Linnun ylipaino

Nykyään netin ihmeellisessä maailmassa on jokseenkin suloista ja söpöä, jos jokin eläin on pyöreä tai pullea, englannin mememaailmassa "chonk", jolla viitataan varsinkin kissoihin. Omasta mielestäni pyöreyden ihannoinnissa ei ole mitään kovin ihanaa, sillä ylipainoinen lemmikki kärsii painostaan monin tavoin. Linnut eivät ole tässä mielessä poikkeus, joskin lintu voi olla myös pyöreän näköinen ja pörröinen olematta kuitenkaan lihava.

Lihavuuden haittavaikutuksia ovat mm. painosta rasittuneet nivelet varsinkin jaloissa, rasittuneet jalkapohjat, rasvakasvaimet ja sisäelinten rasvoittuminen, sekä muiden terveyshaittojen myötä ennen pitkää myös oletettava eliniän lasku. Lentokyvyttömäksi lihonut lintu on myös altis vahingoille, kuten putoamisille, jotka voivat aiheuttaa jopa sisäistä verenvuotoa ja kuoleman.

Lintujen lihavuutta tai laihuutta voi olla hankala huomata. Niiden pörröinen ja muuttuva höyhenpuku voi kätkeä alleen hyvin laihan linnun tai palloksi lihoneen papukaijan. Lintujen ylipainoa yleisempi ilmiö lieneekin vain lihaskato, koska lemmikkinä oleva lintu ei saa tarpeeksi liikuntaa, varsinkaan jos sen siipisulat ovat leikatut ja/tai se elää hyvin pienissä tiloissa liikkuen.

Torkkuisuuttaan (tai sairastuessaan) pörröinen lintu voi näyttää pallomaiselta, mutta höyhenpuku saattaa kätkeä alleen lihaskimpun tai jopa laihan linnun.

Lihava lintu on muodoltaan pyöreämpi kuin normaalipainoinen lintu myös silloin, kun sen höyhenet on vedetty vartalonmyötäisiksi. Aina lihavuutta (tai laihuutta) ei kuitenkaan silmällä näe. Linnun painotilannetta voi jokseenkin tunnustella, jos lintu on otettava kiinni tai se sallii sen muutoin. Pelkästään painotutkimuksen takia pyydystäminen ei mielestäni ole tarpeen, sillä kiinniotetuksi joutuminen on linnulle stressaavaa. Linnun painoa voikin tunnustella aina sen ohella, kun lintua käsitellään muutoin, esim. kynsien leikkuu tai eläinlääkäriin pyydystäminen. 

Linnun rinnan keskellä on pystysuunnassa kulkeva rintalasta, johon suuret, lennon mahdollistavat rintalihakset kiinnittyvät. Rintalastan koko tai paikka ei muutu linnun lihoessa tai laihtuessa, sillä rintalasta on luuta. Rintalasta on täten ihan hyvä mittari linnun kunnon määrittämiseen. Lihas ja läski tosin saattavat tuntua siinä samalta, jolloin vertailukohtaa on haettava muualta: onko oletettavaa että lintu on enemmän lihava kuin muhkean lihaksikas? Lemmikkimaailmassa harva lintu on lihaskimppu, sillä vankeudessa eläessään ne eivät joudu liikkumaan yhtä paljon kuin luonnossa, ja niillä on usein loputon ruokabuffet saatavilla.

Kyyhkyn läpileikkauksessa rintalasta näkyy isona (mutta ohuena) luuna rinnassa. Piirroksissa on kuva yltäältä päin, rintalasta mustalla, ja lihas/rasva vaaleanpunaisella. Ylimmässä kuvassa linnun paino on OK: kudos menee lähes rintalastan tasalle, mutta rintalasta tuntuu kun rintaa painaa. Alimmassa kuvassa lintu on aivan liian laiha, ja rintalasta töröttää huomattavasti. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa lintu on liian lihava, ja rintalasta jää kuopalle.
(Valokuva: Wikipedia.com / Cmglee, CC BY-SA 3.0, rajattu alkuperäisestä.)

