Olen aiemmin kirjoittanut papukaijojen osittain heikosta asemasta Suomen eläinsuojelulaista. (Blogissa: Eläinsuojelu: Lemmikkipapukaijojen heikko asema) Perushyvinvointi pitäisi olla taattu eläinsuojelulailla, mutta silti Suomen nykyisessä laissa on mainittavia puutteita. Osa näistä puutteista on korjattu joihinkin muihin maihin, joskin kielitaitoni puutteellisuudesta johtuen en pysty niitä varmasti tulkitsemaan täydellisesti.
Häkkikoot
Lintujen häkkikokoja ei ole mainittu numeraalisesti mitenkään nykyisessä eläinsuojelulaissa. Mainittu on vain hyvin ympäripyöreästi "Häkkilinnun häkin on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintulaji, linnun aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä häkissä pidettävien lintujen lukumäärä ja sukupuolijakauma." Maa- ja metsätalousministeriö lisäsi aikanaan omat suositukset häkin koosta, mutta laissa niitä ei nykyisellään ole edes suosituksina.
On siis täysin omistajan tai valvovan eläinlääkärin harkinnassa, onko esimerkiksi kenkälaatikon kokoinen häkki riittävän suuri undulaatille, neitokakadulle tai jopa isommalle linnulle. Tämän takia lakiin kirjattavien arvojen tulisi olla mitattavia ja numeraalisia, ilmoitettuna esim. sentteinä, neliöinä tai kuutioina, ei arvioitavissa olevia ja epämääräisiä, kuten "riittävän tilava."
Lakiin kaivattaisi kipeästi ainakin yhtä, ellei jopa kahta eri kokoista häkkikokosuositusta. Yksi ja kriittisin olisi se normaali häkki, josta vastuullinen harrastaja päästää lintunsa vapaaksi mielellään päivittäin, mielellään useammaksi tunniksi päivittäin, mutta kuitenkin rutiininomaisesti. Nämä ovat ne, joita esim. Lemmikkilinnut Kaijuli ry suosittelee, ja jotka olivat aiemmin kirjattuna suosituksena. Tämän kokoiset häkit eivät siis ole vastuullisten harrastajien piirissä tarkoitettu kokoaikaiseksi asumukseksi, jossa lintu elää 24/7 pääsemättä koskaan vapaaksi. Lintuja tulisi tällaisessa häkissä asuttaessa myös ulkoiluttaa turvallisissa sisätiloissa rutiinonomaisesti, päivittäin ja useita tunteja päivässä, ei vain silloin tällöin. Tämän häkkikoon minimittojen lisääminen lakiin on tarpeellisin.
Uskon, että lennätysajan vaatiminen lakiin on ihan liikaa odotettu. Ehkä se voisi olla suosituksena, vaikken tiedä, mitä ne edes käytännössä tarkoittavat.
 |
| Surullinen, mutta valitettavan yleinen näky myös Suomessa. Kaijuli ry:n minimisuositus häkin pinta-alaksi kahdelle undulaatille vastaa pinta-alaltaan noin kuutta A4-paperia suorakaiteen muotoon aseteltuna. Kuva: Flickr.com / Dan-Claudiu Gavril, CC BY-NC-ND 2.0 |
Erikseen lakiin kaivattaisi myös numeraaliset arvot häkille/lintutiloille, josta lintua ei pidetä vapaana rutiininomaisesti. Ei-vapaanapidettävien lintujen kanssa nykyään on vain epämääräisiä suosituksia, esim. "kaksi neliötä" on usein pienille linnuille mainittu riittäväksi, toki isompi on aina parempi. Neitokakadun kokoinen lintu ei kuitenkaa kahden neliön aviaariossa mahdu kunnolla lentämään. Eläintarha-asetuksen mitoista voisi ottaa näihin mallia, esimerkiksi undulaateille asetukseen määritetty minimi on 4 neliötä (alle 9 linnulle, jonka jälkeen +0,5 neliötä per uusi lintu) ja neitokakaduille 7 neliötä (alle 8 linnulle, jonka jälkeen +1 neliö per uusi lintu). (Blogissa: Lemmikipidon vs. eläintarhapidon vaatimukset papukaijoilla)
Tällaisen tai tällaisten uudistusten jälkeen linnun häkin mitat on helppo ottaa mittanauhalla. Samoin voisi vähentyä laittoman pienten häkkien myynti, koska lain pohjalta toivoisin mainittavaksi näkyväksi myynti- tai ostotilanteessa, että pieni häkki on tarkoitettu vain väliaikaiseen käyttöön.
