Lue sarjan ensimmäinen osa täältä: Papukaijojen kupiton ruokinta, osa 1: Kuinka aloittaa?
Luonnossa papukaijat viettävät tuntikaupalla aikaa ruokaansa etsien, mutta lemmikkinä ruoka hotkitaan minuuteissa. Tämä johtaa aikabudjetin vääristymiseen, tylsyyteen ja ruuan runsaudessa ja liikunnan puutteessa jopa liikalihavuuteen ja sen tuomiin ongelmiin. Virikeruokinnalla pidetään kunnossa siis lemmikin sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia!
Kun omistaja on päättänyt, että kuppiruokinta saa riittää, ja linnulle on jo esitelty konsepti, jossa se joutuu hankkimaan ruokansa muualta kuin kupista (ensimmäiset askeleet esitelty artikkelisarjan ykkösosassa), on aika siirtyä askel kerrallaan kohti täysin kupitonta arkea.
Tässä vaiheessa linnun ei tulisi enää pelätä virikkeitä, vaikka toki neuroottisia tai arkojakin lintuja löytyy, jolloin jokainen uusi viriketyyppi saattaa vaatia vähittäisen esittelyn. Linnun tulisi myös jo ymmärtää, että virikkeet sisältävät ruokaa, vaikka se ei olekaan näkemässä, kun niihin ruokaa laitetaan, tai ruoka ei ole enää näkyvillä virikkeessä.
Tässä esittelen muutamia ideoita, joita voi hyödyntää linnun virikeruokailun toteuttamisessa.
Aloitetaan helpoista. Ensimmäisessä merkinnässä esittelinkin jo dyykkauskupin, joka on yksi yksinkertaisimmista ja helpoimmista virikeruokailun muodoista. Se on erittäin nopea, helppo ja edullinen toteuttaa, ja siihen oppivat nopeasti myös aremmat linnut, ja se sopii kaikille lemmikkilinnuille undulaatista hyasinttiaraan. (Lue myös: Virikeruokinta: Dyykkauskulho)
Toinen hyvä ja simppeli keino on ns. "baffle cage." Se on pieni häkki, joka täytetään esim. ruuan palasilla, mutta myös muulla sälällä, ja lintu joutuu noukkimaan ruokaa ja järsimään tavaroita häkin pinnojen välistä. Virallista baffle cagea on kahta kokoa, jotka käyvät monenkokoiselle linnulle, mutta pienille linnuille käyvät myös monenlaiset metalliset talipallotelineet. Niiden pinnaväli on usein noin sentin, mutta mallin katsominen on tärkeää: spiraalimaisen telineen pinnat saattavat antaa periksi ja lintu voi jäädä päästään jumiin! Kiinteäpinnainen teline on parempi, ja tällöinkin tulee huolehtia, että pyöristetyt päät eivät koostu kapenevista raoista, joihin lintu voi saada jalkansa jumiin, tai että pinnaväli on yleensäkin sellainen, että linnun pää ei voi mahtua pinnojen välistä. Käytännössä tämä on todella monipuolinen ja myös helppo tapa tarjota linnulle ruokaa tai tekemistä, sillä myös hirssinpaloilla tai muulla ruualla täytetyt kissanlelupallot ovat käytännössä kuin pienenpieniä baffle cageja (joskin helposti rikkoutuvia sellaisia). (Lue myös: Erilaiset ruokahäkit ja Papukaijan ruokavirikkeisiin inspiraatiota lintulaudalta.)
Kaksi edellämainittua virikeruokintakeinoa ovat mahtavia sen vuoksi, että ne ovat nopeita toteuttaa, niihin ei tarvitse juuri mitään tiettyjä aineksia tai ohjeita, sekä ne toimivat hyvin linnuille, jotka pelkäävät uusia asioita: kulho ei juuri totuttelua tarvitse, ja "ruokahäkin" sisältöä voi muuttaa hyvinkin monipuolisesti myös vähitellen, kunhan lintu on ensimmäisen kerran tottunut ruokahäkin olemassaoloon ja osaa sitä hyödyntää.
