Inspiraatiota luonnolliseen papukaijajumppaan

Lemmikkinä elävän papukaijan liikeradat ja liikkuminen eivät ole likimaillakaan samat, kuin sen luonnossa elävän lajitoverin. Keräsin jo aiemmin ideoita lintujen kotijumppaan merkinnässä Lintujumppaa kotioloissa. Tähän merkintään olen kerännyt kuvia inspiraatioksi luonnonvaraisilta papukaijoilta.

Katso kuvia ja pohdi, joutuvatko omat lintusi samanlaisiin asentoihin esim. ruokaa hakiessaan tai leikkiessään. Jos eivät, kannattaa ympäristöä muuttaa vähitellen monipuoliseen liikkumiseen kannustavaksi. Liian isoja harppauksia ei kannata tehdä, että linnun motivaatio ei lopahda heti alkuunsa! Ovathan luonnonvaraiset papukaijat kuitenkin urheilijamestareita löhöämiseen tottuneisiin sohvaperunoihimme verrattuna.

Helposta on hyvä aloittaa. Tämänkin kauluskaijan on kuitenkin lemmikkiin verrattuna uskallettava laskeutua huojuville oksiin, jopa tiheikköön. 

Jälleen melko helpolla mennään, mutta hyvin ohuilla oksilla tasapainottelu ei ole helpointa hommaa. Lisäksi, sinne on pitänyt päätyä jotenkin turvallisesti... Tukevilla, melko paksuilla orsilla kävelemään tottuneelle lemmikkilinnulle ohuet, huojuvat oksat ovat kuin trapetsitaiteilua! Kuva: Flickr.com / tgerus, CC BY-NC-ND 2.0

Helppo inspiraatio: Luonnonvaraiset punapääaratit ovat tarttuneet ihmisen tarjoamaan herkkuruokaan. Heiluvassa, ohuessa telineessä pää alaspäin ruokailu on kuitenkin hyvin erilaista kupin reunalla istumiseen verrattuna. Kuva: Flickr.com / Éamonn O'Brien-Strain, CC BY-NC-SA 2.0

Ei niin helppo homma, miltä näyttää: huppuaratti on laskeutunut tai kiivennyt huojuvan auringonkukan päähän, irroittanut sen kukan ja syö nyt sitä yhdellä jalalla tasapainotellen. Molemmista päistä kiinni olevat, täysin liikkumattomat ja tukevat orret ovat lemmikeille liiankin tuttuja. Kuva: Picasa Web Albums / Apix, CC BY-SA 3.0

Luonnollisesti huojuvaan oksaan laskeutuminen tai kiipeäminen saattaa olla arkipäiväistä villilinnulle, mutta lemmikkilintu vaatii voimaa ja rohkeutta, jotta se uskaltaa laskeutua epävakaalle alustalle. Roikkuen ruokailu on luonnossa normaalia. Huomioi myös, että ruoka ei ole valmiiksi kuorittuna ja pilkottuna, vaan monesti se on kuorittava paikoillaan.

Ruoan etsiminen tai jopa ruokailu pää enemmän tai vähemmän alaspäin on yleistä lajeilla, jotka ruokailevat puussa tai pensaassa kasvavin marjoin tai hedelmin. Ne kun tuppaavat yleensä roikkumaan hyvien orsien alapuolella. Kuva: Flickr.com / Bettina Arrigoni, CC BY 2.0

Tai joskus saattaa olla vain helpompi luovuttaa, ja kiepsahtaa kokonaan ylösalaisin kurkottelun sijaan. Kurkottelukin on parempi kuin ruokailu ilman mitään haastetta, ja roikkuminen vahvistaa jälleen eri lihaksia. Kuva: Flickr.com / Bettina Arrigoni, CC BY 2.0

Tämä maukas auringonkukka olisi voinut olla kohti taivasta, mutta tämän ruusukaijasen haasteeksi se onkin nuupahtanut maata kohti. Herkkupalat voivat motivoida myös lemmikkilintua haasteiden pariin. Kuva: Flickr.com / Matt Mets, CC BY-SA 2.0

Meksikonamatsoni saattaa olla kolonetsintäpuuhissa, jota en lemmikkimaailmaan suosittele. Se kuitenkin roikkuu paksun palmun kyljessä, kuin tikka. Samanlaista kiipeilyseinää voisi harkita myös lemmikkilinnuille. Rakennukseen kävisi mikä tahansa ripustettava, myrkytön puulevy, johon kiinnitetään myrkyttömällä puuliimalla esimerkiksi korkkikaarnaa ja puolitettuja, karkeapintaisia klapeja. Kuva: Flickr.com / Nick Chill, CC BY-NC-ND 2.0

Nyt huojutaan! Tällä pahta-aratilla on haaste edessään, kun se tavoittelee lamppuharjakasvin kukkia. Alaspäin kaartuvat, hyvin ohuet kärkioksat tarjoavat haasteellisen paikan laskeutua, kiipeillä ja pitää kiinni eivätkä hennot kukkaset ole sitä näppärintä kiinnisaatavaa. Kuva: Flickr.com / Ingrid Taylar, CC BY 2.0

Maassa kävely ei nyt varsinaisesti ole ihan kovin rankkaa jumppaa, mutta ruoan etsiminen ja tonkiminen maasta on sen sijaan hyvää aivojumppaa.

Jumppa ei tällä erää rajoitu vain suurlihaksiin. Myös ruokailun haasteet tarjoavat jumppaa kielelle, nokalle, leukalihaksille, silmille ja aivoille. Tässä tanimbarinkakadu syö rambutaania eli karvaista litsiä, jota päällystää turkkimainen kuori. Kuva: Flickr.com / Lip Kee Yap, CC BY-SA 2.0

Pystysuunnassa kiipeily on myös jotain, jota lemmikkipapukaijat eivät välttämättä joudu kaltereita ja tikkaita lukuunottamatta kokemaan. Kalterit ja tikkaat ovat kuitenkin kuten ihmiselle tikapuut, ja pystysuuntaiset orret (tai kasvit) vastaavat ihmisen kiipeilyssä koulun jumppatunnilta tuttuja köysiä. Haasteen ero on siis suuri!

Sateenkaarikaijalla riittää tekemistä, kun se yrittää tasapainotella neulasenohuissa silkkipuun neulasissa, jotta se voi syödä kukintoja. Kuva: Flickr.com / Jean and Fred Hort, CC BY 2.0

Isosepelkaijalla riittää aivojumppaa sen pohtiessa, minkä marjan se ottaisi seuraavana tästä pippuripuusta. Lemmikkinä tarjoilemme lintujemme kuppiin 100% syötävää ainesta, yleensä hedelmätkin kuorittuina. Haitallista kulhoon ei ole pakko laittaa, mutta valikointiin menevä aika on pois tylsistymiseen menevästä ajasta. Kuva: Flickr.com / Jean and Fred Hort, CC BY 2.0

Nämä villiintyneet kauluskaijat ovat kekseliäitä ruokalähteiden hyödyntäjiä, ja niitä tapaa eteläisemmässä Euroopassa lintujenruokintapaikoilla. Vaikka ruoanlähde ei ole luonnollinen, vaatii ruokailu kuitenkin luonnollista akrobatiaa. Talipallojen sijaan lemmikille voi tarjota ruokahäkissä jotain herkkuja.