Jos linnun rintalasta törröttää koholla, lintu on tällöin usein liian laiha. Tällainen lintu voi olla aliravittu, esim. sitä ei ruokita tarpeeksi (harvinaista), sillä on jokin sairaus joka estää sitä syömästä (kuten pitkittynyt kuputukos tai jollain tavalla vaurioitunut nokka) tai ravintoaineet eivät vain jostain syystä imeydy vaikka lintu söisikin. Toinen vaihtoehto on myös äärimmäinen lihaskato, jolloin lintu ei ole lihottanut itseään syömällä, mutta sen lihakset ovat surkastuneet esim. aivan liian pienen tilan seurauksena.

Lihas tai läski sen sijaan eivät kerry rintalastan päälle, jolloin paksussa kunnossa olevan linnun rintalasta tuntuu olevan kuopassa, tai sitä ei tunnu lainkaan, jos sen pinta on samalla tasolla kuin muu massa. Lisäkuvia täällä.

Vaikka rintaa tunnustelemalla ja rintalastaan vertaamalla linnun kuntoa onkin mahdollista selvittää, rankka ali- tai ylipaino ei välttämättä näy ulospäin. Linnun höyhenpuku on yllättävän paksu, ja saattaa kätkeä alleen linnun todellisen kunnon. Hyvin laihalla/lihaskatoisella linnulla rintalasta voi törröttää myös höyhenpuvun tuomasta pehmennyksestä huolimatta, tai hyvin lihavalla linnulla rintalasta voi olla näkyvästi kuopalla. (Samoissa kohdin on kuitenkin myös lintujen hautomalaikku, jonka näkyminen viivana vatsan kohdalla on yksilöllistä, eikä sen näkyminen kerro luotettavasti linnun lihavuudesta.)

Linnun painoa voi myös verrata lajin ohjeelliseen painoon ja arvioida täten linnun kuntoa. World Parrot Trustilla on tietokanta, jossa on jokaisen papukaijalajin ohjeellinen paino. Jos paino on esitetty haarukkana, esim. jauhoamatsonille 705-766g, on tuon väliin helppo osua omankin linnun kohdalla. Paino kuitenkin vaihtelee yksilölläkin päivän mittaan jonkin verran, ja tarkkaan grammamäärään on melko turha tähdätä. Joillain lajeilla on kyseisessä tietokannassa kuitenkin mainittu vain yksi luku, joten oman linnun saaminen juuri siihen painoon lienee tarpeetonta huolehtimista. Esimerkkinä olleella jauhoamatsonillakin normaalipainossa on noin 8% heittoa.

Vasemmalla jauhoamatsoni, joka on aktiivinen ja toimelias. Eläinlääkärin tarkastuksessa lääkäri on kehunut tämän yksilön lihaksia. Oikealla siniotsa-amatsoni, joka ei lennä, eikä ole kuvassa kovin kehuttavassa kunnosssa (nykyään jo paremmassa). Lintujen ruumiinrakenne näyttää ulkoisesti kuitenkin hyvin samalta. Tämän vuoksi pelkästään ulkoisesti ylipainon arviointi on hankalaa, ja lisätietoa tarjoaa esim. linnun aktiivisuus ja ruokavalio. Kuvat: Pekka Larjovuori

Kuinka ennaltaehkäistä linnun ylipainoa?

Oikeastaan hyvin moni normaali hoito-ohje ja ohjenuora ovatkin omiaan lisäämään linnun elinikää. (Ks. merkintä: Pidempää ikää lemmikkilinnuille) Ylipainon ehkäisyyn parhaat keinot ovat toimiva arki, jossa on otettu linnun tarpeet syömisen ja liikkumisen suhteen. Normaalien hoito-ohjeiden sekä omien, hieman tarkempien ohjenuorien puitteissa sanoisin siis seuraavaa:

- Ruoki lintua laadukkaalla ruoalla. Esim. kuivaruokana laadukas, vähärasvainen siemenseos tai lajille sopiva pelletti, sekä runsaasti vihanneksia tuoreruokana, vähemmän hedelmiä. Vältä auringonkukkapohjaista siemensekoitusta, johon monet isot papukaijat ovat tottuneet. Myös nirsot undulaatit ja neitokakadut olisi hyvä saada syömään vihanneksia/tuoreruokaa pelkän siemenruoan sijaan.

