Vaikka ihan kaikessa ei ole tarkoitus pyrkiä luonnollisuuteen, osassa lemmikinpidon osa-alueissa siihen kannattaa pyrkiä. Huonot sääolosuhteet, saalistajat, loiset, sairaudet ja kilpailu resursseista kannattaa jättää pois jäljiteltävien listasta, kun taas luontaisen käyttäytymisen, tekemisen ja aktiivisuuden mahdollistamiseen kannattaa käyttää aikaa ja ajatusta.
Usein vankeudessa pidetyt eläimet kärsivät tylsyydestä. Niiden luontaiset virikkeet ja tila on usein typistettyä, jolloin omistaja (tai eläintenhoitaja eläintarhoissa) joutuu näkemään vaivaa, että saa korvattua nämä. Tilaa tulisi tarjota lajille parhaalla mahdollisella tavalla ei vain laajentaen elinpiiriä niin isoksi kuin mahdollista (jos se edistää lajin hyvinvointia), vaan myös sisustamalla tila niin, että sisustusvalinnoilla tuetaan lajin luontaista käyttäytymistä. Eläimelle tarjottujen virikkeiden pitäisi myös vähintään epäsuorasti tukea lajin luontaista ja toivottavaa käyttäytymistä vankeuteen sovelletulla tavalla.
Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, millaiset tilat on ja millaisia virikkeitä siellä on, ja mihin virikkeet ovat sijoitellut. Esimerkiksi vankeudessa kaikki matkat ovat lyhyempiä ja täten nopeampia kulkea, eikä eläin käytä liikkumiseen niin paljon aikaa. Tätä voi kompensoida esim. virikkeiden, ruoka-, juoma- ja lepopaikkojen asettelulla niin, että eläin joutuu liikkumaan niiden välillä mahdollisimman paljon.
Itse haluaisin yhä enemmän ja enemmän tutkimustietoa siitä, mitä luonnonvaraiset papukaijat puuhaavat päivät pitkät. Uskon, että lemmikkilintumme viettävät villeihin serkkuihinsa nähden korostuneen paljon aikaa vain istuskellen vailla aivotyötä. Tutkimukset villilinnuista auttaisivat määrittämään, missä vaiheessa tyhjänpanttina istuskelu vie liikaa aikaa vuorokaudesta.
Kuten olen aiemminkin huomioinut, kotona, sisällä jouten istuskelu on kuitenkin eri asia, kuin luonnossa joutenolo. Luonnossa säästetään arvokasta energiaa ja tarkkaillaan ympäristöä. Kuten olen aiemminkin maininnut, jos sinun olisi istuttava paikoillasi päivä, istuskelisitko mieluummin neljän seinän sisällä, vai kivana kesäpäivänä puistossa, jossa katseltavaa ja kuunneltavaa riittää. Istuskelukaan ei siis sinäänsä kerro vielä, kuinka tylsistynyt eläin on. (Tästä ja istuskelun tekemisestä kiintoisaksi aion joskus kirjoittaa oman merkintänsä!)
Joissain eläintarhoissa onkin tehty jo paljon työtä sen eteen, että seurataan, mitä eläimet tekevät päivän aikana. Virikkeidenkään ei voi aina olevan hitti, joten niidenkin käyttöä kannattaa valvoa ja tehdä seuraavasta virikkeestä entistäkin vangitsevamman eläimelle. (Ks. merkintä Virikeohje: Kuinka saada virikkeistä suurin hyöty irti?) Ainakin Ranuan eläinpuistossa törmäsin pieneen vihkoseen, joka oli asetettu karhuaitauksen viereen. Siihen sai jokainen kävijä kynällä kirjoittaa kellonajan ja sen, mitä karhu puuhailee ja missä kohtaa aitausta. Tämä on oiva askel, sillä jos eläintarhan oma hoitaja tekisi tätä, saisi tällaiseen valvomiseen kirjaimellisesti laittaa koko päivän. Muissakin eläintarhoissa epäilemättä eläinten ajankäyttöä seurataan, ja siihen on myös omia verkkosivuja ja äppejä, joilla hoitajat voivat pitää kirjaa eläinten touhuista. Tämän datan avulla eläimen hoitoon ja ympäristöön voidaan tehdä muutoksia niin, että eläimen luontainen käyttäytyminen pääsee paremmin esiin.
Kaikkein kätevimminhän eläinten tarkkailu onnistuisi suurilta massoilta, jotka voivat jättää palautteensa digitaalisesti. Suuremmat massat tarjoavat suuren tarkkailuajan. Digitaalisesti jätetty tieto taas on helpompi ottaa heti käyttöön kuin paperivihkoon kirjoitettu. Jossain päin maailmaa lieneekin jo näyttöjä eläintarha-aitausten yhteydessä, johon eläimen tekemisiä voi raportoida.
