Saako papukaija olla olkapäällä?

Iänikuinen kysymys lintupiireissä tuntuu olevan, saako papukaija olla ihmisen olkapäällä. Tähän ei ole kuitenkaan olemassa yhtä ja oikeaa vastausta, mutta tässä merkinnässä muutamia näkemyksiä sekä puolesta että vastaan.

Aiemmin mainittiin syyksi olkapään välttelyyn se, että lintu olisi täten ihmistä korkeammalla, ja voisi alkaa dominoimaan ihmistä. Korkeuteen perustuva valta-asema on teoriana myöhemmin hylätty, sillä korkeisiin paikkoihin liittyvää aggressiivisuutta tai puremaherkkyyttä selittävät muut tekijät: lintu viihtyy korkealla, ja on oppinut että korkealta kädelle nousemalla se yleensä joutuu pois tästä mieluisasta, korkeasta paikasta (oli se sitten olkapää, häkin päällinen, oven päällinen jne.). Lintu oppii vallan nopeasti, että joko puremalla tai väistämällä kättä ihminen luovuttaa aikeensa kanssa, ja lintu saa jäädä tähän korkeaan paikkaan. Papukaijan on myös yleensä hankalampi astua orrelta alaspäin, kuin ylöspäin, jonka vuoksi kurottelevalle kädelle esimerkiksi oven karmilta voi olla vain epämiellyttävä tai hankala astua, joka itsessään vähentää alttiutta astua kädelle ja poistua korkealta paikalta.

Joskus tätä "korkeusdominanssia" perustellaan toimivaksi sillä, että lintu nousee kädelle kun ihminen nousee esimerkiksi tuolille ja on täten lintua korkeammalla. Yhtäkkiä lintu voikin olla aiempaan verrattuna säyseä ja nousta kädelle. Tässä ovat jälleen voimassa jo aiemmin mainitut asiat: lintu pyrkii korkeammalle, ja ihmisen käsi on nyt korkeammalla kuin sen nykyinen olinpaikka. Linnun on nyt myös helpompi astua kädelle, jota kohti se astuu lievästi ylöspäin, ennemmin kuin alaspäin. Ajan mittaan lintu voi kuitenkin oppia, että näinkin käsiteltynä se viedään pois mieluisasta paikasta (eli alas tai tylsään paikkaan), ja alkaa väistellä kädelle astumista myös tällä menetelmällä. Joskus lintu voi jopa oppia puremaan lähestyvää kättä, juosten nokka auki käden luokse puremaan, koska tietää että puremalla saa käden poistumaan. 

Olkapäälle parkeerava papukaija voi siis purra kättä, joka yrittää ottaa sitä olkapäältä pois. Olkapää voi olla linnulle mieluisa paikka: siinä saa olla lähellä kivaa ihmistä, tekemisen keskiössä ympäristöä seuraillen ja monesti vielä melko korkealla muuhun ympäristöön nähden. Olkapäällä olemisessa on siis hyviä puolia, joita lintu arvostaa ja jotka se pyrkii myös säilyttämään. Olkapäältä poistuminen vasten linnun tahtoa on siis välteltävä asia, jonka vuoksi lintu voi suhtautua lähestyvään käteen negatiivisesti. Tätä voi olla joko väistäminen, eli olkapäältä toiselle juoksentelu, tiukasti paikalleen parkkeeraaminen, murina, valehyökkäykset tai jopa varsinainen pureminen tai hyökkäys. Kaikilla näillä lintu kertoo samaa tarinaa eri vakavuudella: "Minä en halua poistua täältä!"

Tämän linnun elekieli (tuijottava silmä, avonainen nokka, matala asento, litistetyt höyhenet) kertovat, että se ei pidä sitä lähestyvästä kädestä.

Olkapäällä olemisen riskit eivät kuitenkaan rajoitu siihen, että lintu ei suostukaan olalta tarpeen tullen poistumaan. Olkapäällä ollessaan ihmisen on hyvin hankala nähdä linnun elekieltä. Elekielen lukeminen ja tulkitseminen on tärkeää linnun kanssa puuhastellessa. Ilman tehokasta elekielen luentaa omistaja voi jopa tietämättään käsitellä lintua väärin. Tällöin pureman ja jopa ihmisen ongelmalliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyys, kuten pakenemisen tai hyökkäämisen oppiminen tavaksi, voi kasvaa. Ihmisen suorittama pakottaminen, oli se sitten tahallaan tai vahingossa, heikentää myös linnun ja ihmisen välistä suhdetta.