- Ruoki hallittuja määriä. Isosta määrästä siemeniä lintu pääsee valikoimaan ne prosentuaalisesti harvat rasvaiset siemenet tai pähkinät, mutta suuren ruokamäärän takia lintu saa näilläkin mahansa täyteen. Tuoreruokakupissa sama asia: prosentuaalisesti pieni määrä sokeririkkaita hedelmiä ei auta, jos lintu voi syödä niitä koko päivän jättäen terveellisemmät vihannekset syömättä. (Ks. merkintä: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa.)

- Tuo ruokailuun haastetta virikkeiden kautta. Linnun ei ole pakko saada kaikkea ruokaansa vain ja ainoastaan kupista. Virikkeiden kautta ruokailu pidentää ruokailuaikaa, jolloin lintu ei voi ahmia, sekä virikkeiden parissa puuhastelu kohottaa myös fyysistä kuntoa, jos lintu joutuu kiipeilemään, roikkumaan, kävelemään tai lentämään virikkeiden vuoksi. Sopivien virikkeiden äärellä lintu ei myöskään syö tylsyyteensä. Muista uusien virikkeiden kanssa vähittäinen haasteen lisäys, sillä liian vaikean haasteen edessä lintu lannistuu. 

- Tarjoa linnulle suuret tilat ja kannusta sitä käyttämään niitä. Linnut tarvitsevat tilaa lentääkseen kunnolla. Tarjoa linnullesi mahdollisimman suuri häkki ja muuta tilaa, ja sisusta häkki ja tilat linnun liikkumista tukien. Moni lintu jumiutuu yhteen tai kahteen paikkaan, esim. häkissä ruokakuppinsa äärelle ja vapaana ollessaan yhdelle tietylle orrelle tai häkin päälle. Paikoillaan istuskelu ei kuntoa kohota, ja vaikka tilat olisivatkin isot, ne menevät osittain hukkaan, jos lintu ei niitä hyödynnä. Kannusta lintua liikkumaan tilojen välillä esim. asettamalla kiinnostavia, jopa ruokaa (normaalista ruoka-annoksesta) sisältäviä leluja (tai pieniä ruokakulhoja) eri paikkoihin. Jos lintua ei kiinnosta lentää tai edes kävellä lelujen perässä, voit myös käyttää muita kannusteita, kuten ihan ruoalla kouluttamista, kunhan koulutuksessa käytetyt palkkiot eivät lisää linnun normaaliin ruoka-annokseen, vaan on poimittu sieltä. Esim. jos lintusi syö siemensekoitusta, poimi päivän annoksesta kaikki sen lempisiemenet, ja käytä niitä koulutustuokiossa tai virikkeissä.

- Älä rampauta lintuasi leikkaamalla sen siipisulkia tai sulkemalla sitä ikuisesti häkkiin. Lentokyky on tärkeä linnulle niin henkisesti kuin fyysisestikin: psykologisesti linnulle on tärkeää voida paeta sille pelottavia asioita lentäen, ja lentäminen on parasta liikuntaa, joka kohottaa kuntoa ja polttaa rasvaa.

Omaan silmääni lihava ja normaalipainoinen kultatöyhtökakadu. Vasemmanpuoleisen linnun vatsa röllöttää ja siinä näkyy "vako" joka voi myös kieliä ylipainosta, kun rintalasta on kuopalla. Normaalipainoisenkin linnun maha voi "valua" orren päälle, mutta ne ovat silloin pelkkiä sulkia (esimerkiksi seuraavassa kuvassa sininen undulaatti), ja tämän kakadun tapauksessa massa vaikuttaa kiinteältä, ei vain sulilta.

Kuinka hoitaa lihavan linnun ylipainoa?

Hyvin pitkälle normaalit hoito-ohjeet auttavat myös linnun painonpudotuksessa. Aiemmassa kappaleessa mainitut asiat ovat hyviä askeleita kohti terveellisempää elämää jostain syystä ylipainoiseksi päässeen linnun kohdalla. Yleensä linnun ylipainoon on kaksi syytä, joista linnulla toteutuu toinen tai molemmat: liikkumattomuus ja liika syöminen. Liika syöminen on helppo torpata varsinkin linnuilla, jotka eivät elä parvessa.

