Virike- ja aktivointivinkkejä eläimille -nimisessä mainiossa Facebook-ryhmässä on käytössä haaste: ruokakupiton viikko. Tämä soveltuu erityisen hyvin toteutettavaksi esimerkiksi koirille ja kissoille, jotka perinteisesti ruokitaan hyvin usein vain ja ainoastaan kupista satunnaisia kädestä tarjottuja nameja ja purutikkuja lukuunottamatta. Pohdin ruokakupitonta lemmikkipapukaijojen ruokintaa vanhalla Kaijuli-foorumilla jo vuonna 2010. Nykyään aihe on mielessä enemmän kuin koskaan, enkä ole enää minkään eläinlajin kohdalla ainoa, joka ajattelee näin.
Kupiton ruokailu ei välttämättä tarkoita täysin kulhotonta: kulhoa voi käyttää alustana erilaiselle virikeruokailulle (ks. blogimerkinnät: Helppo konsepti, hankala sana: Foraging ja Virikeruokinta: Dyykkauskulho), mutta tarkoitus olisi jättää pois kulhot perinteisessä mielessä: täynnä ruokaa.
Kupiton ruokailu saattaa olla hankala toteuttaa joillekin lajeille tai yksilöille. Tapoihinsa jumiutuneet, helppoon ruokaan tottuneet linnut on hankalampi saada syömään ruokaa muualta kun kupista, tai pienet linnut eivät välttämättä ole niin innokkaita tuhoamaan esteitä ruoan tieltä kuin niiden vahvanokkaiset sukulaiset.
Osa omistajista luovuttaa liian pian, sillä lintu vaikuttaa epämotivoituneelta. Tähän on yleensä kolme syytä, joista kaikkiin on helppo pureutua niiden ratkaisemiseksi!
Ensimmäinen este kupittomaan ruokailuun on omistajan liian suuri innostus saada lintu taidokkaaksi ruoanetsijäksi yhdessä yössä. Piilottamalla ruoan liian haastaviin paikkoihin linnun motivaatio laskee, koska se ei koe onnistumisia. Papukaijojen hajuaisti on kehno, joten ne eivät automaattisesti tiedä, että esim. maitotölkin sisällä onkin ruokaa. Linnulle tulee siis näyttää, kuinka ruoka päätyy virikkeen sisälle, ja mielellään myös helpottaa linnun pääsyä virikkeeseen. Esimerkiksi maitopurkin kanssa laittaa suurieleisesti maitopurkkiin linnun lempiruokaa, ja leikaten siihen jopa naurettavan suuria aukkoja, joista lintu voi nähdä ruoan esteettä. Vähitellen virikettä vaikeutetaan, esimerkiksi seuraavaan maitopurkkiin leikattavat reiät eivät olekaan niin suuria, ja seuraavaan lisätään paperia tai puunpalasia sekaan vaikeuttamaan ruoan etsimistä. Lopulta lintu oppii, että maitopurkki ja muutkin pahvirasiat pitävät sisällään ruokaa, eikä ruoan laittamista tarvitse enää esitellä, ja purkki voi sisältää paljonkin muuta sälää, joka hidastaa ruoan kaivamista. Samoin ruoan laatua voi muutella herkuista yhä lähemmäs normaalia perusruokaa, ja vähitellen lintua voi myös haastaa akrobaattisiin suorituksiin asettamalla virikkeen vähitellen haastavampaan ja haastavampaan paikkaan. Jokaisella askeleella linnun on tärkeää kokea onnistumisia virikkeen parissa. Jos lintu ei koe onnistumisia, se luovuttaa. Tällöin on omistajan nopeasti tarpeen arvioida otettuja askeleita, ottaa takapakkia ja koettaa uudelleen helpompien, pienempien askelien kanssa. Katso myös: Virikeruokailun aloittaminen: aloita helposta!
Toinen este on se, että linnulla on edelleen aina saatavillaan kupissaan normaalia ruokaa. Routa porsaan kotiin ajaa, sanotaan. Aluksi linnulta voi ottaa perusruoan pois paria tuntia ennen ruokavirikkeen tarjoilua, jotta se on motivoituneempi työskentelemään ruokansa eteen. Linnulla tulisi kuitenkin aina olla häkissään jotain ruokaa, jonka se tunnistaa syötäväksi ja uskaltaa syödä sitä, esimerkiksi tuoreruokaa, jota se kyllä syö, mutta vain nälkäänsä. Tästä pääsemmekin seuraavaan.
