Neitokakadun värimuutokset

Huom: tämä merkintä kertoo neitokakadun värin muutoksista, ei värimuunnoksista tai mutaatioista! Tässä merkinnässä kerron muutamasta eri syystä, miksi neitokakadun väritys voi muuttua sen elämän aikana. 

Koiraan aikuistuminen

Koirasneitokakadun normaaliin kehitykseen kuuluu se, että se on nuorena saman värimuodon aikuisen naaraan näköinen. Noin 4-8 kuukauden iässä, ensimmäisessä sulkasadossa koiraan väritys alkaa kuitenkin muuttua. Näitä väriä muuttavia mutaatioita ovat monet normaalit värit, kuten harmaa, kaneli, valkokasvo ja hopea. Tämä ei sen sijaan koske huomattavasti lutinoa, eikä välttämättä lainkaan harlekiinia.

Koiras saa aikuistuessaan kirkkaan maskin ja siltä katoaa raidallinen pyrstö ja pilkukkaat siipisulat. Naaraan maski säilyy himmeänä, pyrstö raidallisena ja siipisulat pilkullisina. Jos lintu on jotain ns. "koiraan ja naaraan väliltä", se on todennäköisesti nuori koiras, joka on läpikäymässä värinmuutosta aikuisen koiraan sulkapukuun. Tämä muutos kestää yleensä kahden sulkasadon ajan, joten ensimmäisen sulkasadon jälkeen koiras saattaa näyttää erikoisemmalta: sillä saattaa olla osittain harmaa ja osittain kirkas maski, ja pyrstössä voi olla pieni määrä raidalliseksi jääneitä sulkia. 

Aikuinen koiras vasemmalla, aikuinen naaras (tai nuori koiras tai naaras) oikealla. Ero on huomattava.

Koirasneitokakadun maskin vähittäinen kehittyminen tapahtuu yleensä 1-2 sulkasadon aikana. Osalla linnuista maski paljastuu laikukkaammin kuin toisilla. Kuvissa kolme eri yksilöä, harmaan määrä ei enää tässä vaiheessa maskissa lisäänny (kuvien 3 ja 4 otsa). Ensimmäiset neljä kuvaa: Maarit Virsu.

Poikaspukuinen koiras, nuori koiras, jossa on poikaspuvun merkkejä (harmaata kasvoissa, raidallista pyrstön tyvessä ja pyrstössä) sekä sama koiras aikuispuvussaan. Kuvat: Elina Myllykangas

Helmiäiskoiraan aikuistuminen

Helmiäinen on jännittävä värimuunnos, sillä se katoaa koirailta aikuisuutta kohti, mutta säilyy naarailla. 

Normaalilla helmiäiskoiraalla helmiäisen tuottamat laikut alkavat kadota jo ensimmäisessä sulkasadossa, ja parin sulkasadon jälkeen niitä ei välttämättä ole enää jäljellä ollenkaan. Koiras päätyy näyttämään linnulta ilman helmiäistä, mutta se on yhä geneettisesti helmiäinen. Esimerkiksi valkokasvo-helmiäiskoiras päätyy näyttämään ulkoisesti normaalilta valkokasvolta. Joskus pieniä muistoja helmiäisestä jää koiraan pyrstöön tai selkään, mutta silti se eroaa ulkoasultaan huomattavasti aikuisesta helmiäisnaaraasta. Nämä jäljelle jääneet kuviot eivät oleensä ole kokonaisia helmiäiskuvioita, vaan pientä vaaleaa sävytystä.

