Lemmikin omistaja saattaa joutua erikoisten ratkaisujen äärelle. Papukaijat ovat siitä hankalia tai antoisia (riippuu kuinka asian kokee) lemmikkejä, että ne tarvitsevat huoneistoon enemmän ikiomaa tilaansa kuin moni muu lemmikki. Esimerkiksi koiralle saattaa riittää yleensä vain peti (jos sitäkään tarvitsee), lelut ja ruoka- ja juomakulhot, ja muuten se hyödyntää samaa ympäristöä kuin ihmisetkin: aikaa saattaa viettää sängyllä, sohvalla, matolla tai lattiapinnoilla. Toisaalta taas täysin tai lähes täysin omassa asumuksessaan pidettävät lemmikit vaativat vain sen hyvän asumuksen, esimerkiksi pienet matelijat eivät yleensä vaadi viihdykkeitä tai ajanviettopaikkoja asumuksensa ulkopuolelle, kaloista nyt puhumattakaan.
Papukaija osuu kuitenkin esimerkiksi kissojen kanssa siihen kategoriaan, että niille on kannattavaa ellei jopa pakollista olla jotain omaa asuinhuoneistossa. Ensin esimerkiksi kissat, nuo ihmiselle tutummat otukset. Kissaa voi toki pitää vain minimivarustuksella, eli hiekkalaatikolla, ruoka- ja juomakupein ja parilla lelulla. Kissa voi hyödyntää kiipeillessään hyllyjä, levätessään pöytää, piilona sängynalusta ja raapimiseen sohvan kulmaa, mutta aina kalustus sekä kissan ja omistajan mielihalut eivät mene yhteen. Kissakin voi paremmin, kun sille on järjestetty sopivia ajanviettopaikkoja huomioiden kissan tarpeen piiloutua, kiipeillä ja raapia. Omistaja taas säästää hermojaan, kun kissa ei raavi alituisesti huonekaluja tai kiipeile hyllyillä tiputellen esineitä. Kissoja huomioivalle sisustukselle onkin nimi: catitecture (cat + architecture). "Kattitehtuurissa" on toteutettu asunnon rakenteita tai sisustusta kissan huomioon ottavilla tavoilla. Ratkaisut ovat välillä hyvinkin mielenkiintoisia, vaihdellen käytännöllisestä ja kauniista vallan järjettömiin ratkaisuihin, joissa selvästi on menty ulkonäkö ja design edellä, ei kissan tarpeiden mukaan. (Hyvistä ratkaisuista, kauniita ja kissoille sopivia tuotteita ovat suomalaiset Ananimalabin erilaiset kissakalusteet.)
Parissa aikaisemmassa merkinnässä olen kirjoittanut lintuhäkin silmäämiellyttävyydestä ja sisustukseen sopivuudesta. (Esteettisesti miellyttävät lintuhäkit, osa 1: Esittely ja Esteettisesti miellyttävät lintuhäkit, osa 2: Ideoita.) Nyt onkin aika sitten siirtyä seuraavaan lintuaiheeseen, eli kiipeilypuuhun. Jokaiselle huoneistossa vapaana olevalla linnulla kannattaa olla käytössään jonkinlainen kiipeilypuu. Hyvä puu ehkäisee tuhoja ja sotkuja ja vaaratilanteita: puussa viihtyessään lintu jyrsii enemmän sitä ja siinä olevia leluja kuin vaikkapa huonekaluja, linnun kakatessa ulosteet kertyvät kiipeilypuun alle ympäri asuntoa ripottelun sijaan, ja kiipeilypuussa viihtyessään lintu ei joudu niin helposti vaaraan, kuin ympäri asuntoa liikkuessaan: sähköjohtojen tai ahtaan kolon löytäminen voi olla vaarallista.
