloistaan, ja voimakas rimpuilu voisi saada jalan paikoiltaan tai vaurioittaa sitä muutoin. Mikä ettei olisi voinut käydä pahemminkin, ja Hertta olisi jäänyt versoihin kiinni kaulastaan.
Monenlaisia tapauksia varmasti on lisää, ja nämä olivat lähinnä suomalaisia erikoistapauksia, joita olen kuullut tai nähnyt. Aktiivisina ja uteliaina mutta melko hentoina otuksina linnut ovat omiaan joutumaan jopa hengenvaaralliseen pulaan. Voimme yrittää vastuullisina omistajina eliminoida ilmiselvät vaaranpaikat, mutta ihan täysin turvalliseksi emme lintujen elinympäristöä voi tehdä. Se ei kuitenkaan ole syy jättää lintua vaille tilaa ja virikkeitä. Olkaamme tarkkoja lintujen kanssa!
Yleisellä tasolle turvallisuudesta olen kirjoittanut oman merkintänsä täällä: Papukaijojen virikkeiden turvallisuus
Tämä merkintä kuitenkin pureutuu hieman pintaa syvemmälle, ja toivottavasti myös avaa lukijoiden silmät linnun potentiaaliselle toilailuille.
Vaikka linnut vaikuttavat tapaturma-alttiilta, en voi korostaa kylliksi sitä, että näiden merkintöjen tarkoitus ei ole pelotella pitämään lintua "pehmustetussa huoneessa." Virikkeettömässä ympäristössä lintu kärsii henkisesti, vaikka säästyisikin fyysisiltä haavereilta. On kuitenkin ratkaisuja, joita omistaja voi tehdä taatakseen sen, että vahinkojen sattumisen mahdollisuus on niin pieni kuin mahdollista.
Ensimmäiseksi kehotan kertaamaan edellä linkitetyn merkinnän. Siinä on mainittu ilmiselvimmät vaaranpaikat ja yleisimmät virheet, joita varsinkin kokemattomammat lintuharrastajat saattavat tehdä. On kuitenkin asioita, joihin ei välttämättä kokenutkaan harrastaja voi varautua täysin, ilman että varotoimenpiteillä vaikutettaisi jo linnun elämänlaatuun.
Eräs tällainen on tukehtumisvaara. Linnut käyttävät nokkaansa syömisen lisäksi myös tuhoamiseen ja tutkimiseen. Joskus linnun nokankäyttö herpaantuu, ja se voi tukehtua jopa lelun palaseen, jollaisella se on leikkinyt päivittäin vuosien ajan aiemmin. Myös ruokaan tukehtuneita lintuja on, muttei sekään tarkoita, että lintua pitäisi jättää ruokkimatta!
Mielenkiintoisin, ja itselleni uusin tapaus oli italialaisen eläinlääkäri Alessandro Melillon vastaanotolle tullut kakadu, jonka alanokan "kuppiin" oli jäänyt kiinni korkki! Tilanne on hyvin ennalta-arvaamaton, mutta looginen: lintu leikkii nokallaan, ja korkit ovat osa monen linnun leluvarastoa. Oikeankokoinen korkki, joko luonnostaan tai oikeaan kokoon jyrsittynä voi jäädä jumiin tiukastikin. Kuvassa korkki on teollinen, mutta luonnonkorkki tai sopivan kokoinen puunpala, jopa käpy, helmi tai jopa sopivan kokoinen kuorellinen pähkinä voivat aiheuttaa samankaltaisen tilanteen. Onneksi kyseisen linnun omistaja pystyi tuomaan lintunsa nopeasti lääkäriin, ja korkki poistettiin nukutuksessa. Ilman korkin poistoa linnun syöminen, juominen ja jopa hengittäminen olisivat voineet estyä.
