Olenhan parantumaton haaveilija, kuvittelen, kuinka joskus perustan papukaijatarhan esimerkiksi Suomen kodittomille ja jopa viranomaisten takavarikoimille papukaijoille. Isompien lintumäärien hoito ja hallinnointi saattaa tulla kyseeseen myös nykyisillä kotieläinpihoilla tai eläintarhoissa, tai mikä ettei myös yksityisihmisillä, joilla on paljon lintuja. Harvalla paikalla on laittaa lottovoittosummia papukaijojen hoitoon (eikä minullakaan realistisissa unelmissani olisi), joten on pohdittava, missä menevät ne realistiset oikopolut, joissa lintujen hoidossa voi oikaista, ja missä taas ei.
Raha on se, joka ratkaisee, ja rahalla hankitaan yleensä myös työntekijöitä. Tämän takia ajankäytön optimointi on oleellista, ja arjesta tulisi tehdä joka saralla niin näppärää kuin olla saattaa, eläinten hyvinvoinnista kuitenkaan tinkimättä. Vanhat tai jopa vanhentuneet tavat saattavat istua tiukassa, joiden takia voi mennä hukkaan monenlaisia resursseja.
Kirjoitin jo aiemmin merkinnän kotiolojen arjen kätevöittämisestä: Tee arjesta / hoitajan elämästä helppoa. Käyn tässä kuitenkin läpi kokonaisuutena melko samoja asioita kertauksena.
Itse olen kokenut sisustuksen tärkeyden hoitotoimenpiteiden sujuvoittamisessa: sisustin ensimmäisen aviaarioni niin, että sen keskellä oli orsia noin vyötärön korkeudella. Jouduin aina kömpimään näiden orsien ali päästäkseni aviaarion toiseen päähän, ja sekös tympi, kun orret tökkivät silmiin ja tarttuivat paidanselkämykseen. Seuraavan aviaarion osasin sisustaa jo paljon järkevämmin, ja kulkeminen orsien seassa oli huomattavasti sujuvampaa, kuitenkaan lintujen hyvinvointia tai viihtyvyyttä vähentämättä. Orret, kiipeilypuut ja lelut kannattaa sijoitella tarpeeksi korkealle varsinkin ihmisen kulkureiteillä (siivouksen, ruokinnan ja muut hoitotoimenpiteet huomioiden) niin, että ihminen voi sujuvasti kulkea niiden ali tai ohi juuri kumartelematta tai väistelemättä. Tätä taas tukee se, että lintujen tila on itsessään riittävän korkea, jotta kaikkein korkein tila jää lintujen käytettäväksi lentämiseen.
Raha on se, joka ratkaisee, ja rahalla hankitaan yleensä myös työntekijöitä. Tämän takia ajankäytön optimointi on oleellista, ja arjesta tulisi tehdä joka saralla niin näppärää kuin olla saattaa, eläinten hyvinvoinnista kuitenkaan tinkimättä. Vanhat tai jopa vanhentuneet tavat saattavat istua tiukassa, joiden takia voi mennä hukkaan monenlaisia resursseja.
Kirjoitin jo aiemmin merkinnän kotiolojen arjen kätevöittämisestä: Tee arjesta / hoitajan elämästä helppoa. Käyn tässä kuitenkin läpi kokonaisuutena melko samoja asioita kertauksena.
 |
| Undulaatit ovat lemmikkinä yleisiä parvilintuja, joiden pitäminen suurissa parvissa suurissa tiloissa on yleensä vallan ongelmatonta. Undulaattien sekaan muiden samankaltaisten lajien yhdistäminen on yleensä myös mahdollista. |
Olosuhteet/tilat
Nykytiedon valossa moni ellei jopa kaikki papukaijojen hoitoon liittyvät ohjeet pohjaavat linnun hyvinvoinnin ja eliniän maksimoimiseen ja samalla kurjuuden, stressin ja sairauksien minimoimiseen. Mikä ettei myös suuria lintumääriä hallitessa näihin tulisi kiinnittää huomiota, jolloin lintujen hyvinvointi pysyy hyvällä tasolla, mutta myös oletettavasti niiden sairauksista aiheutuvat kulut ja stressi voidaan pitää minimissä.Paljon lintuja, paljon stressiä?
Jos lintuja on paljon, on erityisesti huolehdittava siitä, että niille kaikille on tarpeeksi tilaa. Ei vain fyysistä istumatilaa, vaan myös "henkistä" tilaa voida hyvin. Kaikki linnut eivät siedä toisia lintuja edes isoissa tiloissa, jolloin näille linnuille on oltava jopa ihan omat tilat. Suurempia lintumääriä pitäessä linnut eivät yleensä saa olla vapaana aviaarioistaan tai lintuhuoneista, joten näille yksin majoitettavillekin linnuille tulee järjestää riittävän suuret tilat. Kotieläinpihojen ja muiden julkisten paikkojen kanssa tästä onneksi huolehtii eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyitä koskeva asetus, jossa minimipinta-ala jo yhdellekin neitokakadun kokoiselle linnulle on 7 neliötä. (Ja eläintarhoja koskevat asetukset eivät ole vain suosituksia, vaan ehdottomia minimejä.)Pitämällä hallittua kokoelmaa lintuja yhdessä yhdessä suuressa tilassa monen pienen sijaan on sen suhteen parempi, että jokaisella linnulla on enemmän tilaa käytettävänään. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista lintujen lajien tai yksilökohtaisten kemioiden takia.
(Itse en siitä tavasta pitää suurta määrää lintuja, jota voi vain kutsua "postimerkkien keräilyksi", joka on valitettavan yleinen tapa pitää lintuja esim. USA:ssa. Tässä pitotavassa jokaisella linnulla on oma, normaalikokoinen tai pahimmillaan tyystin alimitoitettu häkki, josta ne saavat olla vapaana jonkin verran päivittäin. Yleensä nämä siiviltään klipatut linnut oleilevat aikansa häkin päällä, koska siihen ne pääsevät häkistään ilman ihmisen kantoapua. Tässä merkinnässä keskityn lähinnä lintujen pitoon tavalla, jossa lintuja voidaan pitää isoissa tiloissa parvissa, tai jos lintua ei voi pitää parven kanssa, on jokaisella yksilöllä silti niin paljon tilaa, että se mahtuu tiloissaan lentämään vaivatta.)
Jos sekaparvia luodaan, tulisi huolehtia, että kaikki yksilöt tulevat toimeen keskenään. Pääasiassa itse en yhdistäisi samaan tilaan myöskään lintuja, joiden ruokavalio on hyvin erilainen. Esimerkiksi australialaiset, pienet "ruohoparakiitit" (undulaatit, neitokakadut, ruohokaijat, rosellat) ja monet peipot voivat mennä samassa suuressa tilassa hyvin, mutta samaan syssyyn en lisäisi esim. tuoreruokailijoita (aratit, amatsonit jne.) saati medensyöjiä (lurit).
Suuret koko- tai luonne-erot lisäävät konfliktin riskiä, ja reviiritietoisesti ja jopa aggressiivisesti käyttäytyvät yksilöt tai parit aiheuttavat stressiä muille linnuille. Tätä pystyy jokseenkin välttämään pitämällä parven koon tiloihin nähden hillittynä (jota edistää jo eläintarha-asetus, josta myös yksityishenkilöt voivat ottaa mallia omien tilojen kokoon), ja myös pitämällä laji- ja yksilökattauksen tarkoituksella sellaisena, että saman tilan yksilöt tulevat toimeen keskenään.
Ympäristön tulisi muutenkin edistää yhteiseloa: tärkeitä resursseja tulee olla tarpeeksi ja hormonaaliseen käyttäytymiseen kannustavat asiat eliminoida kokonaan. Linnuille arvokkaita resursseja ovat esimerkiksi mieluisat orsipaikat, ruoka, juoma ja lelut/virikkeet. Näitä kaikkia tulisi olla niin paljon ja riittävän hyvin aseteltuna, jotta linnut mahtuvat kaikki mieluisan tekemisen äärelle kiistatta, tarvittaessa kaikki yhtä aikaa.
Erityisesti tulisi myös huolehtia, että osa lajeista on herkempiä pölylle, kuin toiset. Eteläamerikkalaiset lajit (nimeltä mainiten arat ja aratit) ovat herkkiä pölylle, jota erittävät erityisen paljon kakadut ja harmaapapukaijat. Yleisen siisteyden lisäksi on harkitsemisen arvoista, kannattaako pölyherkkiä lintuja majoittaa edes samoissa tiloissa pölyävien lajien kanssa, varsinkin jos pölyävän lajin edustajia on runsaasti. Lintujen määrän vuoksi ilmanlaatuun on muutenkin kiinnitettävä huomiota, sillä linnut voivat itsekin kärsiä tuottamastaan pölystä. Nykyään ilmanputsareita saa varustettuna sovelluksella, joka kertoo armotta ilman laadun - joskus lintutilan ilmanlaatu voi olla yhtä huono kuin pahaisessa saastekaupungissa eli terveysriski kaikille tilassa oleilijoille.
Pesäkoloja ja pesämateriaalien tarjoamista (tahallaan tai vahingossa) tulisi välttää, sillä saman lajin edustajakin voi alkaa lintumurhaajaksi puolustaessaan pesäpaikkaa hormonipäissään. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito.) Parvessa tapahtuvaa kommuunipesitystä ei pitäisi harrastaa, varsinkaan linnuilla joiden taustat eivät ole tiedossa. Tämä tulee ottaa myös huomioon tilan rakenteissa ja sisustuksessa: tilassa ei tulisi olla esimerkiksi kaappeja, joiden päälle, alle, saati sisälle linnut pääsevät puuhastelemaan "koloon." Linnuilla ei tulisi mielestäni olla suojapaikkoja nukkumiseen, koska kaikki lemmikkinä pidettävät lajit voivat nukkua vallan hyvin orsillakin Suomen olosuhteissa, jossa lintuja ei pidetä yleensä ulkona viileillä ilmoilla ilman mahdollisuutta sisätiloihin hakeutumiselle. Peippojen ja kyyhkyjen kanssa on huolehdittava, että kuppimaiset kulhot eivät ole lintujen silmissä vallattavia pesiä, jolloin ruokinnassa kannattaa käyttää mieluummin laakeita astioita tai kapeasuisia automaatteja, eikä suoranokilla virikkeissä tai pohjamateriaalissa kannata käyttää korsimaisia materiaaleja (kuten risuja, heinää tai olkia), jotka suoranokat tulkitsevat pesämateriaaliksi. Suoranokille ei tule vahingossa tai tarkoituksella luoda ympäristöön paikkoja, jotka houkuttelevat pesänrakennukseen ja pesämateriaalien kasaamiseen, joskin tällaiseen voi riittää myös pelkkä oksanhaara, joiden eliminoiminen täysin voi olla mahdotonta.
