Papukaijamaailmaan mahtuu monenlaista menijää. Esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit ovat yleensä sopuisia niin toisiaan kuin ihmisiäkin kohtaan. Niitä ei syyttä suositella myös ensimmäiseksi linnuksi. On kuitenkin toinenkin ääripää: linnut, joilla on taipumusta aggressiiviseen käytökseen ihmistä kohtaan. Mikään papukaijayksilö ei ole syntyjään aggressiivinen, mutta osalla lajeista on siihen toisia enemmän taipumusta. Tällaiset lajit tai jo aggressiiviseksi oppineet/alkaneet yksilöt eivät sovi kovin herkästi aloittelijoille tai sellaisille, jotka eivät ole riittävästi perehtyneet ongelmien ennaltaehkäisyyn ja niiden ratkaisemiseen linnun hyvinvoinnin vaarantumatta. (Toisaalta, lue myös: Mikä ensimmäiseksi linnuksi?)
Tällaisia lintuja kutsutaan monesti "kuumiksi", "kuumapäisiksi" tai "hottis-linnuiksi": ne saattavat kiihtyä lähes olemattomista asioista jopa siihen pisteeseen, että ne purevat tai jopa hyökkäävät ihmisen kimppuun. Puremisella ihmistä välttävä lintu oppii myös puremisen tavaksi: puremalla pääsee pois lievästikään epämiellyttävästä tilanteesta, jolloin lintu voi purra myös ilman että sitä edes oikeastaan häiritään tai se juurikaan kiihtyy. Lintu voi myös tavallaan oppia räjähdysalttiiksi niin, että sen kiihtymys purkautuu herkästi aggressiivisena käytöksenä.
Lue merkintä papukaijojen erilaisista aggressiivisuuden muodoista: Papukaijan aggressiivisuus
Amatsonit ovat kohtuullisen kuumapäisenä tunnettu papukaijaryhmä. Ne ovat yksi yleisimmistä papukaijasuvuista lemmikkinä, ja vihreinä, puhuvina, isohkoina papukaijoina ne ovatkin papukaijan perikuva monen mielessä. Muitakin herkästi kuumuvia sukuja on (Pyrrhurat ja "kaikut" eli caiquet), mutta ne eivät ole niin yleisiä lemmikkinä.
Amatsonienkin välillä on kuitenkin vaihtelua. Osa lajeista on herkemmin kiihtyviä ja täten aggressiivisuuteen taipuvaisia. Äänenkäytössä on myös eroja. Monesti puhumiskyky ja kuumapäisyys tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Puhekyky ei saisi olla kovin korkea kriteeri linnun hankkimiselle, mutta jos potentiaalisesti puhuvan amatsonin haluaa, on tarpeen varautua myös kuumapäisten lajien luonteen nurjiinkin puoliin.
Perinteisesti nimellä top hot 3 kutsuttuja lajeja ovat olleet keltaniska-amatsoni, siniotsa-amatsoni ja keltapääamatsoni, joista varsinkin keltapäätä pidetään jopa taidokkaimpana puhujalajina amatsoneista. (Siitä lisää jossain toisessa merkinnässä...) Näistä yleisin lemmikkinä on siniotsa-amatsoni niin Suomessa kuin luultavasti muuallakin länsimaissa.
Uusien lajimääritysten mukaan keltaniska- ja keltapääamatsonit eivät ole enää omia lajejaan, vaan ne kuuluvat keltaotsa- eli amazonianamatsonin alle ryhminä: keltaniska ja keltapää sisältävät myös oman ryhmänsä sisällä alalajeja. Kyllä, luettelointi on välillä sekavaa. Tämän vuoksi osa harrastajista pitääkin myös amazonianamatsonia (eli kansankielessä keltaotsa-amatsonia) yhtenä hottislajina.
Kuumapäät lemmikkinä
Miksi hottislajit ovat sitten niin kuumapäisiä? Luultavasti siksi, että ne ovat riittävän aggressiivisina pärjänneet luonnossa paremmin. Hanakasti pesää, poikasiaan tai puolisoaan puolustava lintu on päässyt jatkamaan sukua paremmin. Evoluution muovaamat ominaisuudet eivät poistu vain siksi, että villieläin tuodaan olohuoneeseen. Vain muutaman sukupolven ajan vankeudessa lisäännyttäminen ei riitä laimentamaan luonnossa tarpeellisia käytösmalleja.
Lemmikkinä minkä tahansa linnun kanssa voi tulla ongelmia aggressiivisuuden ja/tai hormonaalisuuden suhteen, mutta varsinkin kuumapäisten lajien omistajien tulisi huomioida ennaltaehkäisyn tärkeys. Jokainen lintu voi olla ongelmalintu, ja hottiksen omistajan tulisi yrittää ennaltaehkäistä ongelmat jo ennen kuin ne ovat edes syntymässä. Ehkä voisi sanoa myös, että joillain lajeilla on todennäköisempi taipumus alkaa "ongelmalinnuksi" kuin toisilla. Oikeasti ongelmakäytöstä ei ole olemassa tyhjiössä, vaan ongelmakäytöstä on nimenomaan ihmisen mielestä ongelmallinen käytös. "Ongelmakäytös" saattaa siis olla vain luonnollista käyttäytymistä, joka ei sovi olohuoneeseen tai kyseisen ihmisen arkeen.
 |
| Siniotsa-amatsoni. |
Monien harrastajien mukaan lintu on herkemmin aggressiivinen, jos se on käsinkasvatettu. Käsinkasvatettu lintu on yleensä leimaantunut ihmiseen, jolloin sillä ei ole ensisijassa ennakkoluuloja tai edes tervettä pelkoa ihmistä kohtaan. Käsinkasvatettu linnunpoikanen on solmuun väännettävän kesy, jolloin sitä kohdellaan herkästi väärin. Väkinäisestä silittelystä ja sylittelystä stressaantunut lintu voi alkaa purijaksi jo hyvin nuorella iällä. Umpikesyjen lintujen kanssa tulisi siis pitää silmät erityisen auki pakottavan kohtelun suhteen.
