Joskus aiemmin lintujen kynsien lyhentämiseen tuntui olevan vain yksi keino: linnun pyydystäminen pyyhkeeseen ja kynsien leikkaaminen pakkokeinoin. Nykyään tämä ei onneksi ole ainut vaihtoehto, vaan tiedossa on lukuisia lintuystävällisempiä vaihtoehtoja, jotka perustuvat positiivisin keinoin kouluttamiseen ja lintulähtöiseen vapaaehtoisuuteen. Englanniksi nämä ovat esim. voluntary tai force free nail trimming.
Lue yleinen merkintä kynsien leikkaamisesta täältä: Lemmikkilinnun kynsien hoito
Ensisijassa linnun kynsiä hoitavat arjessa hyvät orret ja liikunta. Kynsien liikakasvun ennaltaehkäisy on siis oleellista. Orsien tulisi olla pääasiassa eri paksuisia, eri kulmaan asetettuja luonnonorsia. Lintua tulisi kannustaa oleilemaan orsilla liukkaiden pintojen, kuten häkin päällisen, pinnoissa roikkumisen tms. sijaan. Eri kulmissa olevilla orsilla kiipeily sekä laskeutuminen kuluttavat kynsiä hyvin, joten lintua tulisi myös kannustaa lentämään orsien välillä. Pedikyyri- ja betoniorret ovat vain pieni lisä tähän rutiiniin, eivätkä ne yksinään ole taikakeinoja kynsien kunno ylläpitämiseen.
Entä jos kynnet ennaltaehkäisystä huolimatta kasvavat liian pitkiksi, tai ne ovat epämiellyttävän terävät iholla? Joskus linnun kynnet kasvavat väärässä kulmassa tai hassun mallisena, jolloin ne eivät pääse kulumaan luonnollisella tavalla.
Nämä esiteltävät keinot on mahdollista opettaa linnulle, joka on riittävän kesy, että se malttaa rauhallisesti ottaa herkkuja ihmisen kädestä. Jos lintusi ei ole vielä näin kesy, pyri kesyttämään lintu ensin tälle tasolle, apua näistä artikkeleista: Kaijuli.fi: Pelokkaan linnun kesytys ja Papukaija.fi: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos joudut pyydystämään linnun kynsienleikkuuta varten kesken kesytysprosessin, voi kesyttämiseen tulla takapakkia. Kouluttamisen voi aloittaa myös sellaisen linnun kohdalla, jonka kynnet eivät ole vielä ylipitkät.
Lintua aletaan totuttaa leikkausvälineeseen jo ennen kuin akuutti tarve leikkaamiselle on. Jos linnulla on huonoja kokemuksia jostain leikkausvälineestä, kehotan aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja hankkimalla jonkun toisen leikkausvälineen. Erilaisia vaihtoehtoja ovat koirien/kissojen/kanien kynsileikkurit (linnun kokoon suhteutettuna sopivan kokoiset), ihmisten kynsileikkurit (vain pienille linnuille), kynsiviila tai dremeli. Jos linnulla on huonoja kokemuksia jostain esineestä, on paljon työläämpää alkaa totuttamaan sitä uudelleen tähän esineeseen, kuin esitellä uusi, neutraali esine ja totuttaa lintu siihen. Koska linnut ovat visuaalisia olentoja, niin jopa esineen värin vaihtaminen yleensä toimii, esimerkiksi jos linnulla on huonoja kokemuksia mustista kynsileikkureista, punaiset saattavat olla sille yhä OK ja neutraalit.
Esine saa olla linnulle korkeintaan neutraali, ei siis negatiivinen, ja linnulle ei saa tulla esineestä negatiivisia kokemuksia. Aloitetaan siis siitä, että linnulle näytetään sille uusi esine ensimmäistä kertaa. Linnun luonteesta riippuen se saattaa olla utelias, välinpitämätön tai hieman pelokas. Jos on epävarmaa, kuinka lintu suhtautuu uusiin esineisiin, kannattaa kynsileikkurit viedä ensin tilassa johonkin sellaiseen paikkaan, että lintu näkee ne, mutta sen ei ole pakko lähestyä niitä. Lintua palkitaan aina, kun se on esineen äärellä rauhallinen, ja pian lintu alkaa yhdistää esineen läsnäolon positiivisiin kokemuksiin. Lintua ei kuitenkaan kannata palkita siitä, että se puree tai nuolee leikkausvälinettä, ettei se luule, että tämä on toiminta mitä siltä odotetaan.
