Eräässä papukaijojen koulutusseminaarissa eläinkouluttaja Barbara Heidenreich huomautti meitä lintujen omistajia, kuinka paljon todellisuudessa ruokimme lintujamme. Ja se on aivan liikaa! Hän näki lintujen matkahäkkien ruokakupit pullollaan, toisessa pellettejä piripinnassa, toinen ääriään myöten täynnä tuoreruokaa.
Barbaran huomautus ei ollut turha sinä viikonloppuna, eikä koskaan muutenkaan. Erityisesti sillä oli kuitenkin painoarvoa koulutuksen kannalta: yleisesti pienesti nälkäisenä lintu on motivoituneempi työskentelemään ruoan tai herkkujen eteen.
Muutoin kotioloissakin ruoan määrällä on merkitystä. Palaamme kerta toisensa jälkeen saman aiheen äärelle, ja se on runsauden sarvi. En aio toistaa itseäni, vaan linkkaan tylysti merkinnän: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa
Mikä sitten on hyvä määrä ruokaa linnulle? Joissain siemen- tai pellettipussien kyljissä on ohjeita, joissa on summittainen määrä, kuinka paljon jonkun tietyn kokoiselle tai lajiselle linnulle pitäisi tätä ruokaa tarjoilla. Esimerkiksi undulaattien siemensekoituspussin kyljessä voi olla ohje, että 1,5-2 teelusikallista siemeniä päivässä per lintu, tai neitokakaduille 1,5-2 ruokalusikallista siemeniä per päivä. Joissain ohjeissa sanotaan, että linnun tulisi syödä ruokaa noin kaksi kertaa oman päänsä kokoinen annos päivässä. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä ole mitenkään verrannollisia tosielämään.
Lintujen ruoankulutus riippuu linnun koosta, jopa lajista, yksilöstä ja myös iästä. Se riippuu myös ruoasta. On siis käytännössä mahdoton antaa tarkkaa määrää grammoina tai deseinä, paljonko jonkin lajisen linnun tulisi syödä päivän aikana.
Esimerkiksi aktiiviset linnut niin yksilöinä, lajeina kuin iän puolesta, kuluttavat enemmän kaloreita kuin passiivisemmat linnut. Ne tarvitsevat siis enemmän muonaa. Eräs harrastaja kuvaili, että kokoonsa suhteutettuna undulaatit syövät enemmän kuin neitokakadut, joskin koska neitokakadu on todellisuudessa isompi, niiden tarvitsema ruokamäärä on todellisuudessa isompi. Undulaattien energiantarve selittyykin niiden aktiivisemmalla luonteella verrattuna neitokakaduihin. Myöskin nuoret linnut ovat yleensä aktiivisempia ja jopa kasvuiässä edelleen, ja ne tarvitsevat enemmän ruokaa. Vanhat, passiiviset linnut tulevat toimeen vähemmällä.
Linnut voivat syödä kuten ihmiset, eli hotkien maukasta ruokaa navan täyteen, ja napertaen inhokkiruokaa hillitysti. Tämäkin voi vaikuttaa linnun ruoankulutukseen.
Linnulle tulisi rakentaa ruokavalio, jossa on otettu huomioon sekä lajin että yksilön tarpeet. Tämän rakentamisen jälkeen on pidettävä vielä huoli ruoan maltillisesta tarjoilusta, jotta kaikki tulee syötyä! Ruokintarutiini voi pitää sisällään erilaisia kohtia, esimerkiksi että kun lintu on nälkäisimmillään, sille tarjotaan ruokia, joista se ei kovin paljon pidä, mutta syö niitä nälkänsä pitimiksi, esimerkiksi ensimmäisenä aamulla. Herkullisempia ruokia voi taas käyttää esimerkiksi kesytyksessä villimmillä linnuilla, koulutuksessa, namijemmoissa tai iltaisin, kun lintu pitää saada häkkiin, ja herkkujen avustamana häkkiin meno on linnulle palkitsevaa ja siitä seuraa hyviä asioita ja hyvä mieli.
