Foliohatut päähän: Tieto ja "tieto" lemmikkien hoidosta

Totta se on, mitä enemmän oppii, sen vähemmän tietää. Samoin se, että tieto lisää tuskaa.

Kuinka helppoa olisi uskoa eläinten hoidossa ensimmäinen ohje ja totella sitä orjallisesti. Esimerkiksi: Papukaijalle riittää ravinnoksi pelletit ja vesi. Kuinka helpoksi on linnun ruokinta tehty! Ohjeessa ei edes eritellä sitä, että pellettejä on erilaisia, vaan voi ostaa helposti sen, missä on oman linnun kuva, ja tarjota siitä.

Hieman enemmän perehdyttyään saattaa huomata, etteivät pelletit olekaan maaginen ruokalähde, vaan lisäksi pitäisi ottaa hedelmiä ja vihanneksia! Helppo homma!

Mutta entä jos paneutuu vielä syvemmälle, huomaa, että tiedot saattavat olla ristiriidassa keskenään. Tieto lisää tuskaa, ja useamman artikkelin, nettisivun, kirjan, lehden, yhdistyksen ja asiantuntijan jälkeen onkin jo totaalisen hukassa, ja vielä tyhmempi olo kuin niiden ensimmäisen kahden lähteen kanssa!

Eläinten hoito on kuin uskonto, ja jokainen haluaa uskoa omaan tapaansa hoitaa ja ruokkia eläimiä. Joskus tiede saapuu apuun, ja antaa kiistattomia esimerkkejä: esimerkiksi virikkeiden tarjoamisella on tutkimuksissa todettu olevan positiivisia vaikutuksia eläimen henkiseen hyvinvointiin. Joskus aihe on kuitenkin niin vähäpätöinen, ettei virallisia tutkimuksia aiheesta ole. Tällöin on vain luotettava kokeneempien sanaan, jotka kertovat joko omista kokemuksistaan, muualta oppimastaan tai itsetehdyistä kokeista.

Pelletit ovat ikuinen kiistanaihe, ja suo, johon tietoa janoava uppoaa helposti. Toiset asiantuntijat ja jopa lintuihin erikoistuneet eläinlääkärit hehkuttavat pellettejä, joiden tarjoama absoluuttinen ruokavalio vääristyy vain harkitsemattomasti tarjotun tuoreruoan myötä. Toiset taas suosittelevat painottamaan enemmän tuoreruokaan, joskaan siltikin tarkat tuoreruokareseptit saattavat olla kiven alla. Valaistunut omistaja ymmärtää, että "hedelmät ja vihannekset" eivät riitä kuvaamaan linnun todellisia tarpeita ravinnolle: on täysin eri asia antaako linnulle vain ja ainoastaan omenaa ja kurkkua joka päivä, verrattuna monipuoliseen, ravinteikkaaseen ja harkittuun kattaukseen hedelmiä ja vihanneksia.

Katso myös aiheeseen liittyvät merkinnät: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa ja Samat ruoka-aineet, täysin eri ruokavaliot.

Pelletti papukaijan täysravintona: syödäkö vai eikö syödä?
 Loppujen lopuksi, ilman oikeita tieteellisiä tutkimuksia eikä vain loputtomia mielipiteitä ja omia kokemuksia. Omat kokemuksetkin ovat toki tärkeitä, muttei kaikkea voi pohjata niihin. Esimerkiksi papukaijat ovat usein niin pitkäikäisiä, ettei edes 10 tai 20 vuoden perusteella voi välttämättä kertoa, ovatko pelletit sopiva ravinto linnulle vaiko ei.

Ruokinnan/pellettikeskustelun ohella toinen aihe kiistakapulana on lintujen siipisulkien klippaus eli leikkaus. Jopa monet eläinlääkärit ulkomailla suosittelevat linnun lentokyvyn heikentämistä tai viemistä siipisulat leikaten. Leikkaaminen ei toimenpiteenä satuta lintua, koska mittaansa kasvaneiden siipisulkien leikkaus on kuin leikkaisi hiuksia. Lentokyvyn rajoittaminen on kuitenkin oman logiikkani mukaan haitallista linnun henkiselle ja fyysiselle terveydelle.

Erilaiset asiantuntijat saattavat suositella siipisulkien leikkausta linnun turvallisuuden parantamiseksi. Esimerkiksi lintu karkaa vähemmän hanakasti ulkoilmaan lopullisesti, kun sen lentämä matka ei ole kovin pitkä, eikä se voi juuri saada lisää korkeutta lentoonsa. Myös sisällä turvallisuutta käytetään perusteluna: lintu ei voi lentää ikkunaan tai muihin vaarallisiin paikkoihin. Itse olen taas täysin vastakkaista mieltä: täydet siivet ja hiottu lentokyky tekevät linnun elämästä turvallisempaa sisällä, kun lento on hallinnassa. Mitä taas ulkoiluun tulee, usein tynkäsiipinenkin lintu pystyy pyrähtämään sen verran, että se on vaarassa karata tai joutua muuhun vaaraan, esim. auton alle tai kissan tai koiran hyökkäyksen alaisuuteen. Myös klipatun linnun kanssa ulkoilu pitäisi hoitaa samoin turvallisuusjärjestelyin kuin lentokykyisen linnun kanssa: valjaissa tai matkahäkissä.

Lentokyky pitää myös yllä linnun fyysistä terveyttä, sillä lentäminen on liikunnasta raskainta. Lentäminen on myös linnun luonnollinen tapa liikkua, jolloin lentokyvytön lintu on usein jumissa paikoissa, tai se ei pysty pakenemaan pelottavia tai muuten epämiellyttäviä asioita lentäen.

Lintujen lentokyvystä tai sen puutteesta en kuitenkaan ole löytänyt tutkimuksia, jotka puhuisivat lentokyvyn puolesta. Oman logiikkani mukaan on kuitenkin vain järkevää olettaa, että lintu jollain tasolla kärsii siitä, että siltä viedään luonnollinen tapa liikkua. Puolestapuhujia kuitenkin riittää, ja se pohjataan usein kokemuksiin. Eläimen tunteita myös kuvaillaan vallan ihmismäisin sanoin, esim. että lintu on yhtä onnellinen lentokyvyttömänä kuin lentotaitoisena, vaikka kyseessä on vain omistajan oma tulkinta ilman oikeaa pohjaa.

Samoin osa lintujensa siipisulkien klippaajista pitää vain elämästään helpompana: lentokyvytön ja paikallaan pysyvä lintu on käytännössä huomattavasti helpompi lemmikki kuin ympäriinsä lentelevä, kouluttamaton lintu. Lentokyvytön lintu ei pääse sotkemaan, tuhoamaan, tai puremaan samalla tavoin kuin sen lentokykyinen lajitoveri, mikä tekee linnusta helpomman lemmikkinä varsinkin kokemattomissa tai osaamattomissa käsissä.

Saaliseläimenä linnun henkiselle hyvinvoinnille on tarpeellista, että se voi halutessaan paeta lentäen pelottavaa asiaa.


Eräs tuoreimmista kyseenalaistuksista mihin olen törmännyt, on UV-lamppujen hyödyllisyyden kyseenalaistaminen lemmikkilinnuilla. UV-lamppu auttaa lintua näkemään värit kunnolla, ja lampun tuottaman UVB-säteily auttaa D-vitamiinin synnyssä ja kalsiumin imeytymisessä. Harmaapapukaijoilla tehdyssä tutkimuksessa UV-valon positiiviset vaikutukset kalsiumin suhteen on todistettu, mutta joidenkin lähteiden mukaan UV-valo voi olla myös haitallinen. Iho- ja silmävammat liian voimakkaasta UV-säteilystä mainitaan haittavaikutusten listalla.

UV-valon hankkiminen on kuitenkin yhä nykyään puute monilla linnunomistajilla, joten pienetkin yhteisöt, jotka puhuvat UV-valoa vastaan, saavat nopeasti kannatusta. UV-valo on usein melko kallis ja vaivalloinen hankittava ja asennettava, joka pitää vielä uusia vuosittain, eikä sillä ole välittömiä, näkyviä muutoksia lemmikissä positiiviseen suuntaan. Tällöin on monen mielessä täysin perusteltua jättää UV-lamppu pois, myös ilman mitään tutkimuksia tai "asiantuntijan" suosituksia. Tällöin viimeinen naula arkkuun mielipiteen kääntämiseen voikin olla tällainen lausunto, joka tekee omistajan mielessä UV-valosta haitallisen entisen turhan sijaan.

Omien lemmikkien hyvinvoinnin tulkitseminen ei ole aina omistajan vahvin osaaminen. Aina siihen ei pysty vuosienkaan aikana, esimerkiksi monien lintujen hyvinvointi saattaa rapistua vasta vuosien mittaan vaikkapa huonon ravinnon seurauksena. Kun lintu vihdoin on nähtävästi huonovointinen, mitään ei välttämättä ole enää tehtävissä: vääränlainen ravinto on voinut tehdä peruuttamattomia tuhoja linnun elimistöön. Jokainen omistaja haluaa kuitenkin kovasti uskoa tekevänsä oikein ja hoitavansa eläintä hyvällä tavalla, jolloin hoidon negatiiviset vaikutukset saattavat jäädä täysin huomaamatta.

Katso myös merkintä lumevaikutuksista ihmisissä lemmikin olon tulkitsemisessa: Placebo, eli lumevaikutus eläimissä.


Osittain foliohattua saa vetää syvemmälle päähän myös valmistajien puolesta. Pellettejä ei olisi olemassa, elleivät pellettien valmistajat olisi aikoinaan aggressiivisesti markkinoineet pellettejä papukaijojen täysravintona. Useamman pellettikriittisen artikkelin mukaan pelletit ovat kuitenkin johdettu lyhytikäisten teollisten kanalintujen rehusta, eikä esimerkiksi maissin käyttöä papukaijapelletin pääraaka-aineena ole kovin hyvin perusteltu.

Ihmetystäni lisäävä asia oli tämä video eräältä lintuharrastajalta. Hän testaa useita linnuille tarkoitettuja UV-lamppuja UV-mittarilla huomatakseen, että useimmat niistä eivät käytännössä toimi lainkaan luvatulla tavalla. Moni lampuista säteili UV:ta samalla tasolla kuin normaali halpakaupan kierrelamppu, eli käytännössä ei lainkaan. Toisaalta yhden valmistajan lamppu säteili kyllä UV:ta, mutta vain niin lähellä lamppua, ettei linnun ole järkevää, käytännöllistä tai välttämättä edes terveellistä olla niin lähellä lampun pintaa. Tämänkin lampun suositeltu käyttöalue oli normaalin rajoissa (yleensä 30-100 cm), mutta tuolla alueella UV-säteily oli käytännössä olematonta.

Tämä vetää omat ajatukseni täysin kiemuraan: toisaalta tutkimuksissa on havaittu, että ainakin tutkittavat harmaapapukaijat hyötyivät keinotekoisesta UV-valosta sisätiloissa, mutta toisaalta, tutkimuksessa käytettiin suuritehoisia UV-valoja. Ovatko eläinkaupasta saatavat UV-lamput siis täysin tyhjänpäiväisiä? Tekisi kyllä mieli testailla itse ja tulla varmuuteen.

Auttaako foliohatun päähän vetäminen suojaamaan omat mielikuvat huuhaalta?


Huijataanko linturakasta kuluttajaa UV-lampuilla? Entäpä pelletit, ovatko nekin vain rahanahneiden yritysten tuotos? Sitä on hankala sanoa. Ja tämän vuoksi tieto lisääkin tuskaa. Lintujen kanssa on toisaalta helppo perustella omaa hoitoaan erilaisilla lähteillä ja asiantuntijalausunnoilla, sillä aina löytyy joku, joka on samaa mieltä! Itsekin myönnän eläväni omassa kuplassani, jossa papukaijan ruokinta pohjautuu tuoreruokaan ja hyvälaatuiseen siemenseokseen pellettien ollessa pienessä osassa, ja UV-lamppu on oleellinen osa lintuhäkin sisustusta, tai että linnun tulee voida saada lentää. Tällöin erilaisissa artikkeleissa omaksun helposti näkemyksiäni tukevan tiedon, ja pidän näkemyksiäni vastustavista asioista kirjoittavia henkilöitä tietämättöminä tai suorastaan idiootteina.

Ja täten syntyy koulukuntia, kun samoja näkemyksiä jakavat ihmiset kokoontuvat yhteen, jotta he voivat harrastaa eläimiä yhdessä alituiseen kiistelemättä ja tappelematta. Hankalaa asiasta tekee sen, että joskus tapellaan aiheista, jotka on jo todistettu: esimerkiksi Teflonin tappavuus ei ole mielipidekysymys, eikä myöskään lajitoverin tärkeys parvieläimen hyvinvoinnille.

Itse toivoisinkin enemmän ehdottomia totuuksia. En sellaisia, joita joku harrastaja tai "asiantuntija" kailottaa ehdottomana totuutena, vaan tutkittuja ehdottomia totuuksia. Mutta ennen kuin joku tekee laajempaa, syvällisempää ja pitkäkestoisempaa tutkimusta eri papukaijalajien ruokinnasta ja pellettien suhteesta siihen, voimme vain jatkaa koulukunnissamme eloa ja tehdä kuten omasta mielestämme asiansa osaava henkilö kertoo tehtäväksi.

Kommentit