Sarjan aiemmat kirjoitukset:
- Papukaijojen kupiton ruokinta, osa 1: Kuinka aloittaa?
- Papukaijojen kupiton ruokinta, osa 2: Kohti kupitonta arkea
Täysin kupittomalla arjella en toki ole rajannut kuppeja ihan kokonaan pois. Niitä voidaan käyttää edelleen virikkeiden pohjana, ja edelleenkin veden voi tarjota kulhosta kuten normaalistikin.
Tärkeää virikeruokinnassa on edelleen muistaa lajityypillinen ruokavalio. Moni lintu karsastaa tuoreruokaa, osa enemmän ja osa vähemmän. Lopullisesti kupitonta ruokailua kohti mentäessä on pidettävä mielessä se, että haastaa lintua oikealta kantilta niin, että sen luonnollinen ruokavalio ei pääse vääristymään liikaa. Esimerkiksi neitokakadut ovat usein todella nirsoja tuoreruoan suhteen, jolloin ei ole tavoitteellista välttämättä edes pyrkiä siihen, että lintu joutuisi työskentelemään paljon tuoreruoan eteen, jos se on nihkeä syömään sitä ylipäätään. Silloin lisätään haastetta kuivaruoan saamiseen, jotta tuoreruoka maistuu paremmin. On muistettava myös, että neitokakadu on siemensyöjä, joskin silti noin 40% sen ruokavaliosta tulisi olla tuoreruokaa. Tämä on kuitenkin vähän verrattuna siihen, että moni iso papukaija on tuoreruokailija, joilla ruokavalion pohja on tuoreruoassa, jonka osuus ruokavaliosta voi olla jopa yli 70%! Tällöin on kohtuullista, että lintua haastetaan ruokavalion mukaan tehden kuivaruoan tavoittelusta tuoreruokaa hankalampaa. Tuoreruokapuolelta taas virikeruokintaa voi harrastaa linnun lemppariruokien suhteen, jotka ovat yleensä ne tuoreruoista epäterveellisimmät, eli sokeripitoisimmat hedelmät. Virikeruokailun järjestämisessä omistaja joutuu hieman laskeskelemaan ja näkemään vaivaa ottaen huomioon sekä lintunsa lajin (johon ruokinta-ohjeet perustuvat) sekä sen yksilölliset mieltymykset (syökö lintu mielellään esim. terveellisiä tuoreruokia vaiko ei).
Virikeruokailussa lintua voi aktivoida liikkumaan enemmän laittamalla ruokintapisteitä useamman kuin kaksi, esimerkiksi jakamalla päivän ruoka-annoksen useampaan pieneen, jotka laitetaan tarjolle jopa pitkin päivää yhden kertarysäyksen sijaan. Tämän vuoksi linnun on lähdettävä liikkeelle, eikä se voi saada kaikkea ruokaansa vain yhden jättivirikkeen luona puuhaillen.
- Papukaijojen kupiton ruokinta, osa 1: Kuinka aloittaa?
- Papukaijojen kupiton ruokinta, osa 2: Kohti kupitonta arkea
Täysin kupittomalla arjella en toki ole rajannut kuppeja ihan kokonaan pois. Niitä voidaan käyttää edelleen virikkeiden pohjana, ja edelleenkin veden voi tarjota kulhosta kuten normaalistikin.