Lintu luultavasti söisi eri määrän eri ruokia, vaikka niitä tarjottaisi samalle linnulle samanlaisina päivinä, jos ruoat ovat arvoltaan erejä. Jos hypoteettisesti lintu saisi vain yhtä ruokaa koko päivänä, ehkäpä parsakaalta jäisi vielä yli illalla, mutta herkullinen pähkinäannos loppuisi kesken jo iltapäivästä?
Linnun realistisesti syömä ruokamäärä kannattaa siis selvittää sille normaalilla ja neutraalilla ruoalla sellaisena päivänä, kun linnulle päivä toteutuu normaalien rutiinien mukaisesti. Esimerkiksi sairas tai stressaantunut lintu ei välttämättä syö niin paljon kuin terve lintu normaaleissa olosuhteissa. Hyvä tapa tämän testaamiseen ovat esimerkiksi pelkät pelletit tai siemenet, jotka ovat monien lintujen perusruokaa (pelletit isommilla, siemenet pienemmillä). En ole ihan varma, pitäisikö kokonaiskulutus mitata grammoissa vaiko deseissä, sillä pelletit ja siemenet ovat kevyitä, mutta vievät silti kuvussa tilaa vieden nälän tunnetta pois.
Ruokamäärä selvitetään niin, että linnulle tarjotaan aamulla normaalien rutiinien mukaisesti jokin tietty määrä ruokaa esim. vaa'alla punniten. Kokeilupäivänä sille ei tarjota muuta ruokaa, ellei niitä lisätä grammamäärään laskiessa. Illan päätteeksi, kun lintu on syönyt iltapalan ja alkanut yöpuulle, kerätään kaikki syömättä jääneet ruokapalat, myös ne jotka lintu on tiputtanut. Tämä onnistuu huomattavasti helpommin pellettejä syöviltä linnuilta, ja saattaa vaatia esim. pohjapapereiden vaihdon siemensyöjillä, jotta pudonneet siemenet saadaan talteen. Jäljelle jäänyt ruoka punnitaan, ja saadaan selville, paljonko lintu/linnut söivät päivän aikana.
Tätä selvittäessä on tärkeää, että kaikki menee rutiinien mukaan. Esim. arka lintu voi jättää syömättä, jos talossa on yhtäkkiä normaalista poiketen vieraita. Liikkuvainen lintu ei saa energiaansa purettua, jos sitä pidetäänkin koko päivä häkissä vapaanaolon sijaan. Parhaimmillaan testin voi toistaa monesti, joskaan ei mielellään peräkkäisinä päivinä, ettei linnun ruokavalio pääse vääristymään tuoreruoan puutteessa.
Jos kuvitteellinen lintumme söi pelleteistään esim. 50 grammaa päivän aikana, on hieman yli 50 grammaa oltava sen suositeltu päivän annos koko ruokaympyrälle. Todellisuudessa tämä voisi olla esim. 15 grammaa pellettejä, ja 35 grammaa tuoreruokaa lajikohtaisen ruokasuosituksen mukaan.
Huom! Osa linnuista on todella niin nirsoja, että ne eivät välttämättä tunnista edes kaikkia kasviksia ruoaksi! Olen aika varma, että neitokakaduni olisivat näännyttäneet itsensä hengiltä joidenkin tuoreiden vihannesten äärelle, jos ne eivät niitä syötäväksi tunnista. On siis tärkeää, että tähän ruokamäärään laitetaan paljon ruokaa, jota lintu varmasti osaa syödä, ja tutusteltavat ruoka-aineet ovat pienemmässä roolissa aluksi.
Ruoan hillitty määrä siis edesauttaa linnun lajityypillisen ruokavalion toteutumista, sillä valikoinnin mahdollisuus rajoittuu huomattavasti, tai jopa poistuu kokonaan. Se auttaa osittain myös ruoan tuhlailuun: jos linnulla on kuppi täynnä ruokaa syötäväksi, sillä on myös kuppi täynnä ruokaa lattialle heiteltäväksi. Tämä lisää osaltaan myös sotkua, ja on haaskausta, sillä pohjalle päätyneet ruoat päätyvät useimmiten roskiin.