Mietin tätä myös lemmikkimaailmaan. En ole vieläkään taitava koodaamaan, mutta uskon, että live-lähetyksen tekeminen ja siihen pienen kyselyn yhdistäminen ei ole hankalaa. Tällä saisi valjastettua koko internetin voiman omien lintujen hyväksi, ja voisihan livekuvaa käyttää myös omien lintujen tarkkailuun silloin kun ei ole kotosalla. Parhaiten tiedonkeruu onnistuisi, jos linnut erottaisi jotenkin selvästi ulkonäöltään, mutta koska linnut ovat yleensä sosiaalisia eläimiä, ne yleensä puuhailevat kaikkea yhtä aikaa, esim. syövät, leikkivät ja torkkuvat samaan aikaan.
Kyselyn tuloksista voisi vetää johtopäätöksiä siihen, mitä linnut tekevät päivän aikana, ja missä niiden käyttäytymisessä olisi ehkä parannettavaa. Lainatakseni nimenomaan papukaijoja koskevaa tietoa Eläinten aikabudjetti -merkinnästä:
Kea Conservation Trustin tuottamassa Kea Husbandry Manualissa on kaavio nuorien koiraskeojen aikabudjetista, joka yllättää koostumuksellaan: linnut olivat päivässä epäaktiivisena 54%, liikkumassa 18%, ruokaa etsimässä tai käsittelemässä 14% ja sukimassa 14%. Kun taas erään artikkelin mukaan papukaijat käyttäisivät luonnossa 40-75% ajastaan ruoan etsimiseen, kun taas vankeudessa ne ruokailisivat keskimäärin 42 minuutissa.
Ruoan etsiminen ja ruokailu on luultavasti sellainen, jota lemmikit voisivat tehdä enemmän, ja vähemmän taas toimetonta istuskelua. Lintujen puuhia seuraamalla voisi saada selville, miten ne käyttävät niille tarjottuja virikkeitä, ja vaikeuttaa tai lisätä niitä linnun taitoihin sopivalla tavalla, lisäten näin puuhailuaikaa. Jotta dataa kuitenkaan voisi saada, pitäisi ensin tutkia oman lemmikin toimia, ja verrata sitä realistisiin odotuksiin.
Lue myös:
- Eläinten aikabudjetti
Usein vankeudessa pidetyt eläimet kärsivät tylsyydestä. Niiden luontaiset virikkeet ja tila on usein typistettyä, jolloin omistaja (tai eläintenhoitaja eläintarhoissa) joutuu näkemään vaivaa, että saa korvattua nämä. Tilaa tulisi tarjota lajille parhaalla mahdollisella tavalla ei vain laajentaen elinpiiriä niin isoksi kuin mahdollista (jos se edistää lajin hyvinvointia), vaan myös sisustamalla tila niin, että sisustusvalinnoilla tuetaan lajin luontaista käyttäytymistä. Eläimelle tarjottujen virikkeiden pitäisi myös vähintään epäsuorasti tukea lajin luontaista ja toivottavaa käyttäytymistä vankeuteen sovelletulla tavalla.
 |
| Papukaijat ovat aktiivisia ja älykkäitä, jotka kärsivät helposti vankeuden aiheuttamasta tylsyydestä. |
Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, millaiset tilat on ja millaisia virikkeitä siellä on, ja mihin virikkeet ovat sijoitellut. Esimerkiksi vankeudessa kaikki matkat ovat lyhyempiä ja täten nopeampia kulkea, eikä eläin käytä liikkumiseen niin paljon aikaa. Tätä voi kompensoida esim. virikkeiden, ruoka-, juoma- ja lepopaikkojen asettelulla niin, että eläin joutuu liikkumaan niiden välillä mahdollisimman paljon.
Itse haluaisin yhä enemmän ja enemmän tutkimustietoa siitä, mitä luonnonvaraiset papukaijat puuhaavat päivät pitkät. Uskon, että lemmikkilintumme viettävät villeihin serkkuihinsa nähden korostuneen paljon aikaa vain istuskellen vailla aivotyötä. Tutkimukset villilinnuista auttaisivat määrittämään, missä vaiheessa tyhjänpanttina istuskelu vie liikaa aikaa vuorokaudesta.