Väliaikainen ja muu poikkeava käyttö pitäisi myös määritellä. Mikä on esimerkiksi OK aika olla pienemmässä häkissä, esim. eläinkaupassa, karanteenissa, sairastamassa tai reissussa. Lakiin pitäisi määritellä, että mitkä/millaiset ovat ne poikkeustilanteet, joissa minimikoosta saa poiketa ja mielellään myös, kuinka pitkäksi aikaa. On myös tapauksia, joissa koosta saa poiketa lopullisesti, esimerkiksi vammaisten lintujen kohdalla häkin korkeus tai koko huomioiden. Kuinka tällainen ilmaistaan laissa, ilman että sitä hyödynnettäisi terveitä lintuja vastaan?
Olisiko riittävä poikkeus esimerkiksi se, että lintu saa olla vapaana kaiken aikaa, eli vähintään 12 tuntia vuorokaudessa? Omasta mielestäni kyllä, mutta yleensä nämä "aina vapaana olevat" linnut eivät ole aina vapaana. Väitteeseen sisältyy yleensä hiljentynyt jatko: Aina vapaana (kun ollaan kotona). Tällöin lintu on yleensä vapaana ja hereillä vain alle 4 tuntia päivässä, jos ihminen käy normaalisti töissä tai koulussa. Näille linnuille käytännössä paras keino valvomiseen olisi, että niidenkin häkin tulisi olla minimimitat täyttävä, tai siitä pitäisi poistaa ovi kokonaan. Epäilen muutoin, että ihmiset alkaisivat pitämään lintuja tämän pykälän mukaisissa häkeissä, vaikka linnut eivät olisi oikeasti aina vapaana, mutta ainahan he voisivat näin väittää...
Osassa maista häkkikoot ovat paremmalla tolalla, esim. Ruotsin eläinsuojelulaissa ne ovat pakolliset minimit.
Lintujen häkkikokosuositukset mitataan nykyään linnun pituuden mukaan sekä suomalaisessa suosituksessa että ruotsalaisessa laissa. Todellisuudessa paremmin linnun tilantarve huomioitaisi siipikärkivälin ja lajityypillisen liikkumatavan/aktiivisuuden mukaan. Tällaisen uuden systeemin laatiminen vaatisi kuitenkin huomattavaa panostusta asiansa osaavilta asiantuntijoilta, jonka vuoksi tässä tapauksessa vanhaan, jo kerran määriteltyyn on helpompi nojata.
Ehdotukset
Lintu päästetään päivittäin vapaaksi huoneeseen, jossa sen turvallisuus on etukäteen varmistettu muun muassa sulkemalla ovet ja ikkunat sekä peittämällä peilit ja ikkunat.
Linnun häkki asetetaan niin, että linnun on mahdollista hakeutua häkissään ihmisen pään korkeutta korkeammalle.
Lemmikkilinnun pitopaikassa on tilaa vähintään:
Suomennettuna ruotsin laista:
Lintuhäkin minimimitan on oltava vähintään kaksi kertaa linnun pituus, kuitenkin aina vähintään 45 senttimetriä. Lintuhäkki tai aviaario ei saa olla pienempi, kuin alla mainitussa taulukossa.
(Samat sarakkeet kuin suomenkielisessä, eli linnun pituus, pienin pinta-ala, pienin pinta-ala ryhmässä pidettävälle linnulle, lyhimmän sivun pituus ja vähimmäiskorkeus.)
