Suomenkielistä lintujen lajinimistöä hallinnoiva BirdLife Suomi siirtyi käyttämään uutta lajiluettaloa Avilistiä kesäkuussa 2025. Siirtymä ja uusi tieto toi muutamia lajiuudistuksia, kun joitain alalajeja erotetaan omaksi lajikseen tai joitain entisiä omia lajejaan sulautetaan alalajeiksi. Suomessa tavattavien lajien nimistö päivitettiin heti tuoreeltaan, ja koko lajiston nimiuudistus povattiin valmistuvan keväällä 2026. Tämä viivästyi hieman, kun BirdLife Suomi ilmoitti uudistuneen nimistön julkaisun 26.8.2026.
Uudistus piti sisällään myös muutamia uudistuksia papukaijamaailmaan, joista osa koskee myös lemmikkilajistoa.
Uusia lajeja
Omasta mielestäni kaikkein järkyttävin muutos oli avoparikaija-termin kokonaisvaltainen häivyttäminen, ja tilalle tuli termi jalokaija. Avoparikaijoja oli joskus aiemmin käytetty termiä jalokaija: viherjalopapukaija (Eläinten maailma – Otavan iso eläintietosanakirja 3, 1973) ja vihreä jalopapukaija (Maapallon lintukuvasto, 1967) (Eläinten maailma II, 1931). Tosin myös pikkuaraaa, kauluskaijaa, isokauluskaijaa sekä kauluskaijojen Psittacula-sukua kuin amatsonejakin on joskus kutsuttu jalokaijaksi. Entinen avoparikaija on myös jaettu neljään lajiin. Avoparikaijalla on useita alalajeja, jotka erottaa toisistaan lähinnä naaraan värityksestä, joskin osa alalajeista on melko identtisiä. Papukaijat-kirjassa vuodelta 1991 avoparikaijan alalajeille oli annettu nimiksi halmaheranavoparikaija (E. r. vosmaeri) ja uudenguineanavoparikaija (E. r. polychlorus). Odotin jotain tällaista samanlaista ratkaisua uusille nimille, mutta BirdLife Suomen ratkaisu veti jokseenkin maton jalkojen alta. Uudet nimet lajeille ovat:
- molukkienjalokaija (Eclectus roratus)
- sumbanjalokaija (E. cornelia)
- tanimbarinjalokaija (E. riedeli)
- melanesianjalokaija (E. polychloros)
Mennee luultavasti vuosikymmeniä, ennen kuin avoparikaija lähtee lemmikkilintuharrastajien kielenkäytöstä, niin suuri muutos on kyseessä. Lisää opettelua myös itselleni lajien tunnistamisessa, sillä etenkin koiraiden suhteen lajien tunnistaminen on todella haastavaa (etenkin kuvista joista ei näe linnun kokoa kunnolla), ja lisäksi lemmikkinä on voinut tapahtua myös alalajien sekoittumista, kun avoparikaijaa on kohdeltu yhtenä lajina. Eri alalajien tunnistamisesta on oiva opas One Odd Bird -sivustolla.
 |
| Mikähän lie avoparikaij... jalokaija tämä onkaan. |
Celebesinkakadun oranssitöyhtöinen alalaji, Cacatua citrinocristata on nyt oma lajinsa. Lajia on kutsuttu suomeksi nimellä oranssitöyhtökakadu (Papukaijat-kirja, 1991) sekä kansankielisesti sitruunatöyhtökakadu, vaikka töyhtö onkin oranssi kuin sukaattisitruuna (citron, ei lemon). Se ei saanut nimekseen oranssi- tai sitruunatöyhtökakadua, vaan sumbankakadu. Laji on Suomessa harvinainen lemmikki, mutten silti pidä nimeä kovinkaan tarttuvana. Tosin ihmiset puhuttelevat usein celebesinkakadua yhä keltatöyhtökakaduna, vaikka lajinimi on muuttunut jo vuonna 1999.
