Manual of Parrot Behavior -kirjaa koskeva blogisarja jatkuu! Muut merkinnät löytyvät hakua käyttämällä kirjan nimellä. Papukaijojen aisteja käsitellään kirjassa alkaen sivulta 33. Olen itse kirjoittanut papukaijen aisteista merkinnässä Miten lemmikkilinnut kokevat maailmansa.
Lintujen näön mainitaan olevan kirjassa 2-8 kertaa parempi kuin ihmisellä. Kuten moni omistaja tietää, linnun silmät eivät liiku paljoa silmäkuopan sisällä, joskin vanhasta tiedosta poiketen, ne eivät ole täysin liikkumattomat. Tämä johtuu linnun silmän muodosta ja koosta: linnun silmämuna ei ole aina täysin pallon muotoinen. Tällöin se täyttää kallon silmäkuopan paremmin kuin nisäkkäiden kohdalla. Linnun liikkuva kaula kuitenkin kompensoi jäykkiä silmiä. Papukaijat silmät pystyvät myös liikkumaan itsenäisesti toisistaan, mikä ei nisäkkäiltä yleensä onnistu. Papukaijat voivat myös ohjailla pupillinsa kokoa tahdonalaisesti. Lintujen mainitaan näkevän UV-valoa ja jopa fluoresoivia värejä. Kirjassa mainitaan myös lintujen kyky nähdä "nopeammin" kuin ihmiset, jonka vuoksi vankeudessa on kiinnitettävä erityisen paljon huomioita välkkymättömiin valoihin.
Papukaijojen kuuloa oltiin tutkittu kolmella lajilla: undulaatilla, neitokakadulla ja termiittiaratilla. Linnut opetettiin painamaan nappia, kun ne kuulivat äänen tai äänen muutoksen. Undulaatti kuuli lähes 0 dB ääniä. Jos tulkitsen tekstiä oikein, neitokakadun ja termiittiaratin kuulo oli hieman undulaattia huonompi, mutta nekin kuulivat erittäin hiljaisia ääniä. Koska tutkittujen papukaijojen päät ovat niin pieniä, niiden korvat ovat myös lähellä toisiaan. Linnut eivät olleet yhtä tarkkoja paikallistamaan äänen lähdettä. Esimerkiksi undulaatti arvioi äänenlähteen noin 22-52 asteen tarkkuudella. Kirjan mukaan nämä papukaijat eivät juuri kuulleet alle 500Hz tai yli 10 kHz korkuisia ääniä. Nykyään tätä on ehkä tutkittu enemmän, onhan kirja vuodelta 2006. Googlaamalla löytyykin useita lähteitä undulaatin ja neitokakadun kuuloalueesta. Yhteistä tuloksille on kuitenkin se, että papukaijat eivät vaikuta kuulevan ihan matalimpia tai korkeimpia ääniä, mitä ihminen voi vielä kuulla.
Papukaijojen makuaisti ei ole kovin hyvä. Siinä missä ihmisellä on noin 9000 makureseptoria, papukaijoilla niitä on vain noin 300-400. Tämä on tosin enemmän kuin monilla muilla linnuilla: kanalla reseptoreja on noin 250-350, kyyhkyllä vain 37-75. Kirjan mukaan lintu ei maista kielellään samalla tavalla kuin me, vaan kielen takaosalla ja kitalaessa olevan koana-aukon avulla, josta erittyy myös linnun sylki.
Lähde: Manual of Parrot Behavior
Kommentit
Lähetä kommentti