Ongelmakäytös: Korjaa syy, älä vain oiretta!

Papukaijat ovat käytännössä villieläimiä olohuoneissamme. Tämän vuoksi niillä saattaa olla piirteitä, taipumuksia tai tapoja, jotka eivät välttämättä käy yks-yhteen ihmisten toiveiden kanssa. Sanomattakin on selvää, että linnusta on hankala poistaa sille olennaisia osia kokonaan, kuten taipumusta sotkuun, äänenkäyttöön tai tuhoihin. Vaikka nämä ominaisuudet hyväksyisikin täysin, tekevät villieläimen ja saaliseläimen ominaisuudet papukaijasta joskus haastavan lemmikin. Ongelmakäytökseksi luettava käytös ei ole papukaijoilla harvinaista. Tämän vuoksi papukaijoja ei tulisikaan hankkia perehtymättä niiden pitoon riittävällä vakavuudella. 

Ongelmakäytökseksi luetaan yleensä käytös, joka on ihmisen tai yhteiselon kannalta jotenkin ongelmallista. Sama käytös voisi olla luonnossa selviytymisen edellytys. Tämän vuoksi ongelmakäytökselle ei ole mitään tiettyä määritelmää tai kriteeriä: mikä on ongelma toisessa taloudessa, ei välttämättä ole sitä toisessa. 

Usein ongelmakäytöstä pystyy ennaltaehkäisemään. Katso myös merkintä: Ongelmien ennaltaehkäisy: Kannattaako papukaijan kanssa varautua pahimpaa?  Ongelmiin varautuminen ja jo orastavan ongelmakäytöksen ratkaisu on helpompaa, kuin jo suureksi paisuneen ongelman korjailu. 

Tässä merkinnässä kerron muutaman esimerkin kautta sen, miksi linnun ongelmakäytöksessä ei pitäisi hoitaa vain oiretta, vaan perehtyä siihen, mikä on ongelmakäytöksen juuri ja syy. 


Älykkäät ja sydämeltään villit papukaijat kehittävät kohtuullisen helposti käytösmalleja, jotka omistajat kokevat ongelmallisiksi.

Kesy papukaija välttelee kädelle nousemista

Kesy papukaija, joka aiemmin nousi mielellään kädelle, on alkanut vältellä kädelle nousemista. Ongelmaan voi olla muutamia ratkaisuja, joista tosin osa on jo aikansa eläneitä. Aiemmin tällaiseen ongelmaan ehdotettiin ehkä ratkaisuksi käden painamista linnun alavatsaan tai sen varpaiden riipimistä orresta. Nämä hyvin mekaaniset keinot voivat tepsiäkin tietyillä linnuilla, ainakin jonkin aikaa. Ne eivät kuitenkaan ole linnulle mieleisiä. Toinen vaihtoehto on alkaa palkata lintua siitä, kun se nousee kädelle. Palkka voi olla esimerkiksi herkut, rapsutukset tai jopa kehut. Jotkut taas tarttuvat linnun varpaista kiinni sen kerran kädelle noustuaan, lukiten täten linnun paikoilleen kädelle. Näistä menetelmistä palkkio on tietenkin lintuystävällisin toimintatapa.

Oiretta, eli kädelle nousun välttelyä, on kuitenkin edeltänyt jokin syy, miksi papukaija ei halua nousta kädelle. Syitä voi olla lukuisia: lintu saatetaan viedä kädellä pois sille mieluisasta paikasta, tai kantaa jonnekin epämieluisaan paikkaan. Tällöin motivaatio kädelle nousuun laskee joka kerta. Näin käy helposti linnuilla, joita pyydetään kädelle vain tilanteissa, joissa linnun tekemisiin on tarpeen puuttua: lintu saatetaan poimia pois esimerkiksi olkapäältä, pään päältä tai verhotangolta, koska sen halutaan poistuvan tästä paikasta. Paikkaan hakeutunut papukaija tietenkin kokee nämä paikat mieluisaksi, ja käden epämiellyttäväksi asiaksi, koska käsi on se, joka vie linnun pois tästä mieluisasta paikasta. Samaan lopputulokseen päädytään myös viemällä papukaija kädellä mieluisasta tai neutraalista paikasta epämieluisaan paikkaan. Tämä valitettavasti on monella linnulla häkki. Moni ihmisrakas papukaija on häkissä vain ollessaan yksin. Tällöin lintu yhdistää nopeasti ketjun: kädelle nousu johtaa häkkiin menemiseen, joka johtaa tuntikausiksi yksin jäämiseen. Kättä ja sille nousua kannattaa siis vältellä. 

