Miksi papukaija on hyvä lemmikki?

Kyynisenä ihmisenä en usko, että papukaijat ovat kovin hyviä lemmikkejä nimenomaan niiden oman hyvinvoinnin vuoksi. Niiden sosiaalisuus, älykkyys ja aktiivisuus eivät tee niistä eläimiä, jotka voivat välttämättä kukoistaa vankeudessa. Varsinkin älykkäämmät ja suuremmat lajit kärsivät helposti vankeuden toimista rajoitteista. Näitä pohdintoja olen käynyt läpi merkinnöissä Lintujenpidon eettisyys, Mikä on eettisin linnunpitotapa?, Mikä papukaijoissa on vikana? ja Täydellinen papukaija. 

Jotain hyvää kuitenkin haluan papukaijoistakin löytää! Käytännössä kuitenkin linnuista, ainakin niistä linnuista joita nykyään lemmikkinä pidetään, ne ovat sattumalta sellaisia, että ne voivat elää ihmisten kanssa kohtalaisessa sovussa. 

Lintuharrastuksen alkuaikoina linnut olivat häkkilintuja. Taidemaailman kuvaus linnuista ja vanhat valokuvat kertovat karua tarinaa: linnut olivat häkeissä, ketjuin kiinni ständeissä tai siipisulat leikattuina. Tietenkin tällainen lintu on helpompi, eihän se pääse liikkumaan eikä täten tekemään tuhoja, sotkemaan tai hyökkäämään päälle. Onneksi tällainen linnunpitotapa on jäämässä menneisyyteen, vaikka on Suomessa varmasti edelleen lintuja, jotka kahlitaan jollain tavalla lopullisesti paikoilleen pieneen tilaan, ilman mahdollisuutta liikkua turvalliseksi tehdyssä sisätilassa lentäen tai kiipeillen.

Papukaijojen pidon historian vuoksi onkin vallan sattumaa, että niillä on myös ominaisuuksia, jotka tekevät niistä lemmikiksi edes kohtalaisen sopivia. Oma asiansa on esimerkiksi ruokinta: jo ammoisina aikoina on lemmikkinä, elättinä tai kotieläimenä pidettyjen eläinten ollut oltava sellaisia, että niitä voi ruokkia ja pitää hengissä vain kohtuullisella vaivalla. Esimerkiksi hyvin erikoistuneet lajit (kuten Micropsitta-papukaijat) eivät vain menestyneet lemmikeinä varsinkaan kun niiden hoidosta ja elintavoista tiedettiin niukasti, eikä kaikkien lajien pito vankeudessa onnistu vieläkään. Aiheesta merkinnässä: Papukaijat ovat sopeutuvia syömäreitä. 

Ominaisuus mitä tarkoitan, on papukaijojen tapa liikkua ja oleilla. Vaikka poikkeuksia mahtuu maailmaan, iso osa papukaijoista viihtyy orsilla ja korkealla. Tämä mahdollistaa sen, että niille on mahdollista luoda mieluisia ajanviettopaikkoja, joihin tuho ja sotku voivat keskittyä. Maassa liikuskelevat linnut, kuten kesylinnuista kanat ja ankat, ulostavat papukaijojen tapaan kaikkialle missä ne sattuvat kulkemaan. Tämän takia näiden lintujen pito sisälemmikkinä, tismalleen samoissa tiloissa ihmisten kanssa on hyvin hankalaa, ellei jopa mahdotonta (vaikka Frendit muuta väittääkin). Sisäkanojen kanssa olohuoneen lattia olisi pian kakkakerroksen peittämä kauttaaltaan. Papukaijojen kakka taas kertyy enemmän orsien alle, koska papukaijalla on luontainen taipumus viihtyä orsilla muutenkin kuin yön yli. 

Jotkut lintulajit ovat orsilla viihtyviä papukaijoja tai maan tasalla liikkuvia kanoja monipuolisempia liikkeissään. Esimerkiksi kyyhkyt ja varislinnut ovat kuin kotonaan monenlaisissa ympäristöissä: sekä maan tasalla että erilaisilla tasoilla. Kotona vapaana pidettävät kyyhkyt, varsinkin siis kesykyyhkyt, sotkevat runsaasti, koska niillä ei ole papukaijojen tapaan niin hakattuja paikkoja viettää aikaa. Osa kyyhkylajeista viihtyy ehkä kesykyyhkyä paremmin orsilla, jonka vuoksi niitä on mieluisampi pitää sisälemmikeinä. Suomessa lemmikkinä laittomat varislinnut ovat loputtoman uteliaita ja aktiivisuutensa kanssa lähes hyperaktiivisia, jolloin ne ovat hyvin ehtiväisiä myös sotkemaan. Varsinkin varislintu, jonka luonnetta ei ole vankeuden ankeus turruttanut, on sisätiloissa liki jatkuva tuholainen, jolle ei voi juuri kääntää selkäänsä. Samanlaiseksi kuvittelisin papukaijamaailmasta kea-papukaijan, joka on lemmikkinä harvinainen ja niitä yleensä pidetäänkin vain aviaarioissa, ei seuralemmikeinä. 