Kolmas este on linnun pelko: ruoan etsiminen ei onnistu, jos lintu kertakaikkiaan pelkää sille tarjottua virikettä. Tällöin tulee toimia pienin askelin. Esimerkiksi jos lintu pelkää maitopurkin kokoista pahvilaatikkoa, voi aloittaa vaikka pastillirasiasta, ja hiljalleen suurentaa tarjotun laatikon kokoa. Tässä tulee ottaa huomioon myös ensimmäisenä esitelty asia: virike ei saa suorilta olla liian vaikea.
Virikeruokinnan ei ole pakko olla kuivaruokaa maitopurkissa paperisilpun seassa. Se voi olla mitä tahansa, joka on linnulle turvallista, ja josta lintu saa ruokaansa irti. Netissä ja eläinkaupoissa myydään monia uudelleentäytettäviä muovisia ja metallisia virikkeitä, jotka sopivat monenkokoisille linnuille, ja omia leluja voi askarrella niin paljon erilaisia kuin mielikuvitus vain antaa periksi, kunhan muistaa turvallisuuden.
Todellista estettä kupittomaan ruokailuun linnun puolelta ei yleensä ole. Syynä virikeruokailun epäonnistumiseen ovat useimmiten omistajan toimet, muun muassa kärsimättömyys lintua ja sen toimia kohtaan. Turhautuminen aiheuttaa usein sen, että omistaja palaa siihen mikä on ollut helppoa ja toiminut aiemminkin: normaali, joskin tylsä ja nopea, kuppiin ruokkiminen.
Kertakaikkisesti kaikkein helpoin ensimmäinen askel virikeruokailuun on ns. dyykkauskuppi. Se voi olla normaali ruokakuppi, mutta myös laakeampi astia, tai vaikka matalareunaiseksi leikattu pahvilaatikko häkin pohjalla (kunhan ylemmiltä oksilta kuppiin ei pääse tippumaan ulosteita). Kupissa on kaikkea lintuturvallista sälää, kuten paperia, heinää, käpyjä, jäätelötikkuja, puunpalasia, oksanpätkiä, puhdasta kuiviketta, lehtiä, kukkia, pahvinpaloja jne... ja kuivaruoka siellä seassa. Tämä on erittäin helppo aloittaa linnulle kuin linnulle tarjoamalla linnulle vain päivän annos kuivaruokaa kuppiin (useimmilla linnuilla kuivaruokaa on tarjolla ihan liikaa), ja vähitellen lisäämällä ylimääräisen sälän määrää, riippuen miten lintu suhtautuu niihin. Jos lintu ei pelkää vaan tonkii rohkeasti, sälää voi lisätä paljonkin. Tämä toimii erittäin hyvin myös pienemmille linnuille, joille tarjotut pienet siemenet vajoavat helposti sälän rakosista pohjalle, ja joille teolliset ruokavirikelelut voivat olla vähän turhan suuria.
Seuraavassa merkinnässä tulen käymään läpi erilaisia keinoja tarjoa linnulle ruokaa kupin sijaan.
Osa 2: Papukaijojen kupiton ruokinta: Kohti kupitonta arkea
Kupiton ruokailu ei välttämättä tarkoita täysin kulhotonta: kulhoa voi käyttää alustana erilaiselle virikeruokailulle (ks. blogimerkinnät: Helppo konsepti, hankala sana: Foraging ja Virikeruokinta: Dyykkauskulho), mutta tarkoitus olisi jättää pois kulhot perinteisessä mielessä: täynnä ruokaa.
Kupiton ruokailu saattaa olla hankala toteuttaa joillekin lajeille tai yksilöille. Tapoihinsa jumiutuneet, helppoon ruokaan tottuneet linnut on hankalampi saada syömään ruokaa muualta kun kupista, tai pienet linnut eivät välttämättä ole niin innokkaita tuhoamaan esteitä ruoan tieltä kuin niiden vahvanokkaiset sukulaiset.
Osa omistajista luovuttaa liian pian, sillä lintu vaikuttaa epämotivoituneelta. Tähän on yleensä kolme syytä, joista kaikkiin on helppo pureutua niiden ratkaisemiseksi!