Jos kyseessä on dremeli, lintua aletaan myös vähitellen totuttamaan dremelin ääneen. Tähän kannattaa ottaa avuksi toinen henkilö, joka laittaa dremelin päälle hetkeksi esim. huoneen toisella laidalla, niin kaukana, että omistaja voi arvioida, ettei lintu säikähdä tai pelkää dremelin ääntä. Tähän saattaa auttaa se, että ympäristössä on muutenkin jotain ääntä, esim. radio tai TV, ja lintu ei ole ihan rentoutunut ja unenpöpperössä, vaan tarkkaavaisella tuulella. Lintua totutetaan ääneen, tuoden vähitellen dremeliä lähemmäs, piteän sitä päällä kauemmin ja nostaen sen tehoja eli äänentasoa.
Tärkeää koko koulutuskokonaisuudessa on, että lintu ei joutuisi pelkäämään esinettä missään vaiheessa. Askeleet ovat niin pieniä, että linnun pelko ei ehdi syttyä. Jos lintu osoittaa olevansa epämukava esim. kehonkielellään, on pysähdyttävä ja otettava takapakkia.
Tavoitteena on totuttaa lintu esineeseen (oli välinevalinta mikä tahansa) niin, että esine ei edes linnun lähellä ollessaan ole linnulle pelottava, vaikka se liikkuisi tai pitäisi ääntä. Tähän voi mennä linnusta ja valitusta välineestä riippuen useampia koulutussessioita, tai vain sekunteja.
Kuten esineenkin kohdalla, linnun jalkoja lähestytään kädellä (aluksi ilman esinettä), ja lintua palkitaan runsaasti. Jälleen otetaan niin pieniä askelia, että linnun ei tarvitsisi perääntyä tai vaihtaa asentoaan epämiellyttävästä tunteesa johtuen. Lintua palkataan siitä, että se pysyy paikoillaan, ja siitä, että sen jalkoja ja kynsiä saa kosketella entistä enemmän ja kauemmin.
Jos tavoitteena on leikkaaminen ilman että linnun jalkoihin kosketaan, tämä askel ei silloin relevantti. Tämä voi tulla kyseeseen arempien lintujen kanssa, tai lintujen kanssa, jotka todella inhoavat sitä kun niiden jalkoihin kosketaan. Linnun tulee kuitenkin olla rauhallinen ja paikoillaan, kun sen jalkoja lähestyy käsi ja leikkausväline, vaikka itse kosketuskontakti jalkoihin olisi minimaalinen. Tällöin linnun koulutuksessa panostetaan entistä enemmän siihen, että se pitää jalan paikoillaan itse, jolloin omistaja voi lyhentää kynsiä jopa jalkoihin ja kynsiin koskematta.
Jalkojen koskettelua voi harrastaa linnun ja omistajan mieltymyksistä riippuen häkissä tai orrella.
Jos lintu roikkuu häkin pinnoissa, ja omistaja silittelee sen varpaita ja kynsiä häkin ulkopuolelta. Tärkeää on, että lintu on tämän kanssa OK, eikä vaihda alituisesti asentoa. Jos lintu on levoton ja liikuttelee jalkojaan, se on merkki, että ollaan menty jo liian pitkälle, ja on tarpeen palkata enemmän ja pienemmin kriteerein (vähemmän/hellempää koskettelua). Sama koskee orrella olevaa lintua. Lintu voi myös istua häkin luukun päällä, jos häkin luukku aukeaa vaakatasoon, jolloin lintua totutetaan luukun ja sen itsensä alapuolella tapahtuvaan liikkeeseen.
