Virikkeiden keksiminen roskista on kuin yhtymäkohta kaikelle sille, mitä pidän tärkeänä: tykkään askartelusta, virikkeiden kehittelemisestä, rahan säästämisestä ja yritän aina vähentää kaatopaikalle päätyvän roskan määrän minimiin. Olen jo aiemmin kirjoittanut merkinnän aiheella Virikkeellistäminen: Toisen roska on toisen aarre, ja tämä merkintä on sille suoraan jatkoa!
Otin itselleni konkreettisen haasteen, ja tarkkailla kaikkea sitä, mitä heitän roskiin, ja keskittyä siihen todella, voisiko roskiani hyödyntää virikkeenä. Tämä on merkintä siitä, mikä kaikki roska konkreettisesti kelpaisi eläimille virikkeeksi ennen pois heittämistä. Lähinnä mielessäni ovat olleet papukaijat ja jyrsijät, mutta välillä myös muut lemmikit.
Paperinen siemensolmu tai -syttyrä
Meillä ainakin mainospostia tulee vähän liikaakin (kiellosta huolimatta) ja sehän on roskaa. Siemensolmun idea on alunperin sivustolta Papukaija.fi: Siemensolmu sanomalehtipaperista. Sanomalehdistä on poistettava niitit ennen paperin antamista eläimille. Ison solmun sijaan sanomalehdestä voi tehdä myös ihan yksinkertaisia paperitolleroita leikkaamalla sen esim. 7x7 cm palasiin ja laittamalla yhden palan keskelle aina yhden tai kaksi herkkupalaa, ja rutistamalla paperin pieneksi palloksi. Itse teen näitä usein tehotuotannolla esim. TV:tä katsoessa, ja käytän niitä eri lelujen sisään laitettuna. Nämä sopivat monelle eri eläimelle, joka ei syö paperia. Isommille eläimille ne voi tehdä hyvin myös isommista paperin palasista. Paperista voi kehitellä vaikka mitä muutakin, mutta lintujen kohdalla huomioi seuraava: osalla linnuista paperin runsas tuhoaminen (esim. kokonaiset sanomalehdet tai kirjat) saa hormonaalisuuden nousuun. Jyrsijät sen sijaan saattavat hyvinkin käyttää paperia pesämateriaalina ja nauttia paperin repimisestä hyvillä mielin. Jos eläin on kokematon, näytä sille että laitat paperin sisään herkun, ja tee paperitollerosta aluksi löyhempiä.
Teepussien suojat
Teepussista itsessään en keksinyt virikettä suorilta. Enintään voisin antaa sen haisteltavaksi eläimelle, joka ei sitä riko, mutta sen sisältämien niittien takia en voisi antaa sitä eläimelle, joka saattaisi tarrata siihen suullaan. Mikään himosäästäjä en nyt ollut, joten en alkanut leikkelemään pientä roskaa ja niittejä poistamaan. En myöskään ole täysin varma, olisiko eläimelle hyvästä vahingossa maistella teelehtiä. Sen sijaan huomasin teepussista tulevan pienen paperipussin hyödyllisyyden. Sinne olikin oiva piilottaa pieni herkkupala ja kääriä pussi kiinni. Avaamisesta syntyneet roskat mahtuivat hyvin sisälle tuomaan edes hieman hämäystä. Tästäkin voisi tehdä haastavamman laittamalla sekaan vielä palasia sanomalehtipaperia, jota tulee ilmaiseksi postiluukusta ilmaisjakelun muodossa. Tämä sopii pienlemmikeille (jyrsijät, kanit, papukaijat) paremmin kuin vaikkapa koiralle, jolle tämä on melko minivirike ja vaarana tulla nielaistuksi kokonaan.
Kananluut
Vaikka esim. koirille ei kypsennettyjä kananluita suositella, pienet eläimet ovat asia erikseen. Koirilla riski syntyy siitä, että ne ovat tarpeeksi isoja purrakseen kananluusta palasen irti, jolloin luu lohkeaa hyvin teräväksi säleeksi, joka voi aiheuttaa jopa kuoleman puhkaistessaan sisäelimiä. Pienet eläimet, kuten papukaijat ja sekasyöjäjyrsijät (kuten rotat ja hiiret) osaavat kuitenkin jyrsiä luuhun jäänyttä nahkaa, lihaa, rustoa ja luuydintä nätisti. Likaantunut leivinpaperi meni roskiin, sillä en halunnut tarjoille eläimille rasvaa. Pelkään ajoittain myös sitä, että sotkevan syötävän yhdistäminen paperiin saa eläimen nielemään myös paperia, jos se maistaa maun siinä edelleen. Paperia voikin käyttää ennemmin kuivien ruokien kanssa. Leivinpaperinkin voi mielestäni uusiokäyttää virikkeissä, jos sillä on paistettu jotain tahraamatonta ruokaa, esim. lämpimiä leipiä.
