Lintuhuoneella tarkoitan nyt tilaa, joka on ensisijassa tarkoitettu lintujen pitoon. Omassa päässäni se on tila, jossa linnut ovat aina tai lähes aina vapaana. Vaikka niillä voisi olla tilassa häkki, ne ovat häkissä enintään yöllä ja sairaana, eivät siis päivällä valveilla ollessaan kuin enintään syömässä, jos häkissä on ruokapaikka. Lintuhuone on siis sisustettu pääasiassa linnun turvallisuus edellä sekä tyydyttämään linnun luontaisia tarpeita. Huoneen turvallisuuden kanssa pitää olla erityisen huolellinen, koska linnut ovat siellä vapaana myös ilman ihmisen valvontaa.
Lintuhuone EI ole tässä tapauksessa itselleni vain kokoelma häkkejä häkin perään yhdessä huoneessa (plus pari kiipeilypuuta), vaikka tuo onkin tyypillinen tapa esitellä lintuhuone esimerkiksi amerikkalaisten harrastajien YouTube-videoissa.
Oman maun mukaan lintuhuoneeseen voisi lisätä myös ihmiselle sopivia elementtejä, kuten nojatuolin, pienen pöydän jne. joissa ihminen voi viettää aikaa lintuhuoneessa muutenkin kuin lintujen kanssa aktiivisesti puuhaillen tai seisoskellen (esim. kirjaa lukien tai piirtäen), kunhan sisustusesineet ovat linnuillekin turvallisia eivätkä voi laukaista tai ylläpitää hormonaalista pesäkolojen etsintää.
Lintuhuoneen sisustuksessa on muutamia asioita, joita kannattaa pohtia tai ottaa huomioon jo ennen lintujen tuomista tilaan. Tällöin nämä muutokset on helpoin tehdä.
Ikkunat ovat ainakin aluksi riski: kaikki linnut eivät tajua ikkunoita, vaan saattavat lentää niitä päin. Lintuhuoneen ikkunoita ei kannata peittää täysin, jotta linnut saavat yhä luonnonvaloa. Esimerkiksi valoverho tai avoimeen asentoon jätetyt lasketut sälekaihtimet toimivat yleensä kaikkien lintujen kohdalla. Jos lintu ymmärtää ikkunan idean, näitä verhoja ei tarvita päiväsaikaan. Jotkut harrastajat laittavat ikkunoihin tarroja muistuttamaan lintuja lasin olemassaolosta. Ikkunaan voi myös maalata kuvioita esimerkiksi vesivärein tai jopa piimällä tai hammastahnalla. Jos linnun suhtautuminen ikkunaan epäilyttää, ikkunaan voi asentaa myös linnun koolle sopivat kalterit tai metalliverkon (tai maalata verkon tiheyttä vastaavan kuvion). Kalterit voivat suojata myös ikkunankarmeja, mutta kaltereissa kiipeilevä lintu yltää kiipeilemällä yleensä helposti verhojen ja seinän, jopa katon kimppuun (joka on lajista ja yksilöstä riippuen vähemmän tai enemmän paha juttu tuhojen kannalta).
Sitten mukaan pieni viihtyisyyden ja ongelmien ennaltaehkäisevä pohdinta. Papukaijat keräävät monesti kierroksia ja nostattavat hormonaalisuuttaan, jos ne pääsevät möyrimään pimeissä nurkissa ja koloissa. Jos lintuhuoneeseen tuo isompia elementtejä, kuten häkkejä, kaappeja, tuoleja, pöytiä, lipastoja yms. kannattaa huolehtia, että niiden alle tai taakse ei jää linnun mentäviä koloja. Esimerkiksi jaloilla olevien häkkien alle jää usein 10-20 cm verran ilmavaraa, joka on ihanteellinen pesäpaikka hormoniensa armoilla oleville papukaijoille. Sama koskee aviaarioita tai kaappeja, joita ei saa ihan seinään kiinni, vaan esim. siivouksen helpottamiseksi taakse jätetään samanmoinen 10-30 cm rakonen, josta voi lakaista tai imuroida. (Lue lisää hormonien aiheuttamista ongelmista sekä niiden ehkäisemisestä Kaijuli ry:n artikkelista Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito.) Hormonaalisuus on helpompaa ennaltaehkäistä kuin hoitaa myöhemmin! Jaloilla oleviin lipastoihin ja kaappeihin kannattaa tehdä sokkeli, joka poistaa myös sen, että niiden alle ei kerry niin helposti pölyä ja likaa. Myös häkkiin voi tehdä sokkelin, tai jos jalat ovat tarpeettomat, ne voi myös katkaista niin lyhyiksi että lintu ei pääse häkin alle. Huonekalujen taakse tilan jättäminen voi auttaa siivoamisessa, mutta myös olla ongelmallinen hormonihuuruissa elävän linnun kanssa. Suosittelen siirtämään kaikki huonekalut tiiviisti kiinni seiniin tai nurkkiin, ja jos niiden takaa on pakko saada siivottua, siivoaa harvemmin tai asentaa huonekaluihin pienet, lukolliset kalusterullat, jolloin kalustetta voi siirtää imurointia varten. Itse en peittäisi näitä paikkoja vain verkolla, koska vahvasti visuaalisina olentoina linnut voinevat kerätä kierroksia jo pelkästä pesäpaikan katselusta. Pahimmat hormonihyrrät voivat ottaa kierroksia jo siitä, että ne näkevät kaappeja aukaistavan, ja yrittävät täten itse pyrkiä avaamaan kaapin ovet (isot linnut joko avaamalla tai jyrsimällä tiensä kaapin oven läpi), tai odottavat hermostuneena pääsyä niihin ihmisen ovet avatessa. Tällaisten lintujen kohdalla kaappeja ja lipastoja kannattaa välttää ja tavarat säilyttää jossain muualla.
Jos lintu on ihan täystuho (usein isot kakadut ja arat, myös muut isot linnut), pitää huone valmistella paremmin. Eräs kakaduharrastaja on vuorannut kakaduhuoneensa (valko- ja molukkienkakaduja eli isoja kakaduja) laminaatilla ja käyttänyt metallilistoja saumoissa. Iso papukaija voi jyrsiä laminaattia, muttei pysty aloittamaan jyrsimistä sileän ja kovan pinnan keskeltä, vaan vain repsottavasta saumasta tai reunasta, jonka vuoksi reunat on suojattava hyvin. Vesivaneri on myös hyvä vaihtoehto, vaikkakin rumaa. Jos lintuhuoneen tekee ihan alusta ja kunnolla, myös vesieristys ja laatat pintoina ei ole liioittelua isoille linnuille tai tiloissa, jotka haluaa pestä runsaalla vedellä. Lintu voi tosin kokoon katsomatta jyrsiä saumalaastia laattojen välistä.
Kunnon metallilistat estävät lintua jyrsimästä laminaatin tai vesivanerin reunoja, ja listat kannattaa laittaa sekä vesivanerilevyjen saumakohtiin (laminaatti on tästä parempaa: sen tasaisiiin kohtiin ei tule saumoja), sekä myös kaikkiin lattian ja seinän liitoskohtiin. Isot linnut pystyvät jyrsimään tai vääntämään myös ohutta metallilevyä, joten listojen kannattaa olla tarpeeksi jämäkkää materiaalia, ei vain halvinta mahdollista metallista. Ovenkarmien, oven ja ikkunankarmien suojaus kannattaa tehdä huolella, sillä ne ovat usein paikat, joita on hankala suojata, ja jäävät täten helposti ihmiseltä huomiotta. Linnulle ne ovat mukavan teräviä kulmia tartuttavaksi, ja varsinkin oven kanssa ne saattavat kuvitella voivansa paeta huoneesta jyrsimällä ovenkarmit tai oven pois tieltä (mikä kyllä onnistuu ajan kanssa). Osa isommista linnuista ei uskalla tai halua laskeutua lennosta niin ohueen karmiin, mitä ovissa ja ikkunoissa usein on, eli noin sentin luokkaa. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, ettei lintu pääse näihin paikkoihin muita keinoja pitkin, eli kiipeilemällä tai hyppäämällä. Kunnon panostus alussa kannattaa ja pitää paikat siistinä, joten jotkut lintuharrastajat ovat teettäneet peltisepällä jo etukäteen metallisia suojia näihin paikkoihin. Valkoinen pelti jopa näyttää siistiltä. Joillekin linnuille jämäkkä pleksi riittää suojaksi. On kuitenkin linnun lajista ja luonteesta kiinni, kuinka paljon se innostuu tuhoamaan paikkoja. Isokin lintu yltää seinän tapettiin ja listoihin huoneen lattialta käsin, vaikka orret eivät ylhäällä seiniin asti olisikaan.
