Helppo yksilö = passiivinen yksilö?

Niin monesti kuulee ihmisten valittavan lemmikeistään. Ties millainen käytös riittää ongelmaksi ihmisten silmissä, vaikka se olisi lajityypillistä, tai oire riittämättömistä oloista. Papukaija lentää ovenkarmia jyrsimään, koira kerjää huomiota, kissa hyökkäilee leikillään jalkoihin sohvan alta, hamsteri sisustaa häkkiään keskellä yötä kovaäänisesti.

Eläimillä voi olla monia tapoja käyttäytyä, joissa ihmisen tekee mieli vain käskeä "Lopeta." "Lopeta jyrsiminen. Lopeta huutaminen. Lopeta kerjääminen. Lopeta leikillään hyökkiminen. Lopeta sisällä juokseminen. Lopeta yöllä puuhailu." Lista voi olla loputon jos siihen lisätään kaikki lemmikkilajit.

Millainen sitten on helppo yksilö? Sellainen, joka napottaa kiltisti paikoillaan, hiljaa ja huomaamattomasti? Sellainen jota saa silittää, muttei se missään nimessä kerjää sitä? Sellainen, joka ei toteuttaisi lajilleen tyypillisiä asioita, koska ne ovat ihmiselle epämiellyttäviä?

Oli eläimen "huono käytös" sitten lajityypillistä tai vain koulutuksen puutteesta johtuvaa, hiljaista ja rauhallista lemmikkiä pidetään yleensä hyvänä lemmikkinä. Paitsi tietenkin silloin, kun papukaijan pitäisi puhua vieraille tai hauskaa nettivideota varten, tai koiran sinkoilla agilityradalla.

On harmittavaa, että ihmiset hankkivat huollettavakseen eläimiä, joiden lajityypilliset toimet aiheuttavat harmistusta. Osasta pääsee eroon kouluttamalla tai ympäristöä muuttamalla, mutta onko järkevää hankkia eläintä, josta joutuu kouluttaen karsimaan kaiken lajityypillisen? Sitä kannattaa pohtia.

Häkissä, uteliaisuus ja aktiivisuus tukahdettuna, lintukin on helppo lemmikki.

Katso myös merkinnät:
Mikä on vaativa lemmikki?
Lintu: Helppo, vaativa lemmikki

Kommentit