Manual of Parrot Behavior -kirja: Ravinto

Manual of Parrot Behavior -kirjaa koskeva blogisarja jatkuu! Muut merkinnät löytyvät hakua käyttämällä kirjan nimellä.

Papukaijojen ulkonäköä on osittain muovannut niiden ruokavalio. Siemeniä rikkovilla ja syövillä linnuilla nokassa voi olla ryppyjä tai uurteita, joiden avulla siemen pysyy paremmin käsiteltävänä. Hyvin kovia siemeniä rikkovilla lajeilla voi olla nokan ja kallon välissä rustoa, joka toimii ikäänkuin iskunvaimentimena kovien siementen kanssa toimiessa. Hedelmiä syövillä papukaijoilla taas lihasmaha on pienempi, koska pehmeä hedelmäravinto ei vaadi niin paljon hienontamista. 

Vesi on tärkeä osa papukaijan ruokavaliota. Sen kulutus riippuu linnun koosta ja ympäristön lämpötilasta. Erään tutkimuksen mukaan papukaijan päivittäinen veden tarve neutraalissa lämpötilassa aikuiselle papukaijalle on noin 2,4% ruumiinpainosta. (Tämä ei toki tarkoita, etteikö linnulla pitäisi olla enempää vettä saatavillaan päivän aikana.)

Papukaijan kalorientarve on myös mainittu kirjassa, harmi ettei tämä ehdinyt omaan merkintääni papukaijojen kalorintarpeesta. Kirjan mukaan aikuisille papukaijoille häkissä sisätiloissa kalorien tarve on noin 154,6 kcal/kg^0,75 ja ulkoaviaariossa viileällä ilmalla 226,1 kcal/kg^0,75. (Aiemmassa merkinnässäni aiheesta kahden eri lähteen mukaiset kaavat yhtenivät 420 gramman painoisella linnulla noin 83 kcal/pvä, tällä kirjan tarjoamalla kaavalla sisälinnulla tuo olisi 80 kcal. Heittoa ei siis ole paljon.)

Proteiinin määrä ruokavaliossa mainitaan muutamalla lajilla (s.53). Normaalissa olotilassa, eli ei poikasena tai munivana, harmaapapukaija tarvitsee noin 10-15% proteiinia. Neitokakadulle riittävä on 11% normaalissa tilassa, kun taas kasvavat poikaset vaativat 20% proteiinia. Eroja on ruokavalioiden välillä, esim. siemensyöjä vs. hedelmänsyöjä. Voimakkaasti hedelmiin ja muuhun pehmeään kasviravintoon erikoistuneen sateenkaarilurin proteiinintarve on vain 3%.

Kasvavan poikasen proteiinitarve on usein korkeampi kuin aikuisen papukaijan.
Kuva: Flickr.com / Miguel Ángel Argos Vega, CC BY-NC-ND 2.0

Rasvoista mainitaan, kuinka papukaijojen kohdalla tutkimusta ei ole (s.54). Sitä paikkaamaan asiantuntijat suosittelevat samaa kuin siipikarjalle: linolihappo noin 1% ja kokonaismäärä rasva-aineita on siipikarjan ruoassa yleensä noin 4-5%. (Hmm, olenkohan maininnut aiemmin, kuinka pelletit pohjaavat siipikarjan rehuun, eivätkä välttämättä ole papukaijoille optimi täysravinto..?)

Kirjan mukaan papukaijojen vitamiinien tarve on oletettavasti sama kuin muillakin linnuilla. Vain vähän on tutkittu. Neitokakadujen normaalikäytössä 2 000 - 10 000 IU A-vitamiinia/kg riittää, poikaset kasvavat onnistuneesti kun määrä oli 4 000 IU/kg. Myöhemmin tekstissä mainitaan, että 10 000 IU on jo melko korkea määrä. Sen sijaan annosteltuna 100 000 IU A-vitamiinia/kg neitokakadut saivat A-vitamiinimyrkytyksen oireita 3 kuukauden sisällä, kun taas 0 IU/kg aikuiset linnut eivät vaikuttaneet kärsivän A-vitamiinin puutoksesta koko kaksivuotisen testijakson aikana. Tällä vitamiinimäärällä poikaset eivät kuitenkaan kasvaneet normaalisti. Jos poikasia ruokittiin ruokavaliolla, joka sisälsi 2,4 mg betakaroteenia/kg, mutta ei A-vitamiinia, poikaset kasvoivat silti normaalisti. Tämä tukee sitä, että ruokkimalla A-vitamiinin sijaan A-vitamiinin esiastetta voidaan saada A-vitamiinin hyödyt ilman yliannostuksen riskiä. Betakaroteenin tarkkaa määrää ruokavaliossa ei ole kuitenkaan tutkittu tai selvitetty. 

Papukaijojen kalsiumin tarve on otettu jälleen kanamaailmasta, joka on 0,1%. Muniville linnuille suositellaan korkeampaa määrää, ja muniville kanoille tämä suositus on 3-4%. Harmaapapukaijan kalsiumintarve mainitaan normaalia papukaijaa suuremmaksi, mutta numeraalista suositusarvoa ei tälle anneta. Mineraalien tarvetta ei ole tutkittu papukaijoilla, joten kirjassa suositellaan siipikarjan vastaavia.

Vitamiinien tarkasta tarpeesta ei ole tietoa, mutta varsinkin rasvaliukoisten vitamiinien yliannostusta kannattaa välttää. Kananpoikasilla tutkittiin, että E-vitamiinilla on tulehduksia lievittävä ja estävä  vaikutus kohtuullisissa määrissä, mutta liian suurina määrinä se on vaaraksi immuunisysteemille. 

Sateenkaariluri ruokailee nektarilla ja hedelmillä, joten sen ravintovaatimukset ovat erilaiset verrattuna esimerkiksi karkeaa siemenravintoa kuluttaviin parakiitteihin.

Lähde: Manual of Parrot Behavior