Osallistuin Karolina Westlundin ILLIS Animal Behaviour Courses -kurssitarjonnan ilmaiselle minikurssille eläinten haastavasta käytöksestä. Tässä muutamia nostoja ja mietteitä kurssin tarjoamasta sisällöstä, sekä merkintään on myös lisätty omaa höystettä koskien varsinkin lintuja. Kurssilla pääpaino oli lähinnä koirissa, hevosissa ja kissoissa. Toki läpi kurssin käytettiin usein esimerkkinä lajiltaan nimeämätöntä eläintä, mutta esimerkkien ongelmakäytökset ja virike-ehdotukset toivat yleensä selväksi sen, että esimerkkieläin on koira.
Eläimen ilmentämä haastava käytös voi olla mitä vain söpöstä omistajaa nolottavaan, sydäntäsärkevästä jopa vaaralliseen. Vaarallista käytöstä voi olla esimerkiksi aggressiivinen käytös, sydäntäsärkevää taas eläimen voimakkaat pelkotilat, joissa se joutuu elämään pelossa normaalin arjen keskellä, saaden paniikkikohtauksia normaalien hoitotoimenpiteiden ohessa.
Kun haastavaa käytöstä aletaan ratkomaan, on tärkeää käydä läpi myös se mahdollisuus, että eläin ei kärsi kivuista tai muusta epämukavasta olotilasta, joka vaikuttaa sen käytökseen. Varsinkin lintujen kohdalla tämä vaatii erikoistuneen eläinlääkärin tutkimuksia.
Haastavan käytöksen korjaamisessa tämän kurssin neuvoin on huomioitava, että ongelmaa tarkastellaan ja korjataan monelta kantilta: näillä ohjein haastavaa käytöstä voi sekä ennaltaehkäistä että korjata, mutta samoilla neuvoilla voi myös kohottaa eläimen elämänlaatua ja hyvinvointia.
Mielialan muutos käytöksen muuttamiseen
Eläimet tuntevat perustunteita, kuten me ihmisetkin. Niille pelko voi kuitenkin olla enemmän läsnä, koska ihmisellä ei ole normaalissa, arkisessa elämässä henkilön terveyttä tai henkeä uhkaavia uhkia. Perustunteet kuten pelko tai aggressio ovat kehittyneet, koska niiden avulla eläimet esi-isineen ovat pystyneet paremmin sopeutumaan karuun luontoon. Saalistajaan tai kilpailijaan suhtautuminen tunteella on auttanut eloonjäämiskamppailussa. Tunteet auttavat myös ravinnonhankinnassa ja jälkeläisten hoitamisessa. Tunteet liittyvät voimakkaasti kolmeen osa-alueeseen: uhat, resurssit ja sosiaalisuus.
Mieliala (mood) määrittää osittain sitä, miten näemme maailman. Vaaleanpunaisten lasien läpi katsominen ei ole vain hempeä kielikuva. Jos mieliala on positiivinen, näkee niin ihminen kuin eläinkin lähestyjät ennemmin ystävinä, jos mieliala on pelokas tai ahdistunut, nähdään lähestyjät uhkina. Positiivinen mieliala pystyy myös karistamaan yleisesti negatiivisena pidetyt ärsykkeet. Toisaalta taas negatiivisen mielialan vallitessa myös neutraalit ärsykkeet saavat aikaa negatiivisia tunteita, ja siihen liittyvää käytöstä.
Mielialaa muuttamalla pystyy siis vaikuttamaan käytökseen. Yleisen mielialan muutos voi kuitenkin kestää, jos pysyvä mieliala on negatiivinen / alakuloinen, vaikka eläin voi kokea purskahduksia iloa ja positiivisia tunteita.
Mielialassa on erilaisia asteita. Toinen asteikko on kiihkeästä kiihkottomaan (high arousal / low arousal), toinen taas miellyttävästä epämiellyttävään. Kuva alla auttaa tulkitsemaan tätä.