Jos lintu on niin kesy, että kädelle nouseminen ei ole sille temppu eikä mikään, linnun voi myös opettaa ojentamaan jalkansa kynsien hoitoa varten. Tällöin lintu opetetaan ensin ojentamaan toinen jalka, ikään kuin "kättelemään." Lintu opetetaan ojentamaan jalka laittamatta sille painoa pyytämällä sitä astumaan kädelle, mutta merkkaamalla (klikkaamalla, bridge) hetki ennen kuin lintu on siirtänyt painoa tälle jalalle. (Katso: Papukaija.fi: Naksutinkoulutusta papukaijalle) Kun lintu hallitsee tämän sujuvasti (voi vaatia useita sessioita) jalkaa kosketellaan ja puristellaan jälleen lisäten aikaa ja painetta niin pienin annoksin, että linnun olo on koko ajan mukava. Lintua palkataan yhä usein. Jos lintu on vasenjalkainen, oikean jalan ojentaminen voi olla sille haastavaa, ja sen ojentamiseen kannattaa suhtautua erikseen kuin mihin tahansa muuhun temppuun: edetä tarpeeksi pienin askelin.
Lintua palkitaan pienistä askeleista, jotka ovat kohti päämäärää: kynsien leikkaamista. Dremeliä kannattaa pitää päällä jo ennen ensi kosketusta, samoin saksien ja viilan kanssa välineen liikettä ja ääntä kannattaa totuttaa linnulle jo ennen ensimmäistä leikkaamista.
Tässä kohtaa naksutinkoulutus käy myös hyödylliseksi: linnulle voi naksautuksella osoittaa paikan jolloin se teki oikein (salli välineen lähestymisen tai kosketuksen kynteensä), ja palkan voi antaa jopa sekunteja myöhemmin. Tämä on tarpeen varsinkin, jos kesyä lintua totutetaan siihen, että sen jalasta pidetään kiinni: ihminen tarvitsee kaksi kättä, toisen pitelemään linnun jalkaa ja toisen pitelemään leikkausvälinettä. Klikkauksen äänen voi tehdä myös suulla, kunhan se on aina samanlainen, jolloin ei tarvitse harrastaa "välineurheilua" fyysisen klikkerin kanssa. Jos kouluttajalla on kädet täynnä linnun kanssa, myös toinen ihminen voi palkata lintua.
Isoilla linnuilla kynsi on paksu, jolloin kannattaa huomioida, että sen katkaiseminen vaatii enemmän voimaa, ja heilahdus tai napsahdus voi säikäyttää linnun: se ei välttämättä ole aiemmin kokenut samanlaista. Tämän vuoksi kannattaa aloittaa ihan kynnen terävästä kärjestä, ja totuttaa lintua tunteeseen. Ohut kärki leikkaantuu vähemmällä voimalla. Pienten lintujen jalat eivät taas ole välttämättä yhtä vakaat, joten on oltava varovainen, ettei omalla toimellaan heiluttele linnun jalkaa liikaa, ettei lintu säikähdä tätä.
Alkuun palkkata voi paljonkin, aina yhden toimen jälkeen, mutta vähitellen, kun lintu on ymmärtänyt jutun juonen, palkkausväliä voi vähitellen pidentää. Ensin yhtä kynttä lyhennetään useassa erässä, aina palkka välissä, mutta lopulta osaavat linnun kanssa kynnet voi lyhentää esim. yhdestä jalasta samalla palkkiolla.
Jos lintu on hieman villi, eikä mielellään astu kädelle tai ei pidä siitä että sen varpaita kosketellaan, linnun kannattaa olla jollain telineellä lyhennyksen ajan. Joillain linnuilla pinnoissa roikkuminen voi olla hyvä vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan toimi niille, jotka puristavat yhtä pinnaa kerrallaan: "nyrkissä" olevasta jalasta kynsiä on hankala leikata. Lintu voi olla myös häkkinsä tai matkahäkin päällä, ja ihminen leikkaa kynnet häkin sisältä käsin. Tällöinkin mieluummin pieni kuin suuri pinnaväli on parempi myös isoilla linnuilla, ettei lintu päädy puristamaan vain yhtä pinnaa. Saman efektin saa myös silloin, jos lintu oleilee häkin luukun päällä, jos luukku aukeaa alaspäin tasoksi. Tällaisen kynsienleikkuuaseman voi rakentaa myös itse verkosta ja parista puun palasesta. Linnuilla voi käyttää myös häkin ulkopuolelle pinnoihin ripustettuna metalliritilätasoa, kunhan huolehtii sopivasta pinnavälistä. Näihin tekniikoihin voi yhdistää varpaiden koskettelun, jolloin ihminen pitää varvasta paikallaan toisella kädellä, ja toisella lyhentää kynttä. Tällöin kynsiä leikatessa mahdollisuus sille, että lintu liikauttaa jalkaansa aiheuttaen suoneen leikkaamisen on pienempi. Nämä asennot ovat hyviä sekä leikkaamiselle että viilaamiselle/dremelöinnille.
