Lemmikit eivät ole ilmaisia pitää. Lemmikin hankintakustannukset ovat yleensä vain pieni osa sen elinaikana kasaantuvista kustannuksista. Joihinkin asioihin kannattaa panostaa rahallisesti, toisissa taas voi säästää pitkässä juoksussa pitkän pennin.
Ensimmäinen missä ei kannata säästää, on eläimen hinta. Eläimen hinta kertoo usein myyjästä ja/tai eläimestä. Jos eläin on epäilyttävän halpa, tai jopa ilmainen, kannattaa pohtia syitä sen takana. Esimerkiksi papukaijoilla yleensä halpoja lintuja ovat villit, aikuiset neitokakadut. Niissä ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta niistä ei kovin helposti enää saa kesyä kaverilintua, jos sellaista linnusta haluaa. Ongelmalliset kodinvaihtajat lajista riippumatta saattavat olla myös edullisia, sillä omistaja saattaa haluta esimerkiksi aggressiivisesta linnusta eroon mahdollisimman nopeasti. Nisäkkäillä pentutehtaista kotoisin olevat koiranpennut ovat usein halpoja verrattuna virallisen kasvattajan kasvattamiin. Lintujen parissa varsinaista tehtailua on onneksi vähän. Aina halpa ei ole huono, eikä aina kallis ole paras vaihtoehto myöskään. Eläintä hankkiessa ei kuitenkaan tulisi mennä hinnan perässä, vaan asettaa itselleen kriteerit eläimen suhteen, mitä on hankkimassa, ja sitten hankkia sellainen eläin parhaan tiedon mukaan eettistä toimintaa harjoittavasta paikasta, hintaan katsomatta.
Toinen asia, jossa lintua hankkiessa ei kannata pihistellä, on sopiva häkki. Eräs osuva neuvo oli, että mieti mikä on suurin häkki mihin on varaa ja tilaa, ja sitten vielä tuplaa häkin koko. Häkki on linnun koti, ja sen tulisi olla niin suuri ja viihtyisä kuin mahdollista. Häkin kanssa voi kuitenkin hieman säästää: iso häkki syntyy usein itse tekemällä halvemmalla kuin kaupasta ostamalla, varsinkin pienillä lajeilla, joille isoja häkkejä sopivalla pinnavälillä on harvoin saatavilla. Rahan säästämisen ei tulisi kuitenkaan ajaa lintua liian pieneen häkkiin. Itse tehdessä on huomioitava myös turvalliset ja riittävän kestävät materiaalit, sillä yleensä myrkyllisimmät verkot ovat ne halvimmat.
Ensimmäinen missä ei kannata säästää, on eläimen hinta. Eläimen hinta kertoo usein myyjästä ja/tai eläimestä. Jos eläin on epäilyttävän halpa, tai jopa ilmainen, kannattaa pohtia syitä sen takana. Esimerkiksi papukaijoilla yleensä halpoja lintuja ovat villit, aikuiset neitokakadut. Niissä ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta niistä ei kovin helposti enää saa kesyä kaverilintua, jos sellaista linnusta haluaa. Ongelmalliset kodinvaihtajat lajista riippumatta saattavat olla myös edullisia, sillä omistaja saattaa haluta esimerkiksi aggressiivisesta linnusta eroon mahdollisimman nopeasti. Nisäkkäillä pentutehtaista kotoisin olevat koiranpennut ovat usein halpoja verrattuna virallisen kasvattajan kasvattamiin. Lintujen parissa varsinaista tehtailua on onneksi vähän. Aina halpa ei ole huono, eikä aina kallis ole paras vaihtoehto myöskään. Eläintä hankkiessa ei kuitenkaan tulisi mennä hinnan perässä, vaan asettaa itselleen kriteerit eläimen suhteen, mitä on hankkimassa, ja sitten hankkia sellainen eläin parhaan tiedon mukaan eettistä toimintaa harjoittavasta paikasta, hintaan katsomatta.
 |
| Sekä hankinta- että ylläpitokustannuksiltaan halvimpia ovat elottomat kaverit, kuten nämä koristeet. Kuva: ceridwen / Geograph, CC BY-SA 2.0 |
Toinen asia, jossa lintua hankkiessa ei kannata pihistellä, on sopiva häkki. Eräs osuva neuvo oli, että mieti mikä on suurin häkki mihin on varaa ja tilaa, ja sitten vielä tuplaa häkin koko. Häkki on linnun koti, ja sen tulisi olla niin suuri ja viihtyisä kuin mahdollista. Häkin kanssa voi kuitenkin hieman säästää: iso häkki syntyy usein itse tekemällä halvemmalla kuin kaupasta ostamalla, varsinkin pienillä lajeilla, joille isoja häkkejä sopivalla pinnavälillä on harvoin saatavilla. Rahan säästämisen ei tulisi kuitenkaan ajaa lintua liian pieneen häkkiin. Itse tehdessä on huomioitava myös turvalliset ja riittävän kestävät materiaalit, sillä yleensä myrkyllisimmät verkot ovat ne halvimmat.
Joskus kannattaa pysähtyä miettimään, mikä häkki on linnulle parempi? Lintuhäkit ovat usein kalliita, mutta osa linnuista voi majoittua mukavasti myös suuressa koirien näyttelyhäkissä, jonka hinta on vain murto-osa pienemmänkin häkin hinnasta. Lintu ei tiedä millä nimellä häkki on ollut myynnissä. Tärkeää on kuitenkin, että häkki on linnulle sopiva: tarpeeksi kookas ja pinnaväliltään sopiva, ja sen pinnat ovat linnulle myrkytöntä materiaalia. Esimerkiksi pyöreät häkit ovat pinta-alaltaan mitättömän kokoisia, ja koirien metalliset näyttelyhäkit hakkaavat ne pinta-alassa yleensä mennen tullen, vaikka ne eivät olekaan kovin koristeellisia. (Vinkki: Isoilla ovilla varustettuja näyttelyhäkkejä voi liittää myös toisiinsa helposti!)
Kun hyvä lintu on hankittu, ja sille on hankittu sopiva, hyvä häkki, joko sitten voi alkaa säästämään ja pihistelemään? Periaatteessa melkein. Säästää ei kannata lintulampussa, se on pakollinen osa häkin varusteita, vaikka lintu kyllä pysyy hengissä ilmankin. Pimennysverhot maksavat enemmän kuin normaalit, mutta ne ovat toivottavasti kertahankinta. Säästöä tulee, kun nämä (sähköjohdot ja verhot) suojaa linnun nokalta, niin ei joudu ostamaan jatkuvasti uusia.
Joko nyt saa säästää? No, ehkä. Linnun häkin perussisustuksen saattaa saada halvalla: ruokakupit voi ostaa käytettynä, ja joillekin lajeille voi käyttää jopa muita kuin varsinaisia lintujen ruokakuppeja astioina. Kirpparilta "penneillä" ostetut keraamiset astiat käyvät mainiosti ruoka- ja juomakupeiksi jos yksilö uskaltaa ruokailla häkin pohjalla tai häkkiin voi rakentaa ruokailutason. Kylpyastiaksi käy hyvin kukkaruukun laakea aluslautanen (kirpputorilta tai puutarhakaupasta) tai pienen matkahäkin pohjakaukalo eläinkaupan lintuammeen sijaan.
Luonnonorret ovat parhaat orret, jolloin maata omistava tuttu tulee hyötyyn kerrostaloasujalle. Joskus vain pokka riittää: jos näet jonkun harventavan omenapuutaan, usein pelkkä kysyminen riittää, ja oksia saa ilmaiseksi. Paikallisissa someryhmissä ilmoittelu voi olla myös hyvä keino saada oksia, nehän ovat usein roskaa puita ja pensaita leikkaaville ihmisille.
Jos lintuja on paljon, kuivaruoan voi ostaa isommassa erässä. Esimerkiksi monia siemeniä ja pellettejä saa noin 20-30 kilon säkeissä, jolloin kilohinta jää paljon pienemmäksi. Jos säkki on itselle liikaa, kannattaa yrittää järjestää kimppatilaus lähiseudun lintututtujen kanssa. Kuivaruokaa ei kannata säilyttää loputtoman kauan, sillä ravintoaineet vähenevät kaiken aikaa, vaikkei kuiva ruoka varsinaisesti pilaantuisikaan. Ruoan tuhlailua voi vähentää tarjoamalla ruoka järkevistä paikoista, esimerkiksi tuoreruoan heittelyä voi vähentää tarjoamalla ruoka hienona choppina tai tuoreruokatikusta. Siementen lentelyä voi vähentää tarjoamalla siemenet esimerkiksi dyykkauslautaselta häkin pohjalta, jolloin lintu ei pääse viskomaan siemeniä niin herkästi häkin ulkopuolelle.
Varsinkin pienillä linnuilla siemeniä on helposti tarjolla liikaa, jolloin niitä lentelee herkemmin roskaksi lattialle. Tällöin niitä tulee myös siivouksen yhteydessä heitettyä roskiin, kun syömäkelpoiset siemenet jäävät irtokuorten alle piiloon kulhossa. Kukkuroilleen täytetyssä, syvässä kupissa kaivelemalla lintu heittää siemeniä lattialle saman verran tai jopa enemmän kuin se edes syö. Samoin kaikenkokoisille linnuille omistajat tarjoilevat monesti liikaa ruokaa, oli se sitten kuiva- tai tuoreruokaa. Ruoan paljoudessa lintu pääsee valikoimaan, ja valikoidessaan linnut usein heittelevät ruokaa pois. Ruokaa voi säästää, jos sitä tarjoilee maltillisesti, ja maltilliset annokset myös edistävät linnun terveyttä (ks. Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa). Tärkeää on kartoittaa oman linnun / lintuparin / lintuparven ruoankulutus, ja tarjoilla sitten vain sen verran ruokaa päivässä. Jos ylimääräistä haluaa antaa, sen voi antaa terveellisten tuoreiden muodossa, ei siemeniä tai pellettejä lisäämällä.
Mutta sitten se missä taas ei saisi pihistellä, on terveydenhoito. Pedikyyriorret voi korvata hyvillä luonnonorsilla ja runsailla liikuntamahdollisuuksilla, sillä orsilla kiipeily ja niille laskeutuminen kuluttaa enemmän kynsiä kuin pelkkä paikoillaan kököttäminen. Kynsienleikkuun eläinlääkärillä voi välttää pitämällä kynnet kunnossa luonnollisin konstein, tai opettamalla linnun sietämään kynsien viilaamisen tai leikkaamisen. (Katso merkintä: Vapaaehtoisuuteen perustuva papukaijan kynsien leikkaaminen) Pakkotilanteessa kynnet voi leikata myös linnun pyydystämällä, jolloin varmakätinen ja kokenut lintuharrastaja on hyvä apu. Nokka pysyy yleensä kuosissa tarjoamalla linnulle normaaleja virikkeitä jyrsittäväksi, mutta vain eläinlääkärin tai kokeneen harrastajan kannattaa lyhentää linnun ylikasvanutta nokkaa.
Ensiapua voi harrastaa kotonakin lämpölampun lämmössä sairashäkissä (jotka kannattaa molemmat olla etukäteen hankittuina valmiiksi), mutta varsinaisessa hoidossa ei kannata alkaa kotihoitoon netin epämääräisten ja epävirallisten ohjeiden valossa. Auttaako valkosipuli, oregano tai timjami lääkkeenä todella, on epäselvää ja myös tapauksesta kiinni. Vain kokenut eläinlääkäri osaa lastoittaa linnun murtuneen jalan, vaikka joku omistaja on sen saattanut joskus laastarilla ja topsypuikolla itsekin tehdä. Linnun ollessa sairaana omistajan tulisikin ensitapauksessa unohtaa kustannukset, ja jopa kulkupelin puutteessa panostaa vaikka taksimatkaan lintuihin erikoistuneelle eläinlääkärille.
Käytännössä lintujen pidossa pystyy kyllä säästämään monessa asiassa, mutta sen ei tulisi ikinä tapahtua linnun hyvinvoinnin kustannuksella. Linnut elävät myös niin pitkään, että säästöä ehtii kertyä paljon niiden elinaikana. Toisaalta, saattaa ne säästöt silti hulahtaa linnun eläinlääkärikuluihin, mutta sellaistahan se lemmikinpito välillä on. Tai ehkä arjessa säästetyillä rahoilla voi ostaa linnulle extrajuttuna jotain kivaa juhlapäivinä.
Kun hyvä lintu on hankittu, ja sille on hankittu sopiva, hyvä häkki, joko sitten voi alkaa säästämään ja pihistelemään? Periaatteessa melkein. Säästää ei kannata lintulampussa, se on pakollinen osa häkin varusteita, vaikka lintu kyllä pysyy hengissä ilmankin. Pimennysverhot maksavat enemmän kuin normaalit, mutta ne ovat toivottavasti kertahankinta. Säästöä tulee, kun nämä (sähköjohdot ja verhot) suojaa linnun nokalta, niin ei joudu ostamaan jatkuvasti uusia.
Joko nyt saa säästää? No, ehkä. Linnun häkin perussisustuksen saattaa saada halvalla: ruokakupit voi ostaa käytettynä, ja joillekin lajeille voi käyttää jopa muita kuin varsinaisia lintujen ruokakuppeja astioina. Kirpparilta "penneillä" ostetut keraamiset astiat käyvät mainiosti ruoka- ja juomakupeiksi jos yksilö uskaltaa ruokailla häkin pohjalla tai häkkiin voi rakentaa ruokailutason. Kylpyastiaksi käy hyvin kukkaruukun laakea aluslautanen (kirpputorilta tai puutarhakaupasta) tai pienen matkahäkin pohjakaukalo eläinkaupan lintuammeen sijaan.
Luonnonorret ovat parhaat orret, jolloin maata omistava tuttu tulee hyötyyn kerrostaloasujalle. Joskus vain pokka riittää: jos näet jonkun harventavan omenapuutaan, usein pelkkä kysyminen riittää, ja oksia saa ilmaiseksi. Paikallisissa someryhmissä ilmoittelu voi olla myös hyvä keino saada oksia, nehän ovat usein roskaa puita ja pensaita leikkaaville ihmisille.
Jos orret haluaa kiinnittää vain yhdestä päästä häkin seinään, rautakaupasta saatavat kierretangot, prikat ja siipimutterit maksavat vain paria euroa. Halvempaa on toki olla käyttämättä mitään erityistä kiinnitystä, vaan vain kiilata sopivaksi vuollut orret pinnojen välistä. Naru, nippuside tai rautalanka auttaa pitämään orren paikoillaan, eikä erikseen valmistetuille kiinnikkeille ole tarvetta.
Ostetut kiipeilypuut voivat olla todella hintavia, eivätkä kaikki ne edes tyydytä linnun tarpeita: ne saattavat sisältää liian vähän jyrsittävää materiaalia tai olla aivan liian matalia. Jo parin nippusiteen hinnalla ison oksan tai useita oksia voi kiinnittää esimerkiksi tukevan häkin kylkeen tai päälle (huomioithan, että oksan paino ei voi kaataa häkkiä!). Joulukuusenjalkaa voi käyttää myös pohjana kiipeilypuulle, ja ne maksavat kirppareilla vain muutamia euroja. Toinen vaihtoehto on suuri sankko ja kasa isoja kiviä, joilla puu tuetaan pystyyn. Kiipeilypuusta voi muutamilla ruuveilla tehdä myös kolmi- tai nelijalkaisen, omilla jaloillaan seisovan version.
Pohjamateriaaliksi käytettävä sanomalehti on usein ilmaista. Jos haluaa käyttää jotain muuta materiaalia, se kannattaa ostaa isoissa paaleissa. Esimerkiksi eläinkaupasta saatava hamppukuivike maksaa noin 10 euroa per 30 litraa, kun taas samalla hinnalla saa maatalouskaupasta 130 litran paalin. Isot määrät kuiviketta vaativat kuitenkin säilytystilaa ja mahdollisesti auton tai laina-auton noutamista varten.
Voiko ruoassa säästää? Papukaijan kuivaruoan tulisi olla laadukasta, oli se sitten siemenseos tai pelletit. Jos ei lapsellekaan ruokkisi perusruokana suklaata, tässä kohtaa ei kannata säästää ja ostaa isolle papukaijalle perusruoaksi auringonkukansiemeniä, vaikka ne toki halpoja ovatkin. Laadukkalla ruoalla säästää: lintu elää pidempään (jolloin sen hankintahinta on prosentuaalisesti pienempi joka vuosi), ja se on terveempi (jolloin säästää myös eläinlääkärikuluissa). Papukaijat ovat onneksi vain harvoin allergisia ruualle, joten ihan perusterveellinen kuivaruoka riittää. Koirilla sen sijaan erilaiset allergiat ja yliherkkyydet saattavat käydä kukkarolle erikoisruokavalion kanssa. Siihen tulisi kuitenkin aina varautua, eikä altistaa eläintä väärälle ruokavalion rahan säästämisen vuoksi!
 |
| Hyvät luonnonorret ja lentotila pitävät linnun kynnet luonnollisesti kuosissa. Kaltevammilla orsilla liikkumiseen lintu voi vaatia motivointia esim. namijemmalelujen muodossa. Kuvan orret ovat pihanhoitotyön ohessa kaadettua syreeniä. |
Pohjamateriaaliksi käytettävä sanomalehti on usein ilmaista. Jos haluaa käyttää jotain muuta materiaalia, se kannattaa ostaa isoissa paaleissa. Esimerkiksi eläinkaupasta saatava hamppukuivike maksaa noin 10 euroa per 30 litraa, kun taas samalla hinnalla saa maatalouskaupasta 130 litran paalin. Isot määrät kuiviketta vaativat kuitenkin säilytystilaa ja mahdollisesti auton tai laina-auton noutamista varten.
Voiko ruoassa säästää? Papukaijan kuivaruoan tulisi olla laadukasta, oli se sitten siemenseos tai pelletit. Jos ei lapsellekaan ruokkisi perusruokana suklaata, tässä kohtaa ei kannata säästää ja ostaa isolle papukaijalle perusruoaksi auringonkukansiemeniä, vaikka ne toki halpoja ovatkin. Laadukkalla ruoalla säästää: lintu elää pidempään (jolloin sen hankintahinta on prosentuaalisesti pienempi joka vuosi), ja se on terveempi (jolloin säästää myös eläinlääkärikuluissa). Papukaijat ovat onneksi vain harvoin allergisia ruualle, joten ihan perusterveellinen kuivaruoka riittää. Koirilla sen sijaan erilaiset allergiat ja yliherkkyydet saattavat käydä kukkarolle erikoisruokavalion kanssa. Siihen tulisi kuitenkin aina varautua, eikä altistaa eläintä väärälle ruokavalion rahan säästämisen vuoksi!
Pelleteissä voi säästää kokoa muuttamalla: todella moni lintu ei syö kokonaista pellettiä siinä koossa, mikä on pussin kyljessä. Neitokakaduilla neitokakadukokoinen pelletti napsahtaa kahtia ja toinen puoli lentää lattialle. Neitokakadulle sopiva pellettikoko on undulaatin tai jopa kanarian pelletit, jos pelletit ovat muutoin samaa tavaraa. Eräs papukaijakasvattaja syöttää jopa hyasinttiaroilleen neitokakadukokoista pellettiä, ja on maininnut että säästää tällä pitkän pennin ruokintakuluissa. (Samalla säästää myös siivoukseen menevässä ajassa ja vaivassa!)
Herkuiksi lintuleipää voi tehdä itse linnun omista siemenistä ja muusta ruoasta (reseptejä löytyy netistä satoja!), ja välttää täten hintavien hunajasiementikkujen ja muiden kalliiden herkkujen ostamisen. Siementangot ovat mielestäni luksusta, eikä niitä ole pakollista edes ostaa. Herkulliset hirssintähkät voi ostaa isoissa paketeissa kilohinnaltaan halvemmalla. Hirssin menekissä säästää, jos sitä käytetään harkiten: virikkeissä ja kesytyksessä ja koulutuksessa, ei huvikseen tavan vuoksi.
Herkuiksi lintuleipää voi tehdä itse linnun omista siemenistä ja muusta ruoasta (reseptejä löytyy netistä satoja!), ja välttää täten hintavien hunajasiementikkujen ja muiden kalliiden herkkujen ostamisen. Siementangot ovat mielestäni luksusta, eikä niitä ole pakollista edes ostaa. Herkulliset hirssintähkät voi ostaa isoissa paketeissa kilohinnaltaan halvemmalla. Hirssin menekissä säästää, jos sitä käytetään harkiten: virikkeissä ja kesytyksessä ja koulutuksessa, ei huvikseen tavan vuoksi.
Jos lintuja on paljon, kuivaruoan voi ostaa isommassa erässä. Esimerkiksi monia siemeniä ja pellettejä saa noin 20-30 kilon säkeissä, jolloin kilohinta jää paljon pienemmäksi. Jos säkki on itselle liikaa, kannattaa yrittää järjestää kimppatilaus lähiseudun lintututtujen kanssa. Kuivaruokaa ei kannata säilyttää loputtoman kauan, sillä ravintoaineet vähenevät kaiken aikaa, vaikkei kuiva ruoka varsinaisesti pilaantuisikaan. Ruoan tuhlailua voi vähentää tarjoamalla ruoka järkevistä paikoista, esimerkiksi tuoreruoan heittelyä voi vähentää tarjoamalla ruoka hienona choppina tai tuoreruokatikusta. Siementen lentelyä voi vähentää tarjoamalla siemenet esimerkiksi dyykkauslautaselta häkin pohjalta, jolloin lintu ei pääse viskomaan siemeniä niin herkästi häkin ulkopuolelle.
Varsinkin pienillä linnuilla siemeniä on helposti tarjolla liikaa, jolloin niitä lentelee herkemmin roskaksi lattialle. Tällöin niitä tulee myös siivouksen yhteydessä heitettyä roskiin, kun syömäkelpoiset siemenet jäävät irtokuorten alle piiloon kulhossa. Kukkuroilleen täytetyssä, syvässä kupissa kaivelemalla lintu heittää siemeniä lattialle saman verran tai jopa enemmän kuin se edes syö. Samoin kaikenkokoisille linnuille omistajat tarjoilevat monesti liikaa ruokaa, oli se sitten kuiva- tai tuoreruokaa. Ruoan paljoudessa lintu pääsee valikoimaan, ja valikoidessaan linnut usein heittelevät ruokaa pois. Ruokaa voi säästää, jos sitä tarjoilee maltillisesti, ja maltilliset annokset myös edistävät linnun terveyttä (ks. Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa). Tärkeää on kartoittaa oman linnun / lintuparin / lintuparven ruoankulutus, ja tarjoilla sitten vain sen verran ruokaa päivässä. Jos ylimääräistä haluaa antaa, sen voi antaa terveellisten tuoreiden muodossa, ei siemeniä tai pellettejä lisäämällä.
(Oman kokemuksen pohjalta: tarjosin ensin kahdelle neitokakadulle ihan liikaa siemeniä, ja kulhoihin jäi paljon koskemattomia siemeniä. Päivittäin vähensin tarjottavaa siementen määrää, kunnes pääsin siihen, että siemeniä oli illan päätteeksi jäljellä vain muutamia, jos ollenkaan. Tämä kannattaa tehdä ihan oikealla mittakupilla, eikä vain arvioimalla. Riittävän pieni mittakuppi on avuksi, sillä liian laakean mitan avulla on hankala arvioida pienempiä määriä. Linnuilla oli kuitenkin tarjolla myös muita ruoanlähteitä: hunajatankoja joista ne eivät pitäneet, mutta pystyisivät syömään oikean nälän yllättäessä. Tällöin en voinut vahingossa ajaa lintuja suuren nälän äärelle. Siemenmäärän selvitys tehtiin ilman tuoreruokaa, jotta tuoreruoka ei vaikuttaisi siementen kulutukseen testipäivinä. Nyt pystyn tarjoilemaan linnuille sen verran siemeniä kuin ne syövät, tai oikeastaan ihan vähän vähemmän: loppunälkään pakotan ne syömään virikkeistä hirssiä ja hunajatankoja tai syömään tuoreruokaa, jota molemmat neitokakadut vihaavat sydämensä pohjasta. Hieman liian pieni määrä siemeniä päivittäin saa ne syömään kaikki siemenet (eikä vain parhaimpia päältä) ja etsimään ruokaa, esim. murusteltuja herkkujatankoja häkin pohjalta.)
Tuoreruoassa voi säästää hieman: osa kaupoista myy kakkoslaadun tuoreita halvemmalla. Papukaijat eivät syö paljoa, ja lommon saaneesta omenasta tai paprikasta riittää vielä paljon syötävää. Roskiin menevä hyvä ruoka kannattaa myös huomioida: esimerkiksi porkkanan naatit ovat ihmisille syömäkelvotonta, mutta linnulle hyvää ravintoa. Samoin hyödynnettäväksi voi laittaa esimerkiksi tuoremaissin rangat, ananaksen kruunun tai paprikan sisälmykset (paprikan siemenetkin ovat syötäviä, joskin kitkeriä ihmisen makuun). Katso merkintä: Papukaijoille sopivaa roskaruokaa. Kesän lopulla voi käydä kysymässä paikalliselta viljelypalstalta, olisiko heillä hyväkuntoista "jätettä", kuten porkkanan naatteja, kurpitsan, kurkun tai kesäkurpitsan lehtiä. Helläsydämisimmät palstaviljelijät voivat luopua ykköslaatuisistakin vihanneksista, jos sato on ollut runsas. Paikallisilta torimyyjiltä voi käydä kysymässä lommoontuneita kasviksia. Mätää tai homeista ruokaa ei saa kuitenkaan antaa! Anna linnulle sellaisia palasia kasviksista, jotka voisit syödä itsekin. Pehmeästä tai vähän tummuneesta kasviksesta riittää kuitenkin yleensä paljon hyviä osia syötäväksi, vaikka vaurioituneen osan leikkaakin biojätteeseen.
Säästäminen ei saa kuitenkaan uhrata monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Kesä ja syksy on ruoan ja virikkeiden suhteen myös hyvää aikaa: kukat, nuput, lehdet, siemenkodat, marjat ja hedelmät ovat hyvää ruokaa, ja täysin ilmaisia. Kotimaisia marjoja voi pakastaa talvenkin varalle, ja erityisesti pihlajanmarjoja on erittäin helppo kerätä talteen suuriakin määriä ilmaiseksi. Monen omena- tai päärynäpuusta tulee ylituotantoa, jolloin näitä (ja muitakin) hedelmiä saattaa saada omasta puusta tai naapurilta täysin ilmaiseksi. Mikäpä estää minipuutarhan perustamista pelkästään papukaijan tarpeisiin, esimerkiksi kirsikkatomaatit ja chilit eivät ole kovin vaikeita kasvattaa itsekään.
Tuoreruoassa voi säästää hieman: osa kaupoista myy kakkoslaadun tuoreita halvemmalla. Papukaijat eivät syö paljoa, ja lommon saaneesta omenasta tai paprikasta riittää vielä paljon syötävää. Roskiin menevä hyvä ruoka kannattaa myös huomioida: esimerkiksi porkkanan naatit ovat ihmisille syömäkelvotonta, mutta linnulle hyvää ravintoa. Samoin hyödynnettäväksi voi laittaa esimerkiksi tuoremaissin rangat, ananaksen kruunun tai paprikan sisälmykset (paprikan siemenetkin ovat syötäviä, joskin kitkeriä ihmisen makuun). Katso merkintä: Papukaijoille sopivaa roskaruokaa. Kesän lopulla voi käydä kysymässä paikalliselta viljelypalstalta, olisiko heillä hyväkuntoista "jätettä", kuten porkkanan naatteja, kurpitsan, kurkun tai kesäkurpitsan lehtiä. Helläsydämisimmät palstaviljelijät voivat luopua ykköslaatuisistakin vihanneksista, jos sato on ollut runsas. Paikallisilta torimyyjiltä voi käydä kysymässä lommoontuneita kasviksia. Mätää tai homeista ruokaa ei saa kuitenkaan antaa! Anna linnulle sellaisia palasia kasviksista, jotka voisit syödä itsekin. Pehmeästä tai vähän tummuneesta kasviksesta riittää kuitenkin yleensä paljon hyviä osia syötäväksi, vaikka vaurioituneen osan leikkaakin biojätteeseen.
Säästäminen ei saa kuitenkaan uhrata monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Kesä ja syksy on ruoan ja virikkeiden suhteen myös hyvää aikaa: kukat, nuput, lehdet, siemenkodat, marjat ja hedelmät ovat hyvää ruokaa, ja täysin ilmaisia. Kotimaisia marjoja voi pakastaa talvenkin varalle, ja erityisesti pihlajanmarjoja on erittäin helppo kerätä talteen suuriakin määriä ilmaiseksi. Monen omena- tai päärynäpuusta tulee ylituotantoa, jolloin näitä (ja muitakin) hedelmiä saattaa saada omasta puusta tai naapurilta täysin ilmaiseksi. Mikäpä estää minipuutarhan perustamista pelkästään papukaijan tarpeisiin, esimerkiksi kirsikkatomaatit ja chilit eivät ole kovin vaikeita kasvattaa itsekään.
Pakastettavan tuoreruoan kanssa voi säästää haaskuuta ja saada monipuolisuutta ruokailuun. Jos itse ei syö monipuolisesti kasviksia, voi linnunkin ruokakupin sisältöä supistua kurkkuun, salaattiin ja omenaan. Tämä käy herkästi varsinkin silloin, jos lintuja on vain vähän: monipuolisen ruoka-annoksen saamiseksi on ostettava suuri määrä kasviksia, joita kaikkia lintu ei kerkeä syödä ennen kuin ne pilaantuvat. Tekemällä isomman satsin valmiita päivän annoksia pakastimeen voi tehdä satsista hyvän monipuolisen, mutta ison ruokamäärän pilaantumisesta ei tarvitse huolehtia.
Ulkoa tuotavat virikkeet ovat myös ilmaisia. Niitä voi myös säästää talven varalle. Orsien lisäksi kaadetuista puista saa leikeltyä talteen puunpaloja tuleviin leluihin. Risut kelpaavat sellaisenaan, joskin niiden säilöminen katkottuna on hankalaa. Käpyjä voi myös kerätä varastoon. Oksia ja risuja voi tuoda ulkoa tuoreeltaan myös talvisin. Kevään keskelle talvea saa tökkäämällä tuoreet risut muutamaksi päiväksi vesimaljaan: lämpimässä ja vedessä risut alkaavat pukata hiirenkorvia myös talven keskellä! Kesällä kerättäviä villivihanneksia kuten piharatamo, apila, vesiheinä, voikukka ja horsma voi myös kuivata talven varalle. Rutikuiva seos ei välttämättä kelpaa sellaisenaan, mutta voi upota kun sen sekoittaa tuoreeseen ruokaan. Virikkeeksi se käy dyykkauskulhoon vaikkei linnut sitä söisikään.
Virikkeitä kannattaa muutenkin tehdä itse ostamisen sijaan. Materiaaleista ilmaisia tai halpoja ovat paperi, pahvi ja luonnonpuu. Paperia tulee roskana postiluukusta loputtomasti, ja pahviakin keittiötarvikkeista maitopurkeista ja muropaketeista alkaen. Hyödynnä viiniä juova ystävä, ja kehota häntä keräämään luonnonkorkit talteen linnulle leikkikaluksi. Pidä silmät auki kirppareilla, ja katsele edullisia ostoksia sillä silmällä, että olisiko niistä turvallisen virikkeen osaksi. Joissain kierrätyskeskuksissa on myös laatikko, joista saa ottaa ilmaiseksi tavaraa, tuo laatikko kannattaa aina tonkia läpi. Mikäpä estää värväämästä kavereita talouspaperirullien tai pienten pahvilaatikoiden keruuseen, jos lintu niistä pitää, muttei niitä tarpeeksi omasta taloudesta tule. Virikkeiden täytteeksi käy normaali sanomalehtipaperi tolleroina tai silputtuna - ostettu värikäs koristepaperisilppu tai lemmikeille tarkoitettu ekokuitu on sama jättää kaupan hyllylle. Papukaija pärjää myös mainiosti ilman ostettuja akryylisiä tai metallisia virikkeitä, jos niihin ei ole varaa panostaa. Nämä virikkeet on tarkoitettu ennemmin tutkittavaksi kuin tuhottavaksi, mutta linnulla riittää tutkittavaa myös normaaleissa taloustavaroissa, kuten ruokalusikka, desimitta, pilttipurkin kansi, limupullon korkki tai teippirullan muovinen sisusrenkula. Katso merkintä: Lemmikkien virikkeellistämistä tiukemmalla budjetilla.
Linnun kouluttamiseen ei myöskään vaadita muuta kuin aikaa, mielenkiintoa sekä normaaleja herkkupaloja tai rapsutuksia/kehuja ihmisläheiselle linnulle. Klikkerin voi korvata suulla tehtävällä äänellä (tai vaikka pilttipurkin kannella, joka napsahtaa kun keskikohtaa painaa), ja hienomman target-tikun voi tehdä itse grillitikusta ja puuhelmestä, käyttää vain omaa nyrkkiä tai mitä tahansa esinettä. Muita temppuvermeitä, kuten koripallokorin tai vastaavan voi tehdä itsekin kotoa löytyvistä materiaaleista, kuten pahvista. Lintu ei välitä, onko temppurekvisiitta kallis kaupasta ostettu, kirppislöytö tai itsetehty, sillä tärkeämpää on mukava yhdessä tekeminen ja oppiminen.
 |
| Kotimainen omena on usein ilmainen herkku, jos sattuu omistamaan omenapuun, tai tuntemaan tuttuja, joilla on omenapuu. Kotimainen omena on syksyinen sesonkituote, sillä sitä ei kannata pakastaa ruskistumisen ja pehmenemisen takia. |
Ulkoa tuotavat virikkeet ovat myös ilmaisia. Niitä voi myös säästää talven varalle. Orsien lisäksi kaadetuista puista saa leikeltyä talteen puunpaloja tuleviin leluihin. Risut kelpaavat sellaisenaan, joskin niiden säilöminen katkottuna on hankalaa. Käpyjä voi myös kerätä varastoon. Oksia ja risuja voi tuoda ulkoa tuoreeltaan myös talvisin. Kevään keskelle talvea saa tökkäämällä tuoreet risut muutamaksi päiväksi vesimaljaan: lämpimässä ja vedessä risut alkaavat pukata hiirenkorvia myös talven keskellä! Kesällä kerättäviä villivihanneksia kuten piharatamo, apila, vesiheinä, voikukka ja horsma voi myös kuivata talven varalle. Rutikuiva seos ei välttämättä kelpaa sellaisenaan, mutta voi upota kun sen sekoittaa tuoreeseen ruokaan. Virikkeeksi se käy dyykkauskulhoon vaikkei linnut sitä söisikään.
Virikkeitä kannattaa muutenkin tehdä itse ostamisen sijaan. Materiaaleista ilmaisia tai halpoja ovat paperi, pahvi ja luonnonpuu. Paperia tulee roskana postiluukusta loputtomasti, ja pahviakin keittiötarvikkeista maitopurkeista ja muropaketeista alkaen. Hyödynnä viiniä juova ystävä, ja kehota häntä keräämään luonnonkorkit talteen linnulle leikkikaluksi. Pidä silmät auki kirppareilla, ja katsele edullisia ostoksia sillä silmällä, että olisiko niistä turvallisen virikkeen osaksi. Joissain kierrätyskeskuksissa on myös laatikko, joista saa ottaa ilmaiseksi tavaraa, tuo laatikko kannattaa aina tonkia läpi. Mikäpä estää värväämästä kavereita talouspaperirullien tai pienten pahvilaatikoiden keruuseen, jos lintu niistä pitää, muttei niitä tarpeeksi omasta taloudesta tule. Virikkeiden täytteeksi käy normaali sanomalehtipaperi tolleroina tai silputtuna - ostettu värikäs koristepaperisilppu tai lemmikeille tarkoitettu ekokuitu on sama jättää kaupan hyllylle. Papukaija pärjää myös mainiosti ilman ostettuja akryylisiä tai metallisia virikkeitä, jos niihin ei ole varaa panostaa. Nämä virikkeet on tarkoitettu ennemmin tutkittavaksi kuin tuhottavaksi, mutta linnulla riittää tutkittavaa myös normaaleissa taloustavaroissa, kuten ruokalusikka, desimitta, pilttipurkin kansi, limupullon korkki tai teippirullan muovinen sisusrenkula. Katso merkintä: Lemmikkien virikkeellistämistä tiukemmalla budjetilla.
Linnun kouluttamiseen ei myöskään vaadita muuta kuin aikaa, mielenkiintoa sekä normaaleja herkkupaloja tai rapsutuksia/kehuja ihmisläheiselle linnulle. Klikkerin voi korvata suulla tehtävällä äänellä (tai vaikka pilttipurkin kannella, joka napsahtaa kun keskikohtaa painaa), ja hienomman target-tikun voi tehdä itse grillitikusta ja puuhelmestä, käyttää vain omaa nyrkkiä tai mitä tahansa esinettä. Muita temppuvermeitä, kuten koripallokorin tai vastaavan voi tehdä itsekin kotoa löytyvistä materiaaleista, kuten pahvista. Lintu ei välitä, onko temppurekvisiitta kallis kaupasta ostettu, kirppislöytö tai itsetehty, sillä tärkeämpää on mukava yhdessä tekeminen ja oppiminen.
 |
| Linnun sairastamiseen tulisi aina suhtautua vakavasti. |
Ensiapua voi harrastaa kotonakin lämpölampun lämmössä sairashäkissä (jotka kannattaa molemmat olla etukäteen hankittuina valmiiksi), mutta varsinaisessa hoidossa ei kannata alkaa kotihoitoon netin epämääräisten ja epävirallisten ohjeiden valossa. Auttaako valkosipuli, oregano tai timjami lääkkeenä todella, on epäselvää ja myös tapauksesta kiinni. Vain kokenut eläinlääkäri osaa lastoittaa linnun murtuneen jalan, vaikka joku omistaja on sen saattanut joskus laastarilla ja topsypuikolla itsekin tehdä. Linnun ollessa sairaana omistajan tulisikin ensitapauksessa unohtaa kustannukset, ja jopa kulkupelin puutteessa panostaa vaikka taksimatkaan lintuihin erikoistuneelle eläinlääkärille.
Sähköä lintujen kanssa mielestäni voi ja ei voi säästää. Lintujen ei tulisi elää pimeydessä tai hämäryydessä talvisin vain siksi että sähköä ei kuluisi. Linnut ansaitsevat nähdä kunnolla, ja se vaatii päivälinnuilla paljon valoa. Osalla linnuista voi säästää sähkölämmityksessä, jos se on jotain mihin voi vaikuttaa. Jos lintu elää normaaleissa sisätiloissa, se on ihminen joka aloittaa varsinaisen kärsimisen ensin. Suomen eläinsuojelulaki ei taida ottaa kantaa papukaijojen pidon lämpötiloihin, mutta esim. eräässä saksalaisessa eläintarhaoppaassa undulaattien ja neitokakadujen (arolintuja) minimilämpötila on nollassa, aroilla ja amatsoneilla (sademetsälintuja) se on +15. Yleisesti ihmiset eivät kuitenkaan omissa tiloissaan pidä näin viileitä lämpötiloja, sillä esim. vuokralainenkin saa vaatia vuokrantantajalta toimia, jos asunnon lämpötila laskee +18 asteen alle. Jos linnut taas elävät muissa kuin asuintiloissa, tilanne on kinkkinen: vaikka undulaatti ja neitokakadu kestävät pakkasta, Suomen kylmä jakso on niin pitkäkestoinen, ettei saksalaisesta eläintarhaoppaasta ole neuvojaksi pitkän ajan kylmäaltistukseen.
Käytännössä lintujen pidossa pystyy kyllä säästämään monessa asiassa, mutta sen ei tulisi ikinä tapahtua linnun hyvinvoinnin kustannuksella. Linnut elävät myös niin pitkään, että säästöä ehtii kertyä paljon niiden elinaikana. Toisaalta, saattaa ne säästöt silti hulahtaa linnun eläinlääkärikuluihin, mutta sellaistahan se lemmikinpito välillä on. Tai ehkä arjessa säästetyillä rahoilla voi ostaa linnulle extrajuttuna jotain kivaa juhlapäivinä.
Kommentit
Lähetä kommentti