Jos linnut pääsevät vapaaksi turvalliseen sisätilaan vain harvoin tai eivät koskaan, pitäisi näille linnuille määrittää omat häkkikoot, ja lisäksi kriteerit, mitä on "säännöllinen" vapaanapito. Ilman määrittelyä, voisi omistaja pitää lintuja normaalissa kotihäkin kokoisessa häkissä, ja sanoa pitävänsä niitä vapaana "usein", vaikka todellisuudessa linnut viettäisivät vapaana vain yhden päivän kuukaudesta. Vakituiseen häkissä pitoon voisi soveltaa eläintarha-asetuksen häkkikokoja, poislukien suosituksen ulkoaitauksista.
Esimerkiksi: Jos lemmikkilintu ei pääse kotihäkistään vapaaksi turvalliseksi tehtyyn sisätilaan päivittäin tai vähintään 4 kertaa viikossa, vähintään kahdeksi tunniksi kerrallaan, sovelletaan eri häkkikokoja, ks. tiedot alla.
Papukaijoilla (< 20 cm; esimerkiksi kaijaset) on oltava lämmitettävää sisätilaa vähintään
0,5 m² eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään 4 m².
Papukaijoilla (20 - 40 cm; esimerkiksi aratit) on oltava lämmitettävää sisätilaa vähintään 1
m² eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään 7 m².
Papukaijoilla (> 40 cm; esimerkiksi arat, isot kakadut) on oltava lämmitettävää sisätilaa
vähintään 2 m² eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään
15 m².
Näistä suosituksista saa poiketa vain poikkeustapauksissa. Näitä voi olla esimerkiksi väliaikainen pito, kuten karanteeni (kuitenkin maksimissaan 6 kuukautta). Jos linnun terveydentila sitä vaatii, lintua voidaan pitää pienemmissä sairastiloissa toipumisen edistämiseksi, tai vakituisesti yllä esitettyä pienemmissä tiloissa, jos linnun hyvinvointi esimerkiksi rampautumisen vuoksi sitä vaatii. Vakituinen pito pienemmissä tiloissa vaatii selonteon linnun vammasta lintuihin erikoistuneelta eläinlääkäriltä.
Yksinäiset linnut
Ilmeisesti ainakin Sveitsissä marsun pitäminen yksin on laitonta. Samassa laissa saattaa olla myös kielletty muidenkin sosiaalisten laumaeläinten pitäminen yksin, joskin jostain syystä vain marsut nousivat mediassa esille (Suomessakin). Tätä samaa lakia toivoisin Suomeenkin. Tämä ei ole mahdotonta, koska esimerkiksi strutsilintuja koskevassa suomalaisessa lainsäädännössä on seuraavaa:
"Strutsieläintä ei saa pitää muista strutsieläimistä erotettuna, ellei eläin ole sairas, vahingoittunut, muiden lintujen sortama tai erityisen hyökkäävä muita lintuja kohtaan." (Finlex: Valtioneuvoston asetus
Tämä on oikein oivasti tiivistetty se, miksi papukaijaakaan pitäisi pitää yksin. Tämän lisäksi sallisin jonkinlaisen tutustumisjakson uuden linnun ja omistajan kesken, joka on yleinen käytöntö: hankitaan ensin yksin lintu, ja noin vuoden päästä toinen. Ensimmäinen lintu on vielä niin nuori, että hyväksyy yleensä toverin moitteetta, mutta on jo oppinut talon tavoille ja kiintynyt hieman omistajaansa.
 |
| Myös isot papukaijat ansaitsevat lintukaverin. |
Ehdotus
Tämän voisi muotoilla esimerkiksi näin:
Papukaijaa tai muuta lemmikkilintua ei saa pitää muista kaltaisistaan erotettuna, ellei eläin ole sairas, vahingoittunut, muiden lintujen sortama tai erityisen hyökkäävä muita lintuja kohtaan. Linnulle on tarjottava mahdollisuus vuorovaikuttaa positiivisessa mielessä samanlajisen tai läheistä sukua olevan lajin edustajan/edustajien kanssa. Lintua saa pitää yksin vain yllämainituissa poikkeavissa tilanteissa tai väliaikaisesti, kuten lintutoveria odotellessa.