Jos lintu on mieluummin orrella tai käsivarrella, voi kynnet leikata siinäkin ilman että linnun jalkaan kosketaan. Tällöin dremelin tai viilan käyttö ei kuitenkaan onnistu, ja linnun vapaan oleskelun vuoksi on tärkeää, että se pysyy paikallaan myös saksia käyttäessä. Tällä tekniikalla takavarpaiden kynsien leikkaaminen on kuitenkin haastavaa.
Kesy lintu oppii helposti myös ojentamaan jalkansa kädelle laittamatta siihen painoa. Omaa totuttelua vaatii se, että varpaisiin tartutaan, niitä puristetaan hieman ja että lintu pitää tämän asennon useiden sekuntien ajan. Tämä on kuitenkin hyvin tarkka tapa, koska ihmisellä on hallinta linnun jalkaan. Tässä piilee kuitenkin myös riski: kun ihminen pitää linnun jalasta kiinni, pitää ihmisen huomioida hyvin tarkasti, milloin lintu haluaa tilanteen loppuvan. Liian kauan pitely johtaa takapakkiin koulutuksessa. "Vielä viimeinen kynsi!" linnun ja pyristellessä irti on valitettava tapa pilata koko koulutus. (Katso myös merkintä blogista koskien Start button-käytöstä, jolla eläin ilmaisee itse olevansa valmis kynsien leikkaamiseen.)
Eräässä videossa lintu opetettiin tarraamaan omistajan pitelemään kynään (linnun kokoon suhteutettuna), jonka avulla omistaja siirteli linnun jalkaa ja sai viilattua linnun kynnet koskematta linnun jalkaan. Tämäkin sopii mainiosti niille linnuille, jotka kokevat jalkojen koskemisen epämiellyttävänä.
Katso videoita ja kuvia aiheesta:
- Video: Viherposkiaratti puristaa kynää ja kynnet dremelöidään
- Video: Kultaposkiamatsonin kynnet leikataan linnun ollessa käsivarrella
- Video: Opetusvideo vihersiipiaran kanssa
- Video: Harmaapapukaija ojentaa jalan kädelle kynsien leikkausta varten
- Video: Valkokakadun kynsiä dremelöidään
- Video: Sinikelta-aran kynnet leikataan linnun nostaessa jalkansa
- Kuva: Häkin luukun päällä tapahtuvaa leikkaustreeniä (suljetussa Kaijuli ry:n FB-ryhmässä)
- Kuva: Kynsien lyhennystä varten rakennettu teline, joka käy monelle lajille
- Kuva: sinipääaratin kynsien leikkaaminen häkin sisältä käsin
Lue yleinen merkintä kynsien leikkaamisesta täältä: Lemmikkilinnun kynsien hoito
Ensisijassa linnun kynsiä hoitavat arjessa hyvät orret ja liikunta. Kynsien liikakasvun ennaltaehkäisy on siis oleellista. Orsien tulisi olla pääasiassa eri paksuisia, eri kulmaan asetettuja luonnonorsia. Lintua tulisi kannustaa oleilemaan orsilla liukkaiden pintojen, kuten häkin päällisen, pinnoissa roikkumisen tms. sijaan. Eri kulmissa olevilla orsilla kiipeily sekä laskeutuminen kuluttavat kynsiä hyvin, joten lintua tulisi myös kannustaa lentämään orsien välillä. Pedikyyri- ja betoniorret ovat vain pieni lisä tähän rutiiniin, eivätkä ne yksinään ole taikakeinoja kynsien kunno ylläpitämiseen.
Entä jos kynnet ennaltaehkäisystä huolimatta kasvavat liian pitkiksi, tai ne ovat epämiellyttävän terävät iholla? Joskus linnun kynnet kasvavat väärässä kulmassa tai hassun mallisena, jolloin ne eivät pääse kulumaan luonnollisella tavalla.