Vaikka luonnonoloissa jotkut linnut voivat pesiä melko lähekkäin, vankeudessa tämä on mielestäni tarpeeton riski. Ison sekaparven kesken tapahtuvaa kommuunipesitystä tulisi myös välttää siksi, että se innostaa muutenkin herkästi hormonaaliseksi äityviä lajeja munimiskierteeseen. Lintujen sukulaissuhteista ei ole yleensä tällaisessa tietoa tai sitä ei voi hallita, pesivätkö esim. sisarukset keskenään. Nämä samat lajit ovat myös yleensä niitä, joista on Suomessa muutenkin ylitarjontaa ja sisäsiittoisuuden riski on läsnä koko Suomen kannassa, koska kyseiset lajit (undulaatti, neitokakadu, ruusukaijanen, seeprapeippo) pesivät sukulaistensa kanssa muutenkin jatkuvasti tietämättömien käsissä. On ollut myös useita tapauksia, Suomessakin, jossa herkästi pesivien lintujen pesimäinto on lähtenyt käsistä, koska omistaja ei ole tajunnut tai osannut pysäyttää lintujen pesintää poistamalla niiltä pesiä.
Arkea helpottava toimenpide on orsien asettelu järkevästi. Järkevästi asetellut orret pysyvät puhtaana lähes itsestään, kun taas huonosti allekkain asetellut orret ovat alituisesti kakassa, joka on siivoukseen menevän lisätyön lisäksi myös terveysriski linnuille. Ylläpidon helpottamiseksi orret kannattaa asetella myös niin, että ne samalla ovat linnuille mahdollisimman paljon hyödyksi, mutta ne eivät myöskään ole esteenä hoitotoimenpiteille. Orsien paksuus kannattaa myös huomioida: paksut orret, joista linnun peräpää ei yllä orren leveimmän kohdan yli, likaantuvat sivuiltaan helposti kakkaan. Orsien kannattaa siis olla lajille sopivan paksuisia hygieniasyistä, vaikka "liian paksut" orret eivät muuten ole haitaksi, vaan jalkojen terveyden salaisuus on nimenomaan vaihtelu. Lue lisää orsien ja virikkeiden siisteydestä merkinnästä Papukaijan aiheuttaman sotkun minimointi -> Ulostesotku häkin sisällä.
Jos sekaparvia luodaan, tulisi huolehtia, että kaikki yksilöt tulevat toimeen keskenään. Pääasiassa itse en yhdistäisi samaan tilaan myöskään lintuja, joiden ruokavalio on hyvin erilainen. Esimerkiksi australialaiset, pienet "ruohoparakiitit" (undulaatit, neitokakadut, ruohokaijat, rosellat) ja monet peipot voivat mennä samassa suuressa tilassa hyvin, mutta samaan syssyyn en lisäisi esim. tuoreruokailijoita (aratit, amatsonit jne.) saati medensyöjiä (lurit).
 |
| Vaikka kauluskaijan ja neitokakadun luonne ja ruokavalio eroavat toisistaan, ne tulevat suurissa tiloissa yleensä hyvin toimeen keskenään. Eri ruokavalioilla ruokailevia lajeja yhdistäessä on huomioitava, kuinka lajityypillisen ruokavalion saa toteutettua seka-aviaariossa. |
Suuret koko- tai luonne-erot lisäävät konfliktin riskiä, ja reviiritietoisesti ja jopa aggressiivisesti käyttäytyvät yksilöt tai parit aiheuttavat stressiä muille linnuille. Tätä pystyy jokseenkin välttämään pitämällä parven koon tiloihin nähden hillittynä (jota edistää jo eläintarha-asetus, josta myös yksityishenkilöt voivat ottaa mallia omien tilojen kokoon), ja myös pitämällä laji- ja yksilökattauksen tarkoituksella sellaisena, että saman tilan yksilöt tulevat toimeen keskenään.
Ympäristön tulisi muutenkin edistää yhteiseloa: tärkeitä resursseja tulee olla tarpeeksi ja hormonaaliseen käyttäytymiseen kannustavat asiat eliminoida kokonaan. Linnuille arvokkaita resursseja ovat esimerkiksi mieluisat orsipaikat, ruoka, juoma ja lelut/virikkeet. Näitä kaikkia tulisi olla niin paljon ja riittävän hyvin aseteltuna, jotta linnut mahtuvat kaikki mieluisan tekemisen äärelle kiistatta, tarvittaessa kaikki yhtä aikaa.
Erityisesti tulisi myös huolehtia, että osa lajeista on herkempiä pölylle, kuin toiset. Eteläamerikkalaiset lajit (nimeltä mainiten arat ja aratit) ovat herkkiä pölylle, jota erittävät erityisen paljon kakadut ja harmaapapukaijat. Yleisen siisteyden lisäksi on harkitsemisen arvoista, kannattaako pölyherkkiä lintuja majoittaa edes samoissa tiloissa pölyävien lajien kanssa, varsinkin jos pölyävän lajin edustajia on runsaasti. Lintujen määrän vuoksi ilmanlaatuun on muutenkin kiinnitettävä huomiota, sillä linnut voivat itsekin kärsiä tuottamastaan pölystä. Nykyään ilmanputsareita saa varustettuna sovelluksella, joka kertoo armotta ilman laadun - joskus lintutilan ilmanlaatu voi olla yhtä huono kuin pahaisessa saastekaupungissa eli terveysriski kaikille tilassa oleilijoille.
Pesäkoloja ja pesämateriaalien tarjoamista (tahallaan tai vahingossa) tulisi välttää, sillä saman lajin edustajakin voi alkaa lintumurhaajaksi puolustaessaan pesäpaikkaa hormonipäissään. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito.) Parvessa tapahtuvaa kommuunipesitystä ei pitäisi harrastaa, varsinkaan linnuilla joiden taustat eivät ole tiedossa. Tämä tulee ottaa myös huomioon tilan rakenteissa ja sisustuksessa: tilassa ei tulisi olla esimerkiksi kaappeja, joiden päälle, alle, saati sisälle linnut pääsevät puuhastelemaan "koloon." Linnuilla ei tulisi mielestäni olla suojapaikkoja nukkumiseen, koska kaikki lemmikkinä pidettävät lajit voivat nukkua vallan hyvin orsillakin Suomen olosuhteissa, jossa lintuja ei pidetä yleensä ulkona viileillä ilmoilla ilman mahdollisuutta sisätiloihin hakeutumiselle. Peippojen ja kyyhkyjen kanssa on huolehdittava, että kuppimaiset kulhot eivät ole lintujen silmissä vallattavia pesiä, jolloin ruokinnassa kannattaa käyttää mieluummin laakeita astioita tai kapeasuisia automaatteja, eikä suoranokilla virikkeissä tai pohjamateriaalissa kannata käyttää korsimaisia materiaaleja (kuten risuja, heinää tai olkia), jotka suoranokat tulkitsevat pesämateriaaliksi. Suoranokille ei tule vahingossa tai tarkoituksella luoda ympäristöön paikkoja, jotka houkuttelevat pesänrakennukseen ja pesämateriaalien kasaamiseen, joskin tällaiseen voi riittää myös pelkkä oksanhaara, joiden eliminoiminen täysin voi olla mahdotonta.
Vaikka luonnonoloissa jotkut linnut voivat pesiä melko lähekkäin, vankeudessa tämä on mielestäni tarpeeton riski. Ison sekaparven kesken tapahtuvaa kommuunipesitystä tulisi myös välttää siksi, että se innostaa muutenkin herkästi hormonaaliseksi äityviä lajeja munimiskierteeseen. Lintujen sukulaissuhteista ei ole yleensä tällaisessa tietoa tai sitä ei voi hallita, pesivätkö esim. sisarukset keskenään. Nämä samat lajit ovat myös yleensä niitä, joista on Suomessa muutenkin ylitarjontaa ja sisäsiittoisuuden riski on läsnä koko Suomen kannassa, koska kyseiset lajit (undulaatti, neitokakadu, ruusukaijanen, seeprapeippo) pesivät sukulaistensa kanssa muutenkin jatkuvasti tietämättömien käsissä. On ollut myös useita tapauksia, Suomessakin, jossa herkästi pesivien lintujen pesimäinto on lähtenyt käsistä, koska omistaja ei ole tajunnut tai osannut pysäyttää lintujen pesintää poistamalla niiltä pesiä.
 |
| Pesien tarjoaminen sekalaiselle lintuparvelle ei ole viisasta, ja voi johtaa jopa verisiin riitoihin tai jopa kuolemiin. Lintumäärän päämäärätön lisääminen ei ole järkevää: kodittomia lintuja yleisimmistä lajeista on muutenkin jo riittämiin. |
Siisteys
Mikäli lintuja on paljon, myös sotkua tulee paljon. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää järjestää ympäristö sellaiseksi, että sen siivoaminen ja ylläpito on erittäin sujuvaa. Mikäli arki tökkii siivoamisen suhteen, se aiheuttaa hoitajalle stressiä ja siihen voi mennä turhaan kauemmin aikaa. Yksityisellä pitäjällä tämä on erityisen tärkeää, jotta hommat tulevat tehtyä, koska siivoamisesta ei saa palkkaa.Arkea helpottava toimenpide on orsien asettelu järkevästi. Järkevästi asetellut orret pysyvät puhtaana lähes itsestään, kun taas huonosti allekkain asetellut orret ovat alituisesti kakassa, joka on siivoukseen menevän lisätyön lisäksi myös terveysriski linnuille. Ylläpidon helpottamiseksi orret kannattaa asetella myös niin, että ne samalla ovat linnuille mahdollisimman paljon hyödyksi, mutta ne eivät myöskään ole esteenä hoitotoimenpiteille. Orsien paksuus kannattaa myös huomioida: paksut orret, joista linnun peräpää ei yllä orren leveimmän kohdan yli, likaantuvat sivuiltaan helposti kakkaan. Orsien kannattaa siis olla lajille sopivan paksuisia hygieniasyistä, vaikka "liian paksut" orret eivät muuten ole haitaksi, vaan jalkojen terveyden salaisuus on nimenomaan vaihtelu. Lue lisää orsien ja virikkeiden siisteydestä merkinnästä Papukaijan aiheuttaman sotkun minimointi -> Ulostesotku häkin sisällä.