Muita papukaijojen hyviä puolia on se, etteivät ne oikeastaan haise. Esimerkiksi kanankakassa on tunnusomainen haju. Tämä on kuitenkin varmasti ollut tekijä jo lintuharrastuksen alkuaikoina, miksi papukaijat pääsivät asumaan sisälle samoihin tiloihin ihmisten kanssa. 

Eräs hyvä puoli on myös se, että papukaijat eivät tee kätköjä. Vaikka kätköjen tekeminen ja tarkistaminen olisi huoneistossa vapaana liikkuvalle linnulle varmasti hyvä virike, voisi tämän käyttäytymistarpeen toteuttamattomuus pienissä häkkioloissa olla linnulle stressaavaa. Toisaalta se on myös jotain, mistä omistaja tuskin nauttisi: oli se sitten sohvatyynyn rakonen, maton hapsut tai kirjahylly, löytyisi linnun ruokaa kaikkialta. Eräs ulkomaalainen, mustavarista lemmikkinä pitänyt ihminen kirjoitti, että variksen sotkevaa tuoreruokaa löytyi myös esimerkiksi vaatekaapista puhtaiden vaatteiden välistä.

Toisaalta, vaikka papukaijan ruokavalio vaatii paneutumista niin tiedonhaussa kuin päivittäisessä toteutuksessa, papukaijat eivät sentään tarvitse tuoretta lihaa tai kalaa syödäkseen. Ruokaansa piilottelevien varislintujen häkin hygieniaa voi olla hankala ylläpitää ulkotiloissakin, jos linnut piilottelevat tuoretta lihaa ympäriinsä. 

Eri tavoin papukaijojakin enemmän sotkevat linnut sopivat siis ihmisten puolesta paremmin asukeiksi omiin lintutaloihinsa, lakkoihin, kanaloihin ja ulkohäkkeihin.

Vaikka osa lajeista esimerkiksi luonnossa ruokailee maassa, on orsilla viihtyminen tehnyt papukaijoista sattumalta paljon monia muita lintuja helpomman sisälemmikin.

Papukaijojen äänenkäyttö vaihtelee paljon, ja välillä voin vain ihmetellä, että todellako puhe- ja matkimiskyky oli niin suuri hyvä puoli, että tällaisia kiljukauloja ylipäätään jossain ihmiskunnan vaiheessa aloimme koteihimme hyväksyä. Papukaijat ovat onneksi kuitenkin äänessä vain päivisin, jolloin ne eivät herätä ihmisiä jatkuvasti keskellä yötä huhuilullaan. Voimakas päiväaktiivisuus on hyvästä niin ihmisille kuin linnuillekin: ihmisille on enemmän iloa päivisin touhuilevista linnuista, ja toisaalta esimerkiksi yöaktiivisten lintujen elämä olohuonelemmikkinä voi olla hyvin stressaavaa, koska talo on niin täynnä elämää silloin kun ne yrittävät levätä. Tämä korostuisi varsinkin niillä yksilöillä, joita ihmisen läsnäolo pelottaa. Pimeäaktiivinen lintu vaatisi myös huomattavia ponnistuksia vapaanapitoon, koska lintu olisi mieluiten liikkeessä silloin kun ihmiset ovat nukkumassa, jolloin lintua olisi eettisintä pitää vapaana öisin, vailla valvontaa. 

Papukaijat ovat sopeutuvaisia, eikä niillä yleensä ole ongelmia elää täyttä elämää samoissa lämpötiloissa, joissa ihminenkin viihtyy. Erityisesti papukaijoja varten ei tarvitse siis asuintiloja lämmittää tai viilentää (verrattuna siis aavikon tai etelämantereen asukkeihin), kunhan ihminenkin vain viihtyy.

Papukaijojen tapa kiipeillä tarjoaa niille käytännössä enemmän tilaa, kuin samankokoiselle linnulle joka ei kiipeile. Tämän takia varsinkin isompien lintujen, kuten korppien, pitäminen "normaalikokoisissa" papukaijahäkeissä tuntuu mielestäni todella kurjalta, koska lentäen ja hyppien liikkuva varislintu ei pysty hyödyntämään kalterien tarjoamaa liikkumismahdollisuutta. En toki pitäisi tätä mitenkään perusteluna pitää papukaijaakaan alimittaisessa häkissä, vaan jokaisella papukaijalla (myös isoilla aroilla) tulisi olla mahdollisuus liikkua kotihäkkinsä sisällä lentäen, edes vaikka sitten pyrähdyksinä. 

Oikeasti papukaijat ovat siis hyviä lemmikkejä vain kun niitä alkaa vertailla muihin lintuihin, joilla on vielä huonompia lemmikkiominaisuuksia. Itsessään papukaija on luultavasti huono lemmikki, koska vain pienempi osa omistajista on oikeasti valmis omistautumaan linnuille tavalla, että ne voisivat oikeasti, todella ja kunnollisesti kukoistaa vankeudessa.