Minulta kysyttiin ajatuksia herättävä kysymys: mihin ihmisen kannattaa varautua papukaijaa hankkiessa, ja mitkä asiat voivat papukaijaa hankkivan yllättää.
Pääsin avautumaan siitä, kuinka lintuja pidetään yhä laajalti huonosti ja puutteellisesti. Papukaijat ovat paljon vaivaa ja viitseläisyyttä vaativia eläimiä, sekä ennen hankintaa että arjessa. Minun on niistä hankala myyntipuhetta keksiä, mutta antimyyntipuheesta ei meinaa tulla loppua. Oikeasti olen kirjoittanut jo tästä merkinnässä Mikä papukaijoissa on vikana?
Lähiaikoina kysytty kysymys kuitenkin laittoi ajattelemaan myös vielä hieman eri kantilta, ihmisen arjen ja lintuharrastuksen alun kantilta. Mitä uhrauksia ihmisen pitääkään tehdä, jotta elämä lintujen kanssa voi olla sujuvaa ja kaikille mukavaa.
Linnut eivät ole yhden ihmisen lemmikkejä, vaikka tavallaan ne ovat: jotkut papukaijat kiintyvät vain yhteen omistajaan, eikä se välttämättä ole se, kuka niitä eniten hoitaa. Silti koko perheen on sitouduttava: ikkunat ja ovet on pidettävä kiinni, huomiohuutoon ei saa reagoida, talouden jokaisen jäsenen on siedettävä ja hyväksyttävä linnun papukaijamaiset piirteet: sotku, tuho, äänenkäyttö, linnun villieläinmäinen arkuus, linnun kunnioittaminen sekä yksilönä että sen vaatimusten kunnioitus esim. nukkumisajan rauhoittamisena.
Jo ennen papukaijojen hankkimista on tehtävä uhrauksia asunnossa: mihin sijoittaa jättimäinen häkki ja pari kiipeilypuuta. Ovatko lattialistat ja ovenkarmit uhrattavissa. Entäs sohva ja sähköjohdot... Uhratako oma omaisuus linnun nokkiin, vai käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa sen suojaamiseen? Linnuille vaarallisten asioiden kohdalla vastaus on ilmiselvä.
Lintujen näkökyky poikkeaa ihmisten näkökyvystä, ja jotta linnulle voisi tarjota stressivapaat näkymät, on kaikkien lamppujen oltava sellaista mallia, että ne eivät välky linnunkaan silmiin. Pahimmillaan vaihtoon menee koko kämpän lamput, eikä välkkymättömien mallien selvittäminen ole välttämättä helppoa.
Lintuja pidetään vapaana häkistä turvallisessa sisätilassa sen neljä tuntia joka ikinen päivä, joten paljoa ei kannata muuta kuin lintujen viihdyttämistä harrastaa työpäivän jälkeen. Sitten linnut peitellään minuutilleen samaan aikaan petiin, arkena ja viikonloppuna, ja taatakseen 12 tunnin häiriöttömät yöunet, ei huudateta telkkaria tai pidetä bileitä lintujen nukkuessa. Toisaalta lintu herätetään ajastettujen valojen avulla viikonloppuisinkin samaan aikaan kuin arkiaamuisin. Vaikka lintua ei pidä viedä lenkille kuten koiraa, säännöllisyys silti rytmittää lintuarkeakin.
Teflon-tuotteet voivat ylikuumetessaan olla linnuille tappavia, joten todellinen lintujen ystävä heittää teflon-pinnoitetut tuotteet mäkeen, ihan vain kaiken varalta. Rosteripannun käytössä on oma opettelunsa, mutta mielenrauha on sen arvoinen. Teflonia on myös leipägrilleissä, vohveliraudoissa, air-fryereissä sekä hiustenkuivaajissa. Ilmanpuhtauden takia myös koko talouden tulisi sitoutua olemaan polttamatta kynttilöitä tai suitsukkeita ja jättää suihkemalliset ilmanraikastimet kokonaan pois. Myös kaikenlainen muiden aerosolien (hiuskiinne, suihkedeodorantti yms.) tulisi käyttää tiloissa, joissa lintu ei oleile, jos niitä on pakko käyttää ollenkaan.
Kaikesta ihminen saa palkaksi jopa henkeä uhkaavan linnunpölykeuhkon. Etenkin kakadut ja harmaapapukaijat pölisevät jopa vaarallisen paljon. Ei tarvitse olla allergikko tai astmaatikko, lintupöly on potentiaalisesti vaarallista kaikille.
Lisäksi tulee sietää sotku, kirjava äänimaailma, tuhot ja mahdolliset puremat. Villieläimen vaistot ovat tiukassa, ja papukaija voi reagoida pelkoon tai ahdistukseen puremalla omaa omistajaansa, tai sitten purra kaikkia paitsi itselleen rakkainta ihmistä. Jonkin verran näitä ominaisuuksia voi koulutuksella lieventää, mutta usein omistajat ovat haastavissa tapauksissa liian kärsimättömiä tai taidottomia pitkäjänteiseen koulutukseen. Tällöin häviäjä on lintu, joka saa lopullisen häkkituomion puremien välttämiseksi.
Yksittäisen linnun omistaja uhraa koko sosiaalisen elämänsä. Linnuilla tulisi aina olla kaveri, ja etenkin sellainen villimmän puoleinen lintu, joka ei saa ihmisistä seuraa, kärsii äärettömästi ilman lintutoveria. Joskus ihmisen kasvattamat, kauan yksin pidetyt yksilöt eivät enää hyväksy muita lintuja lähelleen. Tällöin ihmisellä pitää olla aikaa seurustella linnun kanssa tunteja, joka ikinen päivä. Aikaa ei juuri muulle jää pakollisten menojen jälkeen.
Lintuja ei syyttä sanota elämäntavaksi. Eivät ne nykytiedon valossa lemmikkinä eettisesti pidettynä voisi olla vähempääkään.
Kommentit
Lähetä kommentti