Peilitestiä pidetään jonkinlaisena itsetietoisuuden mittarina: tunnistaako eläin peilissä olevan itsensä. Tähän kykenevät erilaisissa tutkimuksissa ihmisapinat, norsut, delfiinit ja jotkut varislinnut. Yleensä tämä suoritetaan niin, että eläimeen sen huomaamatta lisätään jokin erityinen asia, kuten tarra tai hieman myrkytöntä maalia. Muistaakseni harakoilla tehdyssä kokeessa linnut opetettiin nokkimaan merkkiä vain sen luonnollisen huomaamisen lisäksi.
Törmäsin nyt papukaijoilla tehtyihin tutkimuksiin. Ainakin harmaapapukaijoilla, tanimbarinkakaduilla ja kea-papukaijoilla tätä on tutkittu. Nämä ovat oivia lajeja tutkimukseen. Harmaapapukaijoja pidetään papukaijoista yhtenä älykkäimpänä lajina, osittain myös sen vuoksi, että ne voivat oppia puhumaan niin laajasti, ja voivat kertoa ihmisten kielellä aivoituksistaan. Tanimbarinkakadut ovat myös osoittaneet tutkimuksissa huomattavaa älykkyyttä ja jopa luovuutta. Keat myös ovat todella aktiivisia ja älykkäitä, erään tuoreen julkaisun mukaan ne osasivat arvioida todennäköisyyksiä hyvin samalla tavalla, kuin ihmiset.
Valitettavasti parin artikkelin perusteella papukaijat eivät vielä tunnista itseään peilikuvastaan. Harmaapapukaijoilla testattiin lisäksi myös, osaavatko ne käyttää peiliä tilan havainnoimisen välineenä. Se linnuilta kuitenkin onnistui. Ne osasivat katsoa peilin avulla esteen taakse ja päättää sitten sattumaa paremmin, lähestyäkö tätä paikkaa vai ei. Esteen takana kun saattoi olla palkkio tai jotain pelottavaa.
 |
| Kuvituskuva: Flickr.com / shanlung, CC BY-NC-ND 2.0 |
Tanimbarinkakaduilla ja keoilla tutkittiin mielestäni laajemmin sitä, miten lintu reagoi sen kehoon kiinnitettyihin asioihin. Tässä tutkimuksessa lintuja ei opetettu targetoimaan eli koskemaan niiden kehoon kiinnitettyä asiaa erikseen. Tutkijat luottivat siihen, että kakadut poistaisivat kehossaan olevan vierasesineen omin toimin. Keoja sen sijaan niiden höyhenpukuun tarttuneet tikut tai lehdet eivät aina kiinnostaneet, joten tutkijat ottivat keojen kanssa erilaisen lähestymistavan. Ne kiinnittivät keojen lempiherkkuja, muroja, niiden höyheniin hunajalla. Kealla oli siis motiivi irrottaa tämä vierasesine, koska se oli maukas!
Linnuilla testattiin, miten ne reagoivat, jos vierasesine (tarra tai muro) oli niiden jalkovälissä, otsassa tai kurkussa nokan alla, kakaduilla lisäksi tarran pystyi kiinnittämään alanokkaan. Kaikki nämä paikat ovat sellaisia, että lintu ei normaalisti kävellessään vierasesinettä itsestään näe. Linnut eivät kuitenkaan reagoineet peilikuvan tarjoamaan informaatioon tavalla, että ne ymmärtäisivät peilissä olevan niiden oma kuvajainen, ja eivätkä ne täten pyrkineet omasta kehostaan näitä vierasesineitä poistamaan.
Toivon, etteivät nämä tulokset kuitenkaan vähennä arvostusta lintuja kohtaan. Tiedämme jo, että moni pienen lajin edustaja, kuten undulaatti ja neitokakadu voivat ajautua vakaviinkin ongelmiin, jos se kiintyy peilikuvaansa liiaksi. Isoilla linnuilla en ollut tähän törmännyt, joten ajattelin, että josko sittenkin isommat, älykkäämmät papukaijat tajuaisivat, ettei peilissä ole toinen lintu. Näin ei kuitenkaan vaikuttaisi täysin olevan.
Onko peilitesti täydellinen keino mitata tietoisuutta tai älykkyyttä? Tuskin. Mutta koska se on helppo meille ihmisille, ja aiheuttaa poikkevia reaktioita suurimmassa osassa muista eläimistä, on se silti kiinnostava tutkimuksen väline.
Lähteet:
- Mirror Use by African Grey Parrots (Psittacus erithacus)
- No evidence of mirror self-recognition in keas and Goffin’s cockatoos
Kommentit
Lähetä kommentti