Lintu maistelee käsiä purren

Papukaijan nokka ja kieli ovat myös sen kädet. Se käyttää niitä ruokailun ohella myös kiipeilyyn sekä syömäkelvottomien asioiden tutkimiseen ja jyrsimiseen. Varsinkin nuoret papukaijat ovat hyvin uteliaita, ja tutkivat asioita nokka edellä. Papukaija voi iästä riippumatta myös tutkia ihmisen käsiä. Tämä voi olla käsien ihon sukimista eli hoitamista tai sitten tutkimista. Tutkiminen tai sukiminenkin voi kuitenkin äityä puremiseksi, sillä lintu ei välttämättä huomaa, että se satuttaa toiminnallaan ihmistä. Käsiä uteliaisuuttaan yhä kovemmin ja kovemmin pureva papukaija ei tietenkään ole kovin kiva lemmikki. Jos lintu puree käsiä muusta kuin uteliaisuudesta ja tutkiakseen / sukiakseen, nämä keinot eivät välttämättä toimi! 

Jos lintusi puree käsiä muusta kuin selvästi uteliaisuudesta, luethan merkinnän Papukaijan aggressiivisuus. Lintua tulisi aina käsitellä lintua kunnioittavin keinoin. Käsien pureminen voi olla myös linnun tapa puolustaa itseään tai sille tärkeitä resursseja. 

Uteliaisuudesta tai sukimistarkoiksessa purevan linnun tunnistaa kehonkielestä. Utelias lintu on rento ja kohtuullisen rauhallinen, se ei siis ole pelokas eikä kiihtynyt. Utelias lintu lähestyy itse kiinnostavaksi kokemaansa asiaa. Utelias lintu usein puree käsiä hitaasti ja pitkäaikaisesti kuin maistellen ja tutkien, äkäisten ja pikaisten puremien sijaan.

Normaaliin papukaijapoikasen elämään kuuluu se, että poikaset leikkivät keskenään ja emon kanssa. Tällöin lintu yleensä oppii sen, milloin se puree liian kovaa: leikkikaveri ärähtää (ei välttämättä vihaisena, vaan "minuun sattui!"-tyylillä) ja leikki hyytyy. Ihmisen kanssa toimivat osittain samat keinot, mutta yleensä ihmiset ovat epäloogisempia kivunilmaisussaan. Kipua ilmaistessaan ei ole tarkoitus pelotella, säikytellä tai rangaista purijaa, vaan älähdyksellä saada se ymmärtämään, että se aiheuttaa toiselle kipua.

Mitä isompi nokka, sen herkemmin kannattaa opettaa lintu siihen, että käsiä ei ole tarpeen purra - edes uteliaisuudesta. Kuva: Flickr.com / frogbelly, CC BY 2.0

Papukaijat ovat myös sen verran "pirullisia" että ne saattavat jopa saada hupia sitä, että ihmisestä saa äänen tai reaktion irti, kun ihmistä puree. "Minua sattuu!" älähdys toimii parhaiten nuoren linnun kanssa, joka vasta opettelee käyttämään nokkaansa toisten kanssa. Jos lintu on pureskellut käsiä jo aiemmin, älähdykset eivät välttämättä enää toimi.

Yleensä käsiä uteliaana tutkivat linnut ovat sen verran kesyjä, että niihin toimii huomion käyttäminen palkkana. Tällöin seuraavalla tekniikalla lintu ymmärtää usein aika nopeasti jättämään sormien puremisen.

Ihmisen tulee olla lintuun nähden paikassa, jossa ihmisen on helppo poistua linnun luota nopeasti (kuitenkaan lintua säikäyttämättä). Ei esim. että lintu on sylissä, kädellä tai olkapäällä, vaan että lintu on esim. orrella tai sohvan/tuolin selkänojalla, pöydällä tms., missä se oleilee normaalistikin ja on normaalin rentona.