Ennen kuin lähden puhumaan ihmisen silmää miellyttävästä kiipeilypuusta, en voi kylliksi korostaa, että näitä asioita on aina ajateltava eläimen tarpeet edellä. En kuitenkaan näe näitä toisiaan poissulkeviksi asioiksi: linnun kannalta hyvässä kiipeilypuussa on voitu huomioida myös ihmisen esteettinen näkökulma. (Aivan kuten "kattitehtuuriin" mahtuu useita erilaisia kantoja: osa on selvästi mennyt ihminen edellä ja tehnyt kissan kannalta huonon ratkaisun, kun taas osa ratkaisuista on sekä ihmiselle kauniita katsella, ja kissalle mieluisua käyttää.) Kannattaa lukea merkintä kiipeilypuun suunnittelusta ja toteutuksesta: Millainen on hyvä lintupuu?
Kukaan ei liene vielä keksinyt arkkitehtuurin ala-aluetta, jossa mietittäisi asuntoa lentävän lemmikkilinnun kantilta. (Tosin pohdin asunnon sisustusratkaisuja merkinnässä Lintu- ja eläinasunnon sisustusratkaisuja.)
Samat asiat tulevat esille myös kiipeilypuussa kuin mitä aiemmin kirjoitin häkin sisustamisesta silmää miellyttävällä tavalla. Hillitessä materiaaleja ja värejä kokonaisuudesta tulee hallitumpi ja miellyttävämmän näköinen (ainakin omaan silmään). Jos kiipeilypuusta haluaa eheän kokonaisuuden, kannattaa valita yksi puulaji, jota pääasiassa käyttää. Tällöin kiipeilypuuhun tulee väriharmoniaa samanvärisistä orsista. Samanlajisissa oksissa usein myös toistuvat yleensä samat muodot (esim. pajussa oksat ovat suoremmat, männyssä kippurammat ja voimakkaammin haaroittuvat).
Moni pitää vaaleasta puusta, jolloin oksat joutuu kuorimaan. Itse suosin enemmän kuorimatonta, koska karkeampi kuori kuluttaa linnun kynsiä paremmin, ja kuori tarjoaa tekemistä jyrsimisen muodossa. Kuorittu puu kuitenkin säilyy hyvän näköisenä pidempään: jos lintu puree sitä, puu säilyy yhä samanvärisenä, eikä näytä herkästi niin kuluneelta ja pureskellulta kuin kuorimaton puu. Sama koskee upeita, harmaita männykeloja: usein auringon harmaaman pinnan alta paljastuu beige pinta. Itse voisin valita oksien lisäksi yhden "aksenttivärin" tai -materiaalin, joka voi hyvinkin olla vaikka köysi, tai jokin väri, jota hyödynnetään puun leluissa.
Suosisin myös köysissä ja muissa leluissa hillittyjä värejä. Esimerkiksi köysiä saa nykyään luonnonvärisinä, valkoisena, yksivärisinä ja sateenkaaren väreissä, ja jälkimmäistä välttäisin, jos haetaan hallittua kokonaisuutta. Käyttäisin kuitenkin vain yhden värisiä köysiä per puu/kokonaisuus, oli valinta mikä tahansa yllämainituista. Lelujen värimaailmalla saa myös kokonaisuutta haltuun laittamalla vain yhden värimaailman leluja per kiipeilypuu. Omasta mielestäni nämä toimivat usein parhaiten niin, että valitsee väriksi esim. "luonnonmateriaalit" (ruskean eri sävyt) plus yksi kirkkaampi tehosteväri, esim. punainen tai vihreä.
Kaupallisesti myytävissä kiipeilypuissa ei kovin montaa omaa silmää miellyttävää yksilöä ole. Metalliset kiipeilypuut ovat mielestäni yleensä melko rumia, eikä niissä ole lintujen kynsille ja jaloille sopivia pintoja: metallia vasten eivät kynnet kulu, ja tasapaksut, vaakatasossa olevat harjanvarsiorret ovat puuorsista ne huonoimmat. Java-puiset puut ovat kauniita ja todella kovaa puuta, mikä ei välttämättä ole hyvä asia: java-puu voi olla niin kovaa ja liukasta, että linnun on hankala pitää siitä kiinni. Kovan puun vuoksi ne ovat kuitenkin erittäin kestäviä käytössä. Ne ovat kuitenkin kauniita, koska ne ovat yhteneväisen muotoisia kippuroine oksineen ja niissä on vain yhtä materiaalia ja väriä.
