Kodeissamme lemmikkeinä elävät papukaijat eivät suinkaan ole ikuisia vauvoja, vaan aikuistuessaan hormonaalisia ja seksuaalisia olentoja. Papukaija on kuitenkin parempi lemmikki, mitä vähemmän hormonaalinen se on. Lue papukaijojen hormonaalisuudesta ja sen ehkäisystä ja hoidosta kertova artikkeli Kaijulien sivuilta: Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito sekä lisätietoa blogistani merkinnöistä Keinoja papukaijan hormonaalisuuden vähentämiseen ja Papukaijat: Seksuaalinen lemmikki. Pesäkolojen syntymisen ehkäisystä voi lukea myös merkinnästä Lintu- ja eläinasunnon sisustus-/arkkitehtuuriratkaisuja.
Olen itse kokenut ylihormonaalisen papukaijan huonot lemmikkiominaisuudet niin ylimuninnan kuin käytösongelmienkin suhteen. Tämä on muovannut suhtautumiseni hormonaalisuutta yllyttäviin pesäleikkeihin erittäin tiukaksi. Papukaijoilla hormonaalisuutta ohjaavat lähinnä ympäristöstä tulevat ulkoiset tekijät, suurimpana pesäkolot.
Pyrkimys pesäkolojen kokonaisvaltaiseen eliminointiin on hyvä pitää, vaikkakin sen toteuttaminen täydellisesti saattaa olla normaalissa taloudessa liki mahdotonta. Mieluummin olen kuitenkin liian tarkka, kuin liian lepsu asian suhteen. Pesäpaikkojen eliminointi ennen kuin papukaija ne löytää on tehokkaampaa kuin linnun perässä juokseminen ja pesäpaikkojen tukkiminen. Jos pesäkoloja ei ympäristössä ole lainkaan, linnun hormonaalisuus pääsee välillä laskemaankin, toki muiden hormonaalisuutta laskevien toimenpiteiden tätä tukiessa.
 |
| Luonnossa sopivan pesäkolon löytyminen on oleellista lisääntymisen kannalta. Tämän vuoksi aikuinen, hormonaalinen lintu saattaa nähdä potentiaalisia pesäkoloja kaikkialla. Kuvassa luonnonvaraiset kultatöyhtökakadut Australiassa. Kuva: Flickr.com / Pursuedbybear, CC BY-NC 2.0 |
Hormonaaliseen tilaan joutunut papukaija myös herkemmin lähtee etsimään muita paikkoja ympäristöstään ja bongailee sellaisiakin pesäpaikkoja, joista ei-hormonaalinen lajitoveri ei olisi kiinnostunut. Omasta mielestäni tehokkaampaa on koko asunnon (tai niiden tilojen, joissa papukaija ikinä aikoo viettää sekuntiakaan aikaa) käyminen läpi potentiaalisten pesäpaikkojen suhteen ja joko poistaa ne kokonaan (jos mahdollista) tai estää tehokkaasti niihin pääsy. Huomiona, että papukaija voi jyrsiä paikkoja rikki päästäkseen pesäpaikkaan ja että isot linnut osaavat avata kaappeja. Jo pelkästään näköyhteys hyvään pesään voi pitää hormonaalisuutta yllä, jonka vuoksi pelkästään verkolla papukaijan kulun estäminen paikkaan ei välttämättä ole paras ratkaisu.
Papukaijan mielestä pesäkolo on yleensä hieman hämärä, ahdas ja plussaa on, jos siellä on jotain tuhottavaa materiaalia. Jo pelkästään hämäryys tai ahtaus itsessään saattaa riittää, toisille riittää taas ahtaus ja pesämateriaali, esim. häkin nurkassa. Tällaisten paikkojen varalta kannattaa pitää silmät auki jo mielellään ennen kuin hormonaalisuus iskee, saati muuttuu ongelmaksi.
Alla listattuna esimerkkejä, mistä lintu voi pesäpaikan keksiä, ehkä aloitettuna niistä ilmiselvimmistä kohti erikoisempia.
- Häkin ympäristö: Jaloilla tai rullilla olevan häkin alunen, häkin ja seinän väliin jäävä rako.