Tuoreruoan voi laittaa tarjolle kupin sijasta tuoreruokatikkuun tai -pidikkeisiin. Tästä on hyötyä myös ruuan säästämisen kannalta: kiinni olevaa ruokaa lintu ei voi heitellä pois pohjalle, kuten kupista voi. Tuoreruokatikun tai -pidikkeen tai pidikkeiden paikkaa voi myös vaihdella jopa päivittäin, joka tuo myös vaihtelua. Paikalla on myös väliä: sohvaperunaksi lösähtänyt lintukin voi innostua liikkumaan akrobaattisiin kiipeilyasentoihin sopivaan paikkaan asetetun tuoreruokatikun perässä. Toisaalta, on tarpeen muistaa, ettei sohvaperunaksi lösähtänyttä lintua kannata haastaa liikaa heti alussa, jossa se kokee prosessin kannalta tärkeitä onnistumisia. Useammasssa eri paikassa sijaitseva ruoka, oli se sitten kuivaa, tuoretta, virikkeen sisällä tai tikussa, kannustaa lintua liikkumaan paikkojen välillä yhden kupin äärellä kököttämisen sijaan. (Ks. blogimerkintä Pienlemmikkien rajoitetut tilat hyötykäyttöön virikkeillä)
Varsinkin herkkuja ja kuivaruokaa voi kääriä myös paperimyttyihin. Kannattaa aluksi antaa linnun nähdä, että asetat paperin sisälle ruokaa, sillä kuten aiemmin mainittu, lintu luottaa näkökykyynsä, muistiinsa ja älyynsä ennemmin kuin hajuaistiinsa. Lintu oppii nopeasti, että paperimytyn sisällä on herkku, ilman että asettamista pitää kovin monesti sille näyttää. Näitä paperitolleroita voi käyttää sellaisenaan esimerkiksi kulhossa tai pinnojen väliin laitettuna, mutta niillä voi myös mainiosti täyttää erilaisia tuhottavia virikkeitä, kuten pieniä pahvilaatikoita ja paperipusseja kaiken muun tavaran ohella.
Muuten foraging-virikkeiden keksimisessä on vain mielikuvitus rajana. Lähes jokaisesta normaalistakin virikkeestä voi tehdä ruokalelun, esimerkiksi lelun valmiisiin puunpalasiin reikiä poraamalla ja laittamalla niihin ruokaa. Tuhottavissa leluissa materiaaleina voi käyttää esimerkiksi puuta, pahvia, paperia, käpyjä ja luonnonköyttä. Vain mielikuvitus on rajana pelottoman ja uteliaan linnun kanssa!
Markkinoilta löytyy myös uudelleenkäytettäviä ruokavirikkeitä, jotka on usein tehty akryylistä. Niistä vain harva sopii pienemmille linnuille, koska niiden käyttö saattaa vaatia enemmän voimaa tai älyä mitä pieniltä irtoaa. Moni isomman linnun omistaja tarjoilee jo nyt kaiken normaalin kuivaruoan valmiista virikelelusta, joita ovat nimiltä mainittuna esim. Foraging Wheel, Foraging Tower, Barrel of Fun, Foraging Carousel, Food Tumbler, Turn n' Learn Logs, Buffet Ball ja Nutcase. (Hyvä valikoima löytyy mm. Northern Parrotsilta ja 24Petsiltä.) Osa teollisista ruokavirikkeistä on parempia kuin toiset esimerkiksi näppäryyden kannalta: oman kokemukseni mukaan osa leluista on hankalahko täyttää, ja kokenut lintu tyhjentää lelun lyhyemmässä ajassa kuin omistaja käytti sen täyttämiseen. Osaa näistäkin leluista voi täyttää monenmoisella, eikä ainoastaan ruualla tai herkuilla! Kannattaa kuitenkin huomioida, että osa leluista toimii esimerkiksi vain pienemmillä ruokapalasilla, jolloin isompien ruokapalojen tai jopa paperitolleroiden käyttö estää lelun mekaniikkaa toimimasta.
Leluja ja virikkeitä kannattaakin vaihdella, varsinkin niillä linnuilla, jotka eivät uusia tai vaihtuvia leluja herkästi pelkää. Lelujen paikkoja voi myös vaihdella, sekä myös niiden sisältöä.
Oman linnun koko ja kokemus kannattaa ottaa aina huomioon foraging-virikkeitä tarjotessa. Liian jämäkät akryyliset virikkeet eivät sovi pienimmille, jotka eivät saa osia liikahtamaankaan, ja joilla ei riitä äly tai näppäryys virikkeen mekaniikan pyörittelyyn. Samoin itsetehdyissä, tuhottavissa virikkeissä sama tulee ottaa huomioon: pienillä linnuille jämäkät, puiset virikkeet saattavat jäädä käyttämättä, kun taas isolla linnulla puuvirikkeeseen piilotettu herkkupala on yhden puraisun päässä. Osa linnuista on arempia, osa taas haluttomampia käyttämään virikkeitä. Tällöin on vain otettava takapakkia ja siirryttävä hieman helpompiin virikkeisiin, ja vaikeutettava tasoa taas pienemmin askelin. Koko kupittomaan arkeen siirtyminen on helpompi, jos sekä lintu että omistaja pysyvät tyytyväisinä ohjelman edetessä: liian hankaliin tehtäviin siirtyminen liian nopeasti saa sekä linnun että omistajan turhautumaan ja ajan mittaan passivoitumaan projektin parissa. Linnun laji sekä yksilöllisyys on huomioitava: on isojakin papukaijoja, jotka eivät innostu puisista virikkeistä tai älypeleistä, mutta puuhaavat mielellään paperi- ja pahvivirikkeiden parissa.