Jos linnun riipii väkisin irti orresta kädelle tai jopa jahtaa lintua niin kauan että se nousee kädelle uupumuksen väsyttämänä, on kädelle nouseminen linnulle erittäin negatiivinen kokemus. Palkkiot voivat auttaa tekemään siitä mieluisampaa, mutta jotkut linnut kokevat esimerkiksi kädellä häkkiin viemisen tai verhotangolta kädellä poistumisen niin negatiivisena, että niille eivät palkkiotkaan kelpaa. 


Kesynkään linnun nousua kädelle tai sormelle ei tule pitää itsestäänselvyytenä.

Ratkaisu: Kädelle nouseminen on pyrittävä tekemään papukaijalle vähintään neutraaliksi ja mielellään kivaksi asiaksi! Kädelle nousemisesta ei pitäisi seurata useimmissa tapauksissa linnulle epämukavia asioita, vaan mukavia. Tämän vuoksi arjessa tulisikin treenata jopa päivittäin kädelle nousua, joka ei johda mihinkään pienestikään negatiiviseen toimenpiteeseen. Jos tätä tekee alusta saakka, saa linnun helpommin tositilanteessa kädelle verhotangolta tai vietyä kädellä häkkiin, kun sillä on taustalla sadoittain hyviä kokemuksia kädelle noususta. Lintua ei kuitenkaan tulisi huijata, ja viedä sitä satunnaisesti negatiivisiin paikkoihin tai pois positiivisista paikoista kädellä. Seuraavassa kappaleessa käydään läpi sitä, kun lintu ei halua palata häkkiin, ja sitä seuraavassa kappaleessa käsitellään myös kielletyissä paikoissa oleskelua.

Papukaija välttelee häkkiin menoa

Häkin tulisi olla papukaijan koti, ei vankila. Kodin ja vankilan raja on kuitenkin häilyvä ihmismaailmassakin. Häkin tulisi olla kaikin puolin mieluisa paikka linnulle oleilla. Sen tulee olla riittävän suuri, riittävän korkea/korkealla, sen tulee olla sopivasti valaistu, siellä tulee olla sopivia virikkeitä ja häkin tulee sijaita sopivalla paikalla yksilön luonne huomioiden. Kaikki nämä osaset auttavat häkkiin paluussa. 

Varsinkin kesyillä linnuilla häkkiin paluun kanssa voi kuitenkin tulla ongelmia. Häkki on hyvin usein paikka, jossa linnun kanssa ei seurustella. Siellä voi toki olla ruokaa, vettä ja leluja, mutta varsinkin yksin elävä papukaija on usein häkissä aina yksin. Tämä voi tehdä seurallisen papukaijan mielestä häkistä kurjan paikan: häkkiin mennessä se jätetään usein yksin tuntien ajaksi, esim. työ- tai koulupäivän ajaksi. Häkkiin menemisestä seuraa yksin jääminen, jonka lintu kokee epämiellyttävänä ja jopa rangaistuksena. 