Itse olen kokenut sisustuksen tärkeyden hoitotoimenpiteiden sujuvoittamisessa: sisustin ensimmäisen aviaarioni niin, että sen keskellä oli orsia noin vyötärön korkeudella. Jouduin aina kömpimään näiden orsien ali päästäkseni aviaarion toiseen päähän, ja sekös tympi, kun orret tökkivät silmiin ja tarttuivat paidanselkämykseen. Seuraavan aviaarion osasin sisustaa jo paljon järkevämmin, ja kulkeminen orsien seassa oli huomattavasti sujuvampaa, kuitenkaan lintujen hyvinvointia tai viihtyvyyttä vähentämättä. Orret, kiipeilypuut ja lelut kannattaa sijoitella tarpeeksi korkealle varsinkin ihmisen kulkureiteillä (siivouksen, ruokinnan ja muut hoitotoimenpiteet huomioiden) niin, että ihminen voi sujuvasti kulkea niiden ali tai ohi juuri kumartelematta tai väistelemättä. Tätä taas tukee se, että lintujen tila on itsessään riittävän korkea, jotta kaikkein korkein tila jää lintujen käytettäväksi lentämiseen.
 |
| Vihreällä merkityt ihmisen kulkualueet. Siivoukseen ja hoitotoimenpiteisiin säästetty alue kannattaa varata vapaaksi päätä matalammalla olevista orsista ja virikkeistä, jotta siivous hoituu nopeasti ja helposti. |
Kuten jo lintulajeja yhdistävässä kappaleessa mainittu, lintujen kanssa on muistettava ottaa huomioon myös lintupöly. Jos ihminen asuu lintujen kanssa samoissa tiloissa, linnut voivat olla ihmiselle vakava terveysriski. Linnunpölykeuhko on parantumaton, hienon lintupölyn aiheuttama sairaus. Lintupöly voi olla vaaraksi myös linnuille itselleen: varsinkin eteläamerikkalaiset lajit kärsivät usein kakadujen ja harmaapapukaijojen hienosta, erilaatuisesta pölystä. Sisäilman puhtauteen on siis todella hyvä syy kiinnittää huomiota, sekä linnun että ihmisten terveyden tähden. Myöskään pohjamateriaalin ei kannata olla pölyävää, kuten pölyistä purua, turvetta tai suodattamatonta hiekkaa. Tehokas ilmanpuhdistin, jossa on pestävät suodattimet on hyvä hankinta lintutalouteen, ja käytännössä pakollinen hankinta, jos lintujen määrä lasketaan kymmenissä.
Parhaimmillaan haluaisin tietenkin vesitiiviit lintutilat, jotka voi puhdistaa riittävän usein runsaalla vedellä. Tällöin tilat (myös seinät ja katon) saisi painepesurilla suihkuttua puhtaaksi lintupölystä, joka on niin hienojakoista, että se tarttuu jokaiselle pinnalle (myös ikkunoihin).
Pohjamateriaalia valitessa kannattaa muistaa myös siivouksen kätevyys, nopeus ja myös yleinen siisteyden ylläpidon helppous. Esimerkiksi paksu kerros kuiviketta on kohtuullisen helppo kaapia päältä puhtaaksi kakasta ja ruoantähteistä, mutta pölyä siitä ei saa helposti pois. Ohut kerros kuiviketta taas on helppo lakaista ja lastata kokonaan pois joka siivouksessa, ja tämän jälkeen tarvittaessa pestä lattia myös märällä, jolloin pölykin lähtee. Jotkut käyttävät pelkkää laattaa tai muovimattoa, jonka voi pestä runsaalla vedellä. Itse koin tuon hieman hitaammaksi kuin kuivikkeen, koska kakkaa piti rapata ja liottaa irti sen sijaan, että vain lakaisee kuivikkeet pois. Jos käyttää paperia, kannattaa hankkia isoja rullia yksittäisten sanomalehtisivujen sijaan. Paperia tuhotaan herkästi lintujen toimesta, ja irtolehdet siirtyilevät ympäriinsä lintujen lennon aiheuttamien ilmavirtauksien myötä. Yleisestikin kuivikekysymys on se, johon ei ole oikeaa vastausta, vaan se riippuu linnusta, tilasta ja siivoajasta. Omissa tiloissa tietyn lintumäärän kanssa kannattaa koettaa erilaisia vaihtoehtoja, jolloin selviää, mikä on itselle paras.
Aihetta liippaavia merkintöjä blogista: Asunto papukaijoille sopivaksi, Lintu- ja eläinasunnon sisustus-/arkkitehtuuriratkaisuja, Ulkohäkin suunnittelua ja Lintuhuoneen sisustus.
1. Mikä on rahamäärä, joka on laitettavissa ruokaan?
2. Mitkä ovat aika- ja vaivaresurssit, jotka ovat laitettavissa ruoan valmisteluun ja ruokinnan toteuttamiseen?
3. Mitkä on aika- ja vaivaresurssit, jotka ovat laitettavissa ruoan pois keräämiseen ja siivoamiseen?
Nämä kaikki nivoutuvat loppujen lopuksi myös yhteen.
En kirjoita tästä siksi, että kotieläinpihoilla ja lintutarhoilla linnut näkisivät nälkää, tai että omalla potentiaalisella papukaijatarhallani linnut tulisivat rahan puutteen vuoksi näkemään nälkää. Tositilanne on, että montaa lintua ruokitaan edelleen liikaa, joka ajaa niitä yksipuolisemman ruokavalion pariin. (Lue blogista: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa) Liikaa ruokkiminen voi siis olla yhtä haitallista kuin väärin ruokkiminen.
Ruokamäärää hallitsemalla pystytään keskittymään aiemmin esiteltyihin kolmeen kohtaan:
1. Ruokkimalla vain tarpeellisen määrän voi säästää ajan kanssa huimia summia rahaa ruoan hankintakuluissa.
2. Ruokkimalla vain sen määrän jonka linnut todellisuudessa syövät, menee vähemmän aikaa ruoan valmisteluun ja esillepanoon.
3. Ruokkimalla määrän, joka tulee todellisuudessa syödyksi, tähteiden siivoukseen menee myös vähemmän aikaa ja vaivaa.
Parhaimmillaan haluaisin tietenkin vesitiiviit lintutilat, jotka voi puhdistaa riittävän usein runsaalla vedellä. Tällöin tilat (myös seinät ja katon) saisi painepesurilla suihkuttua puhtaaksi lintupölystä, joka on niin hienojakoista, että se tarttuu jokaiselle pinnalle (myös ikkunoihin).
Pohjamateriaalia valitessa kannattaa muistaa myös siivouksen kätevyys, nopeus ja myös yleinen siisteyden ylläpidon helppous. Esimerkiksi paksu kerros kuiviketta on kohtuullisen helppo kaapia päältä puhtaaksi kakasta ja ruoantähteistä, mutta pölyä siitä ei saa helposti pois. Ohut kerros kuiviketta taas on helppo lakaista ja lastata kokonaan pois joka siivouksessa, ja tämän jälkeen tarvittaessa pestä lattia myös märällä, jolloin pölykin lähtee. Jotkut käyttävät pelkkää laattaa tai muovimattoa, jonka voi pestä runsaalla vedellä. Itse koin tuon hieman hitaammaksi kuin kuivikkeen, koska kakkaa piti rapata ja liottaa irti sen sijaan, että vain lakaisee kuivikkeet pois. Jos käyttää paperia, kannattaa hankkia isoja rullia yksittäisten sanomalehtisivujen sijaan. Paperia tuhotaan herkästi lintujen toimesta, ja irtolehdet siirtyilevät ympäriinsä lintujen lennon aiheuttamien ilmavirtauksien myötä. Yleisestikin kuivikekysymys on se, johon ei ole oikeaa vastausta, vaan se riippuu linnusta, tilasta ja siivoajasta. Omissa tiloissa tietyn lintumäärän kanssa kannattaa koettaa erilaisia vaihtoehtoja, jolloin selviää, mikä on itselle paras.
Varsinkin jos lintuja ja lintutiloja on paljon ja aikaa/resursseja niiden hoitamiseen rajallisesti (esim. vain 24 tuntia vuorokaudessa), myös orsien pystytyksellä voi olla suuri merkitys. Jos orret ovat lähinnä lintupuita, jotka on pystytetty joulukuusenjaloin tai muuten lattialta, ei lattiaa voi lakaista tai luututa isoin vedoin. Tällöin nimenomaan kattoon tai seiniin kiinnitetyt orret ja lintupuut nopeuttavat ja kätevöittävät huomattavasti lattian siivoamista.
Itse päätyisin ehkä ohueen kerrokseen pölytöntä hamppu- tai pellavakuiviketta, joka tarpeen mukaan (1-7 päivän välein, lintumäärästä ja tilan koosta riippuen) lakaistaisi kokonaan pois, lattia imuroitaisi ja pestäisi tarpeen mukaan, ja lattialle levitettäisi uusi kerros kuiviketta. Edullisimmin kuivikkeen saa tietenkin isoissa paaleissa. Kustannussyistä en kannata halvimman kuivikkeen käyttöä: puru on monesti hyvin pölisevää vaikkakin halpaa. Pellava- tai hamppukuivike on kalliimpaa mutta se ei pölise, ainakaan läheskään niin paljoa.