Kun lintu koskee nokallaan sormia edes hieman, ihmisen tulee ottaa käsi pois linnun ulottuvilta ja lopettaa linnun huomioiminen hetkeksi. Ihminen voi jopa kääntyä poispäin linnusta tai ottaa askeleen poispäin. Tätä sanotaan negatiiviseksi rangaistukseksi: kun lintu tekee jotain "kiellettyä" (puree sormia), otetaan siltä pois jotain hyvää (huomio). Tällöin linnun osoittaman käytöksen pitäisi vähentyä, koska se ei halua, että huomio poistuu. Tätä saatetaan sanoa tässä yhteydessä myös jäähyksi tai time-outiksi.

Koska linnut ovat itsekin liikkeissään niin nopeita, aluksi tällaista kohtelua kannattaa treenata vain muutaman sekunnin "jäähyllä", jonka jälkeen elämä jatkuu normaalisti. Muutoin lintu saattaa turhautua ja kiihtyä, jos se kokee heti ekasta näykkäisystä valtavan rangaistuksen, eli vaikka yksin jäämisen pitkäksi aika.

Termejä:

Vahviste: jotain, jonka seurauksena eläimen käytös lisääntyy
Rangaistus: jotain, jonka seurauksena eläimen käytös vähenee
Negatiivinen: jotain otetaan pois tilanteesta
Positiivinen: jotain lisätään tilanteeseen
(Tässä tilanteessa negatiivinen rankaisu: tilanteesta poistetaan jotain kivaa, jotta linnun aiemmin esittämä käytös vähenee)

Pienikin lintu voi purra kipeästi, myös uteliaisuudesta.

Joskus lintu laitetaan tällaisen kielletyn toiminnon jälkeen häkkiin jäähylle. Eläinten kanssa seuraamusten pitäisi kuitenkin tapahtua välittömästi. Jos seuraamus tulee vasta vähän ajan päästä, ei lintu enää välttämättä osaa yhdistää, miksi näin tapahtuu. Koulutus siis hidastuu huomattavasti. Näin voi siis käydä: lintu puree kättä -> ihminen toiselle puolelle huonetta -> lintu laitetaan häkkiin -> lintu jätetään yksin. Lintu voi siis tulkita tätä tilannetta jo puremisesta erillään: jääkö se yksin sen takia, että se nousee kädeltä häkkiin? Häkin yhdistämine rankaisuihin on muutenkin riskialtista: häkinhän tulisi olla linnun koti ja paikka, jossa se viihtyy ja sillä on turvallinen olo. 

Tärkeää on myös, että seuraamukset toiminnasta ovat aina samat. Varsinkaan koulutuksen alkuvaiheessa ei tulisi olla hetkiä, että "Ei jaksa" tai "Ei ehdi" toimia koulutusohjelman mukaisesti. Huomiona myös se, että linnut oppivat aina, eivät vain virallisen koulutus-/treenihetken aikana!

Tärkeää olisi myös, että lintua ei tahallaan provosoida puremaan. Lintuja joskus leikitetään kuten koiraa painittaen käsillä, jolloin lintu tietenkin puree niitä. Tällaista leikkiä ei kannata leikkiä linnun kanssa, joka ei leikin hellävaraisia sääntöjä vielä osaa. (Eikä välttämättä ollenkaan, koska painileikki menee monesti överiksi jommalla kummalla osapuolella: joko lintu ahdistuu koska sen merkkejä leikin lopetuksesta ei osata lukea, tai lintu kiihtyy mukavastakin leikistä niin paljon, että puree kovempaa.) 

Sama koskee myös käsien tutkiskelua hellästikin: linnulla ei ole arjen kannalta mitään hyvää syytä ottaa tavaksi tutkia käsiä nokallaan. Hellänkin nokalla tutkiskelun voi siis kouluttaa pois, ja ohjata tutkiskelu vaikka leluihin. Jos linnulta karsii tavan koskea nokallaan käsiin lainkaan, se ei myöskään tällöin voi purra käsiä uteliaasti liian kovallakaan voimalla.