Ensimmäinen este kupittomaan ruokailuun on omistajan liian suuri innostus saada lintu taidokkaaksi ruoanetsijäksi yhdessä yössä. Piilottamalla ruoan liian haastaviin paikkoihin linnun motivaatio laskee, koska se ei koe onnistumisia. Papukaijojen hajuaisti on kehno, joten ne eivät automaattisesti tiedä, että esim. maitotölkin sisällä onkin ruokaa. Linnulle tulee siis näyttää, kuinka ruoka päätyy virikkeen sisälle, ja mielellään myös helpottaa linnun pääsyä virikkeeseen. Esimerkiksi maitopurkin kanssa laittaa suurieleisesti maitopurkkiin linnun lempiruokaa, ja leikaten siihen jopa naurettavan suuria aukkoja, joista lintu voi nähdä ruoan esteettä. Vähitellen virikettä vaikeutetaan, esimerkiksi seuraavaan maitopurkkiin leikattavat reiät eivät olekaan niin suuria, ja seuraavaan lisätään paperia tai puunpalasia sekaan vaikeuttamaan ruoan etsimistä. Lopulta lintu oppii, että maitopurkki ja muutkin pahvirasiat pitävät sisällään ruokaa, eikä ruoan laittamista tarvitse enää esitellä, ja purkki voi sisältää paljonkin muuta sälää, joka hidastaa ruoan kaivamista. Samoin ruoan laatua voi muutella herkuista yhä lähemmäs normaalia perusruokaa, ja vähitellen lintua voi myös haastaa akrobaattisiin suorituksiin asettamalla virikkeen vähitellen haastavampaan ja haastavampaan paikkaan. Jokaisella askeleella linnun on tärkeää kokea onnistumisia virikkeen parissa. Jos lintu ei koe onnistumisia, se luovuttaa. Tällöin on omistajan nopeasti tarpeen arvioida otettuja askeleita, ottaa takapakkia ja koettaa uudelleen helpompien, pienempien askelien kanssa. Katso myös: Virikeruokailun aloittaminen: aloita helposta!
 |
| Valkokakadun pelkoreaktio liian jännään, kävyistä tehtyyn ruoka- virikkeeseen. |
Kolmas este on linnun pelko: ruoan etsiminen ei onnistu, jos lintu kertakaikkiaan pelkää sille tarjottua virikettä. Tällöin tulee toimia pienin askelin. Esimerkiksi jos lintu pelkää maitopurkin kokoista pahvilaatikkoa, voi aloittaa vaikka pastillirasiasta, ja hiljalleen suurentaa tarjotun laatikon kokoa. Tässä tulee ottaa huomioon myös ensimmäisenä esitelty asia: virike ei saa suorilta olla liian vaikea.
Virikeruokinnan ei ole pakko olla kuivaruokaa maitopurkissa paperisilpun seassa. Se voi olla mitä tahansa, joka on linnulle turvallista, ja josta lintu saa ruokaansa irti. Netissä ja eläinkaupoissa myydään monia uudelleentäytettäviä muovisia ja metallisia virikkeitä, jotka sopivat monenkokoisille linnuille, ja omia leluja voi askarrella niin paljon erilaisia kuin mielikuvitus vain antaa periksi, kunhan muistaa turvallisuuden.
Todellista estettä kupittomaan ruokailuun linnun puolelta ei yleensä ole. Syynä virikeruokailun epäonnistumiseen ovat useimmiten omistajan toimet, muun muassa kärsimättömyys lintua ja sen toimia kohtaan. Turhautuminen aiheuttaa usein sen, että omistaja palaa siihen mikä on ollut helppoa ja toiminut aiemminkin: normaali, joskin tylsä ja nopea, kuppiin ruokkiminen.
Kertakaikkisesti kaikkein helpoin ensimmäinen askel virikeruokailuun on ns. dyykkauskuppi. Se voi olla normaali ruokakuppi, mutta myös laakeampi astia, tai vaikka matalareunaiseksi leikattu pahvilaatikko häkin pohjalla (kunhan ylemmiltä oksilta kuppiin ei pääse tippumaan ulosteita). Kupissa on kaikkea lintuturvallista sälää, kuten paperia, heinää, käpyjä, jäätelötikkuja, puunpalasia, oksanpätkiä, puhdasta kuiviketta, lehtiä, kukkia, pahvinpaloja jne... ja kuivaruoka siellä seassa. Tämä on erittäin helppo aloittaa linnulle kuin linnulle tarjoamalla linnulle vain päivän annos kuivaruokaa kuppiin (useimmilla linnuilla kuivaruokaa on tarjolla ihan liikaa), ja vähitellen lisäämällä ylimääräisen sälän määrää, riippuen miten lintu suhtautuu niihin. Jos lintu ei pelkää vaan tonkii rohkeasti, sälää voi lisätä paljonkin. Tämä toimii erittäin hyvin myös pienemmille linnuille, joille tarjotut pienet siemenet vajoavat helposti sälän rakosista pohjalle, ja joille teolliset ruokavirikelelut voivat olla vähän turhan suuria.
 |
| Amatsoni etsii ruokaa aviaarion pohjalta. |
Osa 2: Papukaijojen kupiton ruokinta: Kohti kupitonta arkea
Kommentit
Lähetä kommentti