Itse päätyisin ehkä ohueen kerrokseen pölytöntä hamppu- tai pellavakuiviketta, joka tarpeen mukaan (1-7 päivän välein, lintumäärästä ja tilan koosta riippuen) lakaistaisi kokonaan pois, lattia imuroitaisi ja pestäisi tarpeen mukaan, ja lattialle levitettäisi uusi kerros kuiviketta. Edullisimmin kuivikkeen saa tietenkin isoissa paaleissa. Kustannussyistä en kannata halvimman kuivikkeen käyttöä: puru on monesti hyvin pölisevää vaikkakin halpaa. Pellava- tai hamppukuivike on kalliimpaa mutta se ei pölise, ainakaan läheskään niin paljoa.
Kotieläinpihoilla ja eläintarhoissa, joissa on tarkoitus houkutella asiakkaita ja saada heidät viihtymään, on mielestäni hieman tekstuuria sisältävä kuivike siistimmän näköinen, kuin vain paljas muovimatto- tai laattalattia, sanomalehdet tai rullapaperit, joissa sotkut näkyvät todella helposti. Kuivikkeen sekaan päivänkin aikana kertyvä sotkumäärä edes hieman naamioituu. Tällä ei lie kuitenkaan ole merkitystä lintujen hyvinvoinnille, mutta siistimmän näköinen tila saa asiakkaan viihtymään ja palaamaan. Ehkä myös yksityisellä omistajalla itse perheen asukkaiden silmiin sotkut kadottava pohjakuivike näyttää kivemmalta.
Lintujen ollessa lentokykyisiä ja uteliaita, ne saattavat joutua myös pulaan. Tilojen tulisi olla aina turvalliset, ja tämä korostuu varsinkin silloin, jos lintuja pidetään muualla kuin asuintiloissa. Lintujen sijaitessa lintuhuoneessa tai -talossa, lintuja ei valvota samalla voimakkuudella kuin olohuoneessa asustavaa siivekästä. Lintutilojen turvallisuus on toisaalta asuintiloja helpompi järjestää, koska tilat voidaan ajatella olevan sataprosenttisesti lintujen käytössä, eikä ihmisten asumisen ja viihtymisen kannalta oleellisia tavaroita tarvitse olla kovin paljoa, jos lainkaan.
Verkkojen kanssa on ajateltava myös turvallisuutta: pinnavälin on oltava tarpeeksi pieni, että pieninkään lintu kyseisessä häkissä/tilassa ei voi karata tai jäädä päästään jumiin. Toisaalta verkon pinnan tulee olla riittävän paksu, että linnun jalat eivät vaurioudu kiipeillessä. Verkon tulisi olla turvallista materiaalia, tosin suurissa tiloissa sinkitty ei ole niin paha kuin "normaalikokoisessa" häkissä. Suurissa tiloissa lintu yleensä roikkuu vähemmän verkossa, ja liikkuu enemmän lentäen ja oksilla kiipeillen.
Jos lintuja on enemmän samassa, isossa tilassa, mutta verkkojen erottamana, kannattaa suosia tuplaverkkoja. Linnut voivat purra toisiaan hyvin vakavasti pinnojen välistä. On myös huolehdittava asian vaatimalla vakavuudella (lajikokoonpanosta riippuen) pääseekö omasta tilastaan karannut lintu muiden lintujen tiloihin ja onko tästä jollekin linnulle vaaraa. (Toisaalta on myös pohdittava, että jatkuva näkö- ja/tai kuuloyhteys yksilöihin joita kohtaan lintu kokee aggressiivisia tunteita kohottaa jatkuvasti stressitasoja.) Ehdottomasti on huolehdittava siitä, että linnut eivät voi karata ulkoilmaan!
 |
| Hamppukuiviketta neitokakaduilla. Hamppukuivikkeen vivahteikkaaseen materiaaliin katoavat visuaalisesti pienet kakat ja ruoanjämätä ja muu sotku. Kuva: Kiuru Koponen |
Tuhot ja turvallisuus
Papukaijojen ollessa linnuista tuhoisimpia, tilat kannattaa suojata etukäteen jo ennen lintujen saapumista. Isompien lintujen kanssa metallisuojat eivät ole liioiteltuja, eikä mikä tahansa pehmeä tai ohut metalli riitä isoimmille nokille. Myös verkon materiaali on harkittava: iso lintu voi jyrsiä heppoista metalliverkkoa, väännellä sen lankoja ja jopa katkoa/irrotella niitä muodostaen vaarallisia piikkejä. Lintujen tuhojen ensisijainen estäminen on helpompaa, kuin alituinen korjaaminen ja esteiden lisääminen. Vain pienimmillä linnuilla voi käyttää puurunkoisia rakenteita (esim. puusta itsetehtyjä häkkejä), sillä ajan kanssa myös pienet papukaijat saavat puurungon kurjaan kuntoon. Käytettyjen materiaalien tulee myös olla mahdollisimman turvallisia. Linnut ovat pitkäikäisiä, joten kannattaa pohtia, miltä puurunko näyttää pienillä undulaateillakaan 10-15 vuoden päästä.Lintujen ollessa lentokykyisiä ja uteliaita, ne saattavat joutua myös pulaan. Tilojen tulisi olla aina turvalliset, ja tämä korostuu varsinkin silloin, jos lintuja pidetään muualla kuin asuintiloissa. Lintujen sijaitessa lintuhuoneessa tai -talossa, lintuja ei valvota samalla voimakkuudella kuin olohuoneessa asustavaa siivekästä. Lintutilojen turvallisuus on toisaalta asuintiloja helpompi järjestää, koska tilat voidaan ajatella olevan sataprosenttisesti lintujen käytössä, eikä ihmisten asumisen ja viihtymisen kannalta oleellisia tavaroita tarvitse olla kovin paljoa, jos lainkaan.
Verkkojen kanssa on ajateltava myös turvallisuutta: pinnavälin on oltava tarpeeksi pieni, että pieninkään lintu kyseisessä häkissä/tilassa ei voi karata tai jäädä päästään jumiin. Toisaalta verkon pinnan tulee olla riittävän paksu, että linnun jalat eivät vaurioudu kiipeillessä. Verkon tulisi olla turvallista materiaalia, tosin suurissa tiloissa sinkitty ei ole niin paha kuin "normaalikokoisessa" häkissä. Suurissa tiloissa lintu yleensä roikkuu vähemmän verkossa, ja liikkuu enemmän lentäen ja oksilla kiipeillen.
Jos lintuja on enemmän samassa, isossa tilassa, mutta verkkojen erottamana, kannattaa suosia tuplaverkkoja. Linnut voivat purra toisiaan hyvin vakavasti pinnojen välistä. On myös huolehdittava asian vaatimalla vakavuudella (lajikokoonpanosta riippuen) pääseekö omasta tilastaan karannut lintu muiden lintujen tiloihin ja onko tästä jollekin linnulle vaaraa. (Toisaalta on myös pohdittava, että jatkuva näkö- ja/tai kuuloyhteys yksilöihin joita kohtaan lintu kokee aggressiivisia tunteita kohottaa jatkuvasti stressitasoja.) Ehdottomasti on huolehdittava siitä, että linnut eivät voi karata ulkoilmaan!
Aihetta liippaavia merkintöjä blogista: Asunto papukaijoille sopivaksi, Lintu- ja eläinasunnon sisustus-/arkkitehtuuriratkaisuja, Ulkohäkin suunnittelua ja Lintuhuoneen sisustus.
 |
| Mikäli umpiseinät eivät ole mahdollisia, kannattaa suosia tuplaverkotusta, joiden väli on tarpeeksi suuri, etteivät linnut yllä puremaan verkon toisella puolella roikkuvaa lintua varpaisiin. Metallirunko sopii kaikille lajeille, sillä puurunko on kestämätön ratkaisu varsinkin isompien papukaijojen kanssa. |
Ruokinta
Suuria lintumääriä ruokkiessa on mietittävä asiaa kolmelta kantilta.1. Mikä on rahamäärä, joka on laitettavissa ruokaan?
2. Mitkä ovat aika- ja vaivaresurssit, jotka ovat laitettavissa ruoan valmisteluun ja ruokinnan toteuttamiseen?
3. Mitkä on aika- ja vaivaresurssit, jotka ovat laitettavissa ruoan pois keräämiseen ja siivoamiseen?
Nämä kaikki nivoutuvat loppujen lopuksi myös yhteen.
En kirjoita tästä siksi, että kotieläinpihoilla ja lintutarhoilla linnut näkisivät nälkää, tai että omalla potentiaalisella papukaijatarhallani linnut tulisivat rahan puutteen vuoksi näkemään nälkää. Tositilanne on, että montaa lintua ruokitaan edelleen liikaa, joka ajaa niitä yksipuolisemman ruokavalion pariin. (Lue blogista: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa) Liikaa ruokkiminen voi siis olla yhtä haitallista kuin väärin ruokkiminen.
Ruokamäärää hallitsemalla pystytään keskittymään aiemmin esiteltyihin kolmeen kohtaan:
1. Ruokkimalla vain tarpeellisen määrän voi säästää ajan kanssa huimia summia rahaa ruoan hankintakuluissa.
2. Ruokkimalla vain sen määrän jonka linnut todellisuudessa syövät, menee vähemmän aikaa ruoan valmisteluun ja esillepanoon.
3. Ruokkimalla määrän, joka tulee todellisuudessa syödyksi, tähteiden siivoukseen menee myös vähemmän aikaa ja vaivaa.
4. Ruokkimalla sopivan määrän, jätekuluja tulee ruoan suhteen vähemmän.
Viides voisi olla ruokinnan tavan pohtiminen sellaiseksi, että se on nopea toteuttaa, vähentää itsessään tuhlailua/jätettä ja on nopea siivota pois.
Kaikki tämä on vain positiivista resurssien (raha, aika, vaiva) säästämisen kannalta, ja samalla se oikein tehtynä edistää lintujen hyvinvointia! Toki se vaatii tietenkin sen, että linnuille päivittäin tarjottava ruokavalio on lajityypillisesti suunniteltu ja toteutettu.
Viides voisi olla ruokinnan tavan pohtiminen sellaiseksi, että se on nopea toteuttaa, vähentää itsessään tuhlailua/jätettä ja on nopea siivota pois.
