Papukaijan nokan hoito ja lyhennys

Todella usea, uskaltaisinko arvioida 99% lemmikkilinnuista ei kaipaa nokalleen mitään toimenpiteitä elämänsä aikana. Lintu huolehtii nokan kunnosta itse, kunhan sille annetaan siihen mahdollisuus. Jyrsimällä sopivaa materiaalia olevia virikkeitä nokka pysyy pituudeltaan hallussa. Suurimmalle osalle mieluisin materiaali on luonnonpuu, jota tulisi muutenkin olla häkissä paljon orsien ja lelujen muodossa. Manuaalisesti pyyhkimällä nokkaa puhtaaksi orsiin nokan ulkopinta pysyy siistinä. Epäilemättä sukiessaan linnun nokkaa hoitavat myös luonnollinen rasvarauhanen tai lintupöly. 

Normaalia on, että linnun nokkaan tulee pieniä kerroksen näköisiä palasia. Ne ovat paperinohuita ja tippuvat aikanaan irti. Normaalisti nokka kuitenkin kuluu kärjestään niin hitaasti, että nokka pysyy näennäisesti saman mittaisena koko ajan.

Linnun nokkaa ei tulisi ylläpito- tai kauneussyistä viilailla tai leikata! Tällainen toiminta voi olla karhunpalvelus: harrastajapiireissä ollaan yksimielisiä siitä, että nokan turha liikahoito ihmisen toimesta voi aiheuttaa vain suurempia ongelmia, jos nokka alkaa tämän "hoidon" seurauksena kasvamaan epänormaalisti. 

Toistan: 99% lemmikkilintujen nokista ei vaadi omistajalta mitään toimenpiteitä, eikä normaalia nokkaa kannata alkaa turhanpäiten sorkkimaan.

Linnun nokkaa ei tarvitse harjata kuten ihmisen hampaita. Jos nokka on todella likainen ulkopuolelta esim. ruoan tahrima, voi liat rapsutella irti jos lintu sen sallii, tai tarjota linnulle kunnon kylpy, jolloin nokkakin yleensä puhdistuu.

Nokan normaali ja luonnollinen pituus ja muoto vaihtelee lajeittain. Mallia normaalin pituiseen nokkaan kannattaakin katsoa nimenomaan oman linnun lajia kuvaavista kuvista.

Ylipitkä nokka

Joillain linnuilla syntyy ylänokan kärkeen pieni lisäpiikki. Se saattaa kuitenkin katketa ja tippua itsekseen pois, kun lintu nokkaa käyttää. Tärkeää on seurailla tilannetta, sillä lievästi pitkä nokka ei välttämättä ole linnulle vaaraksi. Linnun tulee pystyä kuitenkin tekemään nokallaan kaikkia linnun elämässä normaaleja asioita: etenkin syömään, mutta myös juomaan, leikkimään ja sukimaan.

Joskus mieluisten virikemateriaalien lisääminen voi auttaa. Joitain lintuja pystyy motivoimaan jyrsimisen pariin piilottamalla niiden mieluisia herkkupaloja jyrsittävien esteiden taakse. 

Joskus nokka kuitenkin kasvaa niin pitkäksi, että sitä on lyhennettävä. Joillain linnuilla kasvaa ylänokka, joillain alanokka, joillain molemmat. Yleensä ylänokka kasvaa pituutta kapeana kärkenä. Alanokka kasvaa lajin alanokan muodon mukaan kärjestään.

Sairaudet pitkän nokan syynä

Joskus vanhemmilla linnuilla nokka alkaa kasvaa yhtäkkiä enemmän kuin ennen, vaikka lintu käyttäisi sitä samaan tapaan kuin aiemmin. Yhtäkkinen muutos nokan kasvutavassa ja täten ylipitkäksi kasvava nokka voi olla merkki puutoksista tai sairaudesta, joten varsinkin jos lintu on iäkkäämpi tai syö nirsoillen, kannattaa lintua käyttää lintuihin erikoistuneessa eläinlääkärissä tarkastuksessa ja verikokeissa!

Kalkkijalkapunkki voi aiheuttaa myös nokan ylikasvamista. Punkki aiheuttaa yleisimmin näkyviä oireita undulaateilla. Kalkkijalkapunkki kannattaa tunnistaa ja hoitaa kunnolla (vaikka se onkin aika raskas prosessi, sillä koko parvi yleensä hoidetaan ja ympäristö on siivottava kunnolla), sillä pelkästään nokan lyhentäminen punkki-invaasion aikana ei riitä auttamaan lintua riittävän hyvin.

Vino nokka

Joskus linnun nokka voi kasvaa vinoon. Tällöin nokka ei pääse kulumaan normaalisti, ja se pääsee kasvamaan ylipitkäksi. Esimerkiksi saksinokka-nimisessä epämuodostumassa linnun ala- ja ylänokka eivät kohtaa kunnolla, jolloin molemmat pääsevät kasvamaan ylipitkäksi. Nokka voi kasvaa vinoon myös muista syistä, joko synnynnäisesti tai tapaturman seurauksena. 