- Häkin nurkka: Kehnosti valaistussa häkissä jopa itse häkin pohjalle voi muodostua linnun mielestä kiva pesäpaikka.
- Pahvilaatikot: En suosittele pahvilaatikkoja tai muita pesiä lintujen virikkeiksi käytännössä millekään linnulle.
- Kaappien ja sohvien aluset, jopa tuolien ja pöytien aluset.
 |
| Kuva: Anne Ronkainen |
 |
| Neitokakadu kaapin alla, johon pääsi vain pienestä rakosesta seinän vierestä. Yleensä sokkeli kaapeissa ja vitriineissä riittää pitämään linnut poissa, mutta ei aina. Kuva: Eva-Mari Saarinen |
- Hyllyköt, kuten kirjahylly, hattuhylly sekä muut hyllyt, joissa syntyy hämärämpiä rakoja.
- Avoimeksi unohtuneet laatikostot ja kaapit.
 |
| Kuva: Kiuru Koponen |
 |
| Kuva: Janina Vartiainen |
 |
| Kuva: Flickr.com / moccasinlanding, CC BY-NC-ND 2.0 |
- Avatun oven ja seinän väliin jäävä hämärä rako.
- Kaappien (myös esim. jääkaappi) päälliset, jotka ovat riittävän lähellä kattoa, jotta syntyy kolomainen tunnelma.
 |
| Pienikin kolo voi riittää linnulle siihen, että se hinkuaa kaapin päälle, vaikkei sinne edes kunnolla mahtuisi. Kuva: Sanna Pitkäranta |
- Vessanpöntön ja vessan kaapin/altaan väliin jäävä hämärämpi kolo.
- Seinän ja sohvan selkätyynyjen väliin jäävä pieni kolo.
 |
| Kuvat: Anne Ronkainen |
- Ihmisen syli, kun ihminen esim. istuu pöydän ääressä, tai istuu sohvalla viltin kanssa.
- Irtopahvit tai paperit, jotka on tarkoitettu virikkeeksi tai häkin pohjalle.
 |
| Kuva: Kiuru Koponen |
 |
| Kuva: Kiuru Koponen |
- Rullalla säilytettävän pohjapaperin alle tai vierelle voi muodostua kolo, tai lintu voi kokea houkutusta ängetä rullan sisälle.
- Liesituulettimen takana tai mallista riippuen jopa rakennelman "sisällä"!
- Lämpöpatterin lähistö: alunen, tausta tai ikkunalaudan ja patterin väliin jäävä kolo.
 |
| Kuva: Sanna Pitkäranta / Arattijengi |
- Verholaudan alunen: vaikka lintu ei voikaan oikeasti tehdä pesää verholaudan alle tai taakse, koska ainoa paikka oleskelulle on verhotanko/-kisko, voi lintu silti kerätä kierroksia täällä hämärässä, ahtaassa paikassa.
Erikoisempia tapauksia, jotka voivat kuitenkin toistua kenen tahansa kotona:
- Ulkolinnuille tarkoitettu, tasolla oleva ruoka-automaatti, jota ei saanut ihan seinään kiinni. Neitokakadu tunki ruoka-automaatin ja seinän väliin, pitäen sitä ahtaana pesänä.
- Lintuhuoneessa oleva sanko, joka oli muuhun tilaan verrattuna ahtaampi ja hieman hämärämpi.
 |
| Zelda-neitokakadun pesän todellinen luonne havaittiin vasta, kun saaviin ilmestyi muna. Kuva: Eva-Mari Saarinen |
- Päältä täytettävä pyykinpesukone.
- Koristekorit.
 |
| Kuva: Pirjo Kankainen |
- Raollaan oleva mikro.
- Työtuolissa tuolin ja käyttäjän selän väliin jäävä kolo.
 |
| Kuva: Sari Hellman |
 |
| Kuva: Pirjo Kankainen |
 |
| Kuva: Sanna Pitkäranta / Arattijengi |
 |
| Kuva: Sanna Pitkäranta / Arattijengi |
Kommentit
Lähetä kommentti