Jos lintu on sitä sorttia, että se tuntuu tahalleen heittelevän ruokaa lattialle, se saattaa myös lopettaa jonkin ajan kuluttua opittuaan, että kuppi tyhjenee nopeammin kuin ennen. On kuitenkin pidettävä huoli, että ne linnut, jotka eivät kuitenkaan halua tai uskalla mennä pohjalle syömään tiputtamiaan ruokia, eivät näänny nälkään tyhjän kupin äärellä. Tällaisille linnuille jokin hitaampi keino syödä saattaa olla parempi, esim. jotkut namijemmalelut, joiden äärellä lintu ei pääse käsiksi suureen määrään ruokaa kerralla, vaan joutuu tekemään työtä jokaisen suupalan eteen.
Summa summarum: tarkkaile linnulle tarjoamasi ruoan määrää suhteessa kulutukseen. Päivittäinen tarjottu ruoan määrä tulisi olla jokseenkin sama kuin kulutettu, pois lukien pieni hävikki. Moni lintuihminen ruokkii lintujaan reilusti ihan liikaa.
Lisäluettavaa blogista:
- Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa
- Samat ruoka-aineet, täysin eri ruokavaliot
- Kohti tasapainoista tuoreruokailua ruoka-aikataululla
- Papukaijojen kupiton ruokinta
Barbaran huomautus ei ollut turha sinä viikonloppuna, eikä koskaan muutenkaan. Erityisesti sillä oli kuitenkin painoarvoa koulutuksen kannalta: yleisesti pienesti nälkäisenä lintu on motivoituneempi työskentelemään ruoan tai herkkujen eteen.
 |
| Ihan liikaa ruokaa aurinkoaratille päivän ajaksi. |
Mikä sitten on hyvä määrä ruokaa linnulle? Joissain siemen- tai pellettipussien kyljissä on ohjeita, joissa on summittainen määrä, kuinka paljon jonkun tietyn kokoiselle tai lajiselle linnulle pitäisi tätä ruokaa tarjoilla. Esimerkiksi undulaattien siemensekoituspussin kyljessä voi olla ohje, että 1,5-2 teelusikallista siemeniä päivässä per lintu, tai neitokakaduille 1,5-2 ruokalusikallista siemeniä per päivä. Joissain ohjeissa sanotaan, että linnun tulisi syödä ruokaa noin kaksi kertaa oman päänsä kokoinen annos päivässä. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä ole mitenkään verrannollisia tosielämään.
Lintujen ruoankulutus riippuu linnun koosta, jopa lajista, yksilöstä ja myös iästä. Se riippuu myös ruoasta. On siis käytännössä mahdoton antaa tarkkaa määrää grammoina tai deseinä, paljonko jonkin lajisen linnun tulisi syödä päivän aikana.
Esimerkiksi aktiiviset linnut niin yksilöinä, lajeina kuin iän puolesta, kuluttavat enemmän kaloreita kuin passiivisemmat linnut. Ne tarvitsevat siis enemmän muonaa. Eräs harrastaja kuvaili, että kokoonsa suhteutettuna undulaatit syövät enemmän kuin neitokakadut, joskin koska neitokakadu on todellisuudessa isompi, niiden tarvitsema ruokamäärä on todellisuudessa isompi. Undulaattien energiantarve selittyykin niiden aktiivisemmalla luonteella verrattuna neitokakaduihin. Myöskin nuoret linnut ovat yleensä aktiivisempia ja jopa kasvuiässä edelleen, ja ne tarvitsevat enemmän ruokaa. Vanhat, passiiviset linnut tulevat toimeen vähemmällä.
Linnut voivat syödä kuten ihmiset, eli hotkien maukasta ruokaa navan täyteen, ja napertaen inhokkiruokaa hillitysti. Tämäkin voi vaikuttaa linnun ruoankulutukseen.