Kupiton arki ei ole mikään mahdottomuus, jos siihen panostaa alussa hyvin. Pian kupittomasta ruoantarjoilusta tulee omistajallekin mukava tapa, ja lintu pysyy aktiivisena niin fyysisesti kuin henkisesti. Alun ei tarvitse olla vaikeaa, vaan edetä pienin askelin niin, että lintu kokee jokaisella askeleella onnistumisia, ja palkkioksi saa puuhailun ohella mahaansa täytettä. Ei mene kauaakaan, kun linnun kaiken ruoan voi tarjoilla muualta kuin normaalista kulhosta. Esimerkkejä täysin kupittoman arjen toteuttamiseen niin projektin alussa kuin lopussa kirjoittelen artikkelisarjan kolmanteen ja viimeiseen merkintään.
Osa 3: Papukaijojen kupiton ruokinta: Täysin kupiton arki
Luonnossa papukaijat viettävät tuntikaupalla aikaa ruokaansa etsien, mutta lemmikkinä ruoka hotkitaan minuuteissa. Tämä johtaa aikabudjetin vääristymiseen, tylsyyteen ja ruuan runsaudessa ja liikunnan puutteessa jopa liikalihavuuteen ja sen tuomiin ongelmiin. Virikeruokinnalla pidetään kunnossa siis lemmikin sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia!
Kun omistaja on päättänyt, että kuppiruokinta saa riittää, ja linnulle on jo esitelty konsepti, jossa se joutuu hankkimaan ruokansa muualta kuin kupista (ensimmäiset askeleet esitelty artikkelisarjan ykkösosassa), on aika siirtyä askel kerrallaan kohti täysin kupitonta arkea.
Tässä vaiheessa linnun ei tulisi enää pelätä virikkeitä, vaikka toki neuroottisia tai arkojakin lintuja löytyy, jolloin jokainen uusi viriketyyppi saattaa vaatia vähittäisen esittelyn. Linnun tulisi myös jo ymmärtää, että virikkeet sisältävät ruokaa, vaikka se ei olekaan näkemässä, kun niihin ruokaa laitetaan, tai ruoka ei ole enää näkyvillä virikkeessä.
Tässä esittelen muutamia ideoita, joita voi hyödyntää linnun virikeruokailun toteuttamisessa.
Aloitetaan helpoista. Ensimmäisessä merkinnässä esittelinkin jo dyykkauskupin, joka on yksi yksinkertaisimmista ja helpoimmista virikeruokailun muodoista. Se on erittäin nopea, helppo ja edullinen toteuttaa, ja siihen oppivat nopeasti myös aremmat linnut, ja se sopii kaikille lemmikkilinnuille undulaatista hyasinttiaraan. (Lue myös: Virikeruokinta: Dyykkauskulho)
 |
| Sinikelta-ara Koko baffle cagen kimpussa. Valokuva postattu kuvaajan luvalla. Kuva: Dawn Graham / birdieboxbirdtoys.com |
Kaksi edellämainittua virikeruokintakeinoa ovat mahtavia sen vuoksi, että ne ovat nopeita toteuttaa, niihin ei tarvitse juuri mitään tiettyjä aineksia tai ohjeita, sekä ne toimivat hyvin linnuille, jotka pelkäävät uusia asioita: kulho ei juuri totuttelua tarvitse, ja "ruokahäkin" sisältöä voi muuttaa hyvinkin monipuolisesti myös vähitellen, kunhan lintu on ensimmäisen kerran tottunut ruokahäkin olemassaoloon ja osaa sitä hyödyntää.
