Täydellinen papukaija

Aiemmin kirjoitin papukaijojen huonoudesta lemmikkinä. Niissä on runsaasti huonoja puolia, ja vain verrattain vain vähän hyviä puolia. Silti ihmiset ovat niihin hullaantuneita! Kukoistaakseen linnut tarvitsevatkin ihmisen, joka ymmärtää lintujen olevan lintuja ja sisimmiltään villieläimiä.

Ajatusleikkinä kuitenkin, millainen olisi realistinen täydellinen papukaija, ja millainen olisi epärealistinen täydellinen papukaija? Luultavasti monessa papukaijoihin omistautuneessa kodissa elää jo täydellisiä papukaijoja: yleensä hyvän lemmikin määritelmä ei liity niinkään lemmikkiin, vaan omistajaan ja omistajan odotuksiin eläimestä! Joillekin sotkeva, tuhoava ja huutava papukaija olisi suorastaan painajainen asuinkumppanina, toisille se on vain normaalia arkea, eivätkä nämä negatiivisina pidetyt puolet vähennä linnun arvoa, tai tee siitä vähemmän täydellistä.

Tämän täydellisen papukaijan pidän kuitenkin papukaijana. Se ei muutu tässä ajatusleikissä pehmoleluksi. Täydellinen papukaija voisi elää täyttä elämää lintuna.

Koko

Täydellisen papukaijan kokoa voi ajatella kahdelta kantilta. Minkä kokoinen lintu on omistajalle kivempi, minkä kokoinen lintu taas elää vankeudessa paremmin? Moni haluaa ison papukaijan vain sen isouden ja komeuden takia. Monesti myös älykkyys kulkee käsi kädessä koon kanssa, joskin jatkuvasti aliarvioimme pientenkin lintujen älykkyyttä! Älykkyys ei itsessään ole täydellisen lemmikin ominaisuus, koska älykäs eläin todennäköisemmin kärsii virikkeiden puutteesta vankeudessa. Jos ihminen hankkii ison papukaijan muiden mielipiteiden vuoksi, voivat kriteerit linnun hankintaan olla muutenkin vinksallaan. Pienet linnut voivat toteuttaa itseään paremmin sisätiloissa lentäen. Tai toisaalta, tähän vaikuttaa myös linnun tapa lentää: neitokakadu on pitkänmatkan lentäjä, jolloin sen lento on sisätiloissa rajoitetumpaa, kuin ketterien suomuarattien.

Päätelmä: Linnun hyvinvoinnin kannalta lemmikkipapukaijan kannattaa olla pienen puoleinen tai pieni ja ketterä viidakkolentäjä, joka saa mahdollisimman hyvin hyödyn irti ihmisen tarjoamasta, rajatusta lentotilasta. Ihmisen kannalta koko on täysin mielipidekysymys.

Ulkonäkö

Todellinen lintujen ystävä ei mieti lintunsa ulkonäköä, tai ainakaan sen ei pitäisi mennä luonteen edelle. Tällöin jokainen papukaija on ulkonäöltään täydellinen, eikä lajeihin tule juuri korjailuja. Entä jos pohdittaisi kaikkien ulkonäöstään tunnettujen lajien kehuttuja puolia? Näitä ovat ainakin isojen kakadujen ilmeikkäät töyhdöt, arojen ja lurien korea väritys sekä haukka-aratin "höyhenpäähine".

Päätelmä: Ulkonäkömaku vaihtelee niin paljon, että siihen on mahdoton ottaa kantaa.

Koreimmista korein?

Luonne

Papukaijojen luonteissa on paljon tyyppivikoja. Papukaijat ovat saaliseläimiä, jonka vuoksi ne ovat kesyinäkin yllättävän säpsyjä ja pelokkaita. Niillä on erilaiset tarpeet kuin nisäkkäillä ja myös erilaiset tavat kommunikoida. 

Rohkeus: Täydellinen papukaija olisi sopivan rohkea, jotta sen elämää ei määrää pelko. On omistajan elämäntavoista kiinni, kuinka rohkea täydellinen papukaija olisi: riittäisikö rohkeus kotosalla ja satunnaisia vieraita kohtaan, vai pitäisikö linnun olla peloton ja reipas myös esimerkiksi eläinmessuilla tai elokuvien kuvauspaikoilla? 

Uteliaisuus: Uteliaisuus tappoi kissan, sanotaan. Uteliaisuudessakin paras on kultainen keskitie. Liian utelias lintu on myös kotona riesa, koska se on jatkuvasti tunkemassa nokkaansa joka paikkaan. Liian flegmaattinen taas ei kiinnostu edes ihmisestä tai leluista, ja saattaa tämän vuoksi myös kärsiä henkisesti, jos sen luontainen uteliaisuus esim. kaltoinkohtelun vuoksi tukahdutettu.