Jos lintu alkaa vältellä häkkiin menoa, kun sitä kannetaan sinne kepillä tai kädellä, tulee omistajalla yleensä mieleen seuraavia keinoja: 

  • Papukaijan jahtaaminen niin kauan, että se nousee kädelle/kepille uupumuksen vuoksi.
  • Kädellä istuvan papukaijan nappaaminen varpaista kiinni, jotta estetään linnun pakeneminen.
  • Papukaijan vieminen häkkiin niin nopealla liikkeellä, että lintu tuskin ehtii ymmärtää joutuvansa häkkiin. 
  • Papukaijan pakoreitin estäminen ihmisen keholla.
  • Papukaijan pyydystäminen pyyhkeellä tai haavilla.
Mikään näistä menetelmistä ei ole hyvä, eikä kestä aikaa. Näin toimimalla ihminen tai käsi muuttuu linnun silmissä välteltäväksi asiaksi. Jopa aiemmin täysin käsikesy lintu voi alkaa vältellä kättä. Lintu voi myös aistia omistajan aikeet esimerkiksi rutiinien lomassa, ja alkaa vältellä ihmistä vasta sitten, kun häkkiin meno on ajankohtaista. 

Eräs keino voisi olla häkkiä välttelevän papukaijan houkuttelu ruoalla, onhan linnun pakko syödä. Tässä on tärkeää, käytetäänkö ruokaa harhautuksena vai oikeasti palkkiona koulutuksessa. Lintu voidaan esimerkiksi saada nousemaan ruokakupin reunalle, ja linnun syödessä ruokakuppi lintuineen kannetaan häkkiin. Joskus tämä toimii mainiosti, mutta jos tarkoituksena on rutiinin ja palkkion sijaan harhauttaa lintua, jää linnulle negatiivinen kokemus asiasta. Joskus lintu keksii omia ratkaisujaan: sen sijaan että se jäisi ruokakupin reunalle syömään, se ottaa nokan täyteen tavaraa ja lentää syömään muualle. Tämä on vahva merkki siitä, että lintu ei pidä häkistä, häkissä olosta ja/tai häkkiin menosta. Hyvin ihmisrakkaalle papukaijalle välttämättä edes päivän ruoka-annos ei riitä paikkaamaan sitä henkistä tuskaa, jota lintu kokee ollessaan erossa ihmisestä häkkiin menemisen jälkeen.

Jos papukaija välttelee häkkiin menoa, on häkissä olossa tai siihen liittyvissä rutiineissa jokin mennyt pieleen. Tällöin poppakonstien keksiminen voi saada aikaan ikuisen kierteen siitä, kumpi on tänä päivänä fiksumpi tai nopeampi päihittämään toisen juonen, lintu vaiko ihminen. Häkkiin menoa välttelevä papukaija saattaa jäädä seuraavana päivänä, viikkona, kuukautena tai jopa vuotena päästämättä vapaaksi, jolloin seuraavalla kerralla häkkiin palaamisen kynnys on entistäkin suurempi. 

Varsinkin ihmisrakkaan papukaijan kanssa häkissä oleilua pitäisi varta vasten harjoitella.


Ratkaisu: Häkin tulisi olla linnulle niin mukava, että se viettää siellä aikaa mielellään. Kontrasti vapaana olon ja häkissä olon välillä ei tulisi päästä liian suureksi. Tämä on hankalaa niillä linnuilla, jotka ovat erittäin kesyjä ja ihmisrakkaita. Linnun kanssa tulisi tällöin seurustella myös sen ollessa häkissä, ja vähentää seurustelua ja hellittelyä silloin kun se on vapaana. Tällöin häkin ja vapaanaolon kontrasti tasoittuu. Häkin sijainnilla on myös merkitystä. Ihmisrakkaan linnun häkin voisi yrittää siirtää/laajentaa sellaisten paikkojen lähelle, joissa ihminenkin viettää aikaa. Tällöin linnun kanssa voi vaivattomammin seurustella sen ollessa häkissä. Linnun häkin tulee olla mahdollisimman mukava paikka, mielellään jopa niin mukava, että lintu viettää siellä mielellään aikaa myös häkin luukkujen ollessa auki. Häkkiin palaamista vapaaehtoisesti ja palkkioiden avulla tulisi harjoitella jo heti ensimmäisistä vapaanaolokerroista lähtien. Myös häkissä rauhassa oloa on syytä harjoitella tarkoituksella varsinkin ihmisrakkaiden lintujen kanssa. Harjoittelua on hyvä jatkaa jatkuvasti arjessa, jotta jo kerran opittu, hyvä käytös ei pääse romahtamaan. Lue lisää häkkiin palaamisesta Papukaija.fi-sivun artikkelista Apua, papukaijani ei palaa häkkiin!