Kuten olen aiemminkin huomioinut, kotona, sisällä jouten istuskelu on kuitenkin eri asia, kuin luonnossa joutenolo. Luonnossa säästetään arvokasta energiaa ja tarkkaillaan ympäristöä. Kuten olen aiemminkin maininnut, jos sinun olisi istuttava paikoillasi päivä, istuskelisitko mieluummin neljän seinän sisällä, vai kivana kesäpäivänä puistossa, jossa katseltavaa ja kuunneltavaa riittää. Istuskelukaan ei siis sinäänsä kerro vielä, kuinka tylsistynyt eläin on. (Tästä ja istuskelun tekemisestä kiintoisaksi aion joskus kirjoittaa oman merkintänsä!)
 |
| Sisällä istuskelu on erilaista kuin luonnon helmassa istuskelu. Kuva: Flickr.com / Peter F., CC BY 2.0 |
Joissain eläintarhoissa onkin tehty jo paljon työtä sen eteen, että seurataan, mitä eläimet tekevät päivän aikana. Virikkeidenkään ei voi aina olevan hitti, joten niidenkin käyttöä kannattaa valvoa ja tehdä seuraavasta virikkeestä entistäkin vangitsevamman eläimelle. (Ks. merkintä Virikeohje: Kuinka saada virikkeistä suurin hyöty irti?) Ainakin Ranuan eläinpuistossa törmäsin pieneen vihkoseen, joka oli asetettu karhuaitauksen viereen. Siihen sai jokainen kävijä kynällä kirjoittaa kellonajan ja sen, mitä karhu puuhailee ja missä kohtaa aitausta. Tämä on oiva askel, sillä jos eläintarhan oma hoitaja tekisi tätä, saisi tällaiseen valvomiseen kirjaimellisesti laittaa koko päivän. Muissakin eläintarhoissa epäilemättä eläinten ajankäyttöä seurataan, ja siihen on myös omia verkkosivuja ja äppejä, joilla hoitajat voivat pitää kirjaa eläinten touhuista. Tämän datan avulla eläimen hoitoon ja ympäristöön voidaan tehdä muutoksia niin, että eläimen luontainen käyttäytyminen pääsee paremmin esiin.
Kaikkein kätevimminhän eläinten tarkkailu onnistuisi suurilta massoilta, jotka voivat jättää palautteensa digitaalisesti. Suuremmat massat tarjoavat suuren tarkkailuajan. Digitaalisesti jätetty tieto taas on helpompi ottaa heti käyttöön kuin paperivihkoon kirjoitettu. Jossain päin maailmaa lieneekin jo näyttöjä eläintarha-aitausten yhteydessä, johon eläimen tekemisiä voi raportoida.
Mietin tätä myös lemmikkimaailmaan. En ole vieläkään taitava koodaamaan, mutta uskon, että live-lähetyksen tekeminen ja siihen pienen kyselyn yhdistäminen ei ole hankalaa. Tällä saisi valjastettua koko internetin voiman omien lintujen hyväksi, ja voisihan livekuvaa käyttää myös omien lintujen tarkkailuun silloin kun ei ole kotosalla. Parhaiten tiedonkeruu onnistuisi, jos linnut erottaisi jotenkin selvästi ulkonäöltään, mutta koska linnut ovat yleensä sosiaalisia eläimiä, ne yleensä puuhailevat kaikkea yhtä aikaa, esim. syövät, leikkivät ja torkkuvat samaan aikaan.
 |
| Mock-up live-lähetyksestä ja kyselystä. Klikkaa isommaksi! Alkuperäinen kuva ruusukakadujen häkistä: Kiuru Koponen / @teranymphicus |
Kea Conservation Trustin tuottamassa Kea Husbandry Manualissa on kaavio nuorien koiraskeojen aikabudjetista, joka yllättää koostumuksellaan: linnut olivat päivässä epäaktiivisena 54%, liikkumassa 18%, ruokaa etsimässä tai käsittelemässä 14% ja sukimassa 14%. Kun taas erään artikkelin mukaan papukaijat käyttäisivät luonnossa 40-75% ajastaan ruoan etsimiseen, kun taas vankeudessa ne ruokailisivat keskimäärin 42 minuutissa.
Ruoan etsiminen ja ruokailu on luultavasti sellainen, jota lemmikit voisivat tehdä enemmän, ja vähemmän taas toimetonta istuskelua. Lintujen puuhia seuraamalla voisi saada selville, miten ne käyttävät niille tarjottuja virikkeitä, ja vaikeuttaa tai lisätä niitä linnun taitoihin sopivalla tavalla, lisäten näin puuhailuaikaa. Jotta dataa kuitenkaan voisi saada, pitäisi ensin tutkia oman lemmikin toimia, ja verrata sitä realistisiin odotuksiin.
Lue myös:
- Eläinten aikabudjetti
Kommentit
Lähetä kommentti