Kasvisten tähteet
Ks. merkintä: Papukaijoille sopivaa roskaruokaa Meillä tämä tarkoitti mm. salaatista hieman kuivuneita (vaan ei pilaantuneita) lehtiä tutkittavaksi, vesimelonin kantoja, paprikan sisuksia ja siemeniä (paprikan vihreitä kantoja en voi suositella annettavan), kurkun kantapalat, keräkaalin "kanta", pestyjen porkkanoiden kuoria ja kantoja, ja appelsiinin sisukset, mm. se "miniappelsiini" joka syntyy sisälle siihen kannan lähelle (sitruksista voisin antaa kuoretkin, jos olisi luomua!) sekä perunankuoria (vain nuuhkittavaksi ja tutkittavaksi raakana, keitettynä OK myös syötynä). Ei niistä välttämättä tosiaan ravinnoksi ole, mutta vähintäänkin katseltavaksi, nuuhkittavaksi ja tutkittavaksi! Näistäkään "roskista" ei mitään pilaantunutta, mädäntynyttä tai homeista tulisi antaa!
Otin itselleni konkreettisen haasteen, ja tarkkailla kaikkea sitä, mitä heitän roskiin, ja keskittyä siihen todella, voisiko roskiani hyödyntää virikkeenä. Tämä on merkintä siitä, mikä kaikki roska konkreettisesti kelpaisi eläimille virikkeeksi ennen pois heittämistä. Lähinnä mielessäni ovat olleet papukaijat ja jyrsijät, mutta välillä myös muut lemmikit.
Paperinen siemensolmu tai -syttyrä
Meillä ainakin mainospostia tulee vähän liikaakin (kiellosta huolimatta) ja sehän on roskaa. Siemensolmun idea on alunperin sivustolta Papukaija.fi: Siemensolmu sanomalehtipaperista. Sanomalehdistä on poistettava niitit ennen paperin antamista eläimille. Ison solmun sijaan sanomalehdestä voi tehdä myös ihan yksinkertaisia paperitolleroita leikkaamalla sen esim. 7x7 cm palasiin ja laittamalla yhden palan keskelle aina yhden tai kaksi herkkupalaa, ja rutistamalla paperin pieneksi palloksi. Itse teen näitä usein tehotuotannolla esim. TV:tä katsoessa, ja käytän niitä eri lelujen sisään laitettuna. Nämä sopivat monelle eri eläimelle, joka ei syö paperia. Isommille eläimille ne voi tehdä hyvin myös isommista paperin palasista. Paperista voi kehitellä vaikka mitä muutakin, mutta lintujen kohdalla huomioi seuraava: osalla linnuista paperin runsas tuhoaminen (esim. kokonaiset sanomalehdet tai kirjat) saa hormonaalisuuden nousuun. Jyrsijät sen sijaan saattavat hyvinkin käyttää paperia pesämateriaalina ja nauttia paperin repimisestä hyvillä mielin. Jos eläin on kokematon, näytä sille että laitat paperin sisään herkun, ja tee paperitollerosta aluksi löyhempiä.
Teepussien suojat
Teepussista itsessään en keksinyt virikettä suorilta. Enintään voisin antaa sen haisteltavaksi eläimelle, joka ei sitä riko, mutta sen sisältämien niittien takia en voisi antaa sitä eläimelle, joka saattaisi tarrata siihen suullaan. Mikään himosäästäjä en nyt ollut, joten en alkanut leikkelemään pientä roskaa ja niittejä poistamaan. En myöskään ole täysin varma, olisiko eläimelle hyvästä vahingossa maistella teelehtiä. Sen sijaan huomasin teepussista tulevan pienen paperipussin hyödyllisyyden. Sinne olikin oiva piilottaa pieni herkkupala ja kääriä pussi kiinni. Avaamisesta syntyneet roskat mahtuivat hyvin sisälle tuomaan edes hieman hämäystä. Tästäkin voisi tehdä haastavamman laittamalla sekaan vielä palasia sanomalehtipaperia, jota tulee ilmaiseksi postiluukusta ilmaisjakelun muodossa. Tämä sopii pienlemmikeille (jyrsijät, kanit, papukaijat) paremmin kuin vaikkapa koiralle, jolle tämä on melko minivirike ja vaarana tulla nielaistuksi kokonaan.