Käsinkasvatus
Muistaakseni Alankomaissa on laki siitä, kuinka aikaisin eläimen poikasen saa erottaa emostaan. Tämä on hyvä laki, koska ilman terveydellistä perustetta (esim. aliravitsemus) poikanen yleensä erotetaan vanhemmistaan vain kesyttämistarkoituksessa. Tämä vääristää linnun leimaantumista, joka vaikuttaa sen elämässä myöhemmin. Käsinkasvatettu lintu voi olla seksuaalisesti leimaantunut ihmiseen, joka aiheuttaa turhautumista, koska se ei pääse toteuttamaan lisääntymiskäyttäytymistään ihmisen kanssa.
Osa etelämmän Euroopan kasvattajista ei erota poikasia emoistaan, vaan tukiruokkii niitä pönttöön. Tällöin poikanen saa ihmisestä positiivisia kokemuksia nuorella iällä, mutta se säilyttää silti lintumaisuutensa, koska se saa varttua emojensa ja sisarustensa kanssa. Jos käsinruokintaa haluaa harrastaa, tulisi sen tapahtua poikasten ollessa yhä emojensa hoivissa, tai ne tulisi ottaa käsinkasvatukseen aikaisintaan siinä vaiheessa, kun seksuaalinen leimaantuminen on jo tapahtunut.
Valitettavasti olen huomannut, että käsinkasvatettuja, valmiiksi umpikesyjä ja solmuun väännettävän kesyjä papukaijan poikasia hankkivat ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä käsinkasvatuksen vaaroja linnun varttuessa. Ne, jotka nämä riskit tiedostavat ja osaisivat tällaisten lintujen kanssa käyttäytyä linnun varttuessa, eivät näitä lintuja yleensä tunnu tulevan edes hankkineeksi.
 |
| Kuva: Flickr.com / Geek2Nurse, CC BY-NC 2.0 |
Ehdotus
Lemmikkilintujen poikasten erottaminen emoistaan ihmisen käsinkasvatettavaksi puhtaasti kesyttämissyistä on kiellettyä.
Siipisulkien typistys
Siipisulat leikkaamalla vaikutetaan linnun lentokykyyn, jolloin voidaan hallita paremmin sitä, missä lintu on. Tällä voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka paljon ja missä lintu sotkee tai tuhoaa ympäristöään, sekä hallita hyökkäävää lintua. Todellisuudessa lentokyky on tärkeä osa linnun henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Papukaijat ovat saaliseläimiä, jonka vuoksi niillä tulee olla mahdollisuus paeta lentäen tilanteista ja paikoista, joissa ne eivät tunne oloaan mukavaksi. Valinnanvapauden toteutuminen merkittävä osa henkistä hyvinvointia. Lentäminen on luonnollista ja hyvää liikuntaa linnulle. Jos ei ole valmis pitämään lentävää lemmikkiä, ei pitäisi hankkia lintua lemmikiksi.
Vaikka siipisulkien typistäminen eli klippaaminen (klippaus) on linnulle kivuton operaatio, vaikuttaa se linnun hyvinvointiin muilla tavoin. Klippaamisen hyödyt esimerkiksi linnun oman turvallisuuden kannalta ovat kiistellyt: taidokkaasti jo poikasena lentämään oppinut lintu, joka saa päivittäin treenata lentämistä, pystyy välttämään vaaroja, joihin kehnosti klipatuin siivin lentävä lintu voi joutua.
Siipisulkien leikkaus tulee eettisesti kyseeseen vain tapauksessa, jossa linnun siipiä on tarpeen tasapainottaa. Esimerkiksi, jos linnun toisen siiven sulat ovat pysyvästi vaurioituneet niin, että sulkien puuttuminen vaikuttaa siiven pinta-alaan ja pituuteen. Tällöin turvallisen liidon ja lentoyrityksen helpottamiseksi terveen siiven siipisulat voitaisi leikata täsmäämään vaurioutunutta siipeä. Tähän tarvittaisi kuitenkin aina lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin lausunto siitä, että siipisulkien tasapainottava leikkaus tekee linnun lennosta turvallisempaa / helpompaa, kuin se olisi ilman leikkaamista.