Tilat kannattaa myös suojata niin, että linnun kakkaroiskeet tai ruokaroiskeet eivät pilaa huonetta kovin lopullisesti. Tähänkin auttaa se, että orret ovat kauempana seinistä, jolloin lintu ei voi kirjaimellisesti kakata pitkin seiniä (ainakaan niin helposti), ja että (tuore)ruokapaikka on sellaisessa paikassa, että lintu ei ruoalla sotke seinää. Yksi vaihtoehto on suojata seinät näissä "vaaran" paikoissa. Muovimatto, pressu tai jopa suihkuverho toimivat varsinkin pienillä linnuilla, jotka eivät yleensä jyrsi niitä rikki alta aikayksikön. Isollakin linnulla ne kestävät, jos lintu ei pääse niihin käsiksi (huomioitava lattian rajassa ja ettei kiinnityskohdissa ole pintoja joihin lintu voi laskeutua lennosta). Muovipinta on helppo pyyhkiä runsaalla vedellä tai ajan mittaan jopa vaihtaa kokonaan uuteen. Huomioi, että pakasta vedettynä uusi muovimatto päästää vaarallisia huuruja, ja kannattaa varmistaa valmistajalta, milloin muovimatolla päällystettyihin tiloihin on turvallista muuttaa! Muovimattoa saa monesti edullisesti tai ilmaiseksi myös käytettynä, jos ei ole kovin nirso värin tai kuosin suhteen. Varsinkin isommilla linnuilla voi käyttää muovimattoa kestävämpää pleksiä, jonka alle voi laittaa sisustukseen sopivan, kauniin tapetin. Vaikka sotku on lähinnä esteettistä, ongelmakohtiin kakka tai ruoka saattaa kertyä niin isoiksi määriksi, että se on jo hygeniariski, ja tämän takia ongelmakohdat kannattaa välttää tai suojata niin että ne on helpohko siivota. Paikkaan jossa sotku on todennäköistä, kuten seinässä kiinni oleva tuoreruokailupaikka, voi asentaa myös esimerkiksi puulevyn, joka uusitaan tietyin väliajoin uuteen, kun se on riittävän törkyinen ja hankala puhdistaa.
Lintuhuone EI ole tässä tapauksessa itselleni vain kokoelma häkkejä häkin perään yhdessä huoneessa (plus pari kiipeilypuuta), vaikka tuo onkin tyypillinen tapa esitellä lintuhuone esimerkiksi amerikkalaisten harrastajien YouTube-videoissa.
Oman maun mukaan lintuhuoneeseen voisi lisätä myös ihmiselle sopivia elementtejä, kuten nojatuolin, pienen pöydän jne. joissa ihminen voi viettää aikaa lintuhuoneessa muutenkin kuin lintujen kanssa aktiivisesti puuhaillen tai seisoskellen (esim. kirjaa lukien tai piirtäen), kunhan sisustusesineet ovat linnuillekin turvallisia eivätkä voi laukaista tai ylläpitää hormonaalista pesäkolojen etsintää.
Lintuhuoneen sisustuksessa on muutamia asioita, joita kannattaa pohtia tai ottaa huomioon jo ennen lintujen tuomista tilaan. Tällöin nämä muutokset on helpoin tehdä.
 |
| Lintuhuone on toimiva ratkaisu varsinkin isommille parville pieniä lintuja. Kuva: Eva-Mari Saarinen |
Turvallisuus
Ensimmäisenä huoneesta kannattaa tehdä linnuille turvallinen kaikin puolin. Tärkeimpiä huomioitavia asioita ovat: pääseekö lintu joidenkin asioiden alle tai väliin ja voiko lintu päästä jyrsimään sille vaarallisia asioita. Vaarallisia paikkoja ovat esimerkiksi patterin tausta ja vaarallisia asioita esimerkiksi sähköjohdot. Patteri kannattaa suojata jollain, jotta lintu ei pääse tippumaan patterin väliin tai taakse tai jyrsimään sähköpatterin johtoa. Tähän käy pienille linnuille ihan myyräverkko, ja isoille linnuille patterisuojan voi tehdä esim. vanhan häkin leikkaamalla puoliksi ja kiinnittämällä sen seinään riittävän jämäköitä keinoja käyttäen, linnun koko ja voima huomioiden. Myös muut sähköjohdot kannattaa suojata, ja varsinkin vanhemmissa taloissa niitä onkin usein pinta-asennettuna. Pienille papukaijoille suojaksi saattaa riittää muoviletku/-putki, isommille vaaditaan jämäköitä metallisuojia.Ikkunat ovat ainakin aluksi riski: kaikki linnut eivät tajua ikkunoita, vaan saattavat lentää niitä päin. Lintuhuoneen ikkunoita ei kannata peittää täysin, jotta linnut saavat yhä luonnonvaloa. Esimerkiksi valoverho tai avoimeen asentoon jätetyt lasketut sälekaihtimet toimivat yleensä kaikkien lintujen kohdalla. Jos lintu ymmärtää ikkunan idean, näitä verhoja ei tarvita päiväsaikaan. Jotkut harrastajat laittavat ikkunoihin tarroja muistuttamaan lintuja lasin olemassaolosta. Ikkunaan voi myös maalata kuvioita esimerkiksi vesivärein tai jopa piimällä tai hammastahnalla. Jos linnun suhtautuminen ikkunaan epäilyttää, ikkunaan voi asentaa myös linnun koolle sopivat kalterit tai metalliverkon (tai maalata verkon tiheyttä vastaavan kuvion). Kalterit voivat suojata myös ikkunankarmeja, mutta kaltereissa kiipeilevä lintu yltää kiipeilemällä yleensä helposti verhojen ja seinän, jopa katon kimppuun (joka on lajista ja yksilöstä riippuen vähemmän tai enemmän paha juttu tuhojen kannalta).
Sitten mukaan pieni viihtyisyyden ja ongelmien ennaltaehkäisevä pohdinta. Papukaijat keräävät monesti kierroksia ja nostattavat hormonaalisuuttaan, jos ne pääsevät möyrimään pimeissä nurkissa ja koloissa. Jos lintuhuoneeseen tuo isompia elementtejä, kuten häkkejä, kaappeja, tuoleja, pöytiä, lipastoja yms. kannattaa huolehtia, että niiden alle tai taakse ei jää linnun mentäviä koloja. Esimerkiksi jaloilla olevien häkkien alle jää usein 10-20 cm verran ilmavaraa, joka on ihanteellinen pesäpaikka hormoniensa armoilla oleville papukaijoille. Sama koskee aviaarioita tai kaappeja, joita ei saa ihan seinään kiinni, vaan esim. siivouksen helpottamiseksi taakse jätetään samanmoinen 10-30 cm rakonen, josta voi lakaista tai imuroida. (Lue lisää hormonien aiheuttamista ongelmista sekä niiden ehkäisemisestä Kaijuli ry:n artikkelista Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito.) Hormonaalisuus on helpompaa ennaltaehkäistä kuin hoitaa myöhemmin! Jaloilla oleviin lipastoihin ja kaappeihin kannattaa tehdä sokkeli, joka poistaa myös sen, että niiden alle ei kerry niin helposti pölyä ja likaa. Myös häkkiin voi tehdä sokkelin, tai jos jalat ovat tarpeettomat, ne voi myös katkaista niin lyhyiksi että lintu ei pääse häkin alle. Huonekalujen taakse tilan jättäminen voi auttaa siivoamisessa, mutta myös olla ongelmallinen hormonihuuruissa elävän linnun kanssa. Suosittelen siirtämään kaikki huonekalut tiiviisti kiinni seiniin tai nurkkiin, ja jos niiden takaa on pakko saada siivottua, siivoaa harvemmin tai asentaa huonekaluihin pienet, lukolliset kalusterullat, jolloin kalustetta voi siirtää imurointia varten. Itse en peittäisi näitä paikkoja vain verkolla, koska vahvasti visuaalisina olentoina linnut voinevat kerätä kierroksia jo pelkästä pesäpaikan katselusta. Pahimmat hormonihyrrät voivat ottaa kierroksia jo siitä, että ne näkevät kaappeja aukaistavan, ja yrittävät täten itse pyrkiä avaamaan kaapin ovet (isot linnut joko avaamalla tai jyrsimällä tiensä kaapin oven läpi), tai odottavat hermostuneena pääsyä niihin ihmisen ovet avatessa. Tällaisten lintujen kohdalla kaappeja ja lipastoja kannattaa välttää ja tavarat säilyttää jossain muualla.