Tärkeää virikeruokinnassa on edelleen muistaa lajityypillinen ruokavalio. Moni lintu karsastaa tuoreruokaa, osa enemmän ja osa vähemmän. Lopullisesti kupitonta ruokailua kohti mentäessä on pidettävä mielessä se, että haastaa lintua oikealta kantilta niin, että sen luonnollinen ruokavalio ei pääse vääristymään liikaa. Esimerkiksi neitokakadut ovat usein todella nirsoja tuoreruoan suhteen, jolloin ei ole tavoitteellista välttämättä edes pyrkiä siihen, että lintu joutuisi työskentelemään paljon tuoreruoan eteen, jos se on nihkeä syömään sitä ylipäätään. Silloin lisätään haastetta kuivaruoan saamiseen, jotta tuoreruoka maistuu paremmin. On muistettava myös, että neitokakadu on siemensyöjä, joskin silti noin 40% sen ruokavaliosta tulisi olla tuoreruokaa. Tämä on kuitenkin vähän verrattuna siihen, että moni iso papukaija on tuoreruokailija, joilla ruokavalion pohja on tuoreruoassa, jonka osuus ruokavaliosta voi olla jopa yli 70%! Tällöin on kohtuullista, että lintua haastetaan ruokavalion mukaan tehden kuivaruoan tavoittelusta tuoreruokaa hankalampaa. Tuoreruokapuolelta taas virikeruokintaa voi harrastaa linnun lemppariruokien suhteen, jotka ovat yleensä ne tuoreruoista epäterveellisimmät, eli sokeripitoisimmat hedelmät. Virikeruokailun järjestämisessä omistaja joutuu hieman laskeskelemaan ja näkemään vaivaa ottaen huomioon sekä lintunsa lajin (johon ruokinta-ohjeet perustuvat) sekä sen yksilölliset mieltymykset (syökö lintu mielellään esim. terveellisiä tuoreruokia vaiko ei).
Virikeruokailussa lintua voi aktivoida liikkumaan enemmän laittamalla ruokintapisteitä useamman kuin kaksi, esimerkiksi jakamalla päivän ruoka-annoksen useampaan pieneen, jotka laitetaan tarjolle jopa pitkin päivää yhden kertarysäyksen sijaan. Tämän vuoksi linnun on lähdettävä liikkeelle, eikä se voi saada kaikkea ruokaansa vain yhden jättivirikkeen luona puuhaillen.
 |
| Jo haastavaan paikkaan näkösälle asetetut ruokapalat haastavat linnun lihaksia ja aivoja lajityypilliseen toimintaan pelkän kupin reunalla nököttämisen sijaan. |
Aloittelijan kupiton arki:
- Tuoreruoka tarjoillaan tuoreruokatikuista, sellaisenaan baffle cagesta/ruokahäkistä (tai salaattipallosta), orsiin lävistettyinä, pinnojen väliin kiilattuina tai tuoreruokapidikkeistä. Myös kokonaisia tai puolikkaita luomu-kasviksia voi tarjota, jolloin lintu joutuu esim. kuorimaan kasviksen ja erottelemaan parhaat osat. Ruoan ja linnun välissä ei ole kuin enintään kalterit baffle cagessa, muuten ruokailun virikkeistävä vaikutus tulee erilaista ruoantarjoilutavoista, ja paikoista, joiden välillä lintu joutuu liikkumaan, sekä kiipeilemään erilaisiin asentoihin tavoittaakseen herkullisimmat osat (esim. moni iso lintu tykkää enemmän sokeririkkaista hedelmistä kuin terveellisemmistä vihanneksista).
- Kuivaruoka tarjoillaan helpoista virikeleluista, esimerkiksi dyykkauskulhosta (esitelty ensimmäisessä merkinnässä ja omassa merkinnässään), tai käpyjen suomujen väliin ruokaa tunkemalla (toimii erityisen hyvin isojen lintujen pellettien kanssa). Lintua houkutellaan virikkeiden pariin myös extra-herkuilla, jotka häivytetään ajan mittaan pois. Itsetehtyjä, tervellisiä lintuleipiä voi myös tehdä, ja niitä ympäriinsä ripustelemalla houkutella lintua liikkumaan ruoanlähteiden välillä.
Helpohko kupiton arki:
- Tuoreruoka tarjoillaan kuten aloittelijan arjessa esiteltynä yllä, sillä tuoreruoka on usein se, mitä linnut ovat nihkeämpiä syömään.
- Kuivaruoka tarjoillaan haastavammista paikoista, kuten sellaisenaan uudelleentäytettävien, akryylisten virikkeiden sisältä, tuhottavien virikkeiden, kuten paperi-, pahvi- tai puuvirikkeistä (linnun koon ja taidon mukaan), ja/tai dyykkauskulhosta. Lintua voi yhä houkutella virikkeiden pariin myös extra-herkuilla, jotka häivytetään ajan mittaan pois.