Ilmeisesti jos sukuun kuuluu vain yksi laji, suvulla itsellään ei ole nimeä suomenkielisessä lajiluettelossa. Sukua voinee kuitenkin kutsua ainoan lajin nimellä. Tämän takia uusi lisäys on suku nimeltä harmaapapukaijat, joka sisältää nyt yhden sijaan kaksi lajia. Harrastajapiireissä "kongo" ja "timneh" harmaapapukaijat ovat olleet hyvä kuvaus. Entiset alalajit, nykyiset erilliset lajit eroavat toisistaan huomattavasti niin ulkonäön, koon kuin luonteenkin puolesta. Englanniksi pienempi laji sai nimekseen "Timneh parrot", joten odotin jotain samanlaista suomeenkin. Lajin nimi viittaa "Timneh countryyn" Sierra Leonessa, joten odotin nimen olevan timnehinharmaapapukaija. Ja pieleen meni sekin veikkaus, sillä laji sai nimekseen tuhkapapukaija. Uskon ettei tämä nimi tartu lemmikkilintuharrastajiin, vaan he jatkavat timneh-nimen käyttöä puhekielessä.
Sateenkaariluri on ollut hankalassa asemassa nimensä suhteen, sillä se mitä me kutsuimme aiemmin sateenkaariluriksi, oli englanniksi "coconut lorikeet", eli punasinirintainen Trichoglossus haematodus. Suomenkielessä oli kuitenkin jo ihan eri sukuun kuuluva luri, kookosluri. Tämä korjattiin! Nyt punasinirintainen uuden lajinimen: kaunoluri, kun sen entinen nimi sateenkaariluri laitettiin uudelle oranssirintaiselle lajille, Trichoglossus moluccanus, joka on englanniksi ollut pitkään Rainbow lorikeet. Käytännössä siis sateenkaariluri on nyt nimenomaan se uusi laji. Molempia lajeja pidetään lemmikkinä, ajoittain myös Suomessa. Sateenkaarilurista (tai no, kaunolurista) on tämän tästä erotettu uusia lajeja, ja tänä vuonna nousi myös toinen laji omakseen, biakinluri (Trichoglossus rosenbergii).
Lisäksi lurien sukuihin tuli muutoksia: sateenkaarilurien sukuun lisättiin aiemmat Eos-suvun punalurit, sekä myskilurikkien Glossopsitta-suku häivytettin pois. Myskilurikki liittyi sekin sateenkaarilureihin ja aiemmat myskilurikkien sukuun kuuluneet pikkulurikki ja vaeltajalurikki kuuluvat nyt omaan pikkulurikkien Parvipsitta-sukuun.
 |
| Entinen sateenkaariluri, nykyinen kaunoluri (vas) ja aiemmin nimeämätön alalaji, nykyinen sateenkaariluri (oik). |
Isoafrikankaija on jaettu kahteen lajiin, isoafrikankaija (Poicephalus fuscicollis, Brown-necked Parrot) ja eteläafrikankaija (Poicephalus robustus, Cape Parrot). Jännittävää kyllä, isoafrikankaijalla kävi samoin kuin sateenkaarilurilla ja kaunolurilla: aiempi päälaji sai uuden nimen eteläafrikankaija ja aiempi alalajiryhmä peri vanhan nimen. Lemmikkipiireihin tämä ei vaikuta suomenkielisillä nimillä, sillä isoafrikankaija, nykyinen P. fuscicollis on se, joka esiintyy lemmikkinä. Alalajia/lajia P. robustus on myös suomessa joskus kutsuttu epävirallisesti nimellä kapinpapukaija, suorana suomennoksena sen englanninkielisestä nimestä, Cape Parrot.