Nämä esiteltävät keinot on mahdollista opettaa linnulle, joka on riittävän kesy, että se malttaa rauhallisesti ottaa herkkuja ihmisen kädestä. Jos lintusi ei ole vielä näin kesy, pyri kesyttämään lintu ensin tälle tasolle, apua näistä artikkeleista: Kaijuli.fi: Pelokkaan linnun kesytys ja Papukaija.fi: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos joudut pyydystämään linnun kynsienleikkuuta varten kesken kesytysprosessin, voi kesyttämiseen tulla takapakkia. Kouluttamisen voi aloittaa myös sellaisen linnun kohdalla, jonka kynnet eivät ole vielä ylipitkät.
 |
| Hyvät orret ja niiden oikeaoppinen käyttö (kiipeily ja laskeutuminen) ovat toimiva resepti kynsien pitämiseen hyvässä pituudessa. Aina nämä eivät kuitenkaan riitä, varsinkin jos lintu on laiska lentäjä. |
Leikkausvälineeseen tutustuttaminen
Kaikissa näissä tekniikoissa linnun tulisi olla niin kesy, että se ottaa hätkähtämättä ja perääntymättä ihmiseltä herkun kädestä. Tällöin lintua voidaan palkata sujuvasti. Toki ruokapalkka ei ole kaikille edes se paras vaihtoehto, vaan juttelu, huomio ja rapsutukset voivat myös toimia. Selvitä lintusi lempipalkka ennen koulutuksen aloittamista.Lintua aletaan totuttaa leikkausvälineeseen jo ennen kuin akuutti tarve leikkaamiselle on. Jos linnulla on huonoja kokemuksia jostain leikkausvälineestä, kehotan aloittamaan puhtaalta pöydältä, ja hankkimalla jonkun toisen leikkausvälineen. Erilaisia vaihtoehtoja ovat koirien/kissojen/kanien kynsileikkurit (linnun kokoon suhteutettuna sopivan kokoiset), ihmisten kynsileikkurit (vain pienille linnuille), kynsiviila tai dremeli. Jos linnulla on huonoja kokemuksia jostain esineestä, on paljon työläämpää alkaa totuttamaan sitä uudelleen tähän esineeseen, kuin esitellä uusi, neutraali esine ja totuttaa lintu siihen. Koska linnut ovat visuaalisia olentoja, niin jopa esineen värin vaihtaminen yleensä toimii, esimerkiksi jos linnulla on huonoja kokemuksia mustista kynsileikkureista, punaiset saattavat olla sille yhä OK ja neutraalit.
Esine saa olla linnulle korkeintaan neutraali, ei siis negatiivinen, ja linnulle ei saa tulla esineestä negatiivisia kokemuksia. Aloitetaan siis siitä, että linnulle näytetään sille uusi esine ensimmäistä kertaa. Linnun luonteesta riippuen se saattaa olla utelias, välinpitämätön tai hieman pelokas. Jos on epävarmaa, kuinka lintu suhtautuu uusiin esineisiin, kannattaa kynsileikkurit viedä ensin tilassa johonkin sellaiseen paikkaan, että lintu näkee ne, mutta sen ei ole pakko lähestyä niitä. Lintua palkitaan aina, kun se on esineen äärellä rauhallinen, ja pian lintu alkaa yhdistää esineen läsnäolon positiivisiin kokemuksiin. Lintua ei kuitenkaan kannata palkita siitä, että se puree tai nuolee leikkausvälinettä, ettei se luule, että tämä on toiminta mitä siltä odotetaan.
Jos kyseessä on dremeli, lintua aletaan myös vähitellen totuttamaan dremelin ääneen. Tähän kannattaa ottaa avuksi toinen henkilö, joka laittaa dremelin päälle hetkeksi esim. huoneen toisella laidalla, niin kaukana, että omistaja voi arvioida, ettei lintu säikähdä tai pelkää dremelin ääntä. Tähän saattaa auttaa se, että ympäristössä on muutenkin jotain ääntä, esim. radio tai TV, ja lintu ei ole ihan rentoutunut ja unenpöpperössä, vaan tarkkaavaisella tuulella. Lintua totutetaan ääneen, tuoden vähitellen dremeliä lähemmäs, piteän sitä päällä kauemmin ja nostaen sen tehoja eli äänentasoa.
Tärkeää koko koulutuskokonaisuudessa on, että lintu ei joutuisi pelkäämään esinettä missään vaiheessa. Askeleet ovat niin pieniä, että linnun pelko ei ehdi syttyä. Jos lintu osoittaa olevansa epämukava esim. kehonkielellään, on pysähdyttävä ja otettava takapakkia.