Keskitason kupiton arki:
- Tuoreruoan ja linnun väliin tulee enemmän estettä, kuten paperia, pahvia, heinää, lehtiä jne. Esimerkiksi ruokahäkkiin tungetaan tuoreruoan lisäksi enemmän ei-syötävää tavaraa, tuoreruoka kääritään puhtaaseen paperiin (ei herkästi vettyvään) tai pahviin ja laitetaan tarjolle baffle cageen tai tuoreruokatikkuun (esimerkkivideo tuoreruoasta baffle cagessa). Tuoreruoastakin voi tehdä dyykkauskulhon, jossa ruoan sekaan lisätään ei-vettyviä asioita, kuten puuta, heinää ja lehtiä, mutta tämä voi olla hankala pitää hygienisenä pidemmällä aikavälillä.
- Kuivaruoan ja linnun väliin tulee enemmän estettä, esimerkiksi kuivaruoka kääritään paperiin ennen kuin se lisätään virikkeen sisälle, tai jos mekaaniseen virikkeeseen ei voi lisätä isoja esineitä tai paperia, ruoan sekaan sekoitetaan esimerkiksi reakooltaan sopivaa, puhdasta kuiviketta (esimerkiksi haapahaketta tai paperipellettejä, esimerkkivideo). Mahdollisuuksien mukaan lisätään myös muuta tavaraa ruoan mukana, esimerkiksi käpyjä, puunpalasia ja paperisilppua. Herkut tarjoillaan hyvin haastavista paikoista, tai vain koulutuksen yhteydessä. Varsinkin pienille linnuille, jotka eivät välttämättä innostu tällaisista virikkeistä edes kuivaruoan eteen, vaikeutetaan dyykkausastiaa entisestään: dyykkausastian pinta-alaa kasvatetaan, astioita on useampia eri paikoissa, astiaan lisätään harhauttavaa materiaalia huomattavia määriä verrattuna ruokaan, ruokapalat sekoitetaan astian materiaalien sekaan / alle pinnalle ripottelun sijaan jne.
Vaikea kupiton arki:
- Lintu joutuu tekemään työtä kaiken ruokansa eteen.
- Ruokaan käsiksi päästäkseen linnun on tuhottava tieltä esimerkiksi paperisia, pahvisia ja/tai puisia esteitä, tai eroteltava kaikki syömäkelpoinen materiaali syömäkelvottomasta
- Linnulle "epäterveellisempi" lempiruoka (useimmilla lajeilla kuivaruoka) on hankalammin saatavilla kuin terveellisempi ruoka, ja/tai linnulle mieluisampi ruoka on haastavammin saatavilla, koska se on valmis tekemään enemmän työtä herkkuruokansa eteen.
Esitellyt kategoriat ovat täysin itsekeksittyjä, eikä niihin kannata suhtautua turhan vakavasti! Vaihtelu virkistää, ja vaikka lintu olisikin kokenut virikeruokailija, joka on tottunut tuhoamaan esteitä ruokansa edestä, voi sillekin olla vaihtelua saada tuoreruokansa joskus hieman helpommin, kuten tuoreruokatikusta, tai vaikkapa kokonaisia hedelmiä häkin päälle laitettuna! Omistaja voi koostaa esitellyistä ideoista ja esimerkeistä omalle linnulleen ja itselleen sopivan kokonaisuuden.