Tuoreruoan voi laittaa tarjolle kupin sijasta tuoreruokatikkuun tai -pidikkeisiin. Tästä on hyötyä myös ruuan säästämisen kannalta: kiinni olevaa ruokaa lintu ei voi heitellä pois pohjalle, kuten kupista voi. Tuoreruokatikun tai -pidikkeen tai pidikkeiden paikkaa voi myös vaihdella jopa päivittäin, joka tuo myös vaihtelua. Paikalla on myös väliä: sohvaperunaksi lösähtänyt lintukin voi innostua liikkumaan akrobaattisiin kiipeilyasentoihin sopivaan paikkaan asetetun tuoreruokatikun perässä. Toisaalta, on tarpeen muistaa, ettei sohvaperunaksi lösähtänyttä lintua kannata haastaa liikaa heti alussa, jossa se kokee prosessin kannalta tärkeitä onnistumisia. Useammasssa eri paikassa sijaitseva ruoka, oli se sitten kuivaa, tuoretta, virikkeen sisällä tai tikussa, kannustaa lintua liikkumaan paikkojen välillä yhden kupin äärellä kököttämisen sijaan. (Ks. blogimerkintä Pienlemmikkien rajoitetut tilat hyötykäyttöön virikkeillä)
 |
Tuoreruokaa voi ripotella myös ympäri linnun elinpiiriä esim. lävistämällä hedelmän paloja tai jopa kokonaisia hedelmiä oksiin. Ruoka useammassa paikassa saa linnun liikkeelle kuten luonnossa. |
Muuten foraging-virikkeiden keksimisessä on vain mielikuvitus rajana. Lähes jokaisesta normaalistakin virikkeestä voi tehdä ruokalelun, esimerkiksi lelun valmiisiin puunpalasiin reikiä poraamalla ja laittamalla niihin ruokaa. Tuhottavissa leluissa materiaaleina voi käyttää esimerkiksi puuta, pahvia, paperia, käpyjä ja luonnonköyttä. Vain mielikuvitus on rajana pelottoman ja uteliaan linnun kanssa!
 |
| Foraging Wheel ja harmaapapukaija Juju. Kuva: Meegan Roxx |
Leluja ja virikkeitä kannattaakin vaihdella, varsinkin niillä linnuilla, jotka eivät uusia tai vaihtuvia leluja herkästi pelkää. Lelujen paikkoja voi myös vaihdella, sekä myös niiden sisältöä.
Oman linnun koko ja kokemus kannattaa ottaa aina huomioon foraging-virikkeitä tarjotessa. Liian jämäkät akryyliset virikkeet eivät sovi pienimmille, jotka eivät saa osia liikahtamaankaan, ja joilla ei riitä äly tai näppäryys virikkeen mekaniikan pyörittelyyn. Samoin itsetehdyissä, tuhottavissa virikkeissä sama tulee ottaa huomioon: pienillä linnuille jämäkät, puiset virikkeet saattavat jäädä käyttämättä, kun taas isolla linnulla puuvirikkeeseen piilotettu herkkupala on yhden puraisun päässä. Osa linnuista on arempia, osa taas haluttomampia käyttämään virikkeitä. Tällöin on vain otettava takapakkia ja siirryttävä hieman helpompiin virikkeisiin, ja vaikeutettava tasoa taas pienemmin askelin. Koko kupittomaan arkeen siirtyminen on helpompi, jos sekä lintu että omistaja pysyvät tyytyväisinä ohjelman edetessä: liian hankaliin tehtäviin siirtyminen liian nopeasti saa sekä linnun että omistajan turhautumaan ja ajan mittaan passivoitumaan projektin parissa. Linnun laji sekä yksilöllisyys on huomioitava: on isojakin papukaijoja, jotka eivät innostu puisista virikkeistä tai älypeleistä, mutta puuhaavat mielellään paperi- ja pahvivirikkeiden parissa.
Kupiton arki ei ole mikään mahdottomuus, jos siihen panostaa alussa hyvin. Pian kupittomasta ruoantarjoilusta tulee omistajallekin mukava tapa, ja lintu pysyy aktiivisena niin fyysisesti kuin henkisesti. Alun ei tarvitse olla vaikeaa, vaan edetä pienin askelin niin, että lintu kokee jokaisella askeleella onnistumisia, ja palkkioksi saa puuhailun ohella mahaansa täytettä. Ei mene kauaakaan, kun linnun kaiken ruoan voi tarjoilla muualta kuin normaalista kulhosta. Esimerkkejä täysin kupittoman arjen toteuttamiseen niin projektin alussa kuin lopussa kirjoittelen artikkelisarjan kolmanteen ja viimeiseen merkintään.
Osa 3: Papukaijojen kupiton ruokinta: Täysin kupiton arki
Kommentit
Lähetä kommentti