Tavoitteena on totuttaa lintu esineeseen (oli välinevalinta mikä tahansa) niin, että esine ei edes linnun lähellä ollessaan ole linnulle pelottava, vaikka se liikkuisi tai pitäisi ääntä. Tähän voi mennä linnusta ja valitusta välineestä riippuen useampia koulutussessioita, tai vain sekunteja.
 |
| Anna linnun tutustua leikkuuvälineeseen siltä etäisyydeltä, että lintu suhtautuu neutraalisti uuteen esineeseen. Etäisyys vaihtelee yksilökohtaisesti. Palkkaa lintua hyvästä ja toivotusta käytöksestä. |
Jalkojen lähestyminen (ja koskettelu)
Toinen tärkeä vaihe kynsien vapaaehtoisessa hoidossa on se, että lintu sietää jalkojensa lähestymisen ja osittain niiden koskettelun. Osa linnuista ei tykkää lainkaan, että niiden jalkoihin kosketaan, jolloin tämä osuus voi vaatia enemmän totuttelua ja kouluttamista.Kuten esineenkin kohdalla, linnun jalkoja lähestytään kädellä (aluksi ilman esinettä), ja lintua palkitaan runsaasti. Jälleen otetaan niin pieniä askelia, että linnun ei tarvitsisi perääntyä tai vaihtaa asentoaan epämiellyttävästä tunteesa johtuen. Lintua palkataan siitä, että se pysyy paikoillaan, ja siitä, että sen jalkoja ja kynsiä saa kosketella entistä enemmän ja kauemmin.
Jos tavoitteena on leikkaaminen ilman että linnun jalkoihin kosketaan, tämä askel ei silloin relevantti. Tämä voi tulla kyseeseen arempien lintujen kanssa, tai lintujen kanssa, jotka todella inhoavat sitä kun niiden jalkoihin kosketaan. Linnun tulee kuitenkin olla rauhallinen ja paikoillaan, kun sen jalkoja lähestyy käsi ja leikkausväline, vaikka itse kosketuskontakti jalkoihin olisi minimaalinen. Tällöin linnun koulutuksessa panostetaan entistä enemmän siihen, että se pitää jalan paikoillaan itse, jolloin omistaja voi lyhentää kynsiä jopa jalkoihin ja kynsiin koskematta.
Jalkojen koskettelua voi harrastaa linnun ja omistajan mieltymyksistä riippuen häkissä tai orrella.
Jos lintu roikkuu häkin pinnoissa, ja omistaja silittelee sen varpaita ja kynsiä häkin ulkopuolelta. Tärkeää on, että lintu on tämän kanssa OK, eikä vaihda alituisesti asentoa. Jos lintu on levoton ja liikuttelee jalkojaan, se on merkki, että ollaan menty jo liian pitkälle, ja on tarpeen palkata enemmän ja pienemmin kriteerein (vähemmän/hellempää koskettelua). Sama koskee orrella olevaa lintua. Lintu voi myös istua häkin luukun päällä, jos häkin luukku aukeaa vaakatasoon, jolloin lintua totutetaan luukun ja sen itsensä alapuolella tapahtuvaan liikkeeseen.
Jos lintu on niin kesy, että kädelle nouseminen ei ole sille temppu eikä mikään, linnun voi myös opettaa ojentamaan jalkansa kynsien hoitoa varten. Tällöin lintu opetetaan ensin ojentamaan toinen jalka, ikään kuin "kättelemään." Lintu opetetaan ojentamaan jalka laittamatta sille painoa pyytämällä sitä astumaan kädelle, mutta merkkaamalla (klikkaamalla, bridge) hetki ennen kuin lintu on siirtänyt painoa tälle jalalle. (Katso: Papukaija.fi: Naksutinkoulutusta papukaijalle) Kun lintu hallitsee tämän sujuvasti (voi vaatia useita sessioita) jalkaa kosketellaan ja puristellaan jälleen lisäten aikaa ja painetta niin pienin annoksin, että linnun olo on koko ajan mukava. Lintua palkataan yhä usein. Jos lintu on vasenjalkainen, oikean jalan ojentaminen voi olla sille haastavaa, ja sen ojentamiseen kannattaa suhtautua erikseen kuin mihin tahansa muuhun temppuun: edetä tarpeeksi pienin askelin.