On aina otettava huomioon, että lintu ei näänny! Sillä saa olla nälkä, koska nälkä ajaa sitä työskentelemään. Omistajan on kuitenkin aina pidettävä huoli, että lintu pääsee aina halutessaan myös tyydyttämään nälkänsä, eikä se pääse kärsimään pitkäaikaisesta nälän tunteesta. Tarkoitus on saada lintu kuluttamaan aikaa ja tekemään työtä ruokansa eteen, ei näännyttää sitä nälkään. Tämä onnistuu tarkkailemalla lintua ja sen toimia virikkeiden parissa, ja etenemällä virikkeistämisohjelmassa niin pienin askelin, että lintu pysyy varmasti mukana. Ohjeena voisi pitää, että linnulla olisi aina vähintään yksi sen ruoaksi tunnistama ravinnonlähde, vaikka se inhokkiruoka (jota se kuitenkin syö nälkäisenä) saatavilla siten, että se varmasti halutessaan saa siitä syödäkseen. Esimerkiksi linnulla, joka syö viimeisenä ruokanaan parsakaalit, olisi parsakaalta siinä helpoimmassa virikkeessä. Joistain siemensyöjälajeista esimerkiksi neitokakadut voivat olla niin nirsoja, että ne voivat nääntyä tuoreruoka-annoksen äärelle, koska ne pelkäävät tai arastelevat ruokaa. Pieni nälkä auttaa tutustumaan uusiinkin ruokiin, mutta tuntikausia lintuja ei tulisi pitää ruoatta, joka tarkoittaa myös niiden pitämistä sellaisen ruoan äärellä, jota ne eivät todistetusti syö ollenkaan.
Ruokavalion mittasuhteisiin kannattaa myös kiinnittää huomiota! On täysin turhanpäiväistä yrittää pitää yllä lajityypillistä, monipuolista ruokavaliota, jos ruokaa on tarjolla ihan liikaa (tämä koskee myös normaalia kupista tarjoilua). Jos ruokaa on piilotettuna virikkeisiin kilokaupalla, lintu voi valikoida helposti, ja jättää syömättä epämieluisat ruuat, jotka ovat yleensä niitä terveellisimpiä. (Katso merkintä: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa ja Mikä on hyvä määrä ruokaa lemmikkilinnulle?)
Hygienia on myös muistettava! Varsinkin tuoreruoka pilaantuu nopeasti, joten oli se sitten kupissa, tuoreruokatikussa tai virikkeen sisällä, se on poistettava ja vaihdettava uuteen kerran vuorokaudessa. Varsinkin virikkeiden kohdalla tämä voi unohtua aluksi, jos tuoreruoka onkin piilossa katseilta.
Kaikki linnut eivät pääse vaikean tason kupittomaan arkeen. Esimerkiksi neitokakadut ovat yleensä niin nirsoja tuoreruoan suhteen, että ne mieluummin jättävät sen syömättä, kuin tekevät työtä sen eteen. Tällöin linnun ruokavalio vääristyy. Virikkeiden haastavuus on aina oltava sillä tasolla, että lintu edelleen käyttää niitä. Kaikki virikkeellistäminen ja aktivointi on kuitenkin aina eteenpäin pelkästä kupin reunalla istuskelusta, joten omistajan ei kannata potea huonoa omatuntoa, jos omasta linnusta ei sitä täydellistä foraging-mestaria tullutkaan, vaan olla tyytyväinen niihin saavutuksiin, joihin on päässyt nollatasosta! :)
Loputtomasti lisävinkkejä erilaisiin itsetehtyihin virikeleluihin saa internetin ihmeellisestä maailmasta, jos oma mielikuvitus ei lähde välittömään laukkaan. Jo googlaamalla "parrot foraging" tuloksia tulee paljon, ja lähes jokainen lelu on muutettavissa ruokaleluksi pienin muutoksin.
- Kuivaruoka tarjoillaan helpoista virikeleluista, esimerkiksi dyykkauskulhosta (esitelty ensimmäisessä merkinnässä ja omassa merkinnässään), tai käpyjen suomujen väliin ruokaa tunkemalla (toimii erityisen hyvin isojen lintujen pellettien kanssa). Lintua houkutellaan virikkeiden pariin myös extra-herkuilla, jotka häivytetään ajan mittaan pois. Itsetehtyjä, tervellisiä lintuleipiä voi myös tehdä, ja niitä ympäriinsä ripustelemalla houkutella lintua liikkumaan ruoanlähteiden välillä.
Helpohko kupiton arki:
- Tuoreruoka tarjoillaan kuten aloittelijan arjessa esiteltynä yllä, sillä tuoreruoka on usein se, mitä linnut ovat nihkeämpiä syömään.
- Kuivaruoka tarjoillaan haastavammista paikoista, kuten sellaisenaan uudelleentäytettävien, akryylisten virikkeiden sisältä, tuhottavien virikkeiden, kuten paperi-, pahvi- tai puuvirikkeistä (linnun koon ja taidon mukaan), ja/tai dyykkauskulhosta. Lintua voi yhä houkutella virikkeiden pariin myös extra-herkuilla, jotka häivytetään ajan mittaan pois.
 |
| Neitokakaduille oli tarjolla hirssinpalasia kissanlelujen sisällä, sekä pieni lyhde kauraa ja luonnon heinäkasveja. |
Keskitason kupiton arki:
- Tuoreruoan ja linnun väliin tulee enemmän estettä, kuten paperia, pahvia, heinää, lehtiä jne. Esimerkiksi ruokahäkkiin tungetaan tuoreruoan lisäksi enemmän ei-syötävää tavaraa, tuoreruoka kääritään puhtaaseen paperiin (ei herkästi vettyvään) tai pahviin ja laitetaan tarjolle baffle cageen tai tuoreruokatikkuun (esimerkkivideo tuoreruoasta baffle cagessa). Tuoreruoastakin voi tehdä dyykkauskulhon, jossa ruoan sekaan lisätään ei-vettyviä asioita, kuten puuta, heinää ja lehtiä, mutta tämä voi olla hankala pitää hygienisenä pidemmällä aikavälillä.
- Kuivaruoan ja linnun väliin tulee enemmän estettä, esimerkiksi kuivaruoka kääritään paperiin ennen kuin se lisätään virikkeen sisälle, tai jos mekaaniseen virikkeeseen ei voi lisätä isoja esineitä tai paperia, ruoan sekaan sekoitetaan esimerkiksi reakooltaan sopivaa, puhdasta kuiviketta (esimerkiksi haapahaketta tai paperipellettejä, esimerkkivideo). Mahdollisuuksien mukaan lisätään myös muuta tavaraa ruoan mukana, esimerkiksi käpyjä, puunpalasia ja paperisilppua. Herkut tarjoillaan hyvin haastavista paikoista, tai vain koulutuksen yhteydessä. Varsinkin pienille linnuille, jotka eivät välttämättä innostu tällaisista virikkeistä edes kuivaruoan eteen, vaikeutetaan dyykkausastiaa entisestään: dyykkausastian pinta-alaa kasvatetaan, astioita on useampia eri paikoissa, astiaan lisätään harhauttavaa materiaalia huomattavia määriä verrattuna ruokaan, ruokapalat sekoitetaan astian materiaalien sekaan / alle pinnalle ripottelun sijaan jne.
Vaikea kupiton arki:
- Lintu joutuu tekemään työtä kaiken ruokansa eteen.
- Ruokaan käsiksi päästäkseen linnun on tuhottava tieltä esimerkiksi paperisia, pahvisia ja/tai puisia esteitä, tai eroteltava kaikki syömäkelpoinen materiaali syömäkelvottomasta
- Linnulle "epäterveellisempi" lempiruoka (useimmilla lajeilla kuivaruoka) on hankalammin saatavilla kuin terveellisempi ruoka, ja/tai linnulle mieluisampi ruoka on haastavammin saatavilla, koska se on valmis tekemään enemmän työtä herkkuruokansa eteen.
 |
| Sinikelta-ara etsii ruokaa koirien aktivointilelusta, jossa on lisäksi paperisilppua. Kuva: Flickr.com / Mel Vincent, CC BY-NC-ND 2.0 |
Esitellyt kategoriat ovat täysin itsekeksittyjä, eikä niihin kannata suhtautua turhan vakavasti! Vaihtelu virkistää, ja vaikka lintu olisikin kokenut virikeruokailija, joka on tottunut tuhoamaan esteitä ruokansa edestä, voi sillekin olla vaihtelua saada tuoreruokansa joskus hieman helpommin, kuten tuoreruokatikusta, tai vaikkapa kokonaisia hedelmiä häkin päälle laitettuna! Omistaja voi koostaa esitellyistä ideoista ja esimerkeistä omalle linnulleen ja itselleen sopivan kokonaisuuden.