Kaikki tämä on vain positiivista resurssien (raha, aika, vaiva) säästämisen kannalta, ja samalla se oikein tehtynä edistää lintujen hyvinvointia! Toki se vaatii tietenkin sen, että linnuille päivittäin tarjottava ruokavalio on lajityypillisesti suunniteltu ja toteutettu.
Rahan säästö
Itse olen hieman intohimoinen rahansäästäjä ja penninvenyttäjä, joskaan en koskaan eläinteni kustannuksella. Oli lemmikkien määrä pieni tai suuri, voi rahaa säästää ruokinnassa hyödyntämällä luonnon antimia. Lemmikkipapukaijojen aliedustetuin ruokavalion osa lienevät lehtevät vihreät kasvikset. Kesäaikaan nämä voi korvata täysin luonnosta kerättävillä kasveilla. Esimerkiksi tuoreruokailevan papukaijan ruokavaliossa lehteviä vihreitä tulisi olla papukaijojen ruokapyramidin mukaan jopa 25%, ja "ruohoparakiiteilla" jopa 30%. (Tämä siis koko ruokavaliosta eikä vain tuoreruokalautasesta!)Vinkki omasta arjesta: Vaikka kanarialintuparvi ei tykännyt kuivatuista luonnonantimista, kun näitä kuivattuja sekoitti tuoreisiin ja kerran pakastettuun ja sulatettuun choppiin, katosi koko tuoreruokakattaus! Kesän tuoreksia kuivaamalla tai pakastamalla choppina voi siis saada hyödyllisiä vitamiineja myös talvikaudelle, ja säästää rahaa, joskin keräämisen ja valmistelun vaivalla.
Kesäaikaan kannattaa hyödyntää myös muita sesonkituotteita, ja ruokkia linnuille halpoja tai ilmaisia tuotteita, kuten marjoja tai oman puutarhan hedelmiä (esim. omenapuu, marjapensaat ja pihlaja tuottavat satoa käytännössä itsekseen, raparperi sen sijaan ei ole suositeltu kalsiumia sitovan oksaalihapon takia). Marjat selviävät yleensä myös pakastuksesta tai kuivatuksesta hyvin, on tosin lintukohtaista miten nämä maistuvat.
Jotkut eläinpuistot saavat lahjoituksena tai pilkkahintaan lähikaupoilta hedelmiä ja vihanneksia, jotka ovat vähän lommoisia, mutta yleensä vielä suurimmaksi osaksi kelpoa tavaraa. Yksityinen henkilökin voi joistain ruokakaupoista saada tällaisia kasviksia ilmaiseksi tai erittäin edullisesti. Jos ruokaa saa alun perinkin ilmaiseksi, tietenkään suoraa rahansäästöä ei tule ruoan hankintakuluihin. Ruokamäärää vähentämällä paremmin linnun hyödynnettäväksi (ja pois runsauden sarvesta) pystyy kuitenkin vaikuttamaan myös ruokinnasta (ja siivouksesta) aiheutuvaan vaivaan ja ajankäyttöön sekä jätekuluihin.
Rahaa voi säästää myös kuivaruoassa, joka on yleensä pakko ostaa eläinkaupasta. Isolle lintumäärälle ruoka kannattaa yleensäkin ostaa isoina säkkeinä, jolloin kilohinta pysyy alempana kuin kilon pusseissa ostaen. Kuivaruokaakin kannattaa kuitenkin annostella päivittäin vain sen päivän annos. Tällöin seuraavalle päivälle on vähemmän sotkua, ja optimoidulla ruokamäärällä lintujen toteutunut ruokavalio on suunnitelman mukainen. Ruoan laadussa ei kuitenkaan tulisi säästää: auringonkukansiemenet ovat kuivaruoasta halvimpia, mutta hyvin kehnoa ruokaa millekään papukaijalle.
Onko ruokaa kuitenkaan pakko tarjota pilkottuna? Tuoreruoan voi laittaa tarjolle myös kokonaisena tai hyvin isoina palasina! Tälläkin voi säästää aikaa ja vaivaa. Sen sijaan että hedelmän kuorii, paloittelee ja pilkkoo kulhoon, sen voi vain halkaista kahteen, kolmeen tai neljään isoon osaan ja laittaa tarjolle. Yleensä linnut eivät ole kiinnostuneita tuoreiden kuorista, ja vaikka toki luomutuotteita suositaan kuorien kanssa käytettynä, usein kuoren peseminen lämpimällä vedellä riittää. Vaikka peseminen onkin tällöin uusi askel esim. sitrushedelmien tai melonien kanssa, sekin säästää jo aikaa, jos tuoreen kuorii (jos kyseessä on kuorittava kasvis), muttei pilko enää sen pidemmälle, tai appelsiinin kuorii ja halkaisee sitten vain kahtia. Tällaiset isot palaset voi ripustaa esimerkiksi tuoreruokatikkuun tai lävistää elinympäristön orsiin. Tällöin lintujen on myös hankalampi heitellä palasia lattialle, toisin kuin kulhosta. Isoiksi palasiksi pilkotut vihannekset vartaaseen asennettuna vievät vähemmän aikaa, kuin tuoreiden pilkkominen pieneksi kulhoon, vaikka vartaaseen lävistäminen ja vartaan kiinniruuvaaminen ovatkin uusia askelia ruokinnassa. Isot palaset tuoreita voi laittaa tarjolle myös ruokahäkkiin. Vuonna 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan kokonaiset ruokapalat vaikuttavat myös virikkeellistävällä tavalla lintujen ajankäyttöön. Oma optimoimisen aiheensa olisi se, millaisia tuoreruokatikkuja tai ruokahäkkejä käyttää, miten ja minne ne ripustaa jne.
Jos ruokaa on tarjoiltu päivittäin hillitty määrä, linnuilla tulisi olla hyvin vähän tähteitä päivän päätteeksi. Putipuhtaaksi nuoltut kupit voivat kieliä liian vähästä ruoasta. Helppo korjaus vähäksi menneeseen ruokamäärään (esim. lintumäärän noustessa mutta ruoan määrän pysyessä samana tai ruoan kulutuksen selvityksen testivaiheessa) on lisätä terveellisten tuoreruokien määrää (eli vihreät lehtevät kasvikset ja muut mahdollisimman kirkasväriset, vähäsokeriset vihannekset).
Hyvin nopeatahtiseen ruokintaan voi lisätä myös kouruja häkin ulkopuolelle, joihin isot ruokapalat voi vain pudottaa saataville. Tämä vaatii toki enemmän siivoamista ajoittain, koska pinnojen läpi syöminen sotkee pinnoja. Tämä myös vaatii turvallisen verkkomateriaalin!
Luonnossa pääasiassa tuoreruokaa kuluttavilla papukaijoille (suurin osa lajeista) siemensekoituksen tarjoileminen jatkuvalla saannilla kuin pohjattomasta kulhosta ei edistä linnun hyvinvointia eikä myöskään auta rahan tai resurssien säästämisessä. Siemenruokavalio on useimmille papukaijoille liian rasvainen ja puutteellinen monien vitamiinien suhteen. Jatkuvan siementarjonnan äärellä niillä ei ole tarvetta syödä terveellisempiä tuoreruokia. Usein siemenet ovat myös vallan sotkuisia, sillä lintu heittelee siemeniä paljon lattialle etsiessään parhaita paloja. Tällöin siemensekoituksen vähentäminen ruokavaliosta edistää paitsi linnun terveyttä, vähentää myös siivoustaakkaa ja hukkaan heitettyä ruokaa.
Siivouksessa ja asettelussa ovat avuksi ylimääräkappaleet kulhoja ja tuoreruokatikkuja, joista osa voi olla pesussa ja osa käytössä. Ruokahuollossa kannattaa käyttää tarjottimia tai ämpäreitä/sankoja, joihin kupit ja tuoreruokatikut saa kasattua kantoa varten, ja likaiset myös pois. Samankokoiset kulhot pinoutuvat näppärästi päällekäin myös ollessaan osittain täytettyinä. Ruoan ja veden voi tuoda paikalle myös erikseen, puhtaat kulhot yhdessä astiassa, puhdasta vettä yhdessä, ja ruokaa yhdessä, ja ne kasataan annoksiksi vasta ruokintapaikalla. Likaiset astiat on helpompi kantaa pois sankossa/ämpärissä, jolloin esim. likaisen veden roiskumisesta ei tarvitse huolehtia, toisin kuin tarjottimen kanssa tai sylissä/käsissä kantaessa. Erittäin isoissa lintutaloissa voivat olla hyödyksi erilaiset kärryt, joihin tavaramäärän voi lastata.
Isoille lintumäärille kulhoina ei ole pakko käyttää useita normaalikokoisia kulhoja, koska niiden äärelle mahtuu huonosti lintuja, ja kulhojen määrä nousee nopeasti korkeaksi. Tällöin kannattaa hankkia isoja ruoka-astioita, jotta jokainen lintuyksilö mahtuu ruokailemaan yhtä aikaa kiistatta, mutta astioiden määrä pysyy hallittuna myös siivouksen helpottamiseksi. Erilliset kupit ovat kuitenkin pakollisia, jos linnut eivät pysty ruokailemaan rauhassa saman astian äärellä.
Jos haluaa käyttää normaaleja ruokakulhoja, voi panostaa ulkoa päin vaihdettaviin kuppeihin. Elementtejä myydään verkkokaupoissa, joten ne voi helposti asentaa joko häkkiä rakentaessa tai jopa jälkikäteen. Tämä nopeuttaa ruokkimista mielestäni huomattavasti, varsinkin, jos erillisiä häkkejä tai aviaarioita on paljon. Toisaalta tuoreruoan tarjoilua kannattaa kuitenkin harkita pinnojen tai muiden vaikeasti siivottavien pintojen läheltä: häkki menee helposti epäedustavaan ja likaiseen kuntoon, jos ja kun linnut sotkevat tuoreruoalla häkin verkon.
Linnusta riippuen kannattaa harkita, onko helpompaa käyttää lintujen vedenlähteenä pulloja vai kulhoja. Pullojen peseminen on työläämpää, mutta kulhossa vesi on nopeammin lintujen sotkettavissa. Jos lintuja on paljon, voi harkita kotikanaloista tuttuja juoma-automaatteja, joskin niidenkin vesi tulisi vaihtaa päivittäin. Perimätiedon mukaan puhdas vesi kuitenki pilaantuu pullossa nopeammin kuin vastaava vesi avonaisessa astiassa. Avonaisessa astiassa linnut voivat myös halutessaan kylpeä, jolloin riittävän laakean juomakulhon lisäksi linnut eivät tarvitse erillistä kylpyallasta.
