Monissa eläinpiireissä harrastustapoja on niin monia kuin on omistajiakin. Eikä tämä toki jää eläinharrastukseen: myös muissa harrastuksissa tapoja harrastaa on niin monta kuin harrastajaakin. Mikä tekee eläinharrastuksesta erilaisen on se, että väärin harrastaessa syystä tai toisesta, eläin joutuu kärsimään. Jos harrastaa maalaamista, ei maalaus kärsi henkisesti tai fyysisesti, jos käyttää halpahallin maaleja taidekaupan maalien sijaan, koska ei ole varaa parempiin. Lautapelit eivät kärsi siitä, jos niitä ei ajan tai mielenkiinnon puutteen vuoksi jaksakaan pelata päivittäin tai edes viikoittain. Valokuvausharrastajan välineistö ei siitä juuri kummoisemmaksi mene, jos tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään kuvaa aivan väärillä asetuksilla yleisiin ohjeisiin nähden. Liikuntaharrastuksissakin kärsijä on usein ihmisen oma keho, jos tanssi- tai urheiluharrastuksen tekniikka on väärä.
Eläinharrastuksessa kärsijänä voi kuitenkin olla elävä ja tunteva olento. Omistajan mielipide oikeellisesta hoidosta ei siis ole merkityksetön. Tämän vuoksi eläinharrastuksen tiimoilla pitäisi olla aina valmis kehittämään omaa tietotaitoaan ja pyrkimään kohti eläimen parasta mahdollista hyvinvointia.
Esteeksi voivat tulla vaikkapa rahan puute, motivaatiopula, laiskuus, vanhentuneiden ohjeiden tai jopa täysin väärien neuvojen noudattaminen. Maalaamaan voi oppia kantapäänkin kautta, lukematta ainuttakaan opasta, mutta eläinten kanssa tätä ei missään nimessä voi suositella, sillä eläin on tilanteessa se, joka kärsii.
Nykyään onneksi on jo olemassa hyvin paljon tietoa eri linnunpidon osa-alueilta, joihin paneutua hyvinkin syvälle jo ennen lintujen hankkimista, tai syventää tietoaan jo lintujen hankkimisen jälkeen. On joitain aiheita, joissa tulisi mielestäni ehdottomasti noudattaa voimassaolevia hoito-ohjeita, ja joihin ei voi antaa oman mielipiteen tai kokemuksen vaikuttaa paljoakaan. Sitten on vain ne harvat aihealueet, joissa voi tehdä täysin oman mielen mukaan ja kokeilemalla selvittää, mikä toimii itselleen. (Lue myös: Foliohatut päähän: Tieto ja "tieto" lemmikkien hoidosta)
Vain harva lintujen pidon osa-alue kuitenkin on alueella "Mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi teillä!" Toivon mukaan tulevaisuudessa mahdollisimman moneen yhä epäselvään tai tulkinnanvaraiseen osa-alueeseen saadaan varmaa ja kiistatonta tietoa.
Tässä muutamia aiheita, joista EI mielestäni voi kiistellä missään tilanteessa:
- Lintu tarvitsee tekemistä ja virikkeitä: Vaikka lintu olisi jämähtänyt sohvaperunaksi, eikä vaikuttaisi olevan kiinnostunut mistään, niiden aivot on kuitenkin alunalkaen ohjelmoitu touhukkaiksi. Tällaisen "laiskistuneen" linnun aivot kaipaavat vain vähän herättelyä. Ilman virikkeitä ei "laiskaakaan" lintua tulisi jättää. Lintua voi aina virikkeistää ruoalla, koska kaikkien lintujen on syötävä. On kuitenkin muistettava linnun hyvinvointi: kaikki virikkeet eivät ole linnuille ylipäätään tai tietyille yksilöille turvallisia. Mikä tahansa virike voi väärinkäytettynä olla kuolonloukku, mutta se ei ole syy eristää lintua virikkeistä kokonaan.
- Lintu tarvitsee valoa, jotta se näkee puuhailla: UV-valoista hieman tuolla edempänä, mutta mikään lintu ei ansaitse esim. olla pelkällä luonnonvalolla talvisinkin, koska hämärä ja pimeä lamauttaa linnun. Nauttisitko itse puuhailusta hämärässä ympäristössä, jossa voit hädintuskin nähdä pimeydeltä? Papukaijojen hämäränäkö on huomattavasti ihmistä heikompi.
