Koirilla hajujälki ja muu hajutyöskentely ovat oivia liikkumiseen ja luontaiseen haistelu- ja jäljityskäytökseen kannustavia aktiviteetteja. Lemmikkikoiran kanssa hajutyöskentelyä voi olla esimerkiksi hajujälki tai metsäjälki: siinä jollain haisevalla tehdään jälki ulkona maahan (yleensä metsässä, niityllä tai nurmella, ei välttämättä hietikolla tai asfaltilla) ja koiran tulee tätä jälkeä seurata nenä edellä, löytäen hajun päästä palkkion. Hajuna voi olla vaikka narussa vedetty nakkimakkara, tai virallisemmissa verijäljissä se on veressä uitettu pesusieni, jota vedetään narun perässä. Koira voi opetella myös hajujohteista ihmisetsintää.
Sisätiloissa hajutyöskentelyä koirille voi olla haisevien herkkupalojen etsiminen eri huoneista. Maukasta herkkua etsiessä koiralla on sisäsyntyinen vaisto etsiä mieluisa herkku, koska sen syöminen on jo itsessään palkkio. Käyttäytymistarpeena myös itse haistelu on koiralle tyydyttävää ja mieluisaa. Edistyneempi hajutyön muoto on kouluttaa koira etsimään jokin ei-syötävä asia, joka sen pitää etsiä ympäristöstä ja joko ilmoittaa siitä tai tuoda se omistajalle. Tässä merkinnässä en nyt tarkoita niitä hajutyöskentelyn muotoja, joissa koiran liikkuminen jää vähäiseksi, kuten pelkästään maton kokoisella alueella tapahtuva hajuerottelu, joka toki on sekin koirille hyvää virikettä.
Papukaijojen hajuaisti on sen sijaan kehno. Ne luottavat runsaasti enemmän näköaistiinsa etsiessään ruokaa tai resursseja, tai vältellessään petoja. Tutkimuksissa on havaittu, että papukaijat kyllä haistavat, mutta käytännössä ne yleensä kokeilevat asioita ensin näköaistin tai muistin varassa. Tämän vuoksi hajutyöskentely sellaisenaan ei papukaijoille kovin välttämättä sovi. (Merkintä papukaijojen hajuvirikkeistä on tuloillaan!)
 |
| Koiran ja papukaijan hajuaistit eivät ole ihan samalla tasolla. (Kuvamanipulaatio, älä päästä vierasta koiraa ja papukaijaa näin lähekkäin!) |
Ihailen kuitenkin sitä aktivoinnin muotoa, mikä hajuun luottaville nisäkkäille on mahdollista luoda myös sisätiloihin, kun ne joutuvat menemään nenä edellä. Koiralle, kissalle, kanille, fretille tai jyrsijöille voi piilottaa turvallisissa sisätiloissa sijaitsevaan elinympäristöön jotain haisevia juttuja, joita ne joutuvat etsimään. Jos eläimelle saa opetettua käskyjä/vihjeitä, voi niille kertoa, koska asunnossa / huoneessa on jotain etsimisen arvoista. Eläin saa tällöin toteuttaa luontaista resurssienhankintatapaa (haistelu ja etsiminen) sekä saa liikuntaa enemmän kuin se normaalisti saisi rajatuissa sisätiloissa. Blogissa merkinnässä Ruoan etsiminen ympäristöstä on esimerkiksi kissoille kehitelty ruoan etsimiseen kannustava ruokavirike.
Kuinka tällaisen saisi myös lemmikkilintumaailmaan käyttöön? Linnut ovat hyvinkin altavastaajan asemassa liikunnan suhteen, sillä monelle linnulle lentosuoritus vaatii enemmän tilaa kuin saman matkan käveleminen. Varsinkin iso lintu saattaa arkailla siivilleen nousua jos tilat ovat ahtaat, ja saattaa tyytyä kävelemään tai kiipeilemään lentämisen sijaan. Lintujen elinympäristöä voi kuitenkin yrittää laajentaa käyttöön monin keinoin. Niistä enemmän lopun linkeissä.
Linnuilla etsimisen tulisikin pohjautua näköaistiin tai opittuun etsimiseen hajuaistin sijaan. Linnulle tällaisen virikkeen etsimisen opettaminen olisi mielestäni haastavampaa kuin hajujäljen nenä edellä kulkevalle nisäkkäälle, koska nisäkäs nappaa hajun luonnostaan ja voi myös luonnostaan lähteä seuraamaan sitä. Näköaistin varassa menevä lintu taas joudutaan opettamaan etsimään: jos lintu näkee etsimänsä esineen, on sen luokse helppo siirtyä se löytämään.
Toisaalta lintujen kanssa voi tulla esteeksi myös niiden arkuus: lintuja voivat jännittää niiden oman kodinkin uudet tilat ja paikat, joissa se ei ole tottunut oleskelemaan. Jotta lintu voisi keskittyä tehtävään kunnolla, sen on oltava rento eikä sitä saa jännittää tai pelottaa. Esimerkiksi lintu joka on pääasiassa vapaana olohuoneessa, voi kokea jo eri huoneessa olon niin jännittävänä (tai kiihdyttävänä) että puuhat eivät suju kuin tutussa ympäristössä.
 |
| Niin hajujäljellä kuin papukaijojan vastaavalla, miten se toteuttaakaan, on tavoitteena virikkeellistää vankeudessa elävää eläintä tarjoamalla sille mahdollisuuden toteuttaa luontaista käytöstään. Kuva: Flickr.com / Cat Sparks, CC BY-NC-SA 2.0 |
Aiemmin olen jo käynyt läpi tässä blogissa pienempien asuintilojen hyötykäyttöä laittamalla ympäristöön useampia kulhoja, joiden välillä lintu joutuu kulkemaan. Asunnossa vapaana olevan linnun voisi siis opettaa etsimisjäljelle tällä samalla metodilla. Tällöin myös vältyttäisi siltä, että innokas lintu harhautuisi kiellettyihin paikkoihin "näköjäljen" perässä. Näköjäljellä lintu joutuisi ensin etsimään kulhot, jos niiden paikat vaihtelisivat sen elinympäristössä. Sitten se joutuisi käymään kulhot läpi, jotta se löytää etsimänsä, oli se sitten herkku tai ihmiselle palautettava esine.