Olen myös etsinyt inspiraatiota varsinkin roikkuviin kiipeilypuihin muualta design-maailmasta. Toteuttaisin nämä mielellään luonnonpuulla, vaikka tasaisella harjanvarrella ne saattaisivat olla helpommat toteuttaa. Muotoja linkkeinä: kuutio, "kuusikulmio", timantti, timantti kyljellään, rinkulat, rinkula2, atomi, abstrakti, unisieppari. Kuten normaalissakin kiipeilypuussa, kannattaa ottaa huomioon, ettei lintu kakkaa roikkuvan kiipeilypuun alemmille osille huomattavia määriä, sotkien joko alempana istuvat linnut tai virikkeen. Muotoja voi hakea myös geometrisista kuvioista tai vaikka lasten leikkikentältä.
Sisustusmaailmasta inspiraatiota saa myös, kun miettii luonnonmukaista tai "rustiikkista" sisustusta, jossa on käytetty paljon luonnonpuuta ja köysiä. Jos oma asunto on sisustettu tällä teemalla, linnun kiipeilypuu sopii sinne kuin nyrkki silmään! Kaikkien näiden ei tarvitse olla linnun hyödynnettävissää, mutta esillä ollessaan ne silti tuovat yhtenäisyyttä sisustukseen, eikä linnulle tarkoitetut puut ja köydet pomppaa silmille sisustuksesta selvästi erottuen.
Seuraavista sisustuskuvista voi ottaa inspiraatiota lintutalouteen, mutta oksia ei kannata välttämättä sijoitella samoihin paikkoihin kuin normaalissa taloudessa, kuten sohvan, sängyn tai ruokapöydän ylle. ;)
- Tämä seinäpuu on napannut katseeni tästä sisustusblogista. Tuonkin puun viehätys on osittain se, että se on saman värien kuin seinämaalaus.
- Tässä toinenkin seinäpuu, mutta toisin päin kuin edellinen. Valaistusta en suosittele turvallisuuden vuoksi, ja noin lähellä seinää oleva puu saattaa nostaa riskiä seinän pureskelulle.
- Koivupuinen tilanjakaja tuo tunnelmaa, vaikka tuollaisessa lintu ei voisikaan helposti viettää aikaa. Sitä voisi käyttää kuitenkin virikemetsänä tai vain tuomaan muuta sisustusta ja varsinaisia lintupuita lähemmäs toisiaan.
- Luonnonpuiset sängyntolpat.
- Roikkuva kiipeilypuu haaroittuvina oksineen voi näyttää kattokruunulta.
- Roikkuva oksa, jossa on lamppuja. Tietenkään linnuille en suosittele lamppuja, mutta nuo voisi korvata vaikka vaaleilla köysillä (kunhan huolehtii, ettei lintu voi takertua niihin), joiden päissä roikkuisivat kaunit lelut.
- Seisova sisustuselementti oksista ja betonista, hyvä lintupuun alku pienille linnuille! Karvamattoa kannattaa ymmärrettävästi välttää lintupuun välittömässä läheisyydessä. ;)
- Myös köysiteemalla voi sisustaa, ja laittaa köyttä mattoon, portaikon kaiteisiin tai varsinaiseksi kaiteeksi, verholenkiksi, tai vaikka laatikon vetimiksi.
- Köysimäisiä koristeita ja varsinkin lamppumaailmaa voi sellaisenaan soveltaa linnuille tekemällä niistä linnuille turvallisia, esimerkiksi lenkkeinä roikkuvat köydet, oksan kanssa roikkuva köysi tai atomimallinen köysilamppu. Lamppuja näihin ei kuitenkaan kannata turvallisuuden vuoksi laittaa. Jos ne ovat tarkoitettu lampuiksi, eikä linnun kiipeilypaikoiksi, kannattaa käyttöä harkita uudestaan, sillä helpoin lintu on "häätää" kielletystä paikasta tekemällä kielletystä paikasta sille hankalan tai mahdottoman oleilla. (Eli: suosisin loisteputkia, plafondeja tai muita lamppuja, joihin linnun on hankala ellei mahdoton laskeutua.)
Seuraavaksi taas hieman linkki-inspiraatiota kiipeilypuihin, jotka miellyttävät omaa silmää sisustuksellisesti. (Huomiona taas, että linnun tarpeet edellä. Haaveilen samalla sisustukseen sopivista, kaunista kiipeilypuista, mutta samalla myös valtavasta lelumetsästä, joka ei ole kyllä kaunista nähnytkään. Suuret, överivärikkäät ja monipuoliset kiipeilypuut kuitenkin miellyttävät myös silmääni, vaikka perinteisesti ne eivät ehkä olekaan sisustuksellisesti kovin kauniita. Katso merkintä: Suuret kiipeilypuut apuna luonnollisen käyttäytymisen imitoinnissa.)
- Vaalea, pyöreitä köysimuotoja ja kuorittua puuta yhdistävä kiipeilypuu.
- Katosta roikkuva, tikkaisiin painottuva kiipeilypuu.
- Leluilla koristeltu javapuu.
- Kapealla seinällä oleva, pienten lintujen leikkipaikka.
- Kapea, mutta kattoon asti yltävä kerroksellinen kiipeilypuu.
- Rustiikkinen kiipeilyseinä.
- Lintuhuoneen köysiviidakko.
- Roikkuva puusykerö.
- Roikkuva, kolmion muotoon pohjautuva, mutta käppyräinen kiipeilypuu.
- Luonnonpuinen kiipeilypuu (kissoille, joten lelut puuttuvat).
- Köydellä päällystetyistä hulavanteista tehty tornimainen kiipeilypuu.
- Atomimallinen, köysistä tehty, roikkuva kiipeilypuu.
- Vaaleasta luonnonpuusta ja köysiverkosta koostuva kiipeilypuu.
- Atomimallinen, luonnonpuusta tehty, roikkuva kiipeilypuu.
- Vaaleasta ja puusta tehty, melko minimalistinen kiipeilypuu.
- Monimutkainen ja iso kiipeilypuu.
- Kuorimatonta luonnonpuuta ja javapuuta yhdistämällä valmistettu kiipeilypuu.
Mutta kuten asiat yleensä menevät, kauneus on katsojan silmässä! :) Toiset ovat tarkempia kotinsa ulkonäöstä kuin toiset. Mutta aina on kuitenkin muistettava: muista ensisijassa eläimen tarpeet!
Papukaija osuu kuitenkin esimerkiksi kissojen kanssa siihen kategoriaan, että niille on kannattavaa ellei jopa pakollista olla jotain omaa asuinhuoneistossa. Ensin esimerkiksi kissat, nuo ihmiselle tutummat otukset. Kissaa voi toki pitää vain minimivarustuksella, eli hiekkalaatikolla, ruoka- ja juomakupein ja parilla lelulla. Kissa voi hyödyntää kiipeillessään hyllyjä, levätessään pöytää, piilona sängynalusta ja raapimiseen sohvan kulmaa, mutta aina kalustus sekä kissan ja omistajan mielihalut eivät mene yhteen. Kissakin voi paremmin, kun sille on järjestetty sopivia ajanviettopaikkoja huomioiden kissan tarpeen piiloutua, kiipeillä ja raapia. Omistaja taas säästää hermojaan, kun kissa ei raavi alituisesti huonekaluja tai kiipeile hyllyillä tiputellen esineitä. Kissoja huomioivalle sisustukselle onkin nimi: catitecture (cat + architecture). "Kattitehtuurissa" on toteutettu asunnon rakenteita tai sisustusta kissan huomioon ottavilla tavoilla. Ratkaisut ovat välillä hyvinkin mielenkiintoisia, vaihdellen käytännöllisestä ja kauniista vallan järjettömiin ratkaisuihin, joissa selvästi on menty ulkonäkö ja design edellä, ei kissan tarpeiden mukaan. (Hyvistä ratkaisuista, kauniita ja kissoille sopivia tuotteita ovat suomalaiset Ananimalabin erilaiset kissakalusteet.)
 |
| Yksinkertaisimmillaan kattitehtuuri on seinään kiinnitettyjä hyllyjä, jotka sopivat sisustukseen. Kuva: Flickr.com / kentwang, CC BY-SA 2.0 |
Parissa aikaisemmassa merkinnässä olen kirjoittanut lintuhäkin silmäämiellyttävyydestä ja sisustukseen sopivuudesta. (Esteettisesti miellyttävät lintuhäkit, osa 1: Esittely ja Esteettisesti miellyttävät lintuhäkit, osa 2: Ideoita.) Nyt onkin aika sitten siirtyä seuraavaan lintuaiheeseen, eli kiipeilypuuhun. Jokaiselle huoneistossa vapaana olevalla linnulla kannattaa olla käytössään jonkinlainen kiipeilypuu. Hyvä puu ehkäisee tuhoja ja sotkuja ja vaaratilanteita: puussa viihtyessään lintu jyrsii enemmän sitä ja siinä olevia leluja kuin vaikkapa huonekaluja, linnun kakatessa ulosteet kertyvät kiipeilypuun alle ympäri asuntoa ripottelun sijaan, ja kiipeilypuussa viihtyessään lintu ei joudu niin helposti vaaraan, kuin ympäri asuntoa liikkuessaan: sähköjohtojen tai ahtaan kolon löytäminen voi olla vaarallista.
Ennen kuin lähden puhumaan ihmisen silmää miellyttävästä kiipeilypuusta, en voi kylliksi korostaa, että näitä asioita on aina ajateltava eläimen tarpeet edellä. En kuitenkaan näe näitä toisiaan poissulkeviksi asioiksi: linnun kannalta hyvässä kiipeilypuussa on voitu huomioida myös ihmisen esteettinen näkökulma. (Aivan kuten "kattitehtuuriin" mahtuu useita erilaisia kantoja: osa on selvästi mennyt ihminen edellä ja tehnyt kissan kannalta huonon ratkaisun, kun taas osa ratkaisuista on sekä ihmiselle kauniita katsella, ja kissalle mieluisua käyttää.) Kannattaa lukea merkintä kiipeilypuun suunnittelusta ja toteutuksesta: Millainen on hyvä lintupuu?
Kukaan ei liene vielä keksinyt arkkitehtuurin ala-aluetta, jossa mietittäisi asuntoa lentävän lemmikkilinnun kantilta. (Tosin pohdin asunnon sisustusratkaisuja merkinnässä Lintu- ja eläinasunnon sisustusratkaisuja.)
 |
| Runkopuun muoto voi vaikuttaa siihen, kuinka silmää miellyttävän kiipeilypuusta saa. |
Kiipeilypuuta pohtiessa tulee muistaa aina turvallisuus. Käytettävät materiaalit ja muodot eivät saa olla linnulle vaaraksi. Esimerkiksi täysin oman kiipeilypuun muovaaminen kanaverkosta ja paperimassasta tuskin onnistuu, sillä jo peippojen nokat voivat saada massasta irti palasia. Luonnonpuu on paras materiaali, ja hyvänä kakkosena tulevat köydet. Vaihtelua saattaa saada esim. harjanvarsimaisilla, tasaisilla orsilla, vaikkakaan ne eivät tarjoa niin hyvää jalkajumppaa kuin luonnonorret. Puussa tulee muistaa, ettei se saa olla haitallista puulajia tai myrkylliseksi käsiteltyä puuta, esim. painekyllästettyä tai lakattua puuta.
Toinen vaaranpaikka voivat olla värit: kippurainen oksa on itsessään jo komea, mutta kuinka huikeaa olisikaan, jos kiipeilypuun saisi sopimaan sisustuksen väreihin! Linnuille takuuturvallisia väriaineita on kuitenkin vähän. Elintarvikevärit ovat hyvä vaihtoehto lelujen värjäämiseen, mutta kokonaisen oksan värjääminen voi olla haastavaa. En myöskään ole varma, voiko elintarvikevärjätyllä orrella oleskelu vaikuttaa jotenkin linnun jalkojen hyvinvointiin. Muita maaleja en uskallakaan suositella, sillä papukaijat jyrsivät puuta ahkerasti, eikä maaleja ole tarkoitettu syötäväksi. Turvallisillakin väreillä värjätty puu saattaisi värjätä lintua sen istuskellessa siinä. Pinnalta värjätty puu saattaa taas olla pureskellun näköinen nopeasti, kun sen luonnollisen värinen sisus paljastuisi. (Katso inspiraatioksi valkoiseksi maalattu puu, jota käytettiin naulakkona.)
Toinen vaaranpaikka voivat olla värit: kippurainen oksa on itsessään jo komea, mutta kuinka huikeaa olisikaan, jos kiipeilypuun saisi sopimaan sisustuksen väreihin! Linnuille takuuturvallisia väriaineita on kuitenkin vähän. Elintarvikevärit ovat hyvä vaihtoehto lelujen värjäämiseen, mutta kokonaisen oksan värjääminen voi olla haastavaa. En myöskään ole varma, voiko elintarvikevärjätyllä orrella oleskelu vaikuttaa jotenkin linnun jalkojen hyvinvointiin. Muita maaleja en uskallakaan suositella, sillä papukaijat jyrsivät puuta ahkerasti, eikä maaleja ole tarkoitettu syötäväksi. Turvallisillakin väreillä värjätty puu saattaisi värjätä lintua sen istuskellessa siinä. Pinnalta värjätty puu saattaa taas olla pureskellun näköinen nopeasti, kun sen luonnollisen värinen sisus paljastuisi. (Katso inspiraatioksi valkoiseksi maalattu puu, jota käytettiin naulakkona.)
Samat asiat tulevat esille myös kiipeilypuussa kuin mitä aiemmin kirjoitin häkin sisustamisesta silmää miellyttävällä tavalla. Hillitessä materiaaleja ja värejä kokonaisuudesta tulee hallitumpi ja miellyttävämmän näköinen (ainakin omaan silmään). Jos kiipeilypuusta haluaa eheän kokonaisuuden, kannattaa valita yksi puulaji, jota pääasiassa käyttää. Tällöin kiipeilypuuhun tulee väriharmoniaa samanvärisistä orsista. Samanlajisissa oksissa usein myös toistuvat yleensä samat muodot (esim. pajussa oksat ovat suoremmat, männyssä kippurammat ja voimakkaammin haaroittuvat).
 |
| Kuvat: Sanna Pitkäranta, Jonne Stenroth ja Sanna Tuovinen |
Moni pitää vaaleasta puusta, jolloin oksat joutuu kuorimaan. Itse suosin enemmän kuorimatonta, koska karkeampi kuori kuluttaa linnun kynsiä paremmin, ja kuori tarjoaa tekemistä jyrsimisen muodossa. Kuorittu puu kuitenkin säilyy hyvän näköisenä pidempään: jos lintu puree sitä, puu säilyy yhä samanvärisenä, eikä näytä herkästi niin kuluneelta ja pureskellulta kuin kuorimaton puu. Sama koskee upeita, harmaita männykeloja: usein auringon harmaaman pinnan alta paljastuu beige pinta. Itse voisin valita oksien lisäksi yhden "aksenttivärin" tai -materiaalin, joka voi hyvinkin olla vaikka köysi, tai jokin väri, jota hyödynnetään puun leluissa.