- Lintu tarvitsee elinympäristön, jossa sen ei tarvitse pelätä tai olla stressaantunut: Minkään linnun koulutuksessa tai käsittelyssä ei pitäisi päivittäin olla esillä pakottavat, lintua pelottavat ja stressaavat keinot. Hyvin aroilla linnuilla tämä voi tarkoittaa jo häkin normaaleja hoitotoimenpiteitä, kesymmillä linnuilla taas "dominointia" koulutuksessa esim. orsien laskemisen tai lattialle laittamisen muodossa, tai kädelle nousun tai häkkiin laiton pakottamista.
- Teflon on linnuille tappavaa höyrystyessään: Vaikka olisit käyttänyt teflon-tuotteita jo vuosikymmeniä ilman yhtään lintukuolemaa, se ei tee teflonista turvallista. On 100% fakta, että tietyissä olosuhteissa teflon on linnuille tappavaa. Ei välttämättä tietynlaisella käytöllä, tai tietynlaisessa talossa, mutta itse en ottaisi riskiä ja testaisi, milloin levy unohtuu päälle, teflon höyrystyy pannun reunoilta, tai hiipii käytävää pitkin talon perälle lintuhuoneeseen...
- Lintu tarvitsee seuraa, oli se sitten ihminen tai toinen lintu. Sosiaalinen eläin kärsii yksinäisyydestä jopa siinä määrin, että sen elimistö vanhenee ennen aikojaan yksinäisyyden aiheuttaman stressin seurauksena.
Näissä taas voi joustaa hyvin erikoisissa olosuhteissa, erittäin harvoissa poikkeustapauksissa:
- Lintu tarvitsee omanlajista lintuseuraa: Kaikki linnut, esimerkiksi käsinkasvatetut, kauan yksin pidetyt linnut eivät välttämättä koskaan sopeudu lintutoveriin, vaan stressaantuvat muiden lintujen läsnäolosta. Tällöin niille ainoa seura tulee ihmiseltä. Tämä kannattaa kuitenkin mielestäni testata ensin, eikä vain tuudittautua pitämään lintua ilman laji- tai sukutoveria sen tekosyyn varjolla, että "Ei se kuitenkaan tule toimeen..." Koskaan ei voi tietää. Kotoaan päivittäin tuntikausiksi poistuva ihminen on kurja kaveri eläimelle, joka luonnossa olisi 24/7 kaverin kanssa.
- Lintu tarvitsee paljon tilaa ja liikuntaa: Kaikki terveet linnut tarvitsevat paljon tilaa. Tästä on pakko tehdä poikkeus niille yksilöille, joilla on jokin este liikkumisessa. Esim. lentokyvytön tai heikkojalkainen lintu saattaa tippua korkealta ja vahingoittua. Tällöin on linnun hyvinvoinnin edistämisen mukaista, että sillä on käytössään vain rajalliset tilat, joissa sen elämä voidaan tehdä turvalliseksi. Terve, lentokykyinen lintu sen sijaan ansaitsee kaiken tilan, mitä sille on mahdollista tarjota turvallisissa sisätiloissa. Vaikka kuuleman mukaan kanarialintukin olisi jo niin jalostettu lemmikiksi, että se viihtyisi 20 cm kanttiinsa häkissä mieluummin kuin isommassa, en voi millään uskoa tätä.
Liikuntaan liittyen vielä siipien klippaus: en hyväksy siipisulkien leikkaamista terveillä linnuilla. Varsinkin ulkomailla siipien leikkausta käytetään tapana kesyttää lintu pakolla, tai rajoittamalla linnun liikkumista jotta se ei voi tuhota tai sotkea kuten linnut yleensä tekevät. Nämä ovat mielestäni väärin, ja jos ei halua lentävää lemmikkiä, ehkä jokin nisäkäs olisi parempi lemmikki. Sen sijaan hyvin marginaalinen ryhmä on niitä lintuja, joiden toisen siiven siipisulat ovat jotenkin vaurioituneet, jolloin toisenkin siiven siipisulkien leikkaaminen saattaa antaa linnulle hallitumman, tasapainoisemman laskeutumis- tai liitokyvyn, verrattuna siihen että toinen siipi on paljas ja toisessa on täydet siipisulat. Näitä tapauksia pitää kuitenkin aina olla lintuihin erikoistunut eläinlääkäri konsultoimassa.