Aiempi liekkiparatiisikaija (ja sitä aiemmin nimellä lilaparatiisikaija) jaettiin kahteen ja lisäksi nimet muuttuivat: liekkikaija (Northiella haematogaster) ja nullarborinliekkikaija (Northiella narethae). Sinänsä muutos oli ihan järkevä, sillä liekkikaija oli erotettu paratiisikaijojen suvusta jo joskus aiemmin.
Munkkiaratista (Myiopsitta monachus) erotettiin yksi uusi alalaji, bolivianmunkkiaratti (Myiopsitta luchsi). Sillä ei ole rinnassaan munkkiaratille tyypillistä rinnan raidoitusta ja sen vatsa on kellertävämpi. Kirjoitin tästä "cliff parakeetista" jo vuonna 2018: Munkkiarattilaji: "Cliff parakeet". Samalla lajimäärän kasvaessa sai suku myös nimen, munkkiaratit.
Punaotsa-amatsonista erotettiin kaksi alalajia omiksi lajeikseen. Näitä uusia lajeja ei tiettävästi tavata Suomessa lemmikkinä: ecuadorinamatsoni (Amazona lilacina) ja diadeemiamatsoni (Amazona diadema). Punaotsa-amatsonille jäi täten vielä nimilaji sekä nimilajista keltaisen puuttumisella erottava A. autumnalis salvini.
Suomuarattien sukuun jaettiin raitasuomuaratista (Pyrrhura leucotis) irralleen oma lajinsa venezuelansuomuaratti (Pyrrhura emma).
Kallioaratista (Psittacara wagleri) eriytettiin omaksi lajikseen laji rillikallioaratti (Psittacara frontatus). Hispaniolanaratista (Psittacara chloropterus) eritytettiin laji puertoriconaratti (Psittacara maugei), tosin tämä uusi laji vaikuttaisi olevan jo sukupuuttoon kuollut. Viheraratista (Psittacara holochlorus) erotettiin omaksi lajikseen socorronviheraratti (Psittacara brevipes)
Viherarasesta (Forpus xanthopterygius) erotettiin kaksi uutta araslajia: kolumbianviheraranen (Forpus spengeli) ja rantaviheraranen (Forpus crassirostris).
Pikkumustakaijasta (Coracopsis nigra) erotettiin omaksi lajikseen komorienmustakaija (Coracopsis sibilans).
Palmukaijasta (Psittinus cyanurus) erotettiin omaksi lajikseen simeuluenpalmukaija (Psittinus abbotti), ja tällä kahden lajin kattauksella sai myös suku Psittinus nimen, palmukaijat.
Filippiinienriippukaijasta (Loriculus philippensis) erotettiin omiksi lajeikseen camiguininriippukaija (Loriculus camiguinensis) ja sulunriippukaija (Loriculus bonapartei).
Aiempi melanesianlurikit-suku (Charmosyna) on jaettu kolmeen, säilyttäen oman nimensä mutta lisäksi myös kukkalurikit (Hypocharmosyna) ja keijulurikit (Charmosynopsis).
Papuanlurikki (Charmosyna papou) on nykyään nimeltään doberainlurikki ja siitä erotettiin lisäksi omaksi lajikseen jouhilurikki (Charmosyna stellae).
Aiempi myskilurikkien suku Glossopsitta on hävitetty, kun myskilurikki yhdistyi sateenkaarilurien Trichoglossus-sukuun, ja aiemmin Glossopsitta-sukuun kuuluneet lajit saivat uudeksi sukunimekseen pikkulurikit (Parvipsitta).
Sitruunalurista (Trichoglossus flavoviridis) on erotettu nimensä mukaan keltaposkinen alalaji omaksi lajikseen, keltaposkiluri (Trichoglossus meyeri).
Nimimuutoksia
Entisten avoparikaijojen sukuun kuulunut, jo sukupuuttoon kuollut tongankaija (Eclectus infectus) sai nimekseen tyynenmerenjalokaija.