Suosisin myös köysissä ja muissa leluissa hillittyjä värejä. Esimerkiksi köysiä saa nykyään luonnonvärisinä, valkoisena, yksivärisinä ja sateenkaaren väreissä, ja jälkimmäistä välttäisin, jos haetaan hallittua kokonaisuutta. Käyttäisin kuitenkin vain yhden värisiä köysiä per puu/kokonaisuus, oli valinta mikä tahansa yllämainituista. Lelujen värimaailmalla saa myös kokonaisuutta haltuun laittamalla vain yhden värimaailman leluja per kiipeilypuu. Omasta mielestäni nämä toimivat usein parhaiten niin, että valitsee väriksi esim. "luonnonmateriaalit" (ruskean eri sävyt) plus yksi kirkkaampi tehosteväri, esim. punainen tai vihreä.
Kaupallisesti myytävissä kiipeilypuissa ei kovin montaa omaa silmää miellyttävää yksilöä ole. Metalliset kiipeilypuut ovat mielestäni yleensä melko rumia, eikä niissä ole lintujen kynsille ja jaloille sopivia pintoja: metallia vasten eivät kynnet kulu, ja tasapaksut, vaakatasossa olevat harjanvarsiorret ovat puuorsista ne huonoimmat. Java-puiset puut ovat kauniita ja todella kovaa puuta, mikä ei välttämättä ole hyvä asia: java-puu voi olla niin kovaa ja liukasta, että linnun on hankala pitää siitä kiinni. Kovan puun vuoksi ne ovat kuitenkin erittäin kestäviä käytössä. Ne ovat kuitenkin kauniita, koska ne ovat yhteneväisen muotoisia kippuroine oksineen ja niissä on vain yhtä materiaalia ja väriä.
 |
| Java-puut eivät ole yleensä kooltaan kovin suuria. |
Olen myös etsinyt inspiraatiota varsinkin roikkuviin kiipeilypuihin muualta design-maailmasta. Toteuttaisin nämä mielellään luonnonpuulla, vaikka tasaisella harjanvarrella ne saattaisivat olla helpommat toteuttaa. Muotoja linkkeinä: kuutio, "kuusikulmio", timantti, timantti kyljellään, rinkulat, rinkula2, atomi, abstrakti, unisieppari. Kuten normaalissakin kiipeilypuussa, kannattaa ottaa huomioon, ettei lintu kakkaa roikkuvan kiipeilypuun alemmille osille huomattavia määriä, sotkien joko alempana istuvat linnut tai virikkeen. Muotoja voi hakea myös geometrisista kuvioista tai vaikka lasten leikkikentältä.
Sisustusmaailmasta inspiraatiota saa myös, kun miettii luonnonmukaista tai "rustiikkista" sisustusta, jossa on käytetty paljon luonnonpuuta ja köysiä. Jos oma asunto on sisustettu tällä teemalla, linnun kiipeilypuu sopii sinne kuin nyrkki silmään! Kaikkien näiden ei tarvitse olla linnun hyödynnettävissää, mutta esillä ollessaan ne silti tuovat yhtenäisyyttä sisustukseen, eikä linnulle tarkoitetut puut ja köydet pomppaa silmille sisustuksesta selvästi erottuen.
Seuraavista sisustuskuvista voi ottaa inspiraatiota lintutalouteen, mutta oksia ei kannata välttämättä sijoitella samoihin paikkoihin kuin normaalissa taloudessa, kuten sohvan, sängyn tai ruokapöydän ylle. ;)
- Tämä seinäpuu on napannut katseeni tästä sisustusblogista. Tuonkin puun viehätys on osittain se, että se on saman värien kuin seinämaalaus.
- Tässä toinenkin seinäpuu, mutta toisin päin kuin edellinen. Valaistusta en suosittele turvallisuuden vuoksi, ja noin lähellä seinää oleva puu saattaa nostaa riskiä seinän pureskelulle.
- Koivupuinen tilanjakaja tuo tunnelmaa, vaikka tuollaisessa lintu ei voisikaan helposti viettää aikaa. Sitä voisi käyttää kuitenkin virikemetsänä tai vain tuomaan muuta sisustusta ja varsinaisia lintupuita lähemmäs toisiaan.
- Luonnonpuiset sängyntolpat.
- Roikkuva kiipeilypuu haaroittuvina oksineen voi näyttää kattokruunulta.
- Roikkuva oksa, jossa on lamppuja. Tietenkään linnuille en suosittele lamppuja, mutta nuo voisi korvata vaikka vaaleilla köysillä (kunhan huolehtii, ettei lintu voi takertua niihin), joiden päissä roikkuisivat kaunit lelut.
- Seisova sisustuselementti oksista ja betonista, hyvä lintupuun alku pienille linnuille! Karvamattoa kannattaa ymmärrettävästi välttää lintupuun välittömässä läheisyydessä. ;)
- Myös köysiteemalla voi sisustaa, ja laittaa köyttä mattoon, portaikon kaiteisiin tai varsinaiseksi kaiteeksi, verholenkiksi, tai vaikka laatikon vetimiksi.
- Köysimäisiä koristeita ja varsinkin lamppumaailmaa voi sellaisenaan soveltaa linnuille tekemällä niistä linnuille turvallisia, esimerkiksi lenkkeinä roikkuvat köydet, oksan kanssa roikkuva köysi tai atomimallinen köysilamppu. Lamppuja näihin ei kuitenkaan kannata turvallisuuden vuoksi laittaa. Jos ne ovat tarkoitettu lampuiksi, eikä linnun kiipeilypaikoiksi, kannattaa käyttöä harkita uudestaan, sillä helpoin lintu on "häätää" kielletystä paikasta tekemällä kielletystä paikasta sille hankalan tai mahdottoman oleilla. (Eli: suosisin loisteputkia, plafondeja tai muita lamppuja, joihin linnun on hankala ellei mahdoton laskeutua.)
 |
| Luonnonpuu ja köysi ovat suosittuja ja hyviä kiipeilypuumateriaaleja. Kuva. Flickr.com / shanlung, CC BY-NC-ND 2.0 |
- Vaalea, pyöreitä köysimuotoja ja kuorittua puuta yhdistävä kiipeilypuu.
- Katosta roikkuva, tikkaisiin painottuva kiipeilypuu.
- Leluilla koristeltu javapuu.
- Kapealla seinällä oleva, pienten lintujen leikkipaikka.
- Kapea, mutta kattoon asti yltävä kerroksellinen kiipeilypuu.
- Rustiikkinen kiipeilyseinä.
- Lintuhuoneen köysiviidakko.
- Roikkuva puusykerö.
- Roikkuva, kolmion muotoon pohjautuva, mutta käppyräinen kiipeilypuu.
- Luonnonpuinen kiipeilypuu (kissoille, joten lelut puuttuvat).
- Köydellä päällystetyistä hulavanteista tehty tornimainen kiipeilypuu.
- Atomimallinen, köysistä tehty, roikkuva kiipeilypuu.
- Vaaleasta luonnonpuusta ja köysiverkosta koostuva kiipeilypuu.
- Atomimallinen, luonnonpuusta tehty, roikkuva kiipeilypuu.
- Vaaleasta ja puusta tehty, melko minimalistinen kiipeilypuu.
- Monimutkainen ja iso kiipeilypuu.
- Kuorimatonta luonnonpuuta ja javapuuta yhdistämällä valmistettu kiipeilypuu.
Mutta kuten asiat yleensä menevät, kauneus on katsojan silmässä! :) Toiset ovat tarkempia kotinsa ulkonäöstä kuin toiset. Mutta aina on kuitenkin muistettava: muista ensisijassa eläimen tarpeet!