Aikuinen helmiäiskoiras (vasen kuva) ja aikuinen helmiäisnaaras. Koiraan helmiäiskuviot ovat kadonneet myös selästä (ks. alempi kuva), vaikka pientä vaaleampaa sävyä näkyy yhä linnun pyrstössä. Naaraalla ne säilyvät läpi iän. Kuvat: Kiuru Koponen

Helmiäiskoiraan sulkapuvun kehitystä (valkokasvo-kaneli-helmiäinen). Ensimmäisessä kuvassa lintu on noin 4kk (naaraan näköinen), keskimmäisessä noin 11kk, viimeisessä 18kk. Helmiäinen on nähtävissä enää pienestä määrästä vaaleaa yksittäisissä sulissa, kuten pyrstön tyvessä tällä yksilöllä. Kuvat: Ville Toivonen

Valkokasvo-helmiäiskoiraan sulkapuvun kehitys. Kuvat: Elina Myllykangas

Helmiäisnaaraan väri voi muuttua myös luovutusikäisestä aikuisuuteen, ja esimerkiksi selän helmiäiskuvio voi vähentyä hieman. Muutos on kuitenkin erittäin vähäinen verrattuna helmiäiskoiraan muutokseen. 

Lue lisää myös merkinnästä: Neitokakadun sukupuolen määrittäminen

Hormonaalisuus

Joillain poskilaikullisista värimuunnosta edustavilla yksilöillä hormonaalisuus voi aiheuttaa poskilaikun leviämistä normaalin ulkopuolelle. Normaalisti neitokakadun poskilaikku on melko pyöreä ja reunoiltaan ehjä. Poskilaikun normaali koko ja muoto on kiinni perimästä ja jalostuksesta.

Yleensä valunut/levinnyt poskilaikku ei ole pysyvää, vaan katoaa hissukseen. Se ei ole myöskään vaarallista. Jollain neitokakaduilla poskilaikku voi olla myös jokseenkin pysyvästi normaalista poikkeavan muotoinen.

Eri tavalla levinneet poskilaikut eri värisillä linnuilla. Ensimmäisessä poskilaikku on karannut ylle, keskimmäisessä se on muuttanut muotoaan normaalista pyöreästä kantikkaammaksi, jälkimmäisessä laikku on valunut alas. Kuvat: Laure Kurkela, Maija Karala ja Kiuru Koponen

Sairauden aiheuttama kellertävyys

Neitokakadu on yksi lajeista, joilla puutostilat, imeytymishäiriöt tai sairaudet (esim. maksasairaus) voi näkyä höyhenpuvussa. Neitokakadulla tämä aiheuttaa kellertävyyttä ja höyhenen rakenteen muuttumista. Höyhen voi näyttää turkkimaisen hapsuiselta tai märältä. Linnun luonnostaan valkoiset osat (kuten siipilaikku) alkavat kellertää ja harmaat/tummat osat alkavat saada keltaista sävyä ja lintu voi näyttää vihertävältä. 

Joskus kellertävyyden arvioiminen voi olla hankalaa: monesti harlekiiniin tai lutinoon kuuluu se, että ne ovat hieman puhtaan valkoista keltaisempia väriltään. Yleensä tällaiset linnut ovat kuitenkin kellertäviä jo poikasesta tai vähintään teini-iästä alkaen, jolloin myöhemmin tullut värin muutos kellertävään tulisi ottaa tosissaan. Yleensä kuitenkin valkoisen siipilaikun tulisi pysyä valkoisena. Joissain tapauksissa linnun poskilaikkukin muuttuu: se muuttuu sävyltään oranssimmaksi tai jopa keltaisemmaksi ja joskus vaikuttaa pienenevän kooltaan. Maskin väri voi myös syventyä jyrkemmän keltaiseksi: normaalisti neitokakadukoiraankaan keltainen maski ei ole ihan täysin keltainen, vaan hieman haalea.

Neitokakadut ovat tunnetusti nirsoja syömäreitä. Jos neitokakadu syö vain siemeniä, voi se kärsiä puutostiloista, jotka näkyvät höyhenpuvussa saakka. Jos kyseessä on vain puutostila eikä varsinainen sairaus, jo ruokavalion korjaus voi auttaa. Yksittäinen sulka ei voi enää kasvettuaan vaihtaa väriä, jolloin tulokset terveellisemmästä ruokavaliosta ja valkoisemmasta / puhtaamman värisestä linnusta näkyvät vasta seuraavien sulkasatojen aikana. Huom! Se, että lintu ei kellerrä, ei tarkoita automaattisesti, että se olisi täydellisellä ruokavaliolla tai täydellisen terve!