On aina otettava huomioon, että lintu ei näänny! Sillä saa olla nälkä, koska nälkä ajaa sitä työskentelemään. Omistajan on kuitenkin aina pidettävä huoli, että lintu pääsee aina halutessaan myös tyydyttämään nälkänsä, eikä se pääse kärsimään pitkäaikaisesta nälän tunteesta. Tarkoitus on saada lintu kuluttamaan aikaa ja tekemään työtä ruokansa eteen, ei näännyttää sitä nälkään. Tämä onnistuu tarkkailemalla lintua ja sen toimia virikkeiden parissa, ja etenemällä virikkeistämisohjelmassa niin pienin askelin, että lintu pysyy varmasti mukana. Ohjeena voisi pitää, että linnulla olisi aina vähintään yksi sen ruoaksi tunnistama ravinnonlähde, vaikka se inhokkiruoka (jota se kuitenkin syö nälkäisenä) saatavilla siten, että se varmasti halutessaan saa siitä syödäkseen. Esimerkiksi linnulla, joka syö viimeisenä ruokanaan parsakaalit, olisi parsakaalta siinä helpoimmassa virikkeessä. Joistain siemensyöjälajeista esimerkiksi neitokakadut voivat olla niin nirsoja, että ne voivat nääntyä tuoreruoka-annoksen äärelle, koska ne pelkäävät tai arastelevat ruokaa. Pieni nälkä auttaa tutustumaan uusiinkin ruokiin, mutta tuntikausia lintuja ei tulisi pitää ruoatta, joka tarkoittaa myös niiden pitämistä sellaisen ruoan äärellä, jota ne eivät todistetusti syö ollenkaan.
Ruokavalion mittasuhteisiin kannattaa myös kiinnittää huomiota! On täysin turhanpäiväistä yrittää pitää yllä lajityypillistä, monipuolista ruokavaliota, jos ruokaa on tarjolla ihan liikaa (tämä koskee myös normaalia kupista tarjoilua). Jos ruokaa on piilotettuna virikkeisiin kilokaupalla, lintu voi valikoida helposti, ja jättää syömättä epämieluisat ruuat, jotka ovat yleensä niitä terveellisimpiä. (Katso merkintä: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa ja Mikä on hyvä määrä ruokaa lemmikkilinnulle?)
Hygienia on myös muistettava! Varsinkin tuoreruoka pilaantuu nopeasti, joten oli se sitten kupissa, tuoreruokatikussa tai virikkeen sisällä, se on poistettava ja vaihdettava uuteen kerran vuorokaudessa. Varsinkin virikkeiden kohdalla tämä voi unohtua aluksi, jos tuoreruoka onkin piilossa katseilta.
Kaikki linnut eivät pääse vaikean tason kupittomaan arkeen. Esimerkiksi neitokakadut ovat yleensä niin nirsoja tuoreruoan suhteen, että ne mieluummin jättävät sen syömättä, kuin tekevät työtä sen eteen. Tällöin linnun ruokavalio vääristyy. Virikkeiden haastavuus on aina oltava sillä tasolla, että lintu edelleen käyttää niitä. Kaikki virikkeellistäminen ja aktivointi on kuitenkin aina eteenpäin pelkästä kupin reunalla istuskelusta, joten omistajan ei kannata potea huonoa omatuntoa, jos omasta linnusta ei sitä täydellistä foraging-mestaria tullutkaan, vaan olla tyytyväinen niihin saavutuksiin, joihin on päässyt nollatasosta! :)
Loputtomasti lisävinkkejä erilaisiin itsetehtyihin virikeleluihin saa internetin ihmeellisestä maailmasta, jos oma mielikuvitus ei lähde välittömään laukkaan. Jo googlaamalla "parrot foraging" tuloksia tulee paljon, ja lähes jokainen lelu on muutettavissa ruokaleluksi pienin muutoksin.
Kommentit
Lähetä kommentti