 |
| Vaikka lintuhuoneen kaappeihin voi säilöä siivoustarvikkeita, avolokerikkoja ja kaapinalusia kannattaa välttää, sillä ne ovat kolomaisina omiaan nostattamaan lintujen hormonaalisuutta. Kuva: Flickr.com / maugre, CC BY-NC-SA 2.0 |
Huoneen suojaaminen
Käytännöllisyys tulee mukaan papukaijojen kanssa myös silloin, kun halutaan ehkäistä tuhoja huoneessa. Tällöin kannattaa jo etukäteen eliminoida paikat, joihin lintu voisi laskeutua ja jyrsiä esim. seinää tai kattoa. Näitä ovat herkästi esim. ikkunanpielet, verhotanko, lamppu ja ovenpielet. Näihin ja moniin muihin annan vinkkejä merkinnässä Lintu- ja eläinasunnon sisustus-/ arkkitehtuuriratkaisuja. Kielletyt paikat, olivat ne sitten potentiaalisia pesäkoloja tai paikkoja joissa lintu ei muutoin saa olla, on huomattavasti helpompi eliminoida jo alkuun, kuin että lintu kiinnostuu paikasta ja tottuu oleilemaan siellä, jonka jälkeen paikkaan pääsy estetään. Tällaisessa tapauksessa lintu yleensä pyrkii paikkaan tarmokkaammin, kuin että sen ihkaensimmäiset yritykset paikkaan menolle olisi niin vaikeita, että se luovuttaa. Lintuhuoneeseen paras lamppu ovat linnuille sopivat UV-putket, joiden päälle linnut eivät myöskään pääse laskeutumaan. Roikkuva lamppu on houkutus laskeutumiselle, ja lintu on vaarassa jos se jyrsii sähköjohtoa. Loisteputkien alla olevien orsien tulee kuitenkin sijaita sen verran matalalla, ettei lintu yllä orrelta puremaan niitä tai niiden johtoja, mutta tarpeeksi korkealla, että hyödylliset UV-säteet yltävät lintuun. Pienillä linnuilla on huolehdittava, ettei lintu pääse lentämään loisteputken kotelon sisälle ja laskeutumaan itse putken päälle!Jos lintu on ihan täystuho (usein isot kakadut ja arat, myös muut isot linnut), pitää huone valmistella paremmin. Eräs kakaduharrastaja on vuorannut kakaduhuoneensa (valko- ja molukkienkakaduja eli isoja kakaduja) laminaatilla ja käyttänyt metallilistoja saumoissa. Iso papukaija voi jyrsiä laminaattia, muttei pysty aloittamaan jyrsimistä sileän ja kovan pinnan keskeltä, vaan vain repsottavasta saumasta tai reunasta, jonka vuoksi reunat on suojattava hyvin. Vesivaneri on myös hyvä vaihtoehto, vaikkakin rumaa. Jos lintuhuoneen tekee ihan alusta ja kunnolla, myös vesieristys ja laatat pintoina ei ole liioittelua isoille linnuille tai tiloissa, jotka haluaa pestä runsaalla vedellä. Lintu voi tosin kokoon katsomatta jyrsiä saumalaastia laattojen välistä.
Kunnon metallilistat estävät lintua jyrsimästä laminaatin tai vesivanerin reunoja, ja listat kannattaa laittaa sekä vesivanerilevyjen saumakohtiin (laminaatti on tästä parempaa: sen tasaisiiin kohtiin ei tule saumoja), sekä myös kaikkiin lattian ja seinän liitoskohtiin. Isot linnut pystyvät jyrsimään tai vääntämään myös ohutta metallilevyä, joten listojen kannattaa olla tarpeeksi jämäkkää materiaalia, ei vain halvinta mahdollista metallista. Ovenkarmien, oven ja ikkunankarmien suojaus kannattaa tehdä huolella, sillä ne ovat usein paikat, joita on hankala suojata, ja jäävät täten helposti ihmiseltä huomiotta. Linnulle ne ovat mukavan teräviä kulmia tartuttavaksi, ja varsinkin oven kanssa ne saattavat kuvitella voivansa paeta huoneesta jyrsimällä ovenkarmit tai oven pois tieltä (mikä kyllä onnistuu ajan kanssa). Osa isommista linnuista ei uskalla tai halua laskeutua lennosta niin ohueen karmiin, mitä ovissa ja ikkunoissa usein on, eli noin sentin luokkaa. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, ettei lintu pääse näihin paikkoihin muita keinoja pitkin, eli kiipeilemällä tai hyppäämällä. Kunnon panostus alussa kannattaa ja pitää paikat siistinä, joten jotkut lintuharrastajat ovat teettäneet peltisepällä jo etukäteen metallisia suojia näihin paikkoihin. Valkoinen pelti jopa näyttää siistiltä. Joillekin linnuille jämäkkä pleksi riittää suojaksi. On kuitenkin linnun lajista ja luonteesta kiinni, kuinka paljon se innostuu tuhoamaan paikkoja. Isokin lintu yltää seinän tapettiin ja listoihin huoneen lattialta käsin, vaikka orret eivät ylhäällä seiniin asti olisikaan.
 |
| Huokoinen tai puinen kattomateriaali ja katosta ripustettavat orret ja virikkeet ovat harvoin toimiva yhdistelmä ilman katon suojausta sileällä, kovalla levyllä ripustuskohdasta. Kuva: Eva-Mari Saarinen |
Tilat kannattaa myös suojata niin, että linnun kakkaroiskeet tai ruokaroiskeet eivät pilaa huonetta kovin lopullisesti. Tähänkin auttaa se, että orret ovat kauempana seinistä, jolloin lintu ei voi kirjaimellisesti kakata pitkin seiniä (ainakaan niin helposti), ja että (tuore)ruokapaikka on sellaisessa paikassa, että lintu ei ruoalla sotke seinää. Yksi vaihtoehto on suojata seinät näissä "vaaran" paikoissa. Muovimatto, pressu tai jopa suihkuverho toimivat varsinkin pienillä linnuilla, jotka eivät yleensä jyrsi niitä rikki alta aikayksikön. Isollakin linnulla ne kestävät, jos lintu ei pääse niihin käsiksi (huomioitava lattian rajassa ja ettei kiinnityskohdissa ole pintoja joihin lintu voi laskeutua lennosta). Muovipinta on helppo pyyhkiä runsaalla vedellä tai ajan mittaan jopa vaihtaa kokonaan uuteen. Huomioi, että pakasta vedettynä uusi muovimatto päästää vaarallisia huuruja, ja kannattaa varmistaa valmistajalta, milloin muovimatolla päällystettyihin tiloihin on turvallista muuttaa! Muovimattoa saa monesti edullisesti tai ilmaiseksi myös käytettynä, jos ei ole kovin nirso värin tai kuosin suhteen. Varsinkin isommilla linnuilla voi käyttää muovimattoa kestävämpää pleksiä, jonka alle voi laittaa sisustukseen sopivan, kauniin tapetin. Vaikka sotku on lähinnä esteettistä, ongelmakohtiin kakka tai ruoka saattaa kertyä niin isoiksi määriksi, että se on jo hygeniariski, ja tämän takia ongelmakohdat kannattaa välttää tai suojata niin että ne on helpohko siivota. Paikkaan jossa sotku on todennäköistä, kuten seinässä kiinni oleva tuoreruokailupaikka, voi asentaa myös esimerkiksi puulevyn, joka uusitaan tietyin väliajoin uuteen, kun se on riittävän törkyinen ja hankala puhdistaa.
Linnut elävät kauan, joten huoneen perusrakenteeseen panostaminen alussa kannattaa. Vaikka viikossa, kuukaudessa tai vuodessa syntyvät tuhot tai sotkut eivät olisi vielä kovinkaan pahoja, saattavat linnut asuttaa huonetta jopa kymmeniä vuosia.
Pimennys ja valaistus
Seuraava miete lintuhuoneessa on huoneen pimentäminen ja valaistus. Linnut kaipaavat pimeät yöunet, ja kirkkaat päivät. Mielellään vuorokausirytmin tulisi olla mahdollisimman tasainen, ja jos se ei omistajia haittaa, lintuhuoneen rytmiä ei tarvitse siirtää kesä- ja talviajan välillä. Hyvällä ajastimella valaistus hoituu kuin itsestään päivärytmin mukaisesti. Huomiona, jonka huomasin itse, on että jotkut halvat ajastimet edistävät tai jätättävät vähitellen, ja lopulta rytmi voi olla hyvinkin erilainen kuin alunperin määritelty!Hyvä perusrytmi on 12 tuntia valoisaa ja 12 tuntia pimeää. Jos rytmiä haluaa muuttaa kellon siirron mukaan, siirtoa ei tulisi tehdä yhtäkkiä, vaan esim. vähitellen viikon mittaan tai esim. 10-15 minuuttia kerrallaan. Lintuhuone kannattaa valaista linnuille sopivalla tavalla, eli ainakin lempiorren päällä olisi mielellään UV-valo. Muutoinkin tilaa valaistaan hyvin, koska lemmikkinä pidettävät linnut näkevät kehnosti hämärässä. On huolehdittava, että tilan valot eivät välky ihmissilmää nopeammin, sillä linnun silmiin tällainen valaistus on päättymätön strobodisko.