Kuvat ovat oiva keino linnun höyhenpuvun tarkkailuun: monesti kellertävyys iskee niin hissukseen, ettei sitä ole mahdollista huomata arjessa. 

Kanelineitokakadunaaraan värit (eri yksilöt): poikasena normaalin puhdas, eräs rescue-yksilö aikuisena, selvästi kellertävänä. Kellertävyyden huomaa varsinkin siiven laikusta, jonka pitäisi yleensä olla valkoinen. Kuvat: Anni Pohja ja Eva-Mari Saarinen.

Kellertävän rescue-lutinon toipumismatka: alussa saapuessa lintu oli hyvinkin keltainen, keskikuvassa näkyy "laikukkuus" ruokavalion korjauksen jälkeen seuraavassa sulkasadossa, viimeisenä jo huomattavasti terveemmän värinen lintu. Joskus lutino ei ole täysin valkoinen keholtaan, esim. harlekiini-lutino voi terveenäkin olla kellertävä. Kuvat: Maija Karala

Vasemmalla selvästi sairas tai puutteellisesta ruokavaliosta kärsivä neitokakadu: höyhenpuku on hapsuinen, valkoiset osat maskin ulkopuolella hyvin kellertäviä ja maskikin syvän keltainen, poskilaikku on väriltään haalistunut. Oikealla normaali lutino verrokiksi.

Kanelin palaminen

Kaneli on siitä erikoinen värimuoto, että se voi ajan mittaan auringonpaisteessa "palaa" vaaleammaksi, mitä sama yksilö olisi sisätiloissa. Samanlaista ilmiötä esiintyy lemmikkikaneilla, joilla musta kani voi palaa enemmän tai vähemmän ruosteenväriseksi kesän ulkohäkissä vietettyään. Muutama ulkoilukerta ei riittäne kanelin palamiseen, vaan yleensä palavat kanelit ovat lintuja, jotka viettävät Suomessa käytännössä koko kesän ulkona, tai lämpimissä maissa niillä on jatkuva pääsy ulos. Tämä koskee kaikkia värimuotoja, joissa on kaneli, eli myös kaneli-harlekiini tai kaneli-helmiäinen. 

Tietääkseni kanelin palamisesta ei ole linnulle haittaa. Kanelin kehosta puuttuu hieman melamiinia verrattuna normaaliin harmaaseen, joten voi olla että tämä melamiini suojaa sulkapukua auringolta luonnossa. Auringossa haalistuneen kanelin sulkapuku uusiutuu normaalin kanelin väreihin seuraavassa sulkasadossa. Tämän vuoksi sulkapukua vaihtava, palanut kaneli voi olla hyvinkin kirjava: vanhat, palaneet sulat ovat vaaleita, tuoreet sulat normaaleja ja tummempia. Sisätiloissa palanutkin kaneli muuttuu muutaman sulkasadon aikana kokonaan normaalin kanelin väriseksi.  Lisäkuvia tässä Talk cockatiels forum-ketjussa.

Vasemmalla auringossa palanut kaneli, oikealla sisälinnun elämää viettänyt kaneli, jolta kanelilintujen kanelin sävy normaalisti useimmiten näyttää. Kuvat: Anni Pohja. 

Erilaisia palaneita kaneleita. Vasemmmal normaali kaneli naaras, oikealla yllä kaneli-helmiäinen, alla kaneli-valkokasvo tai kaneli-valkokasvo-harlekiini. Oikea kuva: Anni Pohja

Lopuksi

Neitokakadun värin muutoksista suurin osa on harmittomia. Koiraan aikuistuminen ja poskilaikun leviäminen ovat harmittomia muutoksia. Sen sijaan kellertävyyteen tulisi aina suhtautua hyvin vakavasti. On hyvästä välillä katsoa vanhoja kuvia linnusta, ja katsella kuvia sillä silmällä, onko muutoksia tapahtunut.