Näistä sen sijaan kiistellään paljonkin:
- Ruokavalio: Riippuen lähteestä, lemmikkipapukaijan ruokavalio voi olla hyvinkin erilainen. Suomessa yleisesti suositellaan kuivaruokaa ja tuoreruokaa aikalailla samassa suhteessa, kuivaruoan ollessa isoilla linnuilla pellettejä ja pienillä siemeniä. Amerikassa sen sijaan jotkut luottavat 100% pellettien tehoon, kun taas tähän vastaiskuna toiset luottavat 100% tuoreruokavalioon myös lajeille, jotka ruokailevat luonnossa runsaasti siemenillä (kuten neitokakadut). Omia näkemyksiä noudattamaan löytää varmasti jonkun artikkelin tai asiantuntijan, olivat ne omat näkemykset sitten mitä tahansa. Tällöin lähes kaikki mitä kirjoitan ruokavalioista pohjaa vain minun hyväksi havaitsemiini lähteisiin, koska ne tukevat omia näkemyksiäni. Yhtälailla joku, joka on täysin vastakkaista mieltä kanssani, voi käyttää omia lähteitään perustellakseen oman kantansa ruokintaan. Tieto lisää tuskaa, ja "täydellisen" ruokavalion koostaminen eri lähteitä käyttäen saattaa olla jopa mahdoton tehtävä.
- UV-valon hyödyllisyys: Tästä löytyy näkemystä jälleen puolesta ja vastaan. Vastaanväittäjät väittävät UV-valojen aiheuttavan ihosyöpää ja palovammoja, puolestapuhujat taas pitävät UV-valoja oleellisena linnun fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Fyysinen hyvinvointi liittyy varsinkin Suomessa D-vitamiinin imeytymiseen, ja henkinen hyvinvointi taas värien näkemiseen oikein. Toisaalta, joidenkin mukaan D-vitamiinin saa myös purkista ruoan sekaan, tai että UV-valo ja värien näkeminen "ei vaikuta lintujen käyttäytymiseen," jolloin koko UV-valo on turhaa. Itse kannatan tässäkin luonnonmukaisuutta: linnuille suunniteltu UV-valo järkevälle etäisyydelle ehkäisee palovammoja ja muita haittoja, mutta antaa linnulle tarpeeksi valoa nähdä ja sallii linnun nähdä värit oikein. (Lue myös: Tietoa ja "tietoa" UV-valoista (vol 1.)) Suomessa varsinkin on muistettava UV-valon tärkeys, koska linnut eivät pääse ulkoilemaan samaan tapaan kuin maissa, joissa on lämmintä ympäri vuoden.
Näissä asioissa saa mennä oman mielen mukaan:
- Kesyttäminen: Jos mennään linnun tarpeet edellä, parin tai parven kanssa pidetty, emojen ruokkima lintu voi olla 100% elämäänsä tyytyväinen ilman, että se kesytetään. Tiettyyn pisteeseen kesyttäminen auttaa, jotta lintu ei stressaa esimerkiksi pakollisia hoitotoimenpiteitä, kuten ruokkimista tai häkin siivousta. Tämän jälkeen on vain ihmisestä itsestään kiinni, haluaako hän kesympiä vai villimpiä lintuja, elävätkö ne olohuoneessa vai lintuhuoneessa hieman eristyksissä. Käsinruokittujen kohdalla tekisin poikkeuksen: ihmisiin leimaantunut lintu voi edelleen kärsiä yksinäisyydestä, jos se eristetään liiaksi ihmisistä. Ja vaikka suosittelen yksin elävälle linnulle lintukaveria, yksin elävän linnun kannattaa olla kesytetty, jotta se saa ihmisestä edes jotain seuraa. Onneton on yksin elävä, villi lintu.
- Pohjamateriaali: Tämä on yksi yleisiä kysymyksiä lintupiireissä, mutta oikeaa vastausta ei voi antaa. Ideaali pohjamateriaali riippuu niin paljon ihmisestä kuin linnuistakin. Tärkeää on kuitenkin linnun hyvinvointi: jos lintu syö paperia tai hiekkaa, sanomalehti tai hiekkapohja ovat huono idea. Samoin osa linnuista voi innostua pohjapaperista pesämateriaalina, jolloin on järkevämpää hankkia tilalle jotain muuta. Perustilanteessa kuitenkin on lähinnä ihmisestä kiinni, haluaako lapioitavaa puuhaketta tai hiekkaa, vaihdettavat paperit vai pestävän muovimaton.