Pimentämiseen oleelliset ovat pimennysverhot. Ilman niitä lintu ei saa kunnolla nukuttua Suomen kesän valoisina öinä. Pimennysverhot voivat olla normaalit verhot tai rullaverhot, pelkät sälekaihtimet eivät yleensä riitä kuin alkuun tai talvisin. Normaalit verhot kannattaa asentaa verhokiskoihin kattoon niin, että lintu ei voi istua verhotangon päällä. Verhokotelo/-lauta suojaa kiskoa lisää ja tekee siitä paremman näköisen ihmissilmään, estäen myös lintuja laskeutumasta verhon kankaan päälle. Linnut voivat kiipeillä verhoissa, joten verhojen kankaan kannattaa olla jämäkkää ja/tai lintujen kynnet viilattuja, etteivät ne takerru verhoon. Linnut saattavat koristella verhoja pienellä pitsikuviolla eli jyrsimällä niitä. Verhoissa kiipeilyä ja verhojen puremista voi ehkäistä sillä, että linnut eivät pääse verhoihin käsiksi orrelta, kiipeilypuusta tai häkistä kurkottelemalla. Kaikki linnut eivät uskalla lentää ja laskeutua suoraan verhoihin. Verho voi olla myös rullaverho, jolloin sekin kannattaa asentaa mahdollisimman ylös, jotta linnut eivät voi laskeutua sen päälle. Verhokotelo/-lauta auttaa tässäkin. Jälleenkään verhojen lähelle ei kannata laittaa orsia, sillä vaikka kiinni olevaan rullaverhoon ei voi laskeutua (se on liian kova ja liukas siihen), lintu voi silti jyrsiä verhon laitaa, jos se yltää siihen.
Jotkut ihmiset käyttävät pimentämiseen myös ulkopuolella olevaa pimennysjärjestelmää. Tällöin linnun verhonpureskelusta ei tarvitse huolehtia. Eräs harrastaja on teettänyt lintuhuoneen pieneen ikkunaan sopivan palan, joka asetetaan ulkopuolelle peittämään ikkunan. Ulkoisia pimennyskaihtimia on myös kaupallisia, jotka toimivat ajastimella ja sähköisesti, mutta ne ovat usein hintavampi ratkaisu.
Huoneen kestävyydellä tarkoitan sitä, että kun huone on saatu muutoin linnun kannalta hyväksi ja kestäväksi, tätä ei pilata tuomalla sinne sisustusesineitä, jotka sabotoivat koko vaivan. Esimerkiksi jos lintu on altis jyrsimään seiniä, ei orsia kannata laittaa seiniin saakka. Jos lintu on altis jyrsimään kattoa, ei orsia kannata ripustaa katosta. Jo nämä huomioimalla katto ja seinät kestävät vuosia kauemmin hyvänä. Tämä tarkoittaa siis, että lintupuut kannattaa pystyttää maasta käsin esim. joulukuusen tai aurinkovarjon jalalla, tai tekemällä pystytysmekanismin itse käyttämällä rautakaupoista saatavia kiinnitystolppia. Orret voi ripustaa myös katosta, jos käyttää katon suojaamiseen kiinnityspaikoista esim. sileää levyä (vesivaneri, melamiini, pleksi tai pelti), joka on niin suuri, ettei lintu yllä jyrsimään sen reunoja ripustusketjusta roikkuen.
Huoneen kannattaa myös edistää sitä, että sen ylläpitäminen on ihmiselle vaivatonta ja helppoa. Tällöin ihmisellä riittää paremmin motivaatio pitää linnusta ja huoneesta erinomaista huolta. Huomioitavia asioita ovat mm. orsien sijoittelu. Orret kannattaa sijoittaa niin, että ihminen pääsee kulkemaan huoneessa kohtuullisen vaivatta armottoman oksaviidakon väistelyn sijaan. Orret kannattaa asetella esim. huoneen laidoille, jättäen oviaukosta keskelle kohtuullisen tyhjän alueen kulkemiselle, tai jos huone on suuri, jättää O:n tai U:n mallinen lenkki ihmisen käveltäväksi, ja sijoitella orret tämän huoltolenkin ulkopuolelle (esimerkkikuva merkinnästä Suuren lintumäärän hoito ja pito.). Orret kannattaa varsinkin kulkua vaativilla alueilla asetella niin ylös, että ne eivät osu ihmistä päähän tai silmiin. On kuitenkin muistettava myös linnun hyvinvoinnin kanta: kaikkia orsia ei kannata asettaa ihan katon rajaan kiinni, koska siellä linnut yleensä mieluiten lentävät. Esimerkiksi neitokakadun kokoiselle linnulle ylimmät orret voivat olla noin 30-50 cm katosta, jolloin lintu mahtuu vielä lentämään niiden yli. Keskiosan, jossa ihminen kulkee, voi jättää myös orrettomaksi, kunhan mieluisia ajanviettopaikkoja on muualla tarpeeksi. Tämä kannustaa lintua lentämään tämän tyhjän kohdan yli muiden pisteiden välillä. Orreton tila tukee luonnollista lentäen liikkumista, kunhan lähtö- ja laskeutumispaikkoja on riittävästi.
Katosta roikkuvat tai seiniin tuetut orret jättävät lattian hyvin tyhjäksi ja täten hyvin helpoksi siivota ilman puiden jalkojen väistelyä. Tämä asettelutapa kuitenkin altistaa katon ja/tai seinät jyrsimiselle. Paras tapa välttää tätä olisi pystyttää orret kuten puut, alhaaltapäin. Myös erilaisia keinoja katon tai seinien jyrsimisen ehkäisyyn voi käyttää, esim. asentamalla ketjuihin liukkaat PVC-putket, joita pitkin lintu ei voi kiivetä kattoon saakka, ja suojaamalla seinää tai kattoa orren kohdalta sileällä levyllä linnun koko huomioiden (mitä isompi lintu, sen kovempi materiaali suojaksi). Tämä on kuitenkin ihmisestä kiinni, minkä kokee helpommaiksi tavaksi asentaa orsia, niin että ratkaisu on tarpeeksi helppo siivota, ja tarpeeksi hyvin pitää huoneen hyvässä kunnossa. Tämä riippuu myös linnuista: jotkut linnut eivät ole lainkaan kiinnostuneita jyrsimään seiniä tai kattoa, jolloin niiden orret voi hyvin asentaa niihin kiinni.
Ihmisen hoitotoimia helpottaa myös rajallinen määrä orsia. Papukaijat* eivät yleensä viihdy itsekään hirveän ahtaissa orsiviidakoissa, vaan yleensä oleskelevat ylimmillä orsilla, tai orsilla, joista ne yltävät kivaan tekemiseen. Ihmisen on turha sulloa huonetta ihan täyteen orsia, jolloin huoneessa kulkeminen esim. siivoamassa, ruokkiessa ja virikkeitä vaihtaessa menee inhottavaksi pujotteluksi oksien tarttuessa alituiseen vaatteisiin, hiuksiin ja tökkiessä silmiin ja naamaan. Orsien lisäksi myös lelut ja ruoka- ja vesikupit kannattaa sijoittaa niin, että niistä ei ole haittaa arkisille hoitotoimenpiteille. Jos lintujen hoitaminen on kuin esterataa suorittaisi joka kerta, motivaatio sen kunnolla tekemiseen loppuu nopeammin. Myös linnut hyötyvät siitä, että huone ei ole tupaten täynnä: niiden on tällöin myös lennettävä orsien väliä, jos joka paikkaan ei pääse kiipeilemällä. Lentäminen treenaa eri lihaksia kuin kiipeily, ja vauhdista laskeutuminen kuluttaa myös kynsiä. Myös lentokyvyttömälle/-haluttomalle mutta muutoin terveelle linnulle harkittu orsien asettelu on hyvästä: tällöin se joutuu kiipeilemään hieman pidemmän reitin kuin jos huoneen poikki olisi orsia joista aina valita lyhin mahdollinen reitti. Linnun liikkeelle "pakottaminen" täten lisää sen liikuntaa.
Pimentämiseen oleelliset ovat pimennysverhot. Ilman niitä lintu ei saa kunnolla nukuttua Suomen kesän valoisina öinä. Pimennysverhot voivat olla normaalit verhot tai rullaverhot, pelkät sälekaihtimet eivät yleensä riitä kuin alkuun tai talvisin. Normaalit verhot kannattaa asentaa verhokiskoihin kattoon niin, että lintu ei voi istua verhotangon päällä. Verhokotelo/-lauta suojaa kiskoa lisää ja tekee siitä paremman näköisen ihmissilmään, estäen myös lintuja laskeutumasta verhon kankaan päälle. Linnut voivat kiipeillä verhoissa, joten verhojen kankaan kannattaa olla jämäkkää ja/tai lintujen kynnet viilattuja, etteivät ne takerru verhoon. Linnut saattavat koristella verhoja pienellä pitsikuviolla eli jyrsimällä niitä. Verhoissa kiipeilyä ja verhojen puremista voi ehkäistä sillä, että linnut eivät pääse verhoihin käsiksi orrelta, kiipeilypuusta tai häkistä kurkottelemalla. Kaikki linnut eivät uskalla lentää ja laskeutua suoraan verhoihin. Verho voi olla myös rullaverho, jolloin sekin kannattaa asentaa mahdollisimman ylös, jotta linnut eivät voi laskeutua sen päälle. Verhokotelo/-lauta auttaa tässäkin. Jälleenkään verhojen lähelle ei kannata laittaa orsia, sillä vaikka kiinni olevaan rullaverhoon ei voi laskeutua (se on liian kova ja liukas siihen), lintu voi silti jyrsiä verhon laitaa, jos se yltää siihen.