Tällainen värkkääminen saattaa olla lopulta niin työlästä, että sellaiselle ei ole yksinkertaisesti aikaa tai motivaatiota lintumäärän ollessa suuri. Tällöin on keskityttävä virikkeisiin, jotka ovat omistajalle helppo toteuttaa, mutta lintu saa niiden parissa kulumaan paljon aikaa tylsyyttä ehkäisten. Mikäli virikkeellistäminen on liian työlästä, se helposti jää kokonaan tekemättä. Lintu kyllä pysyy elossa virikkeettäkin, mutta silloin linnun elinympäristö alkaa muistuttaa enemmän virikkeetöntä ja tylsää vankilaa kuin viihtyisää kotia.
Kesäaikaan kannattaa hyödyntää myös muita sesonkituotteita, ja ruokkia linnuille halpoja tai ilmaisia tuotteita, kuten marjoja tai oman puutarhan hedelmiä (esim. omenapuu, marjapensaat ja pihlaja tuottavat satoa käytännössä itsekseen, raparperi sen sijaan ei ole suositeltu kalsiumia sitovan oksaalihapon takia). Marjat selviävät yleensä myös pakastuksesta tai kuivatuksesta hyvin, on tosin lintukohtaista miten nämä maistuvat.
Jotkut eläinpuistot saavat lahjoituksena tai pilkkahintaan lähikaupoilta hedelmiä ja vihanneksia, jotka ovat vähän lommoisia, mutta yleensä vielä suurimmaksi osaksi kelpoa tavaraa. Yksityinen henkilökin voi joistain ruokakaupoista saada tällaisia kasviksia ilmaiseksi tai erittäin edullisesti. Jos ruokaa saa alun perinkin ilmaiseksi, tietenkään suoraa rahansäästöä ei tule ruoan hankintakuluihin. Ruokamäärää vähentämällä paremmin linnun hyödynnettäväksi (ja pois runsauden sarvesta) pystyy kuitenkin vaikuttamaan myös ruokinnasta (ja siivouksesta) aiheutuvaan vaivaan ja ajankäyttöön sekä jätekuluihin.
Rahaa voi säästää myös kuivaruoassa, joka on yleensä pakko ostaa eläinkaupasta. Isolle lintumäärälle ruoka kannattaa yleensäkin ostaa isoina säkkeinä, jolloin kilohinta pysyy alempana kuin kilon pusseissa ostaen. Kuivaruokaakin kannattaa kuitenkin annostella päivittäin vain sen päivän annos. Tällöin seuraavalle päivälle on vähemmän sotkua, ja optimoidulla ruokamäärällä lintujen toteutunut ruokavalio on suunnitelman mukainen. Ruoan laadussa ei kuitenkaan tulisi säästää: auringonkukansiemenet ovat kuivaruoasta halvimpia, mutta hyvin kehnoa ruokaa millekään papukaijalle.
Pellettien kanssa kannattaa ottaa kokoa tai paria pienempi koko, mitä pussin kyljessä on. Monella pellettivalmistajalla pelletit ovat samaa tavaraa kauttaaltaan, ja pussissa olevat lajikuvat ovat vain ohje, mille lajille ruoka passaa kokonsa puolesta. Jos käyttää geneerisiä pellettejä (ZuPreem, Nutri-Bird), kannattaa valita pienempi koko, kuin mitä pussin kuva suosittelee. Suurissa pelleteissä tulee paljon haaskuuta, koska niistä jopa yhden puraisun jälkeen lentää loput lattialle roskaksi. Neitokakadulle käy hyvin undulaattikoko, ja isoimmillekin papukaijoille (jopa isoille aroille) eräs kasvattaja neuvoi käyttämään neitokakadukokoista pellettiä tuhlailun vähentämiseksi.
Normaalielämässä papukaijoja ruokitaan yleensä seuraavalla tavalla (joka ei välttämättä ole se optimaalisin tapa): niillä on kulhossaan jatkuvasti siemeniä ja/tai pellettejä, ja ne saavat päivittäin toiseen kulhoon tuoreruoka-annoksen, joka sisältää useampaa sorttia pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia. Tästä on hyvä lähteä kohti tasapainoisempaa ruokavaliota, jonka pystyy myös toteuttamaan vähemmällä vaivalla ja ajankäytöllä.
Jos lintuja on paljon, ja haluaa tarjoilla niille tuoreruoan kulhossa, kannattaa pohtia, pitääkö kaikki ruoka pilkkoa käsin? Itse haaveilen sähkökäyttöisestä monitoimikoneesta, joka raastaa ruoan sekunneissa, tai käsikäyttöisestä vihannesleikkurista, joka tekee vihanneksesta käden käänteessä tasakokoisia kuutioita tai viipaleita. Jos ruokittavia suita on kymmeniä ellei jopa satoja, saa ruokaa tasakokoiseksi palaseksi käsin veitsellä pilkkoessa kulumaan vaikka koko päivän. Raastaminen hyvällä raastimella voi myös olla nopeampaa kuin pienen silpun tekeminen veitsellä. Myös saksia kannattaa rohkeasti hyödyntää keittiön puolella esimerkiksi yrttien pilkkomisessa (tähänkin ovat olemassa omat saksensa, yrttisakset, joissa on useampi terä). Ruokakupista tarjoiltuna pienet palaset ovat isoja paloja parempia, koska ne on linnuille hankalampi heitellä lattialle kuin isommat palaset.
 |
| Pihalta turvallisia ja helposti tunnistettavia kasveja ovat mm. voikukka (kuvassa), maitohorsma, apilat, vesiheinä ja piharatamo sekä puu- ja pensaspuolelta viinimarjat, syreeni, koivu, pihlaja, paju, haapa ja leppä. |
Ajan ja vaivan säästö
Käytännössä ajan ja vaivan säästö lienevät lähes sama asia. Jos jokin asia on vaivalloinen, se vie yleensä enemmän aikaa. Jos pystymme säästämään ajassa, säästämme yleensä myös vaivassa, ja toisin päin.Normaalielämässä papukaijoja ruokitaan yleensä seuraavalla tavalla (joka ei välttämättä ole se optimaalisin tapa): niillä on kulhossaan jatkuvasti siemeniä ja/tai pellettejä, ja ne saavat päivittäin toiseen kulhoon tuoreruoka-annoksen, joka sisältää useampaa sorttia pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia. Tästä on hyvä lähteä kohti tasapainoisempaa ruokavaliota, jonka pystyy myös toteuttamaan vähemmällä vaivalla ja ajankäytöllä.
Jos lintuja on paljon, ja haluaa tarjoilla niille tuoreruoan kulhossa, kannattaa pohtia, pitääkö kaikki ruoka pilkkoa käsin? Itse haaveilen sähkökäyttöisestä monitoimikoneesta, joka raastaa ruoan sekunneissa, tai käsikäyttöisestä vihannesleikkurista, joka tekee vihanneksesta käden käänteessä tasakokoisia kuutioita tai viipaleita. Jos ruokittavia suita on kymmeniä ellei jopa satoja, saa ruokaa tasakokoiseksi palaseksi käsin veitsellä pilkkoessa kulumaan vaikka koko päivän. Raastaminen hyvällä raastimella voi myös olla nopeampaa kuin pienen silpun tekeminen veitsellä. Myös saksia kannattaa rohkeasti hyödyntää keittiön puolella esimerkiksi yrttien pilkkomisessa (tähänkin ovat olemassa omat saksensa, yrttisakset, joissa on useampi terä). Ruokakupista tarjoiltuna pienet palaset ovat isoja paloja parempia, koska ne on linnuille hankalampi heitellä lattialle kuin isommat palaset.
Onko ruokaa kuitenkaan pakko tarjota pilkottuna? Tuoreruoan voi laittaa tarjolle myös kokonaisena tai hyvin isoina palasina! Tälläkin voi säästää aikaa ja vaivaa. Sen sijaan että hedelmän kuorii, paloittelee ja pilkkoo kulhoon, sen voi vain halkaista kahteen, kolmeen tai neljään isoon osaan ja laittaa tarjolle. Yleensä linnut eivät ole kiinnostuneita tuoreiden kuorista, ja vaikka toki luomutuotteita suositaan kuorien kanssa käytettynä, usein kuoren peseminen lämpimällä vedellä riittää. Vaikka peseminen onkin tällöin uusi askel esim. sitrushedelmien tai melonien kanssa, sekin säästää jo aikaa, jos tuoreen kuorii (jos kyseessä on kuorittava kasvis), muttei pilko enää sen pidemmälle, tai appelsiinin kuorii ja halkaisee sitten vain kahtia. Tällaiset isot palaset voi ripustaa esimerkiksi tuoreruokatikkuun tai lävistää elinympäristön orsiin. Tällöin lintujen on myös hankalampi heitellä palasia lattialle, toisin kuin kulhosta. Isoiksi palasiksi pilkotut vihannekset vartaaseen asennettuna vievät vähemmän aikaa, kuin tuoreiden pilkkominen pieneksi kulhoon, vaikka vartaaseen lävistäminen ja vartaan kiinniruuvaaminen ovatkin uusia askelia ruokinnassa. Isot palaset tuoreita voi laittaa tarjolle myös ruokahäkkiin. Vuonna 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan kokonaiset ruokapalat vaikuttavat myös virikkeellistävällä tavalla lintujen ajankäyttöön. Oma optimoimisen aiheensa olisi se, millaisia tuoreruokatikkuja tai ruokahäkkejä käyttää, miten ja minne ne ripustaa jne.
 |
| Tuoreruokatikku on näppärä tapa ruokkia linnut ja samalla aktivoida niitä. Tässäkin esimerkissä olisi voinut säästää aikaa: palaset olisi voinut jättää vielä isommiksi, ja suomalaisen kurkun voi jättää kuorimatta. |
Jos ruokaa on tarjoiltu päivittäin hillitty määrä, linnuilla tulisi olla hyvin vähän tähteitä päivän päätteeksi. Putipuhtaaksi nuoltut kupit voivat kieliä liian vähästä ruoasta. Helppo korjaus vähäksi menneeseen ruokamäärään (esim. lintumäärän noustessa mutta ruoan määrän pysyessä samana tai ruoan kulutuksen selvityksen testivaiheessa) on lisätä terveellisten tuoreruokien määrää (eli vihreät lehtevät kasvikset ja muut mahdollisimman kirkasväriset, vähäsokeriset vihannekset).