 |
| Korkki valkokakadun alanokassa. Kuvat: Alessandro Melillo |
Linnun tapa leikkiä asioilla niitä nokallaan tutkimalla ja jyrsimällä voi johtaa myös erikoisiin ongelmiin. Lintu saattaa niellä erilaisia asioita, joita se ei pysty sulattamaan. Köyden narut ovat näistä yleisin, mutta lintu voi käytännössä keksiä minkä tahansa tavaran nieltäväksi. Tämä voi siis olla jopa puuta tai paperia, elementit, jotka saattaa olla hankala eliminoida linnun elinympäristöstä. On kuitenkin olemassa lintuja, joilta pääsy niinkin yleiseen materiaaliin kuin puuhun on täytynyt estää, koska lintu on niellyt puuta. Niellyt asiat voivat aiheuttaa kuputukoksen kertyessään kupuun, tai terävät palat voivat myös aiheuttaa sisäisiä vaurioita. Lintu voi jopa kuolla tällaiseen tukokseen. Näin kävi erään kasvattajan Kiukku-neitokakadulle, joka löytyi kuolleena, kurkussaan pikkurillin paksuinen, tiivis, mutta sormin hajoava, puoliksi ylös oksennettu puumassasta koostuva pötkö.
On myös muita virikkeitä tai esineitä, joiden kanssa lintu voi joutua vaaralliseen tilanteeseen. Niitä on käytännössä täysin mahdoton keksiä kaikkia. Tapa pitää nämä älykkäät eläimet henkisesti hyvinvoivana altistavat ne jopa vaaratilanteille: vapaanaolo liikunnan vuoksi saattaa olla vaarallisempaa kuin häkissä olo, virikkeiden kanssa puuhaaminen voi olla vaarallisempaa kuin vailla virikkeitä olo. Mutta samoin kuin ihminen riskeeraa oman henkensä vahingoille lähtemällä asunnostaan ja jopa nousemalla sängystään, altistaen itsensä kompastumisille, kolareille ja harrastuksien parissa tapahtuville vahingoille, ei vahinkojen pelon pidä antaa lamata omaa elämäänsä. Eikä sen varjolla saa myöskään lamata lemmikin elämää, ja tuomita sitä tylsään elämään turvallisuuden varjolla.
Jo pelkästään häkissä pitäminen voi altistaa linnun vaaroille. Itsetehdyssä häkissä on oltava erityisen tarkka siitä, että häkin verkon kiinnityksen ja rungon väliin ei synny pieniä rakoja, joihin linnun kynsi tai varvas voi jäädä jumiin. Tehdastekoisissa häkeissä nämä on usein eliminoitu valmistusprosessin myötä, mutta aina välillä tulee vastaan niitä tapauksia, joissa myös tehdastekoiset häkit ovat osoittautuneet vaarallisiksi.
Kauluskaija Chiki jäi kummallisesta syystä nokastaan kiinni häkin kaltereihin. Se oli kiivennyt nokkaansa hyödyksi käyttäen samaa reittiä ruokakupilleen, kunnes erään kerran jäikin jumiin. Pinnaväli oli lajille OK, mutta omistajien piti vääntää kaltereita pihdeillä irroittaakseen linnun.
 |
| Chiki irrotettuna pinnoista, huomaa verinen kohta nokan yläpuolella. Kuva: Vilja Uusitalo |
Neitokakadu Kide loukkasi jalkansa, kun sen varvas oletettavasti jäi häkin luukunpidikkeen ja häkin rungon väliin jääneeseen pieneen rakoseen. Tämä vaaranpaikka on onneksi helppo eliminoida tulevaisuudessa laittamalla pidike kokonaan kiinni, jolloin linnun varvas ei enää yllä rakoon. Tällaisia rakoja voi kuitenkin olla myös muualla.
Erään harrastajan salomoninkakadujen jalkarenkaat jäivät alituiseen kiinni niiden häkin kaltereihin, ja omistaja joutui vaihtamaan häkkimallia.