Jotkut ihmiset käyttävät pimentämiseen myös ulkopuolella olevaa pimennysjärjestelmää. Tällöin linnun verhonpureskelusta ei tarvitse huolehtia. Eräs harrastaja on teettänyt lintuhuoneen pieneen ikkunaan sopivan palan, joka asetetaan ulkopuolelle peittämään ikkunan. Ulkoisia pimennyskaihtimia on myös kaupallisia, jotka toimivat ajastimella ja sähköisesti, mutta ne ovat usein hintavampi ratkaisu.
 |
| Verhotanko on suosittu kiipeilypaikka, koska se on usein huoneen korkein kohta. Kiskoilla ja verholaudalla voi karsia verhotangolla oleskelun yleensä minimiin. Tangolle oleskelu altistaa katon jyrsimiselle, sotkee verhot, eikä tangon materiaali ole ideaali linnun jaloille. Kuva: Flickr.com / danclaudiugavril, CC BY-NC-ND 2.0 |
Sisustus
Kun lintuhuone on vielä tyhjä, mutta se on tehty linnuille turvalliseksi ja myös lintujen kestäväksi (lajista riippuen) oikein valaistu ja pimennettävissä, voi aloittaa sisustamisen. Sisustamisessa on otettava huomioon muutamia seikkoja, jotka vaikuttavat tiettyihin osa-alueisiin mutta myös toisiinsa. Nämä ovat: huoneen kestävyys, linnun turvallisuus ja hyvinvointi sekä hoidon ja siivouksen vaivattomuus.Huoneen kestävyydellä tarkoitan sitä, että kun huone on saatu muutoin linnun kannalta hyväksi ja kestäväksi, tätä ei pilata tuomalla sinne sisustusesineitä, jotka sabotoivat koko vaivan. Esimerkiksi jos lintu on altis jyrsimään seiniä, ei orsia kannata laittaa seiniin saakka. Jos lintu on altis jyrsimään kattoa, ei orsia kannata ripustaa katosta. Jo nämä huomioimalla katto ja seinät kestävät vuosia kauemmin hyvänä. Tämä tarkoittaa siis, että lintupuut kannattaa pystyttää maasta käsin esim. joulukuusen tai aurinkovarjon jalalla, tai tekemällä pystytysmekanismin itse käyttämällä rautakaupoista saatavia kiinnitystolppia. Orret voi ripustaa myös katosta, jos käyttää katon suojaamiseen kiinnityspaikoista esim. sileää levyä (vesivaneri, melamiini, pleksi tai pelti), joka on niin suuri, ettei lintu yllä jyrsimään sen reunoja ripustusketjusta roikkuen.
Huoneen kannattaa myös edistää sitä, että sen ylläpitäminen on ihmiselle vaivatonta ja helppoa. Tällöin ihmisellä riittää paremmin motivaatio pitää linnusta ja huoneesta erinomaista huolta. Huomioitavia asioita ovat mm. orsien sijoittelu. Orret kannattaa sijoittaa niin, että ihminen pääsee kulkemaan huoneessa kohtuullisen vaivatta armottoman oksaviidakon väistelyn sijaan. Orret kannattaa asetella esim. huoneen laidoille, jättäen oviaukosta keskelle kohtuullisen tyhjän alueen kulkemiselle, tai jos huone on suuri, jättää O:n tai U:n mallinen lenkki ihmisen käveltäväksi, ja sijoitella orret tämän huoltolenkin ulkopuolelle (esimerkkikuva merkinnästä Suuren lintumäärän hoito ja pito.). Orret kannattaa varsinkin kulkua vaativilla alueilla asetella niin ylös, että ne eivät osu ihmistä päähän tai silmiin. On kuitenkin muistettava myös linnun hyvinvoinnin kanta: kaikkia orsia ei kannata asettaa ihan katon rajaan kiinni, koska siellä linnut yleensä mieluiten lentävät. Esimerkiksi neitokakadun kokoiselle linnulle ylimmät orret voivat olla noin 30-50 cm katosta, jolloin lintu mahtuu vielä lentämään niiden yli. Keskiosan, jossa ihminen kulkee, voi jättää myös orrettomaksi, kunhan mieluisia ajanviettopaikkoja on muualla tarpeeksi. Tämä kannustaa lintua lentämään tämän tyhjän kohdan yli muiden pisteiden välillä. Orreton tila tukee luonnollista lentäen liikkumista, kunhan lähtö- ja laskeutumispaikkoja on riittävästi.
 |
| Yksi parhaista korkeuksista orsille on niin korkealla, etteivät oksat töki ihmistä silmiin, mutta linnut mahtuvat lentämään oksien yli. UV-valon loiste yltää noin 30-50 cm päähän, sekin kannattaa huomioida. Alempia orsia voi laittaa esim. lähemmäs seiniä, jossa ihmisen ei tarvitse kävellä. Kuva: Eva-Mari Saarinen |
Katosta roikkuvat tai seiniin tuetut orret jättävät lattian hyvin tyhjäksi ja täten hyvin helpoksi siivota ilman puiden jalkojen väistelyä. Tämä asettelutapa kuitenkin altistaa katon ja/tai seinät jyrsimiselle. Paras tapa välttää tätä olisi pystyttää orret kuten puut, alhaaltapäin. Myös erilaisia keinoja katon tai seinien jyrsimisen ehkäisyyn voi käyttää, esim. asentamalla ketjuihin liukkaat PVC-putket, joita pitkin lintu ei voi kiivetä kattoon saakka, ja suojaamalla seinää tai kattoa orren kohdalta sileällä levyllä linnun koko huomioiden (mitä isompi lintu, sen kovempi materiaali suojaksi). Tämä on kuitenkin ihmisestä kiinni, minkä kokee helpommaiksi tavaksi asentaa orsia, niin että ratkaisu on tarpeeksi helppo siivota, ja tarpeeksi hyvin pitää huoneen hyvässä kunnossa. Tämä riippuu myös linnuista: jotkut linnut eivät ole lainkaan kiinnostuneita jyrsimään seiniä tai kattoa, jolloin niiden orret voi hyvin asentaa niihin kiinni.
Ihmisen hoitotoimia helpottaa myös rajallinen määrä orsia. Papukaijat* eivät yleensä viihdy itsekään hirveän ahtaissa orsiviidakoissa, vaan yleensä oleskelevat ylimmillä orsilla, tai orsilla, joista ne yltävät kivaan tekemiseen. Ihmisen on turha sulloa huonetta ihan täyteen orsia, jolloin huoneessa kulkeminen esim. siivoamassa, ruokkiessa ja virikkeitä vaihtaessa menee inhottavaksi pujotteluksi oksien tarttuessa alituiseen vaatteisiin, hiuksiin ja tökkiessä silmiin ja naamaan. Orsien lisäksi myös lelut ja ruoka- ja vesikupit kannattaa sijoittaa niin, että niistä ei ole haittaa arkisille hoitotoimenpiteille. Jos lintujen hoitaminen on kuin esterataa suorittaisi joka kerta, motivaatio sen kunnolla tekemiseen loppuu nopeammin. Myös linnut hyötyvät siitä, että huone ei ole tupaten täynnä: niiden on tällöin myös lennettävä orsien väliä, jos joka paikkaan ei pääse kiipeilemällä. Lentäminen treenaa eri lihaksia kuin kiipeily, ja vauhdista laskeutuminen kuluttaa myös kynsiä. Myös lentokyvyttömälle/-haluttomalle mutta muutoin terveelle linnulle harkittu orsien asettelu on hyvästä: tällöin se joutuu kiipeilemään hieman pidemmän reitin kuin jos huoneen poikki olisi orsia joista aina valita lyhin mahdollinen reitti. Linnun liikkeelle "pakottaminen" täten lisää sen liikuntaa.
(*Loistopeipot sen sijaan voivat viihtyä tiheiköissä, mutta nämäkin voi toteuttaa järkevästi niin, ettei koko huone ole peiponmentävää tiheikkö, vaan linnuilla on kiipeilypuiden sijaan tiheikköjä, joiden välillä ne voivat pyrähdellä.)