Hyvin nopeatahtiseen ruokintaan voi lisätä myös kouruja häkin ulkopuolelle, joihin isot ruokapalat voi vain pudottaa saataville. Tämä vaatii toki enemmän siivoamista ajoittain, koska pinnojen läpi syöminen sotkee pinnoja. Tämä myös vaatii turvallisen verkkomateriaalin!
Luonnossa pääasiassa tuoreruokaa kuluttavilla papukaijoille (suurin osa lajeista) siemensekoituksen tarjoileminen jatkuvalla saannilla kuin pohjattomasta kulhosta ei edistä linnun hyvinvointia eikä myöskään auta rahan tai resurssien säästämisessä. Siemenruokavalio on useimmille papukaijoille liian rasvainen ja puutteellinen monien vitamiinien suhteen. Jatkuvan siementarjonnan äärellä niillä ei ole tarvetta syödä terveellisempiä tuoreruokia. Usein siemenet ovat myös vallan sotkuisia, sillä lintu heittelee siemeniä paljon lattialle etsiessään parhaita paloja. Tällöin siemensekoituksen vähentäminen ruokavaliosta edistää paitsi linnun terveyttä, vähentää myös siivoustaakkaa ja hukkaan heitettyä ruokaa.
Kuivaruoalle kannattaa laskea määrä, paljonko sitä tarvitaan päivittäin, ja hankkia tähän määrään sopiva mitta. Yhden mitallisen kauhaiseminen säkistä on paljon helpompaa kuin viisi kertaa liian pienellä mitalla, tai murto-osien mittominen liian isolla mitalla. (Mitan voi muokata myös tismalleen oikeaan kokoon leikkaamalla muovikippoa reunasta matalammaksi.) Usein irtokuivaruokaa voi antaa hieman vähemmän kuin aiemmin ajateltu, koska tämä yleensä paikataan hirssin tai siementankojen kaltaisilla herkuilla.
Suurten lintumäärien kanssa virikkeellistämiseen ei voi vain laittaa yhtä paljon paukkuja kuin parin linnun kanssa. Paperitolleroiden pyörittely tai päivittäinen herkkupalojen piilottelu porattuihin oksiin voi olla mahdoton tehtävä kymmenien (tai satojen?) lintujen kanssa. Normaalit ei-ruokalelut ovat silti oivaa virikettä (ja kirjoittelen virikkeistä vielä myöhemmin tässä merkinnässä), ja niitä tulisikin olla päivittäin tarjolla.
Suurten lintumäärien kanssa virikkeellistämiseen ei voi vain laittaa yhtä paljon paukkuja kuin parin linnun kanssa. Paperitolleroiden pyörittely tai päivittäinen herkkupalojen piilottelu porattuihin oksiin voi olla mahdoton tehtävä kymmenien (tai satojen?) lintujen kanssa. Normaalit ei-ruokalelut ovat silti oivaa virikettä (ja kirjoittelen virikkeistä vielä myöhemmin tässä merkinnässä), ja niitä tulisikin olla päivittäin tarjolla.
Lintujen kuivaruokinnassa helppo virike on kaivelu-/dyykkauslaatikko, jossa on esim. puhdasta pohjamateriaalia jonka sekaan ripotellaan päivittäin päivän annos kuivaruokaa, oli se sitten siemeniä tai pellettejä lajista ja yksilöistä riippuen. Laatikon tulisi olla niin suuri tai niitä tulisi olla niin monta, että niidenkin äärelle linnut mahtuvat ruokailemaan sovussa yhdessä. Isoon parakiittihuoneeseen saattaisin jopa suositella huoneen keskiosan jättämisen täysin orrettomaksi ja ruokkimalla lintujen kuivaruoan ripottelemalla siemenet maahan pohjamateriaalin sekaan (esim. puuhake, pellava, hamppu). Paikka lakaistaisi puhtaaksi mielellään päivittäin hygienian varmistamiseksi, sillä vaikka kuivaruoka ei pilaannukaan, ei ole hyvästä jos sekaan alkaa kerääntyä kakkaa lintujen oleillessa paikassa.
Hyvän hygienian takaamiseksi suosittelen tekemään lintujen ruokahuollon kahdesti tai kolmesti vuorokaudessa niin kotona kuin muuallakin, lintujen lukumäärästä riippumatta. Heti aamulla lintu saa tuoreruokaa, jota se syö suurimpaan nälkäänsä. Iltapäivällä/illalla lintu saa kuivaruokaa. Tuoreruoan voi kerätä pois ennen nukkumaan menoa, jotta se ei yön aikana pilaannu lisää aamuun mennessä. Suurten lintumäärien kanssa tuoreruoan voi kerätä pois samalla, kun kuivaruoka tuodaan, jolloin vältytään kolmannelta ruokakierrokselta ja siihen menevältä ajankäytöltä. Kuivaruoka ei pilaannu jos se tarjoillaan normaalia hygieniaa noudattaen, joten lintu voi syödä tätä kuivaruokaa loppuillan ja halutessaan myös sen jämiä seuraavana aamuna/päivänä. Kuivaruoan määrä ja tarjoiluaika riippuu vähän lajista: tuoreruokailijalle tarjoilisin kuivaruoan melko myöhään, jotta lintu syö päivän pääasiassa tuoreruokaa. Siemensyöjät tarvitsevat myös siemeniä, joten niille kuivaruoan voisi laittaa iltapäivästä ja laittaa sitä sen verran, että sitä riittää jonkin verran myös seuraavalle päivälle.
Hyvän hygienian takaamiseksi suosittelen tekemään lintujen ruokahuollon kahdesti tai kolmesti vuorokaudessa niin kotona kuin muuallakin, lintujen lukumäärästä riippumatta. Heti aamulla lintu saa tuoreruokaa, jota se syö suurimpaan nälkäänsä. Iltapäivällä/illalla lintu saa kuivaruokaa. Tuoreruoan voi kerätä pois ennen nukkumaan menoa, jotta se ei yön aikana pilaannu lisää aamuun mennessä. Suurten lintumäärien kanssa tuoreruoan voi kerätä pois samalla, kun kuivaruoka tuodaan, jolloin vältytään kolmannelta ruokakierrokselta ja siihen menevältä ajankäytöltä. Kuivaruoka ei pilaannu jos se tarjoillaan normaalia hygieniaa noudattaen, joten lintu voi syödä tätä kuivaruokaa loppuillan ja halutessaan myös sen jämiä seuraavana aamuna/päivänä. Kuivaruoan määrä ja tarjoiluaika riippuu vähän lajista: tuoreruokailijalle tarjoilisin kuivaruoan melko myöhään, jotta lintu syö päivän pääasiassa tuoreruokaa. Siemensyöjät tarvitsevat myös siemeniä, joten niille kuivaruoan voisi laittaa iltapäivästä ja laittaa sitä sen verran, että sitä riittää jonkin verran myös seuraavalle päivälle.
Jos aikapula on suuri, voi linnut ruokkia myös kerralla (aamulla) kaikella ruoalla, mutta tällöin on erityisesti huolehdittava siitä, että ruokaa ei ole liikaa päivän aikana tarjolla! On myös huolehdittava siitä, että kaikki linnut voivat syödä tasapuolisesti kaikkea ruokaa, eikä niin, että muutama öykkärilintua omii siemenkulhot aina itselleen, jolloin ne voivat elää silti käytännössä pelkillä herkkusiemenillä. Hygienian vuoksi suosittelen kuitenkin tekemään toisen kierroksen illalla, jolloin aamulla laitettu tuoreruoka kerätään pois, jotta linnut eivät syö vuorokauden vanhaa tuoreruokaa seuraavana aamuna ennen uuden ruoan tuomista. Tämän voi tosin välttää, jos tila on hyvin pimennetty ja valaistus on keinotekoinen: linnut heräävät aamulla ruokailemaan vasta kun valot laitetaan päälle, jolloin jos uusi ruoka tuodaan täsmälleen samaan aikaan kun valot herättävät linnut, eivät ne ehdi syömään vanhaa ruokaa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä onnistu jos koko lintutalon valot menevät päälle kerralla, ja lintuaitauksia on useita ruokittavaksi.
Itse en suosittele millekään papukaijalajille kuivaruokaa vapaasti saataville koko ajaksi, koska moni lintu ei tällöin syö riittävästi tuoreruokaa. Jos kuivaruokaa kuitenkin päättää pitää tarjolla jatkuvasti, kannattaa sekin laittaa tarjolle järkevästi. Liian isot ja syvät kulhot voivat sisältää lopulta enemmän kuorta kuin siementä, jolloin hoitajien voi olla hankala silmäillä ruoan todellista tarvetta. (Tässäkin auttaa se, että kuivaruoka-annos tarjoillaan joka päivä, päivän tarpeen verran!) Jos kuitenkin haluaa pitää kuivaruokaa saatavilla kaiken aikaa (esim. peippolinnuilla), suosittelen laakeita astioita, joihin kaikki linnut pääsevät syömään yhtä aikaa, tai runsasta määrää siemenautomaatteja, joista isoimpiin voi lastata kerralla jopa yli kymmenen litraa evästä. Vaikka siemenseos on melko tasaista, linnut monesti haluavat silti valikoida, ja automaatistakin linnut heittelevät yleensä paljon siemeniä (eivät vain kuoria) lattialle haaskuuseen. On siis arvioitava se, onko siementen haaskuu sen arvoista, etteikö ruokaa voisi lisätä päivittäin tarjolle niin, että se myös syödään kokonaan pois. Lisäksi automaattien heikkous on se, että monesti linnut haluavat ruokailla yhtä aikaa parvena, jolloin on pidettävä huoli, että jokaiselle parven jäsenelle, niille heikoimmillekin, on ruoka-aikaan mahdollisuus rauhalliseen ja stressivapaaseen ruokailuhetkeen. Automaattien turvallisuudesta on aina huolehdittava! Papukaijoilla vapaalla kuivaruoalla pito saattaa kuitenkin mennä jo liian helpotuksen puolelle: lintujen terveys ja hyvinvointi voi kärsiä.