Linnulle tulisi rakentaa ruokavalio, jossa on otettu huomioon sekä lajin että yksilön tarpeet. Tämän rakentamisen jälkeen on pidettävä vielä huoli ruoan maltillisesta tarjoilusta, jotta kaikki tulee syötyä! Ruokintarutiini voi pitää sisällään erilaisia kohtia, esimerkiksi että kun lintu on nälkäisimmillään, sille tarjotaan ruokia, joista se ei kovin paljon pidä, mutta syö niitä nälkänsä pitimiksi, esimerkiksi ensimmäisenä aamulla. Herkullisempia ruokia voi taas käyttää esimerkiksi kesytyksessä villimmillä linnuilla, koulutuksessa, namijemmoissa tai iltaisin, kun lintu pitää saada häkkiin, ja herkkujen avustamana häkkiin meno on linnulle palkitsevaa ja siitä seuraa hyviä asioita ja hyvä mieli.
 |
| Kukkurallinen ruokakuppi on useimmille linnuille liioittelua. Ahkerasti syövät, aktiiviset ja kooltaan isot linnut voivat kuitenkin syödä yllättävänkin paljon. Kuva: Flickr.com / Sophie Robson, CC BY-SA 2.0 |
Lintu luultavasti söisi eri määrän eri ruokia, vaikka niitä tarjottaisi samalle linnulle samanlaisina päivinä, jos ruoat ovat arvoltaan erejä. Jos hypoteettisesti lintu saisi vain yhtä ruokaa koko päivänä, ehkäpä parsakaalta jäisi vielä yli illalla, mutta herkullinen pähkinäannos loppuisi kesken jo iltapäivästä?
Linnun realistisesti syömä ruokamäärä kannattaa siis selvittää sille normaalilla ja neutraalilla ruoalla sellaisena päivänä, kun linnulle päivä toteutuu normaalien rutiinien mukaisesti. Esimerkiksi sairas tai stressaantunut lintu ei välttämättä syö niin paljon kuin terve lintu normaaleissa olosuhteissa. Hyvä tapa tämän testaamiseen ovat esimerkiksi pelkät pelletit tai siemenet, jotka ovat monien lintujen perusruokaa (pelletit isommilla, siemenet pienemmillä). En ole ihan varma, pitäisikö kokonaiskulutus mitata grammoissa vaiko deseissä, sillä pelletit ja siemenet ovat kevyitä, mutta vievät silti kuvussa tilaa vieden nälän tunnetta pois.
Ruokamäärä selvitetään niin, että linnulle tarjotaan aamulla normaalien rutiinien mukaisesti jokin tietty määrä ruokaa esim. vaa'alla punniten. Kokeilupäivänä sille ei tarjota muuta ruokaa, ellei niitä lisätä grammamäärään laskiessa. Illan päätteeksi, kun lintu on syönyt iltapalan ja alkanut yöpuulle, kerätään kaikki syömättä jääneet ruokapalat, myös ne jotka lintu on tiputtanut. Tämä onnistuu huomattavasti helpommin pellettejä syöviltä linnuilta, ja saattaa vaatia esim. pohjapapereiden vaihdon siemensyöjillä, jotta pudonneet siemenet saadaan talteen. Jäljelle jäänyt ruoka punnitaan, ja saadaan selville, paljonko lintu/linnut söivät päivän aikana.
Tätä selvittäessä on tärkeää, että kaikki menee rutiinien mukaan. Esim. arka lintu voi jättää syömättä, jos talossa on yhtäkkiä normaalista poiketen vieraita. Liikkuvainen lintu ei saa energiaansa purettua, jos sitä pidetäänkin koko päivä häkissä vapaanaolon sijaan. Parhaimmillaan testin voi toistaa monesti, joskaan ei mielellään peräkkäisinä päivinä, ettei linnun ruokavalio pääse vääristymään tuoreruoan puutteessa.