Näillä huomioilla taistelet linnun ylipainoa vastaan: 

- Tarjottava ruokaympyrä tehdään linnulle sopivaksi (ks. merkintä Samat ruoka-aineet, täysin eri ruokavaliot) ja ruoan laatuun kiinnitetään huomiota.. Ruoan määrään kiinnitetään myös huomiota niin, että lintu ei voi syödä vain herkullisimpia ruoka-aineita pitkin päivää. Lintua ei ole tarkoitus näännyttää, vaan se on vain otettava pois loputtoman herkkubuffetin ääreltä. Jos ruoan määrää on lisättävä, se tehdään terveellisestä päästä tuoreruokaa eli vihanneksista ja lehtevistä vihreistä kasviksista.

- Linnulle tarjotaan liikuntaa sille sopivalla tavalla. Osalle linnuista riittää jo pelkkä muutos elinympäristössä: kauan pienessä häkissä elänyt lintu saattaa saada painonsa putoamaan, jos se pääsee suurempiin tiloihin, joita se voi hyödyntää lajille tyypillisin tavoin. Suuri häkki tulisi sisustaa niin, että lintu joutuu liikkumaan haluamiensa resurssien välillä, esim. kuivaruoka, tuoreruoka, vesi, lelut, nukkumapaikka jne. sijaitsevat kaukana toisistaan. Orret on aseteltu niin, että ne tukevat linnun liikkumista, oli se sitten lajista ja häkin koosta riippuen kiipeily tai pyrähtely/lentäminen.

Vasemalla lihava undulaatti, oikeanpuolimmaiset ovat normaalipainoisia. Nämä linnut eivät ole erityisen pörröisiä, vaan suunnilleen samalla pörröisyysasteella, jolloin kontrastin lihavan ja normaalipainoisen välillä näkee hyvin. Kuvan vaalea undulaatti ei jaksanut lentää nousussa ollenkaan, vaan päätyi pidemmän lennon päätteeksi aina lattialle.

Jos lintu on haluton liikkumaan elinympäristön laajennuksesta huolimatta, ensi alkuun pitää antaa linnun sopeutua muutokseen. Jotkut linnut pelkäävät uusia asioita, joten voivat ihan sen vuoksi olla haluttomia menemään uuteen paikkaan tai liikkumaan uudessa ympäristössä. Sopeutumisajan jälkeenkin liikkumaan tottumaton lintu voi olla niin kaavoihinsa kangistunut, että se ei halua alkaa liikkumaan. Tällöin lintua on motivoitava tai jopa hennosti pakotettava ulkoisin keinoin. (En tarkoita "hennolla pakottamisella" hätistelyä, vaan esim. ruokapaikkojen levittelyä isommalle alueelle, jolloin linnun on pakko liikkua niiden luo.)

Joskus lintu on niin lihava, että se ei enää pysy kunnolla siivillään. Tämän olen huomannut olevan harmistuttavan yleistä undulaateilla, joilla on pieni häkki, vähän vapaanaoloa ja aina runsaasti siemensekoitusta tarjolla helposti suoraan kupista. Lintu ehkä räpyttää hurjasti, muttei jaksa lentää kuin metrin ja senkin alaviistoon. Tällaista lintua ei tulisi pakottaa tai edes kannustaa pitkiin lentoihin, sillä lattialle mätkähtäminen voi aiheuttaa jopa sisäisiä vaurioita ja kuoleman. Linnun kuntoa tulisi kohottaa vähitellen niin, että linnun henkeä ei vaaranneta, vaikka tarkoitukset ovatkin hyvät. Jos lintu lentää pyynnöstä eri paikkoihin, kannattaa aloittaa ihan lyhyestä matkasta, esim. undulaatille puolen metrin matkasta. Lintua voi viedä orrella pois kauemmas häkistään, ja kannustaa se lentämään häkkiä kohti: häkin pinnoihin sen on helppo laskeutua isolle pinta-alalle kuin yrittää kehnolla lentotaidollaan osua johonkin tiettyyn orteen.

Yleisesti lintua laihduttaessa ei kannata odottaa muutoksia liian nopeasti, vaan edetä hitaasti mutta varmasti. Laihduttaminen parantaa linnun elämänlaatua, sillä laiha lintu liikkuu luonnollisemmin ja helpommin, ja laihtuminen on tietenkin askel kohti parempaa fyysistä terveyttä.