Papukaijojen kanssa tätä virikemuotoa tehdessä huonona puolena on myös niiden tapa liikkua ja toisaalta olla tuhoisa. Koiralle tai kissalle, jolle koko asunto on koti eivätkä ne pentuajan jälkeen enää tee huomattavia tuhoja asuntoon, voi herkkupalasia tai etsittävää lelua piilottaa koko asuntoon kunhan se tehdään niin että eläin voi siihen yltää (tai sitten sille opetetaan signaali löydöstä, esim. koiralla kohti löydettävää asiaa haukkuminen). Koiralle tai kissalle herkku voi siis olla vaikkapa maton nurkalla, lattialla hieman sohvan alla, sohvan selkänojan päällä, keittiön tuolilla (joka on työnnetty pöydän alle), lattialistan päällä, TV-tasolla, sängyllä jne... Papukaijan tuhoisa luonne ja utelias nokka sekä sotkuinen kakkaamistapa kuitenkin taustoittavat linnun kulkua siihen, että arki on sujuvampaa jos linnulla on selkeät paikat joissa sen toivotaan ja ei toivota olevan. Yleisesti kannattaa kannustaa lintua oleilemaan orsilla ja paikoissa, joissa sille voi kääntää selkänsä niin kakkojen, tuhojen kuin hormonaalisuudenkin vuoksi. Esimerkiksi linnun houkuttelu sohvan alle tai TV-tason koloihin voi olla karhunpalvelus, kun linnun hormonaalisuus ja pesimähimo sykähtää käyntiin pimeiden pesäpaikkojen tutkimisesta.
Toisaalta, isommassa asunnossa linnun kanssa voisi leikkiä myös piilosta: ihminen menee jonnekin piiloon ja linnun on etsittävä ihminen lentäen (tai kävellen) eri huoneista. Mikään kovin vaikea piilo ei tosin voi olla, sillä lintu ei voi avata kaappien ovia tai koiran tavoin haistaa kaapissa piilossa olevaa ihmistä ja ilmaista tätä jotenkin.
 |
| Papukaijoilla ruoan etsimiseen soveltuvat parhaiten tavat, joita linnut hyödyntävät luonnossakin: näkökyky, muisti, uteliaisuus ja akrobatia. |
Itse ehkä ottaisin lintujen kanssa hajujäljen käyttöön seuraavalla tavalla:
- Linnun sallitussa ympäristössä kaikkialla olisi runsas määrä sopivia mutta pienehköjä kulhoja tai muita juttuja joiden sisälle mahtuu hieman ruokaa. Nämä voivat olla siis esimerkiksi normaaleja ruokakulhoja, kahvasta roikkuvia mukeja, orsiin porattuja reikiä. Näitä olisi siis reilusti, kuvittelen että yli 20 kappaletta!
- Ylläoleva koskisi myös linnun elinympäristöä vapaana kuin häkkiäkin! Kuitenkin huomiona, että liikaa ruokaa ei kannata tarjoilla häkin ulkopuolella, jotta motivaatio häkkiin palaamiselle säilyy ja häkki säilyttää arvonsa ruokapaikkana. Tässä myös pohdittavaa häkin koosta: jotta pelkästään häkkiin mahtuu monipuolinen valikoima kulhoja ei kohtiin, tulee häkilläkin tulee olla riittävästi kokoa!
- Lintu opetettaisi vähitellen siihen, että näihin kulhoihin ilmestyy herkkuja/mieluisaa ruokaa. Aluksi lintu kokisi paljon onnistumisia: ihan alkuun niitä voisi olla kaikissa. Vähitellen herkkuja olisi vain osassa mutta ne kulhot, joissa herkkuja olisi, vaihtelisi silti jonkin verran.
- Näköjälki vai etsiminen: Olisivatko kulhot sellaisia, että lintu näkee melko helposti, onko kulhossa ruokaa vai ei? Näköaisti kantaa tavallaan kauemmas kuin hajuaisti: lintu voi nähdä herkun jo 10 metrin päästä ja lentää suoraan sen luokse, mutta koira joutuisi tuon kymmenenkin metriä menemään haistellen jokaisen senttimetrin. Toisaalta linnun kohdalla tämä voisi olla myös etsimisleikki: ajan kanssa kun lintu hallitsee homman juonen, olisi kulhoissa jotain lintuturvallista härpäkettä jonka sekaan ruoka laitettaisi, kokonaan tai osittain. Lintu joutuisi käymään koko kulhokokoelman läpi jotta se voi löytää kaikki ruokapalat.
Lisää aiheen tiimoilta:
- Pienlemmikkien rajoitetut tilat hyötykäyttöön virikkeillä
- Ruoan etsiminen ympäristöstä
- Suuret kiipeilypuut apuna luonnollisen käyttäytymisen imitoinnissa
- Papukaijojen virikkeellistäminen ruoalla: lelupuu / lelumetsä
- Pienten tilojen huonot puolet ja suurempien tilojen hyvät puolet
- Päänsisäinen aikamatkustus
Kommentit
Lähetä kommentti