On myös tapauksia, joissa lintu on venytellyt siipeään, ja on sattumalta livauttanut siiven osittain tai kokonaan ulos pinnojen välistä. Tästä panikoituva lintu saattaa loukata siipensä lopullisesti, jos tilanne äityy pahaksi. Häkissä, jossa on verkko pinnojen sijaan välttää ainakin tällaisen tilanteen.
Neitokakadukasvattaja Kiuru Koposella neitokakadu jäi päästään jumiin turvallisena pidetyn häkin oven väliin. Kävi ilmi, että häkin oven saranapuolelle jää juuri sellainen rako, että neitokakadun kokoinen lintu voi livahtaa yläkautta kaula edellä rakoseen ja jäädä jumiin! Vaarallista rakoa ei synny, jos häkin ovi on täysin kiinni tai avattu ihan auki, häkin verkkoa vasten. Kuva alla, kuvaaja Kiuru Koponen ja jumia demonstroimassa paperilintu.
Erään harrastajan kultatöyhtökakadu tukehtui kuoliaaksi, kun se yritti karata häkistä, jossa on avattava katto. Lintu sai työnnettyä kattoluukkua sen verran auki, että sen pää mahtui siitä, ja luukku sulkeutui linnun kaulan kohdalla. Mekanismin ansiosta lintu ei enää voinut peruuttaa pois, vaan oli jumissa ja kuoli työpäivän aikana.
Kaikissa näissä tapauksissa esimerkiksi häkin pinnaväli oli lajille sopiva, mutta linnut löysivät silti muuten hyvistä ja laadukkaista tehdastekoisista häkeistä vaaranpaikat. Pitämällä lintua pelkästään häkissä ilman virikkeitä ei siis välttämättä voi välttää vaaroja kokonaan, eikä lintua pitäisi häkkiin teljetäkään sen ehdottoman turvallisuuden vuoksi.
Uskomattomia tapauksia on myös muita:
Undulaatti nimeltä Kissankello jäi kiinni siivistään häkin katolle. Ei ole tietoa, miten ihmeessä lintu onnistui vääntämään itsensä tähän asentoon. Verkon pinnaväli on undulaatille turvallisena pidetty ja paljon käytetty.
 |
| Kissankello saatiin irti ilman suuria tai pysyviä vammoja. Kuva: Anni Pohja |
Erään harrastajan ruusukaijanen jäi päästään jumiin pieneen V:n malliseen kiilautuvaan, kaksihaaraiseen naulakkoon. Kiilautuminen on vaarallista, erään harrastajan undulaatti kiilautui kiinni kaksivartisen design-jalkalampun juureen, kun lampun varret lähestyivät toisiaan juuri sopivassa kulmassa. Samanlainen tapaus on käynyt myös villin kultatöyhtökakadun kanssa Australiassa, kun lintu kiilautui kaulastaan kiinni katulamppuun.
Erilaisen nipsut ja klipsit voivat olla myös vaarallisia: lintuja on jäänyt kiinni tai vahingoittanut varpaita/nokkiaan verhonipsuihin ja pyykkipoikiin, joilla on ripustettu tuoreruokia häkkiin. En usko, että myöskään normaaleiden, eläinkaupassa myytävien ruokaklipsien kanssa on maailmalla vältytty vahingoilta.
Lintu voi myös kuristua roikkuviin tai törröttäviin hapsuihin, joita voi syntyä linnun jyrsiessä köysivirikkeitä, tai lintu voi löytää näitä ihan asunnostakin, kuten matoista tai päiväpeitteistä.