Jos kuvitteellinen lintumme söi pelleteistään esim. 50 grammaa päivän aikana, on hieman yli 50 grammaa oltava sen suositeltu päivän annos koko ruokaympyrälle. Todellisuudessa tämä voisi olla esim. 15 grammaa pellettejä, ja 35 grammaa tuoreruokaa lajikohtaisen ruokasuosituksen mukaan.
 |
| Linnun kaikkea ruokaa ei ole pakko tarjoilla yhdellä rysäyksellä, vaan esim. tuore- ja kuivaruoan voi tarjoilla eri aikoina päivästä. Kuva: Wikipedia / Derek Ramsey (Ram-Man), CC BY-SA 2.5 |
Linnun ruoka ei saisi loppua kesken päivän missään vaiheessa, sillä lintu menee nopeasti ilman ruokaa huonoon kuntoon. Ihan iltaruoan jälkeen kupissa voisi olla jäljellä enää pienet jämät päivän ruoasta. Varmuuden vuoksi ruokaa voi laittaa hieman lisää, mutta sen tulisi olla terveellistä ruokaa, ja ehkä jopa sellaista, jota lintu ei turhaan mutusta, vaan vasta todelliseen nälkään. Ihmisesimerkkinä voisi olla vaikkapa parsa- tai ruusukaali, mutta linnun omat, lintukohtaiset mieltymykset kannattaa selvittää.
Ruoka-annoksessa tulee myös huomioida osat, joita lintu ei syö, esimerkiksi hedelmien, siementen ja pähkinöiden kuoret.
Ruokaa ei ole pakko laittaa tarjolle kaikkea kerralla. Lintu syö herkästi aina parhaat päältä, jolloin järkevämpään ja terveellisempään ruoankulutukseen voi pyrkiä esim. tarjoilemalla ruoan kaksi tai kolme kertaa päivässä. Esimerkiksi aamulla tuoreruoka ja illalla kuivaruoka. Päivällä tuoreruoka-annos ei saisi kuitenkaan loppua täysin kesken.
Huom! Osa linnuista on todella niin nirsoja, että ne eivät välttämättä tunnista edes kaikkia kasviksia ruoaksi! Olen aika varma, että neitokakaduni olisivat näännyttäneet itsensä hengiltä joidenkin tuoreiden vihannesten äärelle, jos ne eivät niitä syötäväksi tunnista. On siis tärkeää, että tähän ruokamäärään laitetaan paljon ruokaa, jota lintu varmasti osaa syödä, ja tutusteltavat ruoka-aineet ovat pienemmässä roolissa aluksi.
Ruoan hillitty määrä siis edesauttaa linnun lajityypillisen ruokavalion toteutumista, sillä valikoinnin mahdollisuus rajoittuu huomattavasti, tai jopa poistuu kokonaan. Se auttaa osittain myös ruoan tuhlailuun: jos linnulla on kuppi täynnä ruokaa syötäväksi, sillä on myös kuppi täynnä ruokaa lattialle heiteltäväksi. Tämä lisää osaltaan myös sotkua, ja on haaskausta, sillä pohjalle päätyneet ruoat päätyvät useimmiten roskiin.
Jos lintu on sitä sorttia, että se tuntuu tahalleen heittelevän ruokaa lattialle, se saattaa myös lopettaa jonkin ajan kuluttua opittuaan, että kuppi tyhjenee nopeammin kuin ennen. On kuitenkin pidettävä huoli, että ne linnut, jotka eivät kuitenkaan halua tai uskalla mennä pohjalle syömään tiputtamiaan ruokia, eivät näänny nälkään tyhjän kupin äärellä. Tällaisille linnuille jokin hitaampi keino syödä saattaa olla parempi, esim. jotkut namijemmalelut, joiden äärellä lintu ei pääse käsiksi suureen määrään ruokaa kerralla, vaan joutuu tekemään työtä jokaisen suupalan eteen.
Summa summarum: tarkkaile linnulle tarjoamasi ruoan määrää suhteessa kulutukseen. Päivittäinen tarjottu ruoan määrä tulisi olla jokseenkin sama kuin kulutettu, pois lukien pieni hävikki. Moni lintuihminen ruokkii lintujaan reilusti ihan liikaa.
Lisäluettavaa blogista:
- Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa
- Samat ruoka-aineet, täysin eri ruokavaliot
- Kohti tasapainoista tuoreruokailua ruoka-aikataululla
- Papukaijojen kupiton ruokinta
Kommentit
Lähetä kommentti