Tietty tässä ei ole vielä kaikki, mitä linnunpitoon liittyy. Lähes jokaiseen aihealueeseen voi liittyä mielipiteitä ja näkökulmaeroja. Osaavan omistajan pitäisi kuitenkin osata opiskella aina lisää perustelluista lähteistä ja oppia kokeneemmilta harrastajilta niin, että voi aina rakentaa omaa lintuharrastustaan linnulle parempaan suuntaan. Joskus se voi tarkoittaa myös kipeitä asioita, kuten omien virheiden myöntämistä ja korjaamista.
Eläinharrastuksessa kärsijänä voi kuitenkin olla elävä ja tunteva olento. Omistajan mielipide oikeellisesta hoidosta ei siis ole merkityksetön. Tämän vuoksi eläinharrastuksen tiimoilla pitäisi olla aina valmis kehittämään omaa tietotaitoaan ja pyrkimään kohti eläimen parasta mahdollista hyvinvointia.
Esteeksi voivat tulla vaikkapa rahan puute, motivaatiopula, laiskuus, vanhentuneiden ohjeiden tai jopa täysin väärien neuvojen noudattaminen. Maalaamaan voi oppia kantapäänkin kautta, lukematta ainuttakaan opasta, mutta eläinten kanssa tätä ei missään nimessä voi suositella, sillä eläin on tilanteessa se, joka kärsii.
Nykyään onneksi on jo olemassa hyvin paljon tietoa eri linnunpidon osa-alueilta, joihin paneutua hyvinkin syvälle jo ennen lintujen hankkimista, tai syventää tietoaan jo lintujen hankkimisen jälkeen. On joitain aiheita, joissa tulisi mielestäni ehdottomasti noudattaa voimassaolevia hoito-ohjeita, ja joihin ei voi antaa oman mielipiteen tai kokemuksen vaikuttaa paljoakaan. Sitten on vain ne harvat aihealueet, joissa voi tehdä täysin oman mielen mukaan ja kokeilemalla selvittää, mikä toimii itselleen. (Lue myös: Foliohatut päähän: Tieto ja "tieto" lemmikkien hoidosta)
Vain harva lintujen pidon osa-alue kuitenkin on alueella "Mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi teillä!" Toivon mukaan tulevaisuudessa mahdollisimman moneen yhä epäselvään tai tulkinnanvaraiseen osa-alueeseen saadaan varmaa ja kiistatonta tietoa.
Tässä muutamia aiheita, joista EI mielestäni voi kiistellä missään tilanteessa:
- Lintu tarvitsee tekemistä ja virikkeitä: Vaikka lintu olisi jämähtänyt sohvaperunaksi, eikä vaikuttaisi olevan kiinnostunut mistään, niiden aivot on kuitenkin alunalkaen ohjelmoitu touhukkaiksi. Tällaisen "laiskistuneen" linnun aivot kaipaavat vain vähän herättelyä. Ilman virikkeitä ei "laiskaakaan" lintua tulisi jättää. Lintua voi aina virikkeistää ruoalla, koska kaikkien lintujen on syötävä. On kuitenkin muistettava linnun hyvinvointi: kaikki virikkeet eivät ole linnuille ylipäätään tai tietyille yksilöille turvallisia. Mikä tahansa virike voi väärinkäytettynä olla kuolonloukku, mutta se ei ole syy eristää lintua virikkeistä kokonaan.
- Lintu tarvitsee valoa, jotta se näkee puuhailla: UV-valoista hieman tuolla edempänä, mutta mikään lintu ei ansaitse esim. olla pelkällä luonnonvalolla talvisinkin, koska hämärä ja pimeä lamauttaa linnun. Nauttisitko itse puuhailusta hämärässä ympäristössä, jossa voit hädintuskin nähdä pimeydeltä? Papukaijojen hämäränäkö on huomattavasti ihmistä heikompi.
- Lintu tarvitsee elinympäristön, jossa sen ei tarvitse pelätä tai olla stressaantunut: Minkään linnun koulutuksessa tai käsittelyssä ei pitäisi päivittäin olla esillä pakottavat, lintua pelottavat ja stressaavat keinot. Hyvin aroilla linnuilla tämä voi tarkoittaa jo häkin normaaleja hoitotoimenpiteitä, kesymmillä linnuilla taas "dominointia" koulutuksessa esim. orsien laskemisen tai lattialle laittamisen muodossa, tai kädelle nousun tai häkkiin laiton pakottamista.