Papukaija viettää aikaa kielletyissä paikoissa

Papukaijalle on luonnollista liikkua siivin tai kiipeillen sille mieluisiin paikkoihin. Monesti näissä mieluisissa paikoissa on jotain, mikä on linnulle luonnostaan arvokasta: korkeissa paikoissa lintu kokee olonsa turvalliseksi ja joissain paikoissa se voi toteuttaa luontaista taipumusta jyrsimiseen. Kielletyt paikat ovat taloudesta ja omistajasta riippuvaisia, toiset ovat niiden suhteen tarkempia, osalla papukaijalla ei taas ei ole lainkaan kiellettyjä paikkoja lintuturvalliseksi tehdyssä huoneessa/asunnossa. 

Linnun hätistely ja pelottelu taas eivät ole linnunomistajan arkeen kuuluvia keinoja. Tällöin lintu oppii vain inhoamaan ja pelkäämään ihmisiä, jolloin se saattaa jopa entistä hanakammin pyrkiä turvallisena pitämiinsä, korkeisiin tai syrjäisiin paikkoihin. Joskus linnun into kiellettyihin paikkoihin jyrsimään ja sotkemaan on niin suuri, että omistaja kokee helpommaksi pitää lintua vain häkissä. Tämä ei tietenkään ole oikein aktiivista ja älykästä lintua kohtaan.

Linnun voi kouluttaa olemaan menemättä kiellettyihin paikkoihin ja oleilemaan vain sallituissa paikoissa. Tämä ei kuitenkaan yleensä riitä ainoaksi keinoksi, vaan myös ympäristönhallinta on osa toimivaa arkea. 

Verhotanko on erittäin suosittu kielletty paikka.


Ratkaisu: Kielletyistä paikoista kannattaa tehdä jo aluksi sellaisia, että ne a.) eivät houkuttele lintua luokseen ja b.) niihin pääseminen on tehty vaikeaksi tai mahdottomaksi. Ennaltaehkäisy auttaa, sillä jo kerran paikan hyväksi todennut papukaija todennäköisesti pyrkii sinne hanakammin, kuin lintu joka ensimmäisen yrityksen jälkeen koki paikan mahdottomaksi saavuttaa. 

On pohdittava linnun motiiveja, miksi se haluaa pyrkiä näihin kiellettyihin paikkoihin. Linnun käyttöön on sitten luotava samanlaisia, sallittuja paikkoja. Papukaija voi esimerkiksi oleilla verhotangolla sen vuoksi, että se on korkea, turvallinen paikka, josta näkee hyvin koko huoneen. Korkea, viihtyisä kiipeilypuu voi ajaa saman asian, samalla kun verhotangon yhteyteen laitetaan levy, joka estää sinne laskeutumisen. Pesäpaikat ovat asia erikseen: vaikka sallittu pahvilaatikko voisi korvata keittiön kaapiston alla oleilun, paras ratkaisu on silti torpata täysin pääsy mihinkään hormonaalisuutta nostattavaan tai ylläpitävään, pesämäiseen paikkaan. Katso artikkeli: Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito ja Lintu- ja eläinasunnon sisustus-/arkkitehtuuriratkaisuja

Lopuksi

Nämä esitellyt eivät ole linnunomistajan ainoat ongelmat papukaijalemmikin kanssa. Ne ovat kuitenkin monipuolinen kattaus erittäin yleisiä ongelmia, joihin arjessa voi törmätä. Tärkeää on oppia ajattelemaan ennakoivasti sekä pureutua ongelmassa vain pelkkää arjen ongelmaa syvemmälle, syyhyn, miksi lintu käyttäytyy kuten se käyttäytyy. Joskus ongelma on korjattavissa, kuten ylläolevista esimerkeistä voi päätellä. Joskus, kuten äänenkäytön, jyrsimisen tai sotkun suhteen, lintu on vain lintu, eikä ihminen voi toimillaan loputtoman paljon linnun luontoon vaikuttaa.