Olkapäällä oleminen on myös fyysinen riski omistajalle, ja linnun koon kasvaessa riski on suurempi. Olkapäällä lintu on hyvin lähellä ihmisen korvia, nenää, suuta ja silmiä, joihin kaikkiin purema on hyvin epämiellyttävä ja pahimmillaan ison papukaijan toimittamana jopa vammauttava. Olkapäällä oleva lintu saattaa esimerkiksi säikähtää tai kiihtyä, ja sijaistoimintona purra ihmistä, vaikka ei niin tietoisesti tarkoittaisikaan. Olkapäältä poistumista vastusteleva lintu voi myös purra käden sijaan ihmistä kasvoihin tai korvaan. 

Linnun nököttäminen olkapäällä voi olla ihmiselle osa läheisyyttä ja suhteen rakentamista. Tätä se voi olla myös linnulle. Paljon omistajaansa kiintynyt lintu saa täten olkapäällä ollessaan tai jopa kaulaa vasten kiehnätessään erittäin paljon intensiivistä läheisyyttä. Tällainen läheisyys voi olla luonnossa varattu vain lintuparin tai vanhempien ja poikasten välille, jolloin linnun suhde omistajaansa voi päätyä kiusallisen tai jopa vaarallisen läheiseksi. Lemmikkipapukaijan kanssa ei pitäisi muodostaa parisuhdetta, vaan suhde on hyvä pitää ystävyyden tasolla. Katso myös merkintä: Papukaijat: Seksuaalinen lemmikki. Siinä missä silittelyt, rapsuttelut ja kylkikyljessä tuntikausia nyhvääminen voi olla omistajan mielestä mukavaa ja normaalia, linnulle tämä voi nostattaa hormonaalisuutta: onhan linnulla nyt omasta mielestään kumppani, kenen kanssa alkaa lisääntymään! 

Pienemmän papukaijan kanssa riskit linnun pureman kautta tuottamille vammoille ovat pienemmät.

Hyviä puolia olkapäällä olossakin on. Se voi olla hyvä tapa kantaa lintua, joka pelkää käsiä, mutta on muutoin seurankipeä. Lintu, joka ei osaa lentää tai lentää huonosti, pysyy mukana arjen touhuissa olkapäällä kulkien. Olkapäällä ollessaan lintu ei voi tuhota ympäristöään, joskin omistajan vaatteet, iho, hiukset ja korut voivat olla tulilinjalla. Olkapäällä oleskelun varsinaiset hyödyt jäävät kuitenkin yleensä pienemmiksi kuin sen potentiaaliset haitat. 

Jos omistaja kuitenkin ottaa huomioon kaikki aiemmin mainitut negatiiviset puolet olkapääoleilusta, ei olkapäällä olosta ole tällöin luultavasti haittaa. Tämä kuitenkin vaatii pientä työtä, jotta ongelmia ei pääse muodostumaan: 

• Lintu kannattaa opettaa nousemaan pois olkapäältä näppärästi joko kädellä, suoraan orrelle tai häkkiin/häkin päälle. Pääasia koulutuksen tavoitteena on, että lintu lähtee olkapäältä luotettavasti pois. Linnun voi myös opettaa lentämään pois olkapäältä tai laskeutumaan olkapäältä käsivarrelle itse kiiveten. Kannattaa pitää mielessä, että lintu saa riittävästi huomiota ja muita kivoja asioita myös muuallakin kuin olkapäällä ollessaan. 
  
  
• Lentokykyiselle linnulle kannattaa laittaa sallittuja kiipeily- ja oleskelupaikkoja niihin huoneisiin, joissa sen on sallittua olla. Tällöin olkapäällä kulkeminen vain matkustelun vuoksi vähentyy. Paikkojen välillä lentäminen on hyvää liikuntaa muutoin vähän liikkuville sisälemmikeille. Jos lintu ei lennä mielellään tai ei osaa lentää, on ihmisen kannettava sitä huoneesta toiseen, mutta tällöinkin kannattaa pohtia, antaako linnun olla olkapäällä, vai laskeeko sen joka huoneessa sallitulle kiipeilyalustalle.
  
  
• Kannattaa muistaa, että lintu voi käyttäytyä arvaamattomasti ja purra omistajaansa pahastikin. Ainakaan sellaista lintua, jolla on uudelleenohjattua aggressiivisuutta tai varsinaista aggressiivisuutta ihmistä kohtaan, ei kannata päästää olkapäälle käytännössä koskaan. Säikähtämiselle ei voi mitään, mutta lintua ei kannata pitää olkapäällä silloin, jos se on altis säikähdykselle, esim. jos lintu pelkää pauketta, Uusi vuosi ei välttämättä ole paras aika olkapäällä oleilulle. Mitä isompi papukaija, sen suuremmat ovat mahdollisuudet kudos- tai hermovaurioille ja jopa toisen silmän sokeutumiselle jos lintu nokkaisee pahaan paikkaan. Vaikka olkapäällä oleminen voi tuoda linnulle myös turvaa, riippuu linnun koosta ja luonteesta, onko ihmisen kasvoja vasten nojailu oikeasti molemmille turvallinen tapa pelottavassa tai jännittävässä tilanteessa.
  