Lintujen hyvinvointia hygienian kautta sekä ihmisen toimittamaa siivousta edistää myös se, että orret on sijoiteltu niin, että alemmat orret eivät pääse likaantumaan lintujen kakatessa ylemmältä orrelta. Jos orsia ei sijoitella harkiten, alemmat orret voivat saada komean kakkakuorrutuksen hyvinkin nopeasti. Tämä on riski linnulle, koska likaisilla orsilla kävely voi johtaa jalkapohjantulehdukseen, joka saattaa äityä rampauttavaksi tulehduskierteeksi. Orsien puunaaminen on myös lisätyötä omistajalle. Järkevällä sijoittelulla orsien puunaamisen tarve on vähäinen tai jopa olematon, joskin yleensä kakkaa menee pakostakin alemmille orsille välillä.
Linnun hyvinvointia ja luontaista käytöstä edistävät tarpeeksi korkeat istuskelupaikat, mielellään niin, että ne ovat ihmisen silmien korkeutta korkeammalla. Linnuille tulisi kuitenkin jättää myös lentotilaa. Jos lintuja on useampia, korkeita ja suosittuja istumispaikkoja tulee olla niin paljon, että kaikki linnut mahtuvat suosituille orsille yhtä aikaa kinastelematta.
Lintujen hyvinvointia hygienian kautta sekä ihmisen toimittamaa siivousta edistää myös se, että orret on sijoiteltu niin, että alemmat orret eivät pääse likaantumaan lintujen kakatessa ylemmältä orrelta. Jos orsia ei sijoitella harkiten, alemmat orret voivat saada komean kakkakuorrutuksen hyvinkin nopeasti. Tämä on riski linnulle, koska likaisilla orsilla kävely voi johtaa jalkapohjantulehdukseen, joka saattaa äityä rampauttavaksi tulehduskierteeksi. Orsien puunaaminen on myös lisätyötä omistajalle. Järkevällä sijoittelulla orsien puunaamisen tarve on vähäinen tai jopa olematon, joskin yleensä kakkaa menee pakostakin alemmille orsille välillä.
 |
| Jos linnut eivät tuhoa kattoa, orsien ripustaminen ketjulla on hyvä idea. Huomioi ketjun materiaali (ei mielellään sinkittyä) ja ketjun koko, ettei linnun varpaat tai pää jää jumiin. Ketjuista voi myös kätevästi ripustaa leluja linnuille sopivalle korkeudelle niin että lelut eivät sotkeudu kakkaan toisin kuin orrelta ripustettuna. Kuva: Kiuru Koponen |
Linnun hyvinvointia ja luontaista käytöstä edistävät tarpeeksi korkeat istuskelupaikat, mielellään niin, että ne ovat ihmisen silmien korkeutta korkeammalla. Linnuille tulisi kuitenkin jättää myös lentotilaa. Jos lintuja on useampia, korkeita ja suosittuja istumispaikkoja tulee olla niin paljon, että kaikki linnut mahtuvat suosituille orsille yhtä aikaa kinastelematta.
Virikkeet ovat myös tärkeitä. Ne tulisi ripustaa niin, että ne eivät kerää kakkaa, ja linnut yltävät niihin leikkimistyylilleen sopivalla tavalla. Alituiseen orsien alapuolella roikkuvat lelut eivät houkuttele leikkiin lintua, joka ei mielellään roiku pää alaspäin tai tykkää kiipeillä heiluvassa lelussa. Tällöin lelut kannattaa ripustaa jotenkin muutoin niin, että lintu yltää niihin hyvin. Jos linnut eivät jyrsi kattoa tai katto on suojattu, kettingeillä roikkuvat orret ovat hyvä ratkaisu, ja näihin kettinkeihin saa ripustettua myös leluja hyvälle leikkimiskorkeudelle. Leluja voi ripustaa ruuvattavin koukuin myös esimerkiksi kiipeilypuun runkoon niin että niihin yltää sopivasti puun oksilta.
Jotkut ihmiset pitävät lintuhuoneessa häkkiä, vaikka sen ovi on aina avoinna. Omasta mielestäni häkin lisääminen lintuhuoneeseen on tilan tuhlausta, ellei häkillä ole jotain tarkoitusta. Järkeviä tarkoituksiakin kuitenkin on. Yksi niistä on häkin käyttäminen yöhäkkinä. Varsinkin neitokakadut ovat altiittia yöllisille säikähdyskohtauksille, jonka aikana ne sinkoilevat pimeässä lentäen miten sattuu. Lintu voi jopa kuolla lentäessään päin seinää kovalla vauhdilla. Häkissä ne eivät yleensä saa vauhtiaan niin kovaksi, että ne olisivat niin suuressa vaarassa. Yöhäkin käyttö on täten turvallisuussyistä erittäin perusteltua. Häkki voi olla myös ruoka- ja leikkipaikkana, jolloin lintu ei täysin vieraannu häkin käsitteestä: jos täyteen huonevapauteen tottunut lintu joskus joutuu normaalikokoiseen häkkiin (esim. hoitojakson ajaksi tai elämänmuutoksen ajamana), se saattaa olla hyvin ahdistunut niin pienessä tilassa. Sama koskee kuljetushäkkiä: kuljetushäkki voi olla lintuhuoneessa esillä kaiken aikaa, jotta lintu tottuu siihen ja sitä voidaan kouluttaa menemään kuljetushäkkiin. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, ettei lintu voi vahingossa sulkea itseään häkkiin sisälle. Lue myös: Lemmikkilinnut aina vapaana häkistä.
Jos lintuhuoneessa haluaa säilyttää lintujen tavaroita, kannattaa huomioida lintujen tuho- ja pesimisinto. Kaappien tulisi olla ovellisia umpikaappeja hyllyköiden sijaan, mutta osa linnuista voi oppia avaamaan nämä ovet. Joitain lintuja kaappien pimeät kolot kiehtovat niin, että ne voivat jyrsiä kaapin ovesta palasen pois, vaikka ovessa olisikin lapsilukko. Potentiaalisille hormonihirmuille sijoittaisin kaapit muualle kuin lintutiloihin, sillä jo kaapin näkeminen avoimena sinne pääsemättä voi kohottaa linnun hormonaalisuutta.
Jos linnulla on yhä häkki, suosittelen että lintu ruokitaan pääasiassa häkkiinsä. Tällöin se tottuu viettämään siellä aikaa, ja kokee siellä positiivisia kokemuksia, eli syömisen.
Koska linnut yleensä ruokitaan häkkiin, täysin häkittömän lintuhuoneen ruoka- ja vesipaikka pitää suunnitella erikseen. Monien papukaijojen kulhojen telineet saa onneksi esim. ruuvien ja reikälevyn avulla kiinnitettyä suoraan orsiinkin. Erillisen ruokapisteen voi myös rakentaa huoneen keskelle: jättämällä keskikohdan ja kulkureitin orsivapaaksi takaa ihmiselle helpon kulun paikalle, eikä ylhäällä olevilta orsilta voi tippua kakkaa ruokaan. Linnun kesyydestä ja luonteesta riippuen nämä kulhot voivat olla myös maassa. Tällöin on huolehdittava, että lintu on a.) tarpeeksi rohkea/kesy, että se uskaltaa ruokailla ja juoda maassa stressittä ja b.) kuuluu lajiin, jolle on edes jokseenkin luonnollista ruokailla maan tasalla. Jos lintu välttää maahan menoa, kannattaa ruokapaikaksi joko rakentaa simppeli teline, johon kulhot kiinnitetään, tai ostaa pieni teollinen kiipeilypuu, jossa tulevat sopivat kulhot ja telineet valmiina. Osa harrastajista on myös rakentanut pienen verkkopätkän, johon normaalit ruoka- ja juomakulhot sekä juomapullot on helppo kiinnittää kuten häkin pinnoihin. Tämä verkkopätkä voi olla erillinen oma rakenteensa, olla kiinnitettynä kiipeilypuuhun tai jopa huoneen seinään (sotku ja tuhot huomioiden tapauskohtaisesti, esim. seinään kiinnitettynä on takana oleva seinä helposti todella sotkussa ajan mittaan).
Jotkut ihmiset pitävät lintuhuoneessa häkkiä, vaikka sen ovi on aina avoinna. Omasta mielestäni häkin lisääminen lintuhuoneeseen on tilan tuhlausta, ellei häkillä ole jotain tarkoitusta. Järkeviä tarkoituksiakin kuitenkin on. Yksi niistä on häkin käyttäminen yöhäkkinä. Varsinkin neitokakadut ovat altiittia yöllisille säikähdyskohtauksille, jonka aikana ne sinkoilevat pimeässä lentäen miten sattuu. Lintu voi jopa kuolla lentäessään päin seinää kovalla vauhdilla. Häkissä ne eivät yleensä saa vauhtiaan niin kovaksi, että ne olisivat niin suuressa vaarassa. Yöhäkin käyttö on täten turvallisuussyistä erittäin perusteltua. Häkki voi olla myös ruoka- ja leikkipaikkana, jolloin lintu ei täysin vieraannu häkin käsitteestä: jos täyteen huonevapauteen tottunut lintu joskus joutuu normaalikokoiseen häkkiin (esim. hoitojakson ajaksi tai elämänmuutoksen ajamana), se saattaa olla hyvin ahdistunut niin pienessä tilassa. Sama koskee kuljetushäkkiä: kuljetushäkki voi olla lintuhuoneessa esillä kaiken aikaa, jotta lintu tottuu siihen ja sitä voidaan kouluttaa menemään kuljetushäkkiin. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, ettei lintu voi vahingossa sulkea itseään häkkiin sisälle. Lue myös: Lemmikkilinnut aina vapaana häkistä.