Paksu nokka

Joillain linnuilla, syystä jota en ole vielä itse saanut selville, nokan kärki kasvaa paksumpana kuin normaalisti. Tällöin nokka vaatii yleensä myös uudelleenmuotoilua, eikä lyhennystä kannata tehdä pelkästään leikkaamalla. Leikaten nokan kärki voi jäädä todella paksuksi, jolloin linnun näppäryys nokan kanssa huonontuu. Paksun nokan leikkaamiseen on oltava kunnon välineet, jotta ne eivät väännä tai lohkaise nokkaa! Hiomadremelöinti tehtynä riittävän usein saattaa olla jopa paras keino.

Kuvat järjestyksessä: 1. normaalin pituinen nokka harmaapapukaijalla, 2. järjestä ylipitkä nokka, jonka lyhentämistä saa alkaa jo harkitsemaan tosissaan, 3. paksuna kasvava nokka, joka vaatii jatkuvaa tarkkailua ja ylläpitoa.

Ylipitkän nokan lyhennys

Jos linnun nokka alkaa olla niin pitkä, että sen epäillään alkavan vaikuttaa linnun arkeen, on nokkaa tietenkin lyhennettävä. Nokka on samalla tavalla kuollutta kudosta kuten vaikkapa koiran kynnet: nokan lyhentäminen sen kärjestä ei satuta lintua fyysisesti. Nokkaa ei tulisi koskaan lyhentää läheskään niin lyhyeksi, että se vuotaisi verta! Mallia saa samanlajisten, normaalinokkaisten lintujen nokista.

Ensimmäistä nokan lyhennystä varten kannattaa käydä lintuihin erikoistuneella eläinlääkärillä, jotta ei omilla toimillaan tee vahinkoa linnun nokalle. Yleensä normaali lyhennys on ongelmaton, mutta tietooni on tullut myös tapaus linnusta, jonka nokka alkoi kasvaa paksuna, mutta hauraana sen jälkeen, kun lintu törmäsi nokka edellä ikkunaan.

Pitkäksi tai epämuodostuneeksi kasvavaa nokkaa ei tule jättää huomiotta. Linnun ruokailua on tarkkailtava jatkuvasti, eikä painonkaan tarkkailu ole tällaisilla linnuilla pahitteeksi. Linnut ovat sopeutuvaisia, mutta turhaan niitäkään kiusaa pakottamalla syömään epämuodostuneella nokalla jos vaihtoehtojakin on. Pahimmillaan nokka kasvaa niin pitkäksi, että esimerkiksi ylänokka voi porautua linnun kaulaan.

Nokkaa voi lyhentää lajista riippumatta esimerkiksi dremelillä tai metallisella viilalla. Hyvin pienillä linnuilla leikkaamisessa voi käyttää ihmisen kynsileikkureita, vähääkään isommilla voi käyttää pieneläinten tai koirien teräviä kynsileikkureita. Ison linnun paksuun nokkaan tulee olla kunnon välineet, jotta nokka ei vain lohkea huonoilla välineillä leikkaamalla. Hiomalla tulos on kuitenkin mielestäni parempi ja sileämpi.

Monesti nokan lyhennys pitää tehdä useammin kuin kerran, ellei nokka ole päässyt kasvamaan niin puutteellisissa oloissa, että linnulla ei vain ole ollut mahdollisuutta kuluttaa nokkaansa. Normaaleissa oloissa eläville linnuille, joiden nokka kasvaa ylipitkäksi syystä tai toisesta, nokan lyhennys on kuitenkin yleensä tarpeen koko niiden loppuelämän ajan.

Itse suosin lintulähtöisiä käsittelytapoja. Jos lintu on edes kohtalaisen kesy ja sen nokka vaatii säännöllistä lyhennystä, suosittelisin opettelemaan nokan lyhennyksen kotona. Samanlaisia tapoja kuin kynsien leikkausta esittelevässä merkinnässä voi käyttää myös nokan kanssa. Linnun voi opettaa esimerkiksi puremaan kaltereita ja sitten viilata nokkaa lyhyemmäksi, jolloin lintua ei tarvitse pyydystää nokanleikkuuseen. Katso: Vapaaehtoisuuteen perustuva papukaijan kynsien leikkaaminen.

Ihmistä pelkäävän linnun kesytys vapaaehtoiseen leikkaamiseen voi kuitenkin olla niin aikaavievä ja haastava prosessi, että lintu on pyydystettävä kiinni leikkaamiseen. Tämänkin voi tehdä eläinlääkäri eläinlääkäriasemalla, mutta jos vaiva on krooninen, voi säästää sekä omistajan rahaa ja linnun stressiä, jos omistaja opettelee tekemään homman kunnolla kotona. On kuitenkin huolehdittava, että nokka leikataan kunnolla eikä linnun kieltä tai limakalvoja vahingoiteta. Muutoinkin aina lintua pyydystäessä on huomioitava lintujen hento keho ja saaliseläimen mieli.