  
• Jos papukaija pitää ihmistä kumppaninaan tai tähän on potentiaalia, kannattaa linnun olkapäällä oloa välttää tai vähentää. Muutenkin on pidettävä huolta siitä, että ihminen ei omalla osallaan innosta lintua hormonaaliseen käyttäytymiseen esimerkiksi hellittelemällä lintua liikaa tai vääristä paikoista. Hormonaalisuuteen taipuvaisen linnun kanssa on osattava huolehtia myös ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. 

Kesy ja peloton papukaija voi oleilla myös ihmisen käsivarrella olkapään sijaan.

Parempia vaihtoehtoja olkapäällä oleilullekin siis on. Lintua voi kantaa vain käsivarrella tai kädellä. Tämä on vanha tapa niiltä ajoilta, kun linnun päästämistä olkapäälle vältettiin korkeusdominanssin pelossa, mutta se on yhä nykyään käytännöllinen tapa kuljettaa kesyä lintua, joskin eri syistä kuin aiemmin ajateltuna. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, että ihmisen pään tasoa alempana oleminen ei aiheuta linnulle jännitystä, pelkoa tai stressiä. Lyhyempää sosialisointia varten käden voi nostaa kasvojen tasolle, jos linnulle haluaa jutella aktiivisesti näin. Sohvalla tai nojatuolissa köllötellessä kesy papukaija voi istua ihmisen polvella. Linnulle voi järjestää tarkoituksella monimuotoisempia kiipeilypaikkoja useisiin paikkoihin ja jopa helposti siirrettäviä ständejä, joilla lintu voi oleilla lähellä ihmisiä, kuitenkaan olematta varsinaisesti kosketuksessa tai ihan iholla. 

Jos lintu on jo varsinainen olkapääkonkari, voi olkapäältä opettelu olla hankalampaa, kuin poikasen kohdalla, joka ei ole koskaan olkapäällä tottunutkaan olemaan. Tärkeää on muistaa, ettei lintua tulisi ahdistella, pakottaa tai pelotella edes silloin, kun sitä ei olkapäälle toivota tai sen toivotan sieltä lähtevän. On silti käytettävä palkkioita, kun lintu suostuu olkapäältä poistumaan, sekä muistaa vahvistaa lintua sille mieluisilla tavoilla kun se hengailee muilla, sallituilla paikoilla. 

Eräs linnunpidon tapa on se, että lintu ei saisi tulla ihmisen luokse kuin kutsuttaessa. Tämä ehkäisee olkapäälle tulemista. Tällöin negativiinen rankaisu yhdistettynä positiiviseen vahvisteeseen voi olla toimiva: kun ihminen kuulee linnun lentävän kohti, menee ihminen kyykkyyn, jolloin lintu yleensä laskeutuu enemmin jonnekin muualle, kuin kyykyssä olevan ihmisen olkapäälle. Rankaisuhan aina vähentää edeltävää käytöstä, ja negatiivinen kuvaa sitä, että tilanteesta on otettu pois jotain mieluisaa. Tällöin linnun todennäköisyys pyrkiä olkapäälle vähenee, koska siltä otetaan pois mukava mahdollisuus laskeutua olkapäälle. On kuitenkin muistettava olla johdonmukainen, koska satunnainen olkapäälle laskeutumisen salliminen on voimakas vahviste linnulle, joka olkapäällä viihtyy ja sinne pyrkii. On muistettava palkita lintua riittävästi oikeasta käytöksestä, eli siitä, kun se joko ei lennä kohti ollenkaan, tai laskeutuu olkapään sijasta johonkin sallittuun paikkaan. 

Uteliaan papukaijan nokkaan saattaa eksyä silmälasit, korvakorut, kaulakorut ja jopa korvalehti tai iho, vaikkei lintu sillä pahaa tarkoitakaan.

On kuitenkin loppuunsa omistajan oman harkinnan varassa, haluaako päästää lintua olkapäälle, ja kuinka paljon aikaa lintu olkapäällä saa viettää. Suurimmalla osalla lintu voi olla olkapäällä kohtuulisen ongelmitta:

• jos lintu ei kihnuta olkapäällä läheisyydenkaipuissaan niin, että se lisäisi potentiaalista hormonaalisuutta ja täten lisäisi hormonaalisuuden aiheuttamia ongelmia
  
  
• jos omistaja luottaa lintuunsa ainakin siinä hetkessä niin, ettei lintu pure ihmistä edes säikähtäessään tai kiihtyessään
  
  
• jos omistajan luotto on riittävän hyvä siihen, että lintu poistuu olkapäältä kun omistaja niin haluaa, tai vastavuoroisesti omistajaa ei haittaa, vaikka lintu parkeeraisi olkapäälle pidemmäksikin aikaa (myös kiireessä)