Jyrsimisinto: Papukaijat ovat tuhoisia, jonka vuoksi joskus vaarassa ovat huonekalut, irtaimisto ja jopa asunnon rakenteet. Täydellinen papukaija ei jyrsisi mitään kiellettyä. Mutta mistä lintu voi erottaa kielletyn ja sallitun lajitasolla? Ei mitenkään... Itse taas nautin kun saan katsoa kun lintu tuhoaa ja leikkii leluilla. Täydellisellä papukaijalla jyrsimäinto olisi sen verran matala, että se tyydyttyisi sallittujen lelujen/orsien parissa omistajan toivomalla tavalla.

Aktiivisuus ja älykkyys: Lemmikkinä elävän eläimen kannattaisi olla luonteeltaan vain niin aktiivinen ja älykäs, kuin sen elinympäristö antaa myöten. Jos eläimen luontaista aktiivisuutta joudutaan rajoittamaan tai eläin turhautuu kun se ei pääse luontaista aktiivisuuttaan toteuttamaan, voiko eläin elää todella täyttä elämää? (En silti kannusta vaarallisiin keinoihin aktiivisuuden toteuttamiseen, kuten vapaalennätykseen.) Täydellinen lemmikkipapukaija olisi luonteeltaan sen verran leppoisa ja ihmisen tarjoaman ympäristön puutteita kohtaan niin välinpitämätön, ettei se sisälemmikkinäkään kärsisi aktiviteettien (fyysisten tai henkisten) puutteesta.

Älykkyys ei välttämättä tee eläimestä parempaa lemmikkiä.

Tottelevaisuus: Täydellinen papukaija olisi tietenkin ajatustenlukija ja osaisi totella ihmistä aina ja joka tilanteessa... eikös..? Oikeasti lintu hyötyisi siitä, että se olisi hyvin altis tottelemaan. Tällöin sen ei tarvitsisi tuntea stressiä, ahdistusta ja pelkoa ihmisen tungettelevista käsittely- ja koulutustavoista. Tällaista papukaijaa ei kuitenkaan löydy, vaan yleensä armeijakurissa pidetyt, tottelevaiset linnut toimivat niin, koska ne pelkäävät tai ovat oppineet avuttomiksi. Sen sijaan tottelevaisuutta lisää koulutettavuus: eläin, jota on helppo motivoida, on helpompi kouluttaa. Tämän vuoksi linnun tulisi olla helposti vaikkapa ruoasta palkkaantuva.

Hellyys ja kosketeltavuus: Riippuu jälleen ihmisestä, kuinka paljon hellyyttä hän on linnultaan vailla. Esimerkiksi valjaat on helpompi opettaa ja pukea linnulle, joka muutenkin sietää kosketusta hyvin. Toisille rapsuttelutkaan eivät ole kovin tärkeitä. Hellyydenkipeys voi mennä myös yli: liiaksi kiehnäävä lintu on rasittava arjessa.

Päätelmä: Täydellinen papukaija on luonteeltaan hyvin lähellä pehmolelua: peloton, viihdyttävän utelias, muttei liian utelias, vain leluja jyrsivä, niin epäaktiivinen ja tyhmä, että se ei kärsi vankeuden rajoitteista, niin tottelevainen että se ei kärsi pakottavien keinojen stressistä, ja juuri niin helliteltävä kuin omistaja toivoo, ilman huonoja puolia!

Hormonaalisuus

Hormonaalisuus liittyy myös aiemmin mainittuun hellyyteen. Täydellisen papukaijan hormonaalisuus heräisi vasta, kun omistaja on tehnyt tietoisen ja erittäin harkitun valinnan pesittää toisilleen täydellisesti sopivaa ja muutenkin pesintään kaikin puolin soveliasta lintupariskuntaa. Ihminen voi kärsiä normaalin linnun hormonaalisuudesta ja sen aiheuttamista käytöshäiriöistä, kuten turhautumisesta, huudosta ja aggressiivisuudesta. Lintu taas kärsii turhautumisesta, koska se ei pääse toteuttamaan vaistojaan. Tämän takia täydellinen lemmikkipapukaija, sekä ihmisen että linnun puolesta, olisi sellainen kuin vauvalintu, joka ei koe lainkaan hormonaalisuutta.

Päätelmä: Täydellinen lemmikkipapukaija ei olisi koskaan hormonaalinen. Tällaista lintua ei luultavasti kuitenkaan todellisuudessa ole lemmikkinä, sillä tällaista lajia olisi hankala/mahdoton lisäännyttää vankeudessa ja täten saada vakiinnutettua lemmikkiharrastukseen.

Ravinto

Papukaijat elävät pitkään, jonka vuoksi puutteet ruokavaliossa voivat näyttäytyä vasta vuosien päästä. Täydellinen papukaija voisi elää pelkillä pelleteillä ja satunnaisilla herkuilla, jonka vuoksi sen ruokavalio olisi hyvin helppoa suunnitella ja valmistaa. 

Päätelmä: Realistisen täydellisen papukaijan ruokavalio olisi helppo, esim. täysravinnepelletit. Erään lähteen mukaan nykyiset pelletit sopivat sellaisenaan parhaiten Poicephalus-papukaijoille, ja huonosti esim. neitokakaduille ja avoparikaijoille. Pelletit ovat kuitenkin vielä Suomessa vallitsevan ravintokäsityksen mukaan riittävän kaukana todellisesta ravinnontarpeesta että niitä ei voi suositella millekään lajille ainoaksi ravinnoksi.

Mikään papukaija ei elä pelkällä rieskalla, mutta täydellinen papukaija olisi niin sopeutuvainen monenlaiseen ravintoon, että se voisi elää koko elämänsä hyvinvoivana millä tahansa ravinnolla. Tai sitten ruokavalmistajien pitäisi oikeasti kehittää ruoka, joka todella on täysravintovalmiste koko papukaijan pitkän iän ajaksi.

Sotku

En tiedä toivooko kukaan linnulleen lintumaiseksi ominaisuudeksi sotkua..? Tosin nyt itse olen heti eri mieltä: on kiva että lintu sotkee lelun palasilla ja ruoalla: silloinhan näitä on selvästi tutkittu ja ne ovat olleet ehkä kivojakin! Ehkä kuitenkaan täydellinen, jopa lelumainen lintu ei sotkisi niin paljoa. Oikeassa elämässä pahimpia sotkijoita ovat pehmeällä ruoalla ja ulosteella sotkevat lurit, siemenen kuoria ympäriinsä levittelevät siemensyöjät (joiden kakka on kuitenkin hitusen kiinteämpi kuin tuoreruokailijoilla), loputtomalla lelusilpulla sotkevat isot jyrsijälinnut sekä ympäriinsä kakkaavat uteliaat linnut, jotka eivät malta pysyä kiipeilypuussaan vapaana ollessaan.

Päätelmä: Täydellinen lintu söisi ruokaa, joka sotkee mahdollisimman vähän, ja kakkakin olisi mahdollisimman kiinteää realistisella papukaijatasolla. Mahdollisimman sotkematon lintu ei olisi kiinnostunut silppuamaan pohjapapereita tai kaivelemaan puuhaketta häkin pohjalta, eli siis laji tai yksilö, joka ei viihdy häkin pohjalla. Tämä lintu ei myöskään silppuaisi leluja sotkuksi asti.

Äänenkäyttö

Täydellinen papukaijan ääntely on jälleen kiinni omistajasta. Tykkääkö undulaattien pulputuksesta, neitokakadun laulusta, puhuvasta linnusta vai ennemminkin mykästä linnusta? Kuitenkin liian kovat äänet varsinkaan liian pitkäkestoisena eivät yleensä ole erityisesti kenenkään mieleen. Äänenkäytön taipumuksien kannalta täydellinen lintu ei voisi oppia huomiohuutajaksi. 

Päätelmä: Ei ongelmahuutajaa, muuten riippuu omistajasta. 

Sosiaalisuus

Papukaijat ovat sosiaalisia eläimiä, jonka vuoksi todella moni lintu kärsii vankeudessa kroonisesta stressistä yksinäisyyden vuoksi. Ihminen ei vain voi korvata lintukumppania. Mutta ihminen on itsekäs, ja haluaa pitää lintua yksin, jotta voi olla sille arvokkaampi seuralainen. Tämän vuoksi täydellinen papukaija olisi sellainen, joka ei kärsi yksin olosta. Tämä vaatisi evoluution takaisinkelausta lajitasolla, jonka vuoksi kyse on enemmän ajatusleikistä ja kuvitteellisesta papukaijasta. Toisaalta, jotkut ihmiset haluavat monipuolisesti erilaisia lintuja, jolloin täydellisen papukaijan pitäisi olla täydellisen tyytyväinen myös täysin erilajisen lintukaverin seuraan.

Päätelmä: Reaalimaailmasta yksin viihtyvää ja näin optimaalisen hyvinvoivaa papukaijaa ei löydy, joten kuvitelmamaailman papukaija viihtyisi täydellisesti yksin ollessaan yksin, mutta olisi sopivan sosiaalinen ihmisen ollessa paikalla. Oikeassa maailmassa paras ratkaisu on oikeasti useampi kesy, saman lajin tai suvun lintu, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta ovat valmiita vuorovaikuttamaan ihmisen kanssa ihmisen ollessa paikalla.

Mikä on papukaijan täydellinen sosiaalisuuden aste?

Lopuksi

Papukaijoissa on lemmikkinä paljon parannettavaa, ja optimaalisesti täydellistä papukaijaa ei tästä maailmasta voi löytää. Jokainen ihminen voi kuitenkin yrittää tehdä omasta kodistaan täydellisen omille linnuilleen, jolloin lintukin voi muuttua täydellisemmäksi sopimaan kotiin! Näitä ovat esimerkiksi ympäristönhallinta, hormonaalisuuden rajoittaminen, positiivisiin metodeihin perustuvat koulutustavat ja lintuseura.