Kuumapäiset papukaijat reagoivat monesti aggressiivisesti tai hyökkäävästi pakottavaan käsittelyyn. Kauan kestänyt pakkokäsittely (esim. pakolla kädelle nostaminen, varpaista kiinni pitäminen, linnun jahtaaminen jotta se nousisi kädelle, pakolla valjaiden pukeminen, pakolla häkkiin laittaminen jne.) voi laukaista linnussa aggressiivisen käytöksen portit niin, että käytös jatkuu vaikka pakkokeinot jätettäisi arjesta täysin pois. On siis parempi, että pakkokeinoja ei käytä koskaan, ja käyttää lintuystävällisiä keinoja arjessa ongelmien välttämiseksi.
Käsinkasvatuksen tuoma rohkeus sekin tuntuu madaltavan linnun kynnystä hyökkäyksille. Monet harrastajat ovat havainneet, että myös emojen kasvattamat linnut voivat kuumua ja hormonaalisina puolustaa esimerkiksi häkkiään hyökkäämällä, mutta hyökkäys on enemmän valehyökkäys eikä niin raivokkaasti perille pureva, kuin käsinkasvatetulla sukulaisella. Käsinkasvatuksen ja käsittelyn yhteismerkitys on tärkeä, ja käsinkasvatettua lintua on helpompi käsitellä vahingossa väärin.
Aggressiivisuuden ennaltaehkäisyssä on tärkeää monet asiat. Käsittely on tärkeä, kannattaa lukea merkintä Mitä välttää linnun käsittelyssä. Pakottamisen välttäminen on tärkeä osa arkea lintujen kanssa, mutta se korostuu erityisesti puremaan taipuvaisten lajien tai yksilöiden kohdalla. Tärkeää on myös pyrkiä välttämään muutenkin pelkoa, ahdistusta ja stressiä linnun elämässä. Linnun lukeminen on täten erittäin tärkeää. Herkästi kiihtyvillä lajeilla on syytä välttää myös niitä kiihdyttäviä asioita, sillä kiihtymys voi purkautua aggressiona. Eräs harrastaja mainitsi hyvän pointin, että kuumapäiset linnut voivat stressata esimerkiksi rauhattomia kotioloja tai liian matalaa häkkiä, ja tämä stressi voi purkautua aggressiivisuutena.
 |
| Keltaniska-amatsoni. |
Potentiaalisesti aggressiivisen linnun kanssa kannattaa opetella ja kouluttaa jo etukäteen taitoja arkeen. Näitä voivat olla esimerkiksi häkkiin meno vain pyynnöstä, ei kädellä vieden, jolloin vältetään käden yhdistäminen häkkiin paluuseen liittyvään potentiaaliseen stressiin/pakotukseen/kiihtymykseen ja täten ehkäistään käden pureminen. Samaan liittyy myös linnun poistuminen pyynnöstä kielletystä paikasta, ilman että sitä on tarpeen poimia tai hätistellä. Ruokakupin vaihtaminen kannattaa opetella niin, että lintu pysyy paikallaan, eikä änkeä mukaan. Tällä ehkäistään arjessa epätoivotut häkistä pakenemiset, mutta ajan kanssa myös ruokakuppeihin tai häkkiin koskemiseen liittyvän aggression kanssa on helpompi toimia, kun lintu osaa jo paikalla olemisen. Tilanteesta kiihtyvää lintua on hankala kouluttaa, koska kiihtyneessä mielentilassa eläin oppii huonommin tai ei jopa lainkaan.
Linnun hormonaalisuuden vähentämisen tulisi olla jokaisen linnun omistajan arkea, sillä mikään lintu ei ansaitse olla alati hormonaalisessa tilassa. Hormonaalisuus voi linkittyä aggressiivisuuteen, jolloin hormonaalisuuden nousemisen ehkäisy kannattaa. Katso lisää: Kaijuli.fi: Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito ja blogissa: Keinoja papukaijan hormonaalisuuden vähentämiseen.
Aggressiivisuus saattaa liittyä myös kiihtymiseen, jolloin omistajan on opeteltava lintua kiihdyttävät asiat. Kiihtymistä ja aggressiivista käytöstä lisäävien asioiden kerrostumista tulee välttää, esim. vaikka lintu ei normaalisti kiihtyisi hyökkäyksen tasolle esim. imuroinnin aiheuttamasta melusta, saattaa lintu olla kireämpi jos on esim. kevät (valon lisääntyminen voi lisätä hormonaalisuutta ja kireyttä) tai tilanteessa on muu jännittävä/kiihdyttävä elementti. Katso merkintä: Kiihtyvän papukaijan valmiustaso.
Kommentit
Lähetä kommentti