- Teflon on linnuille tappavaa höyrystyessään: Vaikka olisit käyttänyt teflon-tuotteita jo vuosikymmeniä ilman yhtään lintukuolemaa, se ei tee teflonista turvallista. On 100% fakta, että tietyissä olosuhteissa teflon on linnuille tappavaa. Ei välttämättä tietynlaisella käytöllä, tai tietynlaisessa talossa, mutta itse en ottaisi riskiä ja testaisi, milloin levy unohtuu päälle, teflon höyrystyy pannun reunoilta, tai hiipii käytävää pitkin talon perälle lintuhuoneeseen...
- Lintu tarvitsee seuraa, oli se sitten ihminen tai toinen lintu. Sosiaalinen eläin kärsii yksinäisyydestä jopa siinä määrin, että sen elimistö vanhenee ennen aikojaan yksinäisyyden aiheuttaman stressin seurauksena.
 |
| Seura on erittäin tärkeää sosiaaliselle eläimelle. |
Näissä taas voi joustaa hyvin erikoisissa olosuhteissa, erittäin harvoissa poikkeustapauksissa:
- Lintu tarvitsee omanlajista lintuseuraa: Kaikki linnut, esimerkiksi käsinkasvatetut, kauan yksin pidetyt linnut eivät välttämättä koskaan sopeudu lintutoveriin, vaan stressaantuvat muiden lintujen läsnäolosta. Tällöin niille ainoa seura tulee ihmiseltä. Tämä kannattaa kuitenkin mielestäni testata ensin, eikä vain tuudittautua pitämään lintua ilman laji- tai sukutoveria sen tekosyyn varjolla, että "Ei se kuitenkaan tule toimeen..." Koskaan ei voi tietää. Kotoaan päivittäin tuntikausiksi poistuva ihminen on kurja kaveri eläimelle, joka luonnossa olisi 24/7 kaverin kanssa.
- Lintu tarvitsee paljon tilaa ja liikuntaa: Kaikki terveet linnut tarvitsevat paljon tilaa. Tästä on pakko tehdä poikkeus niille yksilöille, joilla on jokin este liikkumisessa. Esim. lentokyvytön tai heikkojalkainen lintu saattaa tippua korkealta ja vahingoittua. Tällöin on linnun hyvinvoinnin edistämisen mukaista, että sillä on käytössään vain rajalliset tilat, joissa sen elämä voidaan tehdä turvalliseksi. Terve, lentokykyinen lintu sen sijaan ansaitsee kaiken tilan, mitä sille on mahdollista tarjota turvallisissa sisätiloissa. Vaikka kuuleman mukaan kanarialintukin olisi jo niin jalostettu lemmikiksi, että se viihtyisi 20 cm kanttiinsa häkissä mieluummin kuin isommassa, en voi millään uskoa tätä.
Liikuntaan liittyen vielä siipien klippaus: en hyväksy siipisulkien leikkaamista terveillä linnuilla. Varsinkin ulkomailla siipien leikkausta käytetään tapana kesyttää lintu pakolla, tai rajoittamalla linnun liikkumista jotta se ei voi tuhota tai sotkea kuten linnut yleensä tekevät. Nämä ovat mielestäni väärin, ja jos ei halua lentävää lemmikkiä, ehkä jokin nisäkäs olisi parempi lemmikki. Sen sijaan hyvin marginaalinen ryhmä on niitä lintuja, joiden toisen siiven siipisulat ovat jotenkin vaurioituneet, jolloin toisenkin siiven siipisulkien leikkaaminen saattaa antaa linnulle hallitumman, tasapainoisemman laskeutumis- tai liitokyvyn, verrattuna siihen että toinen siipi on paljas ja toisessa on täydet siipisulat. Näitä tapauksia pitää kuitenkin aina olla lintuihin erikoistunut eläinlääkäri konsultoimassa.
 |
| Mielestäni mikään määrä virikkeitä ei riitä korvaamaan terveen linnun lentokyvyn tahallista anastamista. Kuvan neitokakadun siivet ovat klipatut. |
Näistä sen sijaan kiistellään paljonkin:
- Ruokavalio: Riippuen lähteestä, lemmikkipapukaijan ruokavalio voi olla hyvinkin erilainen. Suomessa yleisesti suositellaan kuivaruokaa ja tuoreruokaa aikalailla samassa suhteessa, kuivaruoan ollessa isoilla linnuilla pellettejä ja pienillä siemeniä. Amerikassa sen sijaan jotkut luottavat 100% pellettien tehoon, kun taas tähän vastaiskuna toiset luottavat 100% tuoreruokavalioon myös lajeille, jotka ruokailevat luonnossa runsaasti siemenillä (kuten neitokakadut). Omia näkemyksiä noudattamaan löytää varmasti jonkun artikkelin tai asiantuntijan, olivat ne omat näkemykset sitten mitä tahansa. Tällöin lähes kaikki mitä kirjoitan ruokavalioista pohjaa vain minun hyväksi havaitsemiini lähteisiin, koska ne tukevat omia näkemyksiäni. Yhtälailla joku, joka on täysin vastakkaista mieltä kanssani, voi käyttää omia lähteitään perustellakseen oman kantansa ruokintaan. Tieto lisää tuskaa, ja "täydellisen" ruokavalion koostaminen eri lähteitä käyttäen saattaa olla jopa mahdoton tehtävä.
- UV-valon hyödyllisyys: Tästä löytyy näkemystä jälleen puolesta ja vastaan. Vastaanväittäjät väittävät UV-valojen aiheuttavan ihosyöpää ja palovammoja, puolestapuhujat taas pitävät UV-valoja oleellisena linnun fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Fyysinen hyvinvointi liittyy varsinkin Suomessa D-vitamiinin imeytymiseen, ja henkinen hyvinvointi taas värien näkemiseen oikein. Toisaalta, joidenkin mukaan D-vitamiinin saa myös purkista ruoan sekaan, tai että UV-valo ja värien näkeminen "ei vaikuta lintujen käyttäytymiseen," jolloin koko UV-valo on turhaa. Itse kannatan tässäkin luonnonmukaisuutta: linnuille suunniteltu UV-valo järkevälle etäisyydelle ehkäisee palovammoja ja muita haittoja, mutta antaa linnulle tarpeeksi valoa nähdä ja sallii linnun nähdä värit oikein. (Lue myös: Tietoa ja "tietoa" UV-valoista (vol 1.)) Suomessa varsinkin on muistettava UV-valon tärkeys, koska linnut eivät pääse ulkoilemaan samaan tapaan kuin maissa, joissa on lämmintä ympäri vuoden.
 |
| Ei UV-lamppua, vai kyllä UV-lamppu, siinäpä vasta pulma... |
Näissä asioissa saa mennä oman mielen mukaan:
- Kesyttäminen: Jos mennään linnun tarpeet edellä, parin tai parven kanssa pidetty, emojen ruokkima lintu voi olla 100% elämäänsä tyytyväinen ilman, että se kesytetään. Tiettyyn pisteeseen kesyttäminen auttaa, jotta lintu ei stressaa esimerkiksi pakollisia hoitotoimenpiteitä, kuten ruokkimista tai häkin siivousta. Tämän jälkeen on vain ihmisestä itsestään kiinni, haluaako hän kesympiä vai villimpiä lintuja, elävätkö ne olohuoneessa vai lintuhuoneessa hieman eristyksissä. Käsinruokittujen kohdalla tekisin poikkeuksen: ihmisiin leimaantunut lintu voi edelleen kärsiä yksinäisyydestä, jos se eristetään liiaksi ihmisistä. Ja vaikka suosittelen yksin elävälle linnulle lintukaveria, yksin elävän linnun kannattaa olla kesytetty, jotta se saa ihmisestä edes jotain seuraa. Onneton on yksin elävä, villi lintu.
- Pohjamateriaali: Tämä on yksi yleisiä kysymyksiä lintupiireissä, mutta oikeaa vastausta ei voi antaa. Ideaali pohjamateriaali riippuu niin paljon ihmisestä kuin linnuistakin. Tärkeää on kuitenkin linnun hyvinvointi: jos lintu syö paperia tai hiekkaa, sanomalehti tai hiekkapohja ovat huono idea. Samoin osa linnuista voi innostua pohjapaperista pesämateriaalina, jolloin on järkevämpää hankkia tilalle jotain muuta. Perustilanteessa kuitenkin on lähinnä ihmisestä kiinni, haluaako lapioitavaa puuhaketta tai hiekkaa, vaihdettavat paperit vai pestävän muovimaton.
Tietty tässä ei ole vielä kaikki, mitä linnunpitoon liittyy. Lähes jokaiseen aihealueeseen voi liittyä mielipiteitä ja näkökulmaeroja. Osaavan omistajan pitäisi kuitenkin osata opiskella aina lisää perustelluista lähteistä ja oppia kokeneemmilta harrastajilta niin, että voi aina rakentaa omaa lintuharrastustaan linnulle parempaan suuntaan. Joskus se voi tarkoittaa myös kipeitä asioita, kuten omien virheiden myöntämistä ja korjaamista.
Kommentit
Lähetä kommentti