Jos lintuhuoneessa haluaa säilyttää lintujen tavaroita, kannattaa huomioida lintujen tuho- ja pesimisinto. Kaappien tulisi olla ovellisia umpikaappeja hyllyköiden sijaan, mutta osa linnuista voi oppia avaamaan nämä ovet. Joitain lintuja kaappien pimeät kolot kiehtovat niin, että ne voivat jyrsiä kaapin ovesta palasen pois, vaikka ovessa olisikin lapsilukko. Potentiaalisille hormonihirmuille sijoittaisin kaapit muualle kuin lintutiloihin, sillä jo kaapin näkeminen avoimena sinne pääsemättä voi kohottaa linnun hormonaalisuutta.
Ruokinta
Ruoka- ja vesikupit kannattaa sijoittaa niin, että ne on helppo vaihtaa, ja ne eivät pääse sotkemaan ympäristöä liiaksi. Esimerkiksi tuoreruoka sotkee helposti seinän, ja paprika- ja mustikkatahrat jämähtävät suojaamattomaan seinään hyvinkin tiukkaan. Tuoreruoka kannattaa siis tarjoilla paikasta, jossa ei ole seiniä välittömässä läheisyydessä, tai seinä on helposti puhdistettavissa (normaalin tapetti-, kipsilevy- tai kiviseinän suojana pleksi, pelti, muovimatto tms). Kuivaruoka ei juuri sotke seiniä, jolloin kuivaruokapaikan seinustat voivat olla vähemmän suojatut roiskeilta. Vesi kannattaa tarjoilla niin, että jos lintu pudottaa kulhon, lattia ei ole vaarassa vaurioitua. Kulhoja tunnetusti pudotteleville linnuille sopivat ruuvattavat kulhot tai pullo (joskin pullokin voi tiputettuna vuotaa sisältönsä lattialle). Ruoka- ja juoma-astioiden järkevä sijoittelu auttaa aamun kiireessä sujuvoittaen hoitotoimia, ja on varsinkin helpotus silloin, jos linnuilla käy hoitaja, joka ei ole tottunut navigoimaan lintuhuoneessa.Jos linnulla on yhä häkki, suosittelen että lintu ruokitaan pääasiassa häkkiinsä. Tällöin se tottuu viettämään siellä aikaa, ja kokee siellä positiivisia kokemuksia, eli syömisen.
 |
| Pääasiassa häkissä syöminen (esim. aamu- ja iltapala) tuovat rutiinia häkissä oleskeluun ja sinne palaamiseen. Kuva: Flickr.com / cara_vsangel, CC BY-NC-ND 2.0 |
Koska linnut yleensä ruokitaan häkkiin, täysin häkittömän lintuhuoneen ruoka- ja vesipaikka pitää suunnitella erikseen. Monien papukaijojen kulhojen telineet saa onneksi esim. ruuvien ja reikälevyn avulla kiinnitettyä suoraan orsiinkin. Erillisen ruokapisteen voi myös rakentaa huoneen keskelle: jättämällä keskikohdan ja kulkureitin orsivapaaksi takaa ihmiselle helpon kulun paikalle, eikä ylhäällä olevilta orsilta voi tippua kakkaa ruokaan. Linnun kesyydestä ja luonteesta riippuen nämä kulhot voivat olla myös maassa. Tällöin on huolehdittava, että lintu on a.) tarpeeksi rohkea/kesy, että se uskaltaa ruokailla ja juoda maassa stressittä ja b.) kuuluu lajiin, jolle on edes jokseenkin luonnollista ruokailla maan tasalla. Jos lintu välttää maahan menoa, kannattaa ruokapaikaksi joko rakentaa simppeli teline, johon kulhot kiinnitetään, tai ostaa pieni teollinen kiipeilypuu, jossa tulevat sopivat kulhot ja telineet valmiina. Osa harrastajista on myös rakentanut pienen verkkopätkän, johon normaalit ruoka- ja juomakulhot sekä juomapullot on helppo kiinnittää kuten häkin pinnoihin. Tämä verkkopätkä voi olla erillinen oma rakenteensa, olla kiinnitettynä kiipeilypuuhun tai jopa huoneen seinään (sotku ja tuhot huomioiden tapauskohtaisesti, esim. seinään kiinnitettynä on takana oleva seinä helposti todella sotkussa ajan mittaan).
Nykyaikaista on toki se, että lintuja ei ruokita perinteisiin kulhoihin, vaan ne saavat ainakin osan ruokavaliosta virikelelujen kautta. Tällöin esimerkiksi kuivaruokansa virikkeiden kautta saaville linnuille ei tarvitse olla erikseen kuivaruoan ruokintapaikkaa, vaan osa päivän ruoasta on ripoteltu ympäri elinympäristöä erinäisissä yksilöille ja lajille sopivissa virikkeissä. Virikeruokintaa voi harrastaa myös tuoreruoalla.
Paperia levitetään lattialle joko koko huoneeseen tai linnun lempipaikkojen alle. Paperiksi käy sanomalehti tai rullalla ostettava remonttipaperi. Puupelletti, haapahake, pellava tai hamppu kannattaa levittää orsien alla oleviin kaukaloihin (jotka on helppo tehdä vaikka käsittelemättömästä laudasta), joista sitä lapioidaan roskikseen sitä mukaan kuin se likaantuu. Hiekkakin kaipaa kaukalon, mutta siitä yleensä vain siivilöidään likaantuneet osat pois. (Kaukalot eivät ole tietenkään pakollisia, jos pohjamateriaalille on orsien sijoittelun vuoksi tarve koko huoneen alalle.) Puru ja turve pölisevät yleensä liikaa sisäkäyttöön. Puuhakkeen ja pellavan kaltaiset, irtonaiset pohjamateriaalit toimivat myös virikkeenä, kun lintu voi kaivella tippunutta ruokaa pohjamateriaalin seasta, kun taas paperin silppuaminen tai papereiden alla piilottelu on monille papukaijoille hormonaalisuutta lisäävä tekijä. On yleensä pitkälti omistajasta kiinni, minkä pohjamateriaalin kokee itse parhaaksi.
Siivous
Lintuhuoneessa on myös pohdittava, mikä on sopiva pohjamateriaali huoneeseen. Vaihtoehtoja on monia: muovimatto, paperi, puupelletti, haapahake, pellava, hamppu, hiekka jne. Näistä muovimatto pestään tai pyyhitään joko paikallaan (isot palat/koko lattia) tai pienemmät palat voi myös kantaa pesuhuoneeseen pestäväksi. Jos huoneen lattia on muovimattoa tai laattaa, senkin voi vain pestä, kunhan ei vedellä vahingoita tiloja, jos tilaa ei ole kunnolla vesieristetty.Paperia levitetään lattialle joko koko huoneeseen tai linnun lempipaikkojen alle. Paperiksi käy sanomalehti tai rullalla ostettava remonttipaperi. Puupelletti, haapahake, pellava tai hamppu kannattaa levittää orsien alla oleviin kaukaloihin (jotka on helppo tehdä vaikka käsittelemättömästä laudasta), joista sitä lapioidaan roskikseen sitä mukaan kuin se likaantuu. Hiekkakin kaipaa kaukalon, mutta siitä yleensä vain siivilöidään likaantuneet osat pois. (Kaukalot eivät ole tietenkään pakollisia, jos pohjamateriaalille on orsien sijoittelun vuoksi tarve koko huoneen alalle.) Puru ja turve pölisevät yleensä liikaa sisäkäyttöön. Puuhakkeen ja pellavan kaltaiset, irtonaiset pohjamateriaalit toimivat myös virikkeenä, kun lintu voi kaivella tippunutta ruokaa pohjamateriaalin seasta, kun taas paperin silppuaminen tai papereiden alla piilottelu on monille papukaijoille hormonaalisuutta lisäävä tekijä. On yleensä pitkälti omistajasta kiinni, minkä pohjamateriaalin kokee itse parhaaksi.
(Itse pidän eniten hampusta tai pellavasta: ne eivät pölise, ja ne on helppo siivota. Sekalaisen värisen materiaalin sekaan kakat ja ruoantähteet maastoutuvat, eikä huone näytä sotkuiselta nopeasti, toisin kuin kakat paperilla tai muovimatolla. Pohjamateriaali on myös pengottavaa, joten lintua voi myös virikkeellistää ripottelemalla kuivaruokaa pohjamateriaalin sekaan, ei kuitenkaan kakkaisiin paikkoihin orsien alle. Itse koin kätevimmäksi, että lisäsin paalillisen pellavaa/hamppua pohjalle, josta lapioin aina kakkaisimpia paikkoja pois. Kun pohjamateriaalin määrä oli niin vähäinen, että lattia alkoi näkyä, lapioin kaikki loput pois ja pesin pohjan, jolloin tilasta saa paremmin pois pölyn ja hilseen.)