Yksi lemmikkinä yleisimmistä Pionus-arateista sai nimiuudistuksen, kun parananaratti (joskus myös paranánaratti, Pionus maximiliani) sai uuden nimen suomupääaratti.
Brotogeris-pikkuarattien entinen bahianaratti (Brotogeris tirica) sai uudeksi nimekseen ehkä vielä vaikeamman nimen kuin edellinen: mata-atlânticanaratti.
Entinen lila-amatsoni (Amazona finschi) on nykyään liilakruunuamatsoni.
Entinen negrosinaratti (Pyrrhura melanura) on nykyään kastanjapyrstöaratti.
Viikunakaijojen sukunimiin ja lajijakoihin vaikutti tulleen hämmentäviä muutoksia, mutta suomenkieliset lajinimet pysyivät ennallaan. Aiempi kaunoviikunakaijat-suku (Psittaculirostris) on nykyään nimeltään täpläviikunakaijat (Nannopsittacus).
Fidžinluri (Phigys solitarius) on nykyään fidžinlurikki (Vini solitaria), se yhdistettiin siis sukulaistensa kanssa samaan sukuun aiemmin yksinään Phigys-suvussa olon sijaan.
Mikä ei muuttunut?
Ajoittain on spekuloitu tai jopa tutkittu tiettyjen alalajien suhdetta toisiinsa, ja saatettu saada vahvojakin viitteitä siitä, että jokin laji tulisi jakaa kahteen tai useampaan. Tällainen on esimerkiksi jo kultatöyhtökakadun alalajilla Cacatua galerita triton: tutkimuksessa 2024 havaittiin että nimilajin ja triton-alalajin erot ovat niin suuret, että ne ovat käytännössä eri lajia. Itse spekuloin tätä alalajien ulkonäön perusteella jo vuonna 2020: Missä menee lajin raja? BirdLife Suomen lajiluettelon lähde Avilist ei kuitenkaan ainakaan vielä erottele näitä kakadulajeja toisistaan, mutta tulevaisuudessa asia saattaa muuttua.
Seuraavia myös lemmikkinä tavattavia on myös ajoittain laskettu eri lajeiksi eri lähteissä, mutta Avilistin ja täten BirdLife Suomen lajiluetteloon ne eivät päätyneet erillisinä lajeina:
Jauhoamatsoni on joidenkin lähteiden mukaan jaettu kahteen eri lajiin (esim. World parrot trustin lajitietokanta), joita kutsutaan eteläiseksi ja pohjoiseksi jauhoamatsoniksi (Southern mealy amazon, Amazona farinosa farinosa ja Northern mealy amazon, A. f. guatemalae). Molempia tyyppejä esiintyy Suomessa myös lemmikkinä. Ensin mainitulla on voimakkaampi jauhotus selässään, ja monesti myös keltaista päälaella tai otsalla tai äärimmillään jopa samanmoinen keltainen “kruunu” kuin amazonianamatsonilla (keltaotsa-amatsoni). Jälkimmäisellä ei ole keltaista otsallaan, vaan enemmin sillä on sininen "lakki" ja sen selän jauhotus on usein hennompi.
Valkovatsa-aratti pysyy ennallaan yhtenä lajina, vaikka joskus laji nähdään kolmena lajina alalajien sijaan: yleisimpänä lemmikkinä tavattu mustajalkainen (Pionites leucogaster xanthomeria), vihreäreisinen (P. l. leucogaster) ja keltapyrstöinen (P. l. xanthuru).
Pikkuara säilyi yhtenä lajina, vaikka joskus sitä on jaettu kahtia: eteläiseksi ja pohjoiseksi lajiksi. Nämä erottaa käytännössä ylänokan väristä: pohjoisella lajilla ylänokka on tumma, ja eteläisellä ylänokka on vaalea. Näistä pohjoinen, tummempinokkainen (ala)laji on lemmikkinä Suomessa ehdottomasti yleisempi.
Kommentit
Lähetä kommentti