Papukaijan nokka voi herkästi jäädä kiinni klipsuun, jossa on pieni aukko. Tämä aukko kun ilman vastustusta lipsahtaa linnun alanokkaan, se voi puhkaista jopa alanokan alla olevan ihokaistaleen. Ilman ihmisen apua tällaisen irtisaaminen on hyvin epätodennäköistä. Erään harrastajan somaliankaija sai myös nokkansa kiinni ketjun lenkkiin. Ketjut voivat jäädä jumiin nokkaan ja ne ovat myös riski linnun varpaan tai jalan takertumiselle. Usein ketjut ovat kuitenkin isommilla linnuilla lähes ainoa järkevä tapa ripustaa leluja tai kiipeilypuita.
 |
| Rinkula saatiin irrotettua kotikeinoin, mutta joskus tilanne voi vaatia eläinlääkärikäyntiä ja jopa rauhoituksen/nukutuksen. Kuva: Jenna Kivilä |
Erään kasvattajan neitokakadun poikanen lensi kohti aviaarion verkkoa kovalla vauhdilla, ja avasi käytännössä koko vatsansa rintalastan myötäisesti osuessaan verkkoon tai orsiin. Selviäminen oli epävarmaa, mutta lintu selvisi. Sama tapaus on käynyt eräällä harrastajalla myös kauluskaijan poikasen kanssa, mutta tällöin lintu lopetettiin hyvin laajojen vammojen takia. Lentäessä sekoilu on yleistä poikasilla, mutta yleensä siitä selvitään vahingotta. Tämä ei ole syy rajoittaa linnun elämää vain häkkiin tai leikata sen siipisulkia lentokyvyn rajoittamiseksi.
Netissä tuli vastaan tarina, kuinka neitokakadu lensi tilanjakajan läpi (kuvittelen että se oli ikään kuin vitriini-/tiskiyhdistelmä, jossa on aukko keskellä), mutta ei pudottautunutkaan tarpeeksi alas päästäkseen kunnolla läpi, vaan kolautti päänsä tilanjakajan alareunaan / aukon yläreunaan. Neitokakadu skalpeerasi itsensä, mutta parani ennalleen. Kuvasarja: Haava tuoreeltaan, sulkatuppeja päälaella, minitöyhtö ja ennallaan.
Eräällä neitokakadukasvattajalla linnun jalkarengas jäi kiinni puutikkuun, joka on herkkutikun runkona. Usein linnut tykkäävät jyrsiä näitä puutikkuja, eikä niitä ole normaalisti tarpeen heti poistaa häkistä kun siemenet on tikun ympäriltä syöty. Ninja-neitokakadu menetti renkaanta ja jalkansa, mutta toipui muuten mainiosti. Lue koko tarina Kaijulien foorumilta!
Erään harrastajan kertomuksen mukaan hänen sundanparatiisipeippo laskeutui häkistä karattuaan avoimeen hunaja-astiaan, jäi kiinni ja tukehtui. Kesäkuumalla hunaja oli juoksevaa ja tahmaista, eikä kiinteää kuten normaalisti.
Hertta-undulaatti jäi kiinni virikkeeksi laitettuun herneversopusikkoon. Herneen versot ovat undulaattien suosikkiruoka, mutta näköjään siitäkin voi vaaran löytää. Hertta jäi herneisiin kiinni jaloistaan, ja voimakas rimpuilu voisi saada jalan paikoiltaan tai vaurioittaa sitä muutoin. Mikä ettei olisi voinut käydä pahemminkin, ja Hertta olisi jäänyt versoihin kiinni kaulastaan.
 |
| Hertta hetkeä ennen irrotusta. Kuva: Auli Kivi-Nieminen |
Monenlaisia tapauksia varmasti on lisää, ja nämä olivat lähinnä suomalaisia erikoistapauksia, joita olen kuullut tai nähnyt. Aktiivisina ja uteliaina mutta melko hentoina otuksina linnut ovat omiaan joutumaan jopa hengenvaaralliseen pulaan. Voimme yrittää vastuullisina omistajina eliminoida ilmiselvät vaaranpaikat, mutta ihan täysin turvalliseksi emme lintujen elinympäristöä voi tehdä. Se ei kuitenkaan ole syy jättää lintua vaille tilaa ja virikkeitä. Olkaamme tarkkoja lintujen kanssa!