 |
| Typistetyt siipisulat sinikelta-aralla. Kuva: Flickr.com / Cyrus' mom, CC BY-NC 2.0, rajattu alkuperäisestä |
Ehdotus
Lemmikkilinnun siipisulkien leikkaaminen tulisi tehdä vain ja ainoastaan lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin suostumuksella. Siipisulkien leikkaamista ei saa käyttää keinona linnun liikkumisen estämisessä. Siipisulat saa leikata vain terveydellisistä syistä, esimerkiksi siipien tasaamiseksi, jos toisen siiven sulat ovat vaurioituneet.
Valaistus
Suomalaisessa eläinsuojelulaissa/-asetuksessa on jälleen hyvin ympäripyöreästi otettu kantaa eläinten vaatimaan valaistukseen:
"Pitopaikan valaistuksen on oltava sellainen, että eläin voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan. Valaistus ei saa aiheuttaa eläimelle haittaa eikä vahinkoa." Sveitsissä papukaijoja koskevassa laissa/asetuksessa on kuitenkin vapaasti kääntäen sanottu vielä seuraavaa, jota ehdotan lisäykseksi (alla). Lähde (lataa automaattisesti PDF:n): Les perroquets dans le droit sur la protection des animaux.
Ehdotus
Pitopaikan valaistuksen on oltava sellainen, että eläin voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan. Valaistus ei saa aiheuttaa eläimelle haittaa eikä vahinkoa.
Lintuhäkin tulee olla valaistu päivisin päivänvalolla tai soveltuvalla keinovalolla. Keinovalon tulee olla valittu niin, että se ei välky linnun silmissä.
Häkkilintu-termin poisto
Nykyisessä lainsäädännössä lemmikkilintuja kutsutaan häkkilinnuiksi. Tämä antaa vääränlaisen kuvan linnuista lemmikkinä. Tämä termi olisi kokonaisuudessaan kaikissa virallisissa lähteissä tarpeen korjata lemmikkilintu-muotoon, ja häkkilintu-termiä tulisi käyttää vain eläintenpidon historiikkiin viittaavissa julkaisuissa.
Lopuksi
Eläinsuojelulain uudistus on parhaillaan meneillään. Epäilen, että papukaijoja koskevia uudistuksia lakiin ei valitettavasti tule. Itse eläinsuojelulaissa ei ole riittävästi papukaijoja koskevia asioita, vaan niistä säädetään asetuksessa nimeltä Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta. Eläinsuojelulaki on papukaijojen osalta hyvin ympäripyöreä, mutta tarkennukset ovat tarpeen monella saralla!
Uudistetulla lailla ja asetuksella voisivat viranomaiset puuttua paremmin papukaijojen tahalliseen tai tahattomaan kaltoinkohteluun. Puutteita jää aina täydelliseenkin lakiin tai asetukseen. Esimerkiksi vapaanaoloa normaalissa arjessa on mahdotonta mitata tarkastuskäynnillä, aina löytyy eläinlääkäri joka voi kirjoittaa suosituksen klippaukselle, aina lintua voi syyttää aggressiiviseksi muita lintuja kohtaan yksin pitämisen oikeutukseksi tai aina voi syyttää emojen toilailua, jonka vuoksi poikanen otettiin käsinkasvatukseen liian aikaisin. Kuitenkin jo pelkästään lakiin tai asetukseen pakolliseksi kirjatut häkkien minimikoot ovat kaikille samat, sillä jokaisen kotona senttimetri on saman mittainen. Jo tämäkin olisi edistysaskel lintujen hyvinvoinnissa, sillä tällä voitaisi torpata herkemmin laittoman pienien häkkien myynti, ja valvovien viranomaisten henkilökohtaisella mielipiteellä pienen häkin soveltuvuudesta ei olisi enää väliä.
Asiat muuttuvat hitaasti, ja tällä hetkellä jokainen harrastaja voi itsessään yrittää olla se muutos, jonka haluaa nähdä maailmassa.
Kommentit
Lähetä kommentti