Pohjamateriaalin kanssa kannattaa ottaa huomioon pölyisyys: itse koin, että lintuhuone oli pölyttömämpi kokonaan vaihdettavan paperin ja pestävän muovimaton aikaan. Tällöin pohja pestiin tai vaihdettiin kokonaan niin usein, että sen mukana menivät myös linnuista irronnut, pohjalle laskeutunut pöly ja hilse. Irtonaisen pohjamateriaalin vaihtoväli voi olla hyvinkin pitkä, jos materiaalia laittaa paksun kerroksen. Paikoitellen siivotessa (spot cleaning) pölyä ei kuitenkaan saa pois. Varsinkin arat ja aratit ovat herkempiä pölylle, jolloin irtomateriaalia käyttäessä kannattaa sitä laittaa vain ohut kerros, ja vaihtaa kaikki materiaali usein, samalla imuroiden ja luututen lattian ja poistaen pölyn.
Pölystä pääsemmekin hyödylliseen lisävarusteeseen: ilmanpuhdistimeen. Koska linnut viettävät aikansa luultavasti melko paljon samassa huoneessa, ilmanpuhdistin tulee tarpeeseen jo lintujen omankin terveyden kannalta. Ilmanpuhdistinta valitessa tulee huomioida, että lintujen pöly on todella hienoa, eikä halvinta mallia kannata välttämättä ostaa. Samoin puhdistimen virtajohto on piilotettava niin, etteivät linnut pääse pureskelemaan sitä. Ilmanpuhdistimessa kannattaa olla pestävät suodattimet, sillä linnut pölyävät paljon, ja suodattimet joita ei voi pestä vaan vain vaihtaa uusiin, käyvät pian kalliiksi.
Pohjamateriaalin kanssa kannattaa ottaa huomioon pölyisyys: itse koin, että lintuhuone oli pölyttömämpi kokonaan vaihdettavan paperin ja pestävän muovimaton aikaan. Tällöin pohja pestiin tai vaihdettiin kokonaan niin usein, että sen mukana menivät myös linnuista irronnut, pohjalle laskeutunut pöly ja hilse. Irtonaisen pohjamateriaalin vaihtoväli voi olla hyvinkin pitkä, jos materiaalia laittaa paksun kerroksen. Paikoitellen siivotessa (spot cleaning) pölyä ei kuitenkaan saa pois. Varsinkin arat ja aratit ovat herkempiä pölylle, jolloin irtomateriaalia käyttäessä kannattaa sitä laittaa vain ohut kerros, ja vaihtaa kaikki materiaali usein, samalla imuroiden ja luututen lattian ja poistaen pölyn.
Pölystä pääsemmekin hyödylliseen lisävarusteeseen: ilmanpuhdistimeen. Koska linnut viettävät aikansa luultavasti melko paljon samassa huoneessa, ilmanpuhdistin tulee tarpeeseen jo lintujen omankin terveyden kannalta. Ilmanpuhdistinta valitessa tulee huomioida, että lintujen pöly on todella hienoa, eikä halvinta mallia kannata välttämättä ostaa. Samoin puhdistimen virtajohto on piilotettava niin, etteivät linnut pääse pureskelemaan sitä. Ilmanpuhdistimessa kannattaa olla pestävät suodattimet, sillä linnut pölyävät paljon, ja suodattimet joita ei voi pestä vaan vain vaihtaa uusiin, käyvät pian kalliiksi.
Varsinkin vanhemmissa taloissa on myös huolehdittava, että lintuhuoneen ilma kiertää riittävästi ja ilmanvaihto on riittävä. Normaalin makuuhuoneen ovea ei välttämättä ole tarkoitettu pidettävän kiinni lähes koko ajan, jolloin ilman vaihtuvuus huoneessa saattaa estyä. Omasta mielestäni normaalin oven lisäksi oviaukkoon tehtävä verkko-ovi lisää ilmanvaihtoa, kun huoneen normaalia ovea voi pitää auki päivisin kuitenkaan lintujen karkaamatta huoneestaan. Huomiona kuitenkin, että simppelit verkkorakennelmat antavat papukaijoille mahdollisuuden kiivetä verkkoa pitkin jyrsimään sen lähellä olevia asioita, kuten seiniä, kattoa ja ovenkarmeja.
- Turvallisuus: ei sähköjohtoja tai kapeita koloja joihin lintu voi jäädä jumiin. Huomioi ikkunat lintukohtaisesti, tarpeen mukaan lisää valoverho / sälekaihtimet tms.
- Ei hormonaalisuutta nostattavia hämäriä koloja esim. häkkien tai kaappien alle tai taakse.
- Eliminoi kielletyt laskeutumispaikat jo alkuun, kuten verhotanko, ikkunankarmit, ovenkarmit tai lamput, tai tee niihin laskeutuminen niin vaikeaksi että lintu luovuttaa ekan kerran jälkeen.
- Jos lintu on täystuho, varaudu suojaamaan huoneen pinnat kunnolla.
- Lintusopiva valaistus, huomioi lampun turvallisuus (ei johtoja, johon laskeutua tai joita purra), UV-valo ja valon mahdollinen välkyntä.
- Sopivat pimennysverhot ja verhokisko, tai rullaverho, pimeään yöhön, verholauta/-kotelo auttaa suojaamaan.
- Edistä huoneen kestävyyttä järkevillä sisustusvalinnoilla (orsien sijoittelu tarpeeksi kauas katosta ja seinistä; lintukohtaista).
- Tee siivouksesta ja hoidosta vaivattomampaa sisustusvalinnoilla (orsien sijoittelu ja määrä, ruokakuppien paikka, pohjamateriaali, oman maun mukaan).
- Edistä linnun hyvinvointia, turvallisuutta ja luontaista käyttäytymistä sisustusvalinnoilla (orsien sijoittelu ja määrä, virikkeet).
- Hyödynnä olemassaoleva häkki arjessa, tai jos häkkiä ei käytetä lainkaan, pohdi, onko se tarpeen.
Lue myös merkinnät:
- Oman lintuhuoneen konseptisuunnittelua
- Asunto papukaijoille sopivaksi
- Lintu- ja eläinasunnon sisustus-/arkkitehtuuriratkaisuja
 |
| Paperi saa jotkut linnut hormonaalisen hullunmyllyn valtaan, jolloin jokin muu pohjamateriaali on parempi. Kuva: Flickr.com / 52739768@N00 (Allison), CC BY-NC-ND 2.0 |
Tiivistettynä:
Ota siis huomioon seuraavat lintuhuonetta suunnitellessa ja toteuttaessa:- Turvallisuus: ei sähköjohtoja tai kapeita koloja joihin lintu voi jäädä jumiin. Huomioi ikkunat lintukohtaisesti, tarpeen mukaan lisää valoverho / sälekaihtimet tms.
- Ei hormonaalisuutta nostattavia hämäriä koloja esim. häkkien tai kaappien alle tai taakse.
- Eliminoi kielletyt laskeutumispaikat jo alkuun, kuten verhotanko, ikkunankarmit, ovenkarmit tai lamput, tai tee niihin laskeutuminen niin vaikeaksi että lintu luovuttaa ekan kerran jälkeen.
- Jos lintu on täystuho, varaudu suojaamaan huoneen pinnat kunnolla.
- Lintusopiva valaistus, huomioi lampun turvallisuus (ei johtoja, johon laskeutua tai joita purra), UV-valo ja valon mahdollinen välkyntä.
- Sopivat pimennysverhot ja verhokisko, tai rullaverho, pimeään yöhön, verholauta/-kotelo auttaa suojaamaan.
- Edistä huoneen kestävyyttä järkevillä sisustusvalinnoilla (orsien sijoittelu tarpeeksi kauas katosta ja seinistä; lintukohtaista).
- Tee siivouksesta ja hoidosta vaivattomampaa sisustusvalinnoilla (orsien sijoittelu ja määrä, ruokakuppien paikka, pohjamateriaali, oman maun mukaan).
- Edistä linnun hyvinvointia, turvallisuutta ja luontaista käyttäytymistä sisustusvalinnoilla (orsien sijoittelu ja määrä, virikkeet).
- Hyödynnä olemassaoleva häkki arjessa, tai jos häkkiä ei käytetä lainkaan, pohdi, onko se tarpeen.
Lue myös merkinnät:
- Oman lintuhuoneen konseptisuunnittelua
- Asunto papukaijoille sopivaksi
- Lintu- ja eläinasunnon sisustus-/arkkitehtuuriratkaisuja