 |
| Tuoreruokaa syövien eläinlajien kanssa hygieniasta tulee huolehtia erityisen hyvin. Tämä ruokailupaikka ei täsmää omiin kriteereihini hygienian kanssa. Papukaijat ovat sotkuisia syömäreitä, joten ruokapaikka ja sen ympäristö kannattaa järjestää niin, että niiden kokonaisvaltainen siivoaminen on helppoa tai ylipäätään mahdollista. Tässä esimerkissä ruoka itsessään voi olla vain tunteja vanhaa, mutta kulhossa ja sen pidikkeessä on paljon vanhaa ruokaa. |
Siivouksessa ja asettelussa ovat avuksi ylimääräkappaleet kulhoja ja tuoreruokatikkuja, joista osa voi olla pesussa ja osa käytössä. Ruokahuollossa kannattaa käyttää tarjottimia tai ämpäreitä/sankoja, joihin kupit ja tuoreruokatikut saa kasattua kantoa varten, ja likaiset myös pois. Samankokoiset kulhot pinoutuvat näppärästi päällekäin myös ollessaan osittain täytettyinä. Ruoan ja veden voi tuoda paikalle myös erikseen, puhtaat kulhot yhdessä astiassa, puhdasta vettä yhdessä, ja ruokaa yhdessä, ja ne kasataan annoksiksi vasta ruokintapaikalla. Likaiset astiat on helpompi kantaa pois sankossa/ämpärissä, jolloin esim. likaisen veden roiskumisesta ei tarvitse huolehtia, toisin kuin tarjottimen kanssa tai sylissä/käsissä kantaessa. Erittäin isoissa lintutaloissa voivat olla hyödyksi erilaiset kärryt, joihin tavaramäärän voi lastata.
Isoille lintumäärille kulhoina ei ole pakko käyttää useita normaalikokoisia kulhoja, koska niiden äärelle mahtuu huonosti lintuja, ja kulhojen määrä nousee nopeasti korkeaksi. Tällöin kannattaa hankkia isoja ruoka-astioita, jotta jokainen lintuyksilö mahtuu ruokailemaan yhtä aikaa kiistatta, mutta astioiden määrä pysyy hallittuna myös siivouksen helpottamiseksi. Erilliset kupit ovat kuitenkin pakollisia, jos linnut eivät pysty ruokailemaan rauhassa saman astian äärellä.
Jos haluaa käyttää normaaleja ruokakulhoja, voi panostaa ulkoa päin vaihdettaviin kuppeihin. Elementtejä myydään verkkokaupoissa, joten ne voi helposti asentaa joko häkkiä rakentaessa tai jopa jälkikäteen. Tämä nopeuttaa ruokkimista mielestäni huomattavasti, varsinkin, jos erillisiä häkkejä tai aviaarioita on paljon. Toisaalta tuoreruoan tarjoilua kannattaa kuitenkin harkita pinnojen tai muiden vaikeasti siivottavien pintojen läheltä: häkki menee helposti epäedustavaan ja likaiseen kuntoon, jos ja kun linnut sotkevat tuoreruoalla häkin verkon.
Linnusta riippuen kannattaa harkita, onko helpompaa käyttää lintujen vedenlähteenä pulloja vai kulhoja. Pullojen peseminen on työläämpää, mutta kulhossa vesi on nopeammin lintujen sotkettavissa. Jos lintuja on paljon, voi harkita kotikanaloista tuttuja juoma-automaatteja, joskin niidenkin vesi tulisi vaihtaa päivittäin. Perimätiedon mukaan puhdas vesi kuitenki pilaantuu pullossa nopeammin kuin vastaava vesi avonaisessa astiassa. Avonaisessa astiassa linnut voivat myös halutessaan kylpeä, jolloin riittävän laakean juomakulhon lisäksi linnut eivät tarvitse erillistä kylpyallasta.
Kohtuullisen isoa määrää lintuja ruokkiessa voi myös auttaa, jos tuoreruokaa tekee valmiiksi muutaman päivän satsin kerrallaan. Osa säilyttää tällaista seosta jääkaapissa jopa viikon, mutta säilyvyys riippuu käytetyistä ainesosista. Voi tehdä myös niin, että pohjaseos on hitaasti pilaantuva (esim erilaiset kaalit, juurekset ja kuivemmat vihannekset pilaantuvat hitaammin) ja siihen lisätään päivittäin se herkemmin pilaantuva osa (kuten hedelmät ja marjat). Myös chop on hyvä vaihtoehto. Tuoreruoan voi myös tehdä pakastimeen valmiiksi, ja ottaa edellisenä iltana seuraavan päivän annoksen sulamaan jääkaappiin. Pakastimesta sulatettu tuoreruoka kestää tosin hyvänä huoneenlämmössä vain tunteja, joten sitä kannattaa tarjoilla vain linnuille, jotka syövät sen riittävän nopeasti.
Ruokintasuunnitelma isolle määrälle lintuja:
- Ruokapaikka/-paikat niin, että jokainen tilan lintuyksilö voi olla syömässä rauhassa yhtä aikaa (ei liian vähää määrää varsinaisia ruokailupaikkoja).
- Ruokapaikka/-paikat niin, että niihin on hoitajalla helppo pääsy sekä laittamaan ruoat että myöhemmin siivoamaan (ei oksien siimeksessä vaan helposti saavutettavissa)
Ruokintasuunnitelma isolle määrälle lintuja:
- Ruokapaikka/-paikat niin, että jokainen tilan lintuyksilö voi olla syömässä rauhassa yhtä aikaa (ei liian vähää määrää varsinaisia ruokailupaikkoja).
- Ruokapaikka/-paikat niin, että niihin on hoitajalla helppo pääsy sekä laittamaan ruoat että myöhemmin siivoamaan (ei oksien siimeksessä vaan helposti saavutettavissa)
- Tuoreruokapaikka/-paikat niin, että linnut sotkevat ruoalla mahdollisimman vähän hankalasti siivottavia paikkoja, kuten verkkoelementtejä.
- Aamulla tuoreruokaa joko kulhoihin (pilkkoen monitoimikoneella tai vihannesleikkurilla) ja/tai tuoreruokatikkuihin tai ruokahäkkeihin (hyvin isoina palasina, jopa kuorimatta)
- Iltapäivällä/illalla tuoreruoan tulisi olla pääasiassa syöty, ja tähteet kerätään pois. Samalla lisätään kuivaruokaa sopiva annos laji/yksilöt huomioiden.
- Ruoka valmistellaan keittiötiloissa ja kannetaan paikalle yhdellä helpolla reissulla esim. sankojen tai jopa kottikärryjen avulla. Samalla voidaan ottaa aviaarioista/lintuhuoneista mukaan suuri määrä likaisia astioita.
- Identtisten kuppien käyttäminen sallii näppärän kuppien kierrättämisen ja kuljettamisen.
- Aamulla tuoreruokaa joko kulhoihin (pilkkoen monitoimikoneella tai vihannesleikkurilla) ja/tai tuoreruokatikkuihin tai ruokahäkkeihin (hyvin isoina palasina, jopa kuorimatta)
- Iltapäivällä/illalla tuoreruoan tulisi olla pääasiassa syöty, ja tähteet kerätään pois. Samalla lisätään kuivaruokaa sopiva annos laji/yksilöt huomioiden.
- Ruoka valmistellaan keittiötiloissa ja kannetaan paikalle yhdellä helpolla reissulla esim. sankojen tai jopa kottikärryjen avulla. Samalla voidaan ottaa aviaarioista/lintuhuoneista mukaan suuri määrä likaisia astioita.
- Identtisten kuppien käyttäminen sallii näppärän kuppien kierrättämisen ja kuljettamisen.
- Tuoreruokaa voi valmistella isompia määriä myös muutamia päiviä etukäteen, kunhan huolehtii hygieniasta.
- Lintujen päivittäin tarvitsema ruokamäärä lasketaan ja ruokaa laitetaan tarjolle hallittuja määriä (ks. Mikä on hyvä määrä ruokaa lemmikkilinnulle? ja Papukaijojen kaloritarve)
 |
| Lintujen ruokapaikkojen laatu ja määrä tulee suhteuttaa lintujen määrään ja luonteeseen. |
Virikkeet
Ison lintumäärän virikkeellistäminen on hieman hankalampaa kuin parin tai muutaman kotilemmikin. Parin papukaijan virikkeellistämisessä pystyy näkemään enemmän vaivaa ja keskittymään enemmän näpertelemään, kuin suuren lintumäärän kanssa. Itse virikkeellistän lintuja mielelläni esimerkiksi tekemällä paperipalleroita, joissa on sisällä 1-3 herkkua, ja näitä paperimyttyjä sitten tungetaan leluihin porattuihin reikiin. Porattuihin reikiin voi laittaa myös kuivaherkkuja tai -ruokaa myös sellaisenaan. Myös monet teolliset, akryyliset älypelit on yllättävän hankala täyttää, jotta ne eivät olisi linnuille liian helppoja.Tällainen värkkääminen saattaa olla lopulta niin työlästä, että sellaiselle ei ole yksinkertaisesti aikaa tai motivaatiota lintumäärän ollessa suuri. Tällöin on keskityttävä virikkeisiin, jotka ovat omistajalle helppo toteuttaa, mutta lintu saa niiden parissa kulumaan paljon aikaa tylsyyttä ehkäisten. Mikäli virikkeellistäminen on liian työlästä, se helposti jää kokonaan tekemättä. Lintu kyllä pysyy elossa virikkeettäkin, mutta silloin linnun elinympäristö alkaa muistuttaa enemmän virikkeetöntä ja tylsää vankilaa kuin viihtyisää kotia.
Katso lisää merkinnästä Helppoja ja nopeita virikkeitä papukaijoille.
Dyykkauslaatikko
Jo aiemmin ruokintaosiossa esittelin lempparivirikkeeni, dyykkauslaatikon. Se on kaