Wild Enrichment -sivulla oli mainio artikkeli, jossa muistuteltiin, miltä pohjalta eläintä kannattaa virikkeellistää. Virikkeitä pohtiessa ja eläintä virikkeellistäessä kannattaa pitää mielessä seuraavat asiat.
Eläinlajin luontainen käyttäytyminen
Mihin eläin käyttää aikansa luonnossa? Mikä on sille luonnollista käyttäytymistä? Harva papukaija innostuu jahtaamaan palloa (saalistuskäytös), mutta tykkää sen sijaan jyrsimisestä (luontainen tapa etsiä ravintoa).
Eläimen luontaisesta käyttäytymisestä saa vinkkejä myös kotielämään. Papukaijalla tällaista on esimerkiksi asioiden tutkiminen, jyrsiminen, kiipeily ja kurkottelu, lentäminen ja sosialisointi.
Monipuolisuus
Virikkeitä tulisi olla tarjolla monipuolinen kattaus. Erilaisia viriketyyppejä on useita, eivätkä ne kaikki ole vain palloja tai puuleluja. Katso blogissa: Erilaisia viriketyyppejä listattuna
Vaihtelevuus
Eläimen käytössä olevia virikkeitä tulisi myös kierrättää, eikä vain tyytyä samaan kattaukseen aina. Papukaijoilla tämä tulee lähes luonnostaan, koska ne hyödyntävät useat lelut tuhoamalla, jolloin uusia on pakko hankkia. Katso blogissa: Virikkeiden vaihtelevuus.
Yksilön huomioiminen
Virikkeitä tarjotessa tulee huomioida myös yksilön ominaisuudet ja tavat, eikä ainoastaan laji. Jokaisella eläimellä on oma luonteensa ja tapansa, jolla ne käyttävät virikkeitä. Papukaijojen kohdalla vaikuttaa runsaasti myös se, miten lintu suhtautuu eri materiaaleihin: osalle linnuista esim. muovi- ja foam-lelut ovat turvallisia, koska ne eivät niele materiaalia, osa taas nielee jopa paperia ja luonnonköyttä, jolloin näistä tehdyt lelut voivat olla jopa hengenvaarallisia.
Virikkeiden arviointi
 |
| Kuva: Flickr.com / mnicolem, CC BY-NC 2.0 |
Lähde (osa artikkelista):
Wild Enrichment: A Modern Guide to Environmental Enrichment in Zoos and Aquariums
Kommentit
Lähetä kommentti