Oranssi neliö kuvaa tilaa, jossa eläin on kiihkeässä mielentilassa ja tunne on epämiellyttävä. Tämä saattaa olla esim. pelko tai aggressiivisuus. Keltainen kuvaa negatiivista tilaa, joka on kiihkoton, esimerkiksi masennus tai apaattisuus. Vihreä kuvaa kiihkeää posiitiivista tilaa, kuten koiran innokas leikki, jonka sekin saatetaan kokea haastavaksi käytökseksi, jos koira esimerkiksi kaivaa pihan montuille tai tönii lapsia kumoon. Varsinkin isoilla eläimillä kuten hevosilla myös positiivinen kiihkon tila voi olla epätoivottu, koska eläin voi innostuneilla toimillaan aiheuttaa muille vammoja tai omaisuudelle vahinkoja. Sininen kuvaa tilaa, jossa eläin on tyytyväinen mutta kiihkoton, kuten hyvää elämää elävän eläimen hetki rauhallisen sosialisoinnin tai rapsuttelun merkeissä.
Yleisesti haastavaa käytöstä koetaan eniten oranssin neliön alueella. Joskus keltaiseen neliöön menevän eläimen flegmaattinen käytös voidaan tulkitaan hyväksi käytöksiseksi, vaikka todellisuudessa rauhallisen ja eleettömän eläimen mieltä kalvaa tylsyys, masennus ja kurjuus. Tähänkin olisi puututtava eläimen hyvinvoinnin, ei välttämättä omistajan kokeman ongelman vuoksi. Vihreä positiivinen kiihko voi vaatia toimenpiteitä, jos se omistajaa häiritsee, mutta yleensä tämän ruudun mieliala ja käytös ei itse eläintä häiritse. Sinisen neliön alueella ovat yleensä tyytyväisiä sekä eläin että omistaja.
Mielialaa voi muuttaa esimerkiksi tarkastelemalla seuraavia ja tekemällä niihin lajille / rodulle / yksilölle sopivia muutoksia kohti terveellisempää ja luonnollisempaa:
Unen laatu ja määrä: Kuten ihmisilläkin, uni vaikuttaa mielialaan. Papukaijoilla erityisesti pidetään tärkeänä, että lintu saa ansaitsemansa laadukkaat ja häiriöttömät yöunet. Ne ovat papukaijoilla pimeät, tasaisen pituiset (ja myös alkavat ja loppuvat samaan aikaan joka vuorokausi) sekä riittävän hiljaiset. Tasainen taustamelu kuten kellon tikitys tai ilmanpuhdistimen hurina ei välttämättä lintua häiritse, mutta moni omistaja kertoo ettei heidän lintunsa voi rauhoittua edes häkki pimennettynä nukkumaan, jos ihmiset ovat vielä hereillä. Tämä on tietenkin ymmärrettävää: onhan hiljainenkin juttelu ja TV:n katsominen äänekkäämpään kuin keskiyön todellinen rauha, tai sosiaalisena eläimenä kesy lintu haluaisi olla hereillä ja nukkua samaan aikaan kuin muutkin perheenjäsenet. Jotta uni voi olla todella levollista ja palauttavaa, on sen oltava turvallista. Tähän on kiinnitettävä huomiota erityisesti niillä linnuilla, jotka pelkäävät ihmistä. Lajitoverin tärkeys tulee myös kyseeseen: monilla lintulajeilla numerot tuovat turvaa, ja päivisin pienissä ryhmissä liikkuvat lajit voivat kokoontua nukkumaan samaan paikkaan suurina parvina. Yksin elävä lemmikkilintu voi kroonisen yksinäisyyden lisäksi kärsiä myös erityisesti siitä, että sillä ei ole turvallista lajitoveria nukkumakaverina (en silti missään nimessä suosittele ottamaan lintua sänkyyn nukkumaan: linnun henki on vain yhden kyljenkäännön päässä!).
Resurssien hakeminen (seeking): Tällä tarkoitetaan lähinnä ravinnon etsimistä. Se ei kuvaa enää sitä, kun eläin purkaa löytämäänsä potentiaalista ruokapalaa, kuten kuorii hedelmää tai pähkinää, tai järsii mehukasta luuta. Ravinnon etsiminen ei välttämättä liity edes nälkään, vaan eläimillä voi olla tarve etsiä ravintoa tai tehdä ravinnon etsimiseen liittyviä toimintoja myös kylläisenä. Näitä ovat esimerkiksi saalistajilla jahtaaminen ja siihen liittyvä leikki.
Nykylemmikeillämme tällainen ravinnon etsimisen prosessit on yleensä typistetty liki nollaan. Jotkut lemmikit saavat toteuttaa näitä toimintoja muussa kuin ravinnonhankinnassa. Esimerkiksi suden täysi saalistusketju sisältää noin seitsemän erilaista askelmaa haistelemisesta jahtaamisen kautta syömiseen. Koirarotuja on jalostettu tekemään monesti vain yhtä näistä saalistuksen osa-alueista: hajujäljitys on vihikoiralla, vaaniminen seisojilla, jahtaaminen vinttikoirilla ja noutajat nappaavat saaliin kiinni tappamatta.
Haastavien käytösmallien syntymistä voidaan ennaltaehkäistä sillä, että eläin/rotu/yksilö saa tehdä sitä, mitä se on syntynyt tekemään. Esimerkiksi koirilla nose-work eli erilaiset haistelutehtävät saavat koiran tuntemaan positiivisia tunteita, ja pidemmällä käytöllä tällainen luontaisen käytöksen salliminen ja tarkoituksellinen treenaaminen auttaa masentuneiden ja ahdistuneiden koirien mielialan nostamisessa.
Mielialan nostamisessa kannattaa siis muistaa oman lemmikin luontainen ravinnon etsimisen tapa ja sen osaset, ja keksiä virikkeitä, joiden parissa eläin voi näitä toteuttaa vankeudessakin itselleen ja ihmiselle turvallisella tavalla. Koko ravinnonhankinnan kaarta ei ole pakko toteuttaa yhdellä kerralla.
Ravinto, leikki ja sosiaalisuus, terveydentila: Nämä mainittiin elementteinä mielialan muutoksessa, mutta niitä ei avattu enempää.
Mielialan muuttaminen
Pelkästään negatiivisten kokemusten puute ei riitä mielialan korjaamiseen, vaan siihen tarvitaan myös positiivisia kokemuksia.
Negatiivinen ajattelumalli on luonnossa lähes pakollista: jos eläin ei ole tarpeeksi pessimistinen, voi tuloksena olla kuolema. Sen takia eläin oppii herkemmin negatiivisista kokemuksista, pelko voi syntyä jopa yhdestä kerrasta. Positiivisia kokemuksia tarvitsee aimo kasan, jotta niillä voidaan kumota yksikin negatiivinen kokemus.
Mielialan mukana tulevat myös tunteet, ja tunne aiheuttaa eläimen käyttäytyvän jollain tietyllä tavalla. Jos eläimen mieliala on kireä, se saattaa reagoida johonkin asiaan ensin negatiivisin tuntein, ja tämän tunteen ansiosta se purkaa tunnettaan negatiivisella tavalla. Esimerkkinä on koira, joka on yleiseltä mielialaltaan negatiivisen kiihkeä, ja kohtaa vieraan koiran kohdatessaan negatiivisia tunteita, jotka purkautuvat esimerkiksi remmirähjäämisenä. Jos koiran mieliala olisi posiitivinen ja kiihkon sijaan rauhallinen, vieraan koiran kohtaamisesta johtuvat tunteet voisivat olla erilaisia (tai se ei edes herättäisi tunteita), jolloin myös koiran reaktio vieraaseen koiraan olisi erilainen (tai reaktiota ei syntyisi).
Lopuksi
Luentosarjaan oikeasti sisältyi vielä kaksi muutakin luentoa, mutta uppouduin niihin niin, ettei muistiinpanoja syntynyt. Ne tuntuivat kuitenkin menevän osittain ohi haastavan käytöksen ratkomisessa, eikä kumma, jos tämä kolmen luennon sarja oli vain osa isompaa kokonaisuutta. Tämäkin merkintä tällaisenaankin on arvokas, joten julkaisen sen kuitenkin.
Papukaijoilla suurin oikeasti haastava käytös liittyy aggressiivisuuteen. Siinä tuo aiemmin esitetty neliö mielialojen laadusta on todellakin paikkaansapitävä: kireä ja hermostunut papukaija on todennäköisemmin aggressiivinen kuin leppoisa ja hyväntuulinen lintu. Toisaalta, myös positiivinen kiihko voi johtaa aggressiivisiin tekoihin, papukaijojen kohdalla innostuksesta johtuvasta aggressiosta, jossa linnulla keittää yli.
Kommentit
Lähetä kommentti