 |
| Kynsien leikkaminen pinnojen läpi käy monelle linnulle, sillä se sopii kesyjen lisäksi niille linnuille, jotka eivät ole käsikesyjä, eli linnuille jotka eivät nouse ihmisen kädelle. |
Jalkojen lähestyminen leikkausvälineellä
Jälleen on tärkeää, että linnun elekieltä luetaan niin hyvin, että linnulle ei tulisi negatiivisia kokemuksia leikkausvälineestä ja -tilanteesta. Kahta aiempaa kohtaa aletaan yhdistämään, ja lintujen jalkoja lähestytään leikkausvälineellä.Lintua palkitaan pienistä askeleista, jotka ovat kohti päämäärää: kynsien leikkaamista. Dremeliä kannattaa pitää päällä jo ennen ensi kosketusta, samoin saksien ja viilan kanssa välineen liikettä ja ääntä kannattaa totuttaa linnulle jo ennen ensimmäistä leikkaamista.
Tässä kohtaa naksutinkoulutus käy myös hyödylliseksi: linnulle voi naksautuksella osoittaa paikan jolloin se teki oikein (salli välineen lähestymisen tai kosketuksen kynteensä), ja palkan voi antaa jopa sekunteja myöhemmin. Tämä on tarpeen varsinkin, jos kesyä lintua totutetaan siihen, että sen jalasta pidetään kiinni: ihminen tarvitsee kaksi kättä, toisen pitelemään linnun jalkaa ja toisen pitelemään leikkausvälinettä. Klikkauksen äänen voi tehdä myös suulla, kunhan se on aina samanlainen, jolloin ei tarvitse harrastaa "välineurheilua" fyysisen klikkerin kanssa. Jos kouluttajalla on kädet täynnä linnun kanssa, myös toinen ihminen voi palkata lintua.
Kohti lopputulosta
Kun lintu on rento tilanteessa, jossa ollaan jo millin päässä tositoiminnasta, kannattaa ensimmäisen kerran leikata kynttä ihan vähän. Pienen pieni palanen yhden kynnen päästä saksilla, yksi lyhyt "veto" viilalla tai hipaisu dremelillä riittää ensin, sitten lintu palkataan. Ei kannata ahnehtia, sillä jos lintu kerkeää ahdistua tilanteessa, seuraava kerta on aina hankalampi.Isoilla linnuilla kynsi on paksu, jolloin kannattaa huomioida, että sen katkaiseminen vaatii enemmän voimaa, ja heilahdus tai napsahdus voi säikäyttää linnun: se ei välttämättä ole aiemmin kokenut samanlaista. Tämän vuoksi kannattaa aloittaa ihan kynnen terävästä kärjestä, ja totuttaa lintua tunteeseen. Ohut kärki leikkaantuu vähemmällä voimalla. Pienten lintujen jalat eivät taas ole välttämättä yhtä vakaat, joten on oltava varovainen, ettei omalla toimellaan heiluttele linnun jalkaa liikaa, ettei lintu säikähdä tätä.
Alkuun palkkata voi paljonkin, aina yhden toimen jälkeen, mutta vähitellen, kun lintu on ymmärtänyt jutun juonen, palkkausväliä voi vähitellen pidentää. Ensin yhtä kynttä lyhennetään useassa erässä, aina palkka välissä, mutta lopulta osaavat linnun kanssa kynnet voi lyhentää esim. yhdestä jalasta samalla palkkiolla.
 |
| Linnun kynnet voi leikata myös sen istuessa orrella. Tämä on erityisen toimiva linnuille, jotka eivät pidä siitä että niiden jalkoja kosketaan. Tällöin takavarpaiden kynsien leikkaaminen on kuitenkin haastavaa ellei jopa mahdotonta. |
Erilaisia keinoja
Linnut ovat erilaisia, ja kynsikouluunkin voi ottaa lintuja erilaisista taustoista. Vaikka kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, joskus on helpompi mennä hieman lyhyemmän reitin kautta, kuin tähdätä siihen komeimpaan ja vaikeimpaan.Jos lintu on hieman villi, eikä mielellään astu kädelle tai ei pidä siitä että sen varpaita kosketellaan, linnun kannattaa olla jollain telineellä lyhennyksen ajan. Joillain linnuilla pinnoissa roikkuminen voi olla hyvä vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan toimi niille, jotka puristavat yhtä pinnaa kerrallaan: "nyrkissä" olevasta jalasta kynsiä on hankala leikata. Lintu voi olla myös häkkinsä tai matkahäkin päällä, ja ihminen leikkaa kynnet häkin sisältä käsin. Tällöinkin mieluummin pieni kuin suuri pinnaväli on parempi myös isoilla linnuilla, ettei lintu päädy puristamaan vain yhtä pinnaa. Saman efektin saa myös silloin, jos lintu oleilee häkin luukun päällä, jos luukku aukeaa alaspäin tasoksi. Tällaisen kynsienleikkuuaseman voi rakentaa myös itse verkosta ja parista puun palasesta. Linnuilla voi käyttää myös häkin ulkopuolelle pinnoihin ripustettuna metalliritilätasoa, kunhan huolehtii sopivasta pinnavälistä. Näihin tekniikoihin voi yhdistää varpaiden koskettelun, jolloin ihminen pitää varvasta paikallaan toisella kädellä, ja toisella lyhentää kynttä. Tällöin kynsiä leikatessa mahdollisuus sille, että lintu liikauttaa jalkaansa aiheuttaen suoneen leikkaamisen on pienempi. Nämä asennot ovat hyviä sekä leikkaamiselle että viilaamiselle/dremelöinnille.
Jos lintu on mieluummin orrella tai käsivarrella, voi kynnet leikata siinäkin ilman että linnun jalkaan kosketaan. Tällöin dremelin tai viilan käyttö ei kuitenkaan onnistu, ja linnun vapaan oleskelun vuoksi on tärkeää, että se pysyy paikallaan myös saksia käyttäessä. Tällä tekniikalla takavarpaiden kynsien leikkaaminen on kuitenkin haastavaa.
Kesy lintu oppii helposti myös ojentamaan jalkansa kädelle laittamatta siihen painoa. Omaa totuttelua vaatii se, että varpaisiin tartutaan, niitä puristetaan hieman ja että lintu pitää tämän asennon useiden sekuntien ajan. Tämä on kuitenkin hyvin tarkka tapa, koska ihmisellä on hallinta linnun jalkaan. Tässä piilee kuitenkin myös riski: kun ihminen pitää linnun jalasta kiinni, pitää ihmisen huomioida hyvin tarkasti, milloin lintu haluaa tilanteen loppuvan. Liian kauan pitely johtaa takapakkiin koulutuksessa. "Vielä viimeinen kynsi!" linnun ja pyristellessä irti on valitettava tapa pilata koko koulutus. (Katso myös merkintä blogista koskien Start button-käytöstä, jolla eläin ilmaisee itse olevansa valmis kynsien leikkaamiseen.)
Eräässä videossa lintu opetettiin tarraamaan omistajan pitelemään kynään (linnun kokoon suhteutettuna), jonka avulla omistaja siirteli linnun jalkaa ja sai viilattua linnun kynnet koskematta linnun jalkaan. Tämäkin sopii mainiosti niille linnuille, jotka kokevat jalkojen koskemisen epämiellyttävänä.
Lopuksi
Monen linnun kanssa vapaaehtoisuuteen perustuva kynsien lyhentäminen on toden totta mahdollista. Se vaatii omistajaltaan vain hieman hermoja ja kärsivällisyyttä.Katso videoita ja kuvia aiheesta:
- Video: Viherposkiaratti puristaa kynää ja kynnet dremelöidään
- Video: Kultaposkiamatsonin kynnet leikataan linnun ollessa käsivarrella
- Video: Opetusvideo vihersiipiaran kanssa
- Video: Harmaapapukaija ojentaa jalan kädelle kynsien leikkausta varten
- Video: Valkokakadun kynsiä dremelöidään
- Video: Sinikelta-aran kynnet leikataan linnun nostaessa jalkansa
- Kuva: Häkin luukun päällä tapahtuvaa leikkaustreeniä (suljetussa Kaijuli ry:n FB-ryhmässä)
- Kuva: Kynsien lyhennystä varten rakennettu teline, joka käy monelle lajille
- Kuva: sinipääaratin kynsien leikkaaminen häkin sisältä käsin