Kananluut
Vaikka esim. koirille ei kypsennettyjä kananluita suositella, pienet eläimet ovat asia erikseen. Koirilla riski syntyy siitä, että ne ovat tarpeeksi isoja purrakseen kananluusta palasen irti, jolloin luu lohkeaa hyvin teräväksi säleeksi, joka voi aiheuttaa jopa kuoleman puhkaistessaan sisäelimiä. Pienet eläimet, kuten papukaijat ja sekasyöjäjyrsijät (kuten rotat ja hiiret) osaavat kuitenkin jyrsiä luuhun jäänyttä nahkaa, lihaa, rustoa ja luuydintä nätisti. Likaantunut leivinpaperi meni roskiin, sillä en halunnut tarjoille eläimille rasvaa. Pelkään ajoittain myös sitä, että sotkevan syötävän yhdistäminen paperiin saa eläimen nielemään myös paperia, jos se maistaa maun siinä edelleen. Paperia voikin käyttää ennemmin kuivien ruokien kanssa. Leivinpaperinkin voi mielestäni uusiokäyttää virikkeissä, jos sillä on paistettu jotain tahraamatonta ruokaa, esim. lämpimiä leipiä.
Kasvisten tähteet
Ks. merkintä: Papukaijoille sopivaa roskaruokaa Meillä tämä tarkoitti mm. salaatista hieman kuivuneita (vaan ei pilaantuneita) lehtiä tutkittavaksi, vesimelonin kantoja, paprikan sisuksia ja siemeniä (paprikan vihreitä kantoja en voi suositella annettavan), kurkun kantapalat, keräkaalin "kanta", pestyjen porkkanoiden kuoria ja kantoja, ja appelsiinin sisukset, mm. se "miniappelsiini" joka syntyy sisälle siihen kannan lähelle (sitruksista voisin antaa kuoretkin, jos olisi luomua!) sekä perunankuoria (vain nuuhkittavaksi ja tutkittavaksi raakana, keitettynä OK myös syötynä). Ei niistä välttämättä tosiaan ravinnoksi ole, mutta vähintäänkin katseltavaksi, nuuhkittavaksi ja tutkittavaksi! Näistäkään "roskista" ei mitään pilaantunutta, mädäntynyttä tai homeista tulisi antaa!
 |
| Taaempana lautasella puhtaat palaset ihmisille, edempänä eläimille tutkittavaksi "räippeitä." |
 |
| Oman puun omenoista omenapiirakkaa tehdessä tulee paljon kuorta ja kantaa, jotka voi molemmat hyvin antaa eläimille. Omenan siemenet voi ottaa halutessaan pois, mutta ne eivät välttämättä ole niin myrkyllisiä kuin moni luulee. |
Pitsalaatikko
Jälleen en halua tarjota rasvan kyllästämää pahvia eläimille, jotta ne eivät epähuomiossa niele ruoantuoksuista pahvia. Puhtaista palasista tein pahvivirikkeen. Iloisesti jyrsiville papukaijoille pahvi kelpaa sellaisenaan, mutta esim. jyrsijöille ja ruokamotivoituneille linnuille pahvin aaltoihin voi tunkea esim. kauran siemeniä etsittäväksi.
Pahvipakkaukset
Vaikka tässä esimerkissä mehupurkissa onkin metallinen sisus, jonka käyttämistä en suosittele, idean voi toteuttaa myös esim. maitopurkilla, muropaketilla, tai lähes tulkoon millä tahansa keittiöjätteenä syntyvällä pahvipakkauksella. Tämän kokoinen lelu käy parhaiten jyrsijöille ja papukaijoille sekä esim. kaneille, koirille ja freteille. Pieni papukaija saattaa tulkita liian ison pahvipakkauksen pesäkolona. Purkki täytetään kaikella eläinturvallisella sälällä, kuten paperisilpulla ja herkuilla. Eläimestä riippuen täytteenä voi käyttää myös herkkuja käärittynä paperiin, puhdasta pohjamateriaalia, lelun palasia jne.. Haastetta lisätään lisäämällä kerroksia ruoan päälle ja täyttämällä pakkausta enemmän. Alkuun pääsemistä helpottaakseen laatikkoon voi tehdä muutamia reikiä, joista eläin voi nähdä tai haistaa sen sisällön. Tämän voi ripustaa roikkumaan häkin katosta, kiinnittää kaltereihin häkin sivuun, laittaa häkin katolle tai pohjalle, riippuen eläimen mieltymyksistä, koiralle yms. voi antaa sellaisenaan lattialle tai ripustaa sopivasti.
Paperipussi
Paperipusseja tulee esim. karkkien, sokerin ja jauhojen mukana, mutta niitä on nykyään tarjolla käytettäväksi myös hevi-osastolla tai irtotavaramyymälöissä. Itse pyrin ottamaan aina mahdollisuuksien mukaan paperisen pussin hevi- tai karkkiostoksilla, koska paperipussin voi jatkokäyttää eläinten virikkeeksi, muovipussia taas ei. Tässä esimerkissä tein paperipussistä taitellun käärön, jonka sisällä on hieman ruokaa. Paperin palasia, pahvia, paperisilppua tai pohjamateriaalia voi lisätä myös haasteen lisäämiseksi. Laitetaan tarjolle ja käytetään kuten edellinen mehupurkkiesimerkki. Ei ole haitaksi, jos pussi ei meinaa pysyä kiinni vaan avautuu hieman. Itse tein taiteltuun pussiin reiän grillitikulla, ja lisäsin narun, jossa on tiukat solmut pussin pintaa vasten molemmin puolin, jolloin pussi pysyy kiinni ja sen voi ripustaa.
Lasipurkin kansi
Ei sinäänsä mikään ihmeellinen, mutta varmasti kiva uusi asia tutkittavaksi monelle uteliaalle papukaijalle. Nisäkkäät saattavat myös ihmetellä kannen hajua, jos kantta ei pese hullulla himolla niin, että siihen jää hieman ruoan hajua. Niille eläimille kelle tämä sopii (koirat, kissat, papukaijat, fretit, kanit, isot jyrsijät), voisi purkin kantta käyttää myös älypelinä: jollekin kohtuu tasaiselle pinnalle (pöytä, lattia, matto, häkin pohja) asetetaan hieman herkkuja, ja kansi asetetaan herkkujen päälle, niin että eläin voi haistaa ne (koira, jyrsijät) tai nähdä kun tämä tehdään (koira, kissa, linnut), ja eläimen pitää pähkäillä, kuinka saa purkin kannen pois herkkujen päältä.
Lasipurkki
Sinäänsä jokseenkin katastrofin ainekset tuloillaan, muttei välttämättä! Joillekin tämä saattaa sopia. Edellisestä oppien nisäkkäille voi olla kiintoisaa haistella purkin sisältöä, jos purkki on vain pikaisesti huuhdeltu (olettaen että se ei sisältänyt mitään pilaantunutta tai jo homehtunutta ruokaa). Kissoille tietyn kokoista lasipurkkia voisi käyttää älypelinä: jos kissan pää ei mahdu purkkiin, laittamalla purkkiin ruokaa kissa joutuu kalastelemaan ruoat pois käpälällään. Tämä saattaa vaatia purkin kiinnittämistä johonkin alustaan, ettei se kaadu, esim. kaksipuoleisella teipillä tarjottimeen tms.
Huonekasvin kuivuneet lehdet
Kotona kasvanut bambu-rukka ei ole enää kovin voimissaan, joten sen harvennetut lehdet pystyi tarjoilemaan tutkittavaksi ja revittäväksi virikkeeksi. Huonekasvien kanssa on hyvä muistaa turvallisuus: kasvien tulee olla ehdottomasti myrkytöntä lajia, mutta myös kotona kasvanutta: kaupassa myytävät kasvit ovat usein käsitelty torjunta- tai säilöntäainein, eikä myrkytönkään kasvilaji ole välttämättä tällöin täysin turvallinen purtavaksi. Tuoreita harvennuspaloja saattavat kasvin- tai sekasyöjät syödäkin, mutta nämä olivat siihen vähän liian rapeita. Revittävää, tutkittavaa ja nuuhkittavaa iloa niistä kuitenkin on!
Mitä voi ehkä käyttää "novel item" virikkeenä valvottuna
Novel item on esine, joka on eläimelle uusi, ja virikkeellistävä kokemus syntyy uuden esineen ominaisuuksien tutkimisesta: katselu, kuuntelu, haistelu, ehkä maistelu, eri materiaalien tuntu, esineen liikkumisen testaaminen, riepottelu jne. Esineen ominaisuudet huomioiden ja eläimen lajin ja leikkimistavan tuntien omistajan on arvioitava, onko esine juuri omalle eläimelle turvallinen laittaa tarjolle. En voi kylliksi sitä painottaa, että joillekin eläimille turvallinen virike voi olla toisille vaarallinen, joten oman lemmikin leikkimistavat on todella hyvä tuntea, ja valvoa tutkimishetkeä uusien virikkeiden kanssa.
- Tyhjä sipsipussi ja jäykästä muovista tehty karkkipussi: nuuhkittavaksi ja tutkittavaksi (tarkoitus ei ole syöttää eläimelle jämärasvaa tai sokeria, vaan tarjota hajuelämys ja kuulo-/tuntoaistin elämys rapisevan pussin parissa)
- Se mainittu teepussi niitteineen: vain nuuhkittavaksi jotta niitit eivät vahingoita eläintä
- Ruoan tai rasvan tahrima leivinpaperi: nuuhkittavaksi eläimille, jotka eivät ala syödä sitä
- Muovinen naudanjauheliharasia: nuoltavaksi ja nuuhkittavaksi, ei revittäväksi (antaisin vain eläimille, jotka kestävät raakaa lihaa muutenkin)
- Muovinen jugurttipurkki: nuoltavaksi esim. rotille tai koirille, ei purtavaksi, sillä ohut muovi sälöilee herkästi viiltävän teräviksi palasiksi
Mitä en käyttänyt virikkeisiin
Joka ikinen roska ei käy virikkeeksi. Tässä joitain juttuja, joita heitin roskiin tai kierrätykseen ilman että virikkeellistin niillä eläimiä:
- Rasvan tahrima pitsalaatikko
- Vanha nettikaapeli (moni papukaija tai jyrsijä varmasti tykkäisi jyrsiä kumipäällistä, mutta sisällä juokseva metalli voi olla hyvin vaarallista)
- Pienten jugurttipurkkien metalliset repäisykannet
- Muoviset karkkipaperit
Sujuvuutta roskavirikkeiden käyttöön
Joskus roskia haluaa hyödyntää virikkeenä, mutta askartelu ja virikkeiden ideointi ei ole se oma juttu. Tällöin helpointa voi olla, jos pystyy tarjoamaan omalle lemmikille turvalliseksi todetun roskan ihan vain sellaisenaan: varsinkin sisälemmikit altistuvat uusille asioille valitettavan harvoin. Roskan voi laittaa tarjolle ihan vain hetkeksikin monesti ihan sellaisenaan, valvotun leikkihetken ajaksi, ja ottaa hetken tutkimushetken päästä pois, ja laittaa todella roskiin.
Jos roska on turvallinen leikkiä myös valvomatta, eikä pilaannu (kuten elintarvikkeet, esim. kananluut tai porkkanankannat), voi jossain päin keittiötä (jossa iso osa roskista tulee!) pitää eläimelle sopivan kokoista pahvilaatikkoa (kuten vaikka pestyä ja kuivunutta maitopurkkia) ja laittaa kaikki virikeroskat suoraan sinne. Tämä laatikko sitten tarjoillaan eläimelle kun se vaikuttaa täyttyvän. Toinen vaihtoehto on pitää eläimen saatavilla aina "dyykkauslaatikkoa," johon nämä virikeroskat voi heittää aina suorilta, joskin tämä sopii paremmin häkissä/terraariossa/eläinhuoneessa pidettäville eläimille, jotka eivät voi kantaa roskia sitten ihan ympäri kämppää, jos se on omistajalle epämieluisaa. Eläin löytää uudet, tutkittavat asiat täten aina dyykkauslaatikostaan.
Myös eläinten omia roskia voi ajatella näin: kannattaako papukaijan silppuama puulelu laittaa roskiin, vai hyötykäyttää seuraavaan leluun tai käyttää lelunpalat dyykkauslaatikossa vielä ennen roskiin laittamista? Saisiko petoeläinlemmikki hajuvirikkeen kaninkarvasta kanin harjauksen jälkeen, tai hiiren likaiset purut haisteltavaksi?
Minä haastan Sinut tutkailemaan omia (ja lemmikkisi) roskia, ja pohtimaan, olisiko niistä turvalliseksi virikkeeksi lemmikillesi, edes valvonnan alaisena, edes pieneksi hetkeksi! Tämä kokeilu avasi omat silmäni siitä, kuinka paljon virikepotentiaalia roskissani on, vaikka tähän mennessä olinkin säästänyt paljon pahviroskaa virikkeiden pohjaksi. Uskon, että pienen, hieman pakotetun kokeilun avulla silmät aukeavat lopullisesti enemmän ja enemmän, ja virikkeiden näkeminen ympäristössä ja omissa roskissa helpottuu alun jälkeen paljonkin! Aina kun avaat roskiksen, ennen kuin heität roskan roskiin, avaa mielesi ja silmäsi ja mieti, onko roskasta virikkeeksi! :)
Lisää merkintöjä aiheen tiimoilta:
- Virikkeellistäminen: Toisen roska on toisen aarre
- Papukaijoille sopivaa roskaruokaa
- Voiko linnunpidossa pihistellä?
- Lemmikkien virikkeellistämistä tiukemmalla budjetilla
- Silmät auki ja avoin mieli virikkeellistäessä!
Jälleen en halua tarjota rasvan kyllästämää pahvia eläimille, jotta ne eivät epähuomiossa niele ruoantuoksuista pahvia. Puhtaista palasista tein pahvivirikkeen. Iloisesti jyrsiville papukaijoille pahvi kelpaa sellaisenaan, mutta esim. jyrsijöille ja ruokamotivoituneille linnuille pahvin aaltoihin voi tunkea esim. kauran siemeniä etsittäväksi.
Pahvipakkaukset
Vaikka tässä esimerkissä mehupurkissa onkin metallinen sisus, jonka käyttämistä en suosittele, idean voi toteuttaa myös esim. maitopurkilla, muropaketilla, tai lähes tulkoon millä tahansa keittiöjätteenä syntyvällä pahvipakkauksella. Tämän kokoinen lelu käy parhaiten jyrsijöille ja papukaijoille sekä esim. kaneille, koirille ja freteille. Pieni papukaija saattaa tulkita liian ison pahvipakkauksen pesäkolona. Purkki täytetään kaikella eläinturvallisella sälällä, kuten paperisilpulla ja herkuilla. Eläimestä riippuen täytteenä voi käyttää myös herkkuja käärittynä paperiin, puhdasta pohjamateriaalia, lelun palasia jne.. Haastetta lisätään lisäämällä kerroksia ruoan päälle ja täyttämällä pakkausta enemmän. Alkuun pääsemistä helpottaakseen laatikkoon voi tehdä muutamia reikiä, joista eläin voi nähdä tai haistaa sen sisällön. Tämän voi ripustaa roikkumaan häkin katosta, kiinnittää kaltereihin häkin sivuun, laittaa häkin katolle tai pohjalle, riippuen eläimen mieltymyksistä, koiralle yms. voi antaa sellaisenaan lattialle tai ripustaa sopivasti.
Paperipussi
Paperipusseja tulee esim. karkkien, sokerin ja jauhojen mukana, mutta niitä on nykyään tarjolla käytettäväksi myös hevi-osastolla tai irtotavaramyymälöissä. Itse pyrin ottamaan aina mahdollisuuksien mukaan paperisen pussin hevi- tai karkkiostoksilla, koska paperipussin voi jatkokäyttää eläinten virikkeeksi, muovipussia taas ei. Tässä esimerkissä tein paperipussistä taitellun käärön, jonka sisällä on hieman ruokaa. Paperin palasia, pahvia, paperisilppua tai pohjamateriaalia voi lisätä myös haasteen lisäämiseksi. Laitetaan tarjolle ja käytetään kuten edellinen mehupurkkiesimerkki. Ei ole haitaksi, jos pussi ei meinaa pysyä kiinni vaan avautuu hieman. Itse tein taiteltuun pussiin reiän grillitikulla, ja lisäsin narun, jossa on tiukat solmut pussin pintaa vasten molemmin puolin, jolloin pussi pysyy kiinni ja sen voi ripustaa.
Lasipurkin kansi
Ei sinäänsä mikään ihmeellinen, mutta varmasti kiva uusi asia tutkittavaksi monelle uteliaalle papukaijalle. Nisäkkäät saattavat myös ihmetellä kannen hajua, jos kantta ei pese hullulla himolla niin, että siihen jää hieman ruoan hajua. Niille eläimille kelle tämä sopii (koirat, kissat, papukaijat, fretit, kanit, isot jyrsijät), voisi purkin kantta käyttää myös älypelinä: jollekin kohtuu tasaiselle pinnalle (pöytä, lattia, matto, häkin pohja) asetetaan hieman herkkuja, ja kansi asetetaan herkkujen päälle, niin että eläin voi haistaa ne (koira, jyrsijät) tai nähdä kun tämä tehdään (koira, kissa, linnut), ja eläimen pitää pähkäillä, kuinka saa purkin kannen pois herkkujen päältä.
Lasipurkki
Sinäänsä jokseenkin katastrofin ainekset tuloillaan, muttei välttämättä! Joillekin tämä saattaa sopia. Edellisestä oppien nisäkkäille voi olla kiintoisaa haistella purkin sisältöä, jos purkki on vain pikaisesti huuhdeltu (olettaen että se ei sisältänyt mitään pilaantunutta tai jo homehtunutta ruokaa). Kissoille tietyn kokoista lasipurkkia voisi käyttää älypelinä: jos kissan pää ei mahdu purkkiin, laittamalla purkkiin ruokaa kissa joutuu kalastelemaan ruoat pois käpälällään. Tämä saattaa vaatia purkin kiinnittämistä johonkin alustaan, ettei se kaadu, esim. kaksipuoleisella teipillä tarjottimeen tms.
Huonekasvin kuivuneet lehdet
Kotona kasvanut bambu-rukka ei ole enää kovin voimissaan, joten sen harvennetut lehdet pystyi tarjoilemaan tutkittavaksi ja revittäväksi virikkeeksi. Huonekasvien kanssa on hyvä muistaa turvallisuus: kasvien tulee olla ehdottomasti myrkytöntä lajia, mutta myös kotona kasvanutta: kaupassa myytävät kasvit ovat usein käsitelty torjunta- tai säilöntäainein, eikä myrkytönkään kasvilaji ole välttämättä tällöin täysin turvallinen purtavaksi. Tuoreita harvennuspaloja saattavat kasvin- tai sekasyöjät syödäkin, mutta nämä olivat siihen vähän liian rapeita. Revittävää, tutkittavaa ja nuuhkittavaa iloa niistä kuitenkin on!
Mitä voi ehkä käyttää "novel item" virikkeenä valvottuna
Novel item on esine, joka on eläimelle uusi, ja virikkeellistävä kokemus syntyy uuden esineen ominaisuuksien tutkimisesta: katselu, kuuntelu, haistelu, ehkä maistelu, eri materiaalien tuntu, esineen liikkumisen testaaminen, riepottelu jne. Esineen ominaisuudet huomioiden ja eläimen lajin ja leikkimistavan tuntien omistajan on arvioitava, onko esine juuri omalle eläimelle turvallinen laittaa tarjolle. En voi kylliksi sitä painottaa, että joillekin eläimille turvallinen virike voi olla toisille vaarallinen, joten oman lemmikin leikkimistavat on todella hyvä tuntea, ja valvoa tutkimishetkeä uusien virikkeiden kanssa.
- Tyhjä sipsipussi ja jäykästä muovista tehty karkkipussi: nuuhkittavaksi ja tutkittavaksi (tarkoitus ei ole syöttää eläimelle jämärasvaa tai sokeria, vaan tarjota hajuelämys ja kuulo-/tuntoaistin elämys rapisevan pussin parissa)
- Se mainittu teepussi niitteineen: vain nuuhkittavaksi jotta niitit eivät vahingoita eläintä
- Ruoan tai rasvan tahrima leivinpaperi: nuuhkittavaksi eläimille, jotka eivät ala syödä sitä
- Muovinen naudanjauheliharasia: nuoltavaksi ja nuuhkittavaksi, ei revittäväksi (antaisin vain eläimille, jotka kestävät raakaa lihaa muutenkin)
- Muovinen jugurttipurkki: nuoltavaksi esim. rotille tai koirille, ei purtavaksi, sillä ohut muovi sälöilee herkästi viiltävän teräviksi palasiksi
Mitä en käyttänyt virikkeisiin
Joka ikinen roska ei käy virikkeeksi. Tässä joitain juttuja, joita heitin roskiin tai kierrätykseen ilman että virikkeellistin niillä eläimiä:
- Rasvan tahrima pitsalaatikko
- Vanha nettikaapeli (moni papukaija tai jyrsijä varmasti tykkäisi jyrsiä kumipäällistä, mutta sisällä juokseva metalli voi olla hyvin vaarallista)
- Pienten jugurttipurkkien metalliset repäisykannet
- Muoviset karkkipaperit
Sujuvuutta roskavirikkeiden käyttöön
Joskus roskia haluaa hyödyntää virikkeenä, mutta askartelu ja virikkeiden ideointi ei ole se oma juttu. Tällöin helpointa voi olla, jos pystyy tarjoamaan omalle lemmikille turvalliseksi todetun roskan ihan vain sellaisenaan: varsinkin sisälemmikit altistuvat uusille asioille valitettavan harvoin. Roskan voi laittaa tarjolle ihan vain hetkeksikin monesti ihan sellaisenaan, valvotun leikkihetken ajaksi, ja ottaa hetken tutkimushetken päästä pois, ja laittaa todella roskiin.
Jos roska on turvallinen leikkiä myös valvomatta, eikä pilaannu (kuten elintarvikkeet, esim. kananluut tai porkkanankannat), voi jossain päin keittiötä (jossa iso osa roskista tulee!) pitää eläimelle sopivan kokoista pahvilaatikkoa (kuten vaikka pestyä ja kuivunutta maitopurkkia) ja laittaa kaikki virikeroskat suoraan sinne. Tämä laatikko sitten tarjoillaan eläimelle kun se vaikuttaa täyttyvän. Toinen vaihtoehto on pitää eläimen saatavilla aina "dyykkauslaatikkoa," johon nämä virikeroskat voi heittää aina suorilta, joskin tämä sopii paremmin häkissä/terraariossa/eläinhuoneessa pidettäville eläimille, jotka eivät voi kantaa roskia sitten ihan ympäri kämppää, jos se on omistajalle epämieluisaa. Eläin löytää uudet, tutkittavat asiat täten aina dyykkauslaatikostaan.
Myös eläinten omia roskia voi ajatella näin: kannattaako papukaijan silppuama puulelu laittaa roskiin, vai hyötykäyttää seuraavaan leluun tai käyttää lelunpalat dyykkauslaatikossa vielä ennen roskiin laittamista? Saisiko petoeläinlemmikki hajuvirikkeen kaninkarvasta kanin harjauksen jälkeen, tai hiiren likaiset purut haisteltavaksi?
Minä haastan Sinut tutkailemaan omia (ja lemmikkisi) roskia, ja pohtimaan, olisiko niistä turvalliseksi virikkeeksi lemmikillesi, edes valvonnan alaisena, edes pieneksi hetkeksi! Tämä kokeilu avasi omat silmäni siitä, kuinka paljon virikepotentiaalia roskissani on, vaikka tähän mennessä olinkin säästänyt paljon pahviroskaa virikkeiden pohjaksi. Uskon, että pienen, hieman pakotetun kokeilun avulla silmät aukeavat lopullisesti enemmän ja enemmän, ja virikkeiden näkeminen ympäristössä ja omissa roskissa helpottuu alun jälkeen paljonkin! Aina kun avaat roskiksen, ennen kuin heität roskan roskiin, avaa mielesi ja silmäsi ja mieti, onko roskasta virikkeeksi! :)
Lisää merkintöjä aiheen tiimoilta:
- Virikkeellistäminen: Toisen roska on toisen aarre
- Papukaijoille sopivaa roskaruokaa
- Voiko linnunpidossa pihistellä?
- Lemmikkien virikkeellistämistä tiukemmalla budjetilla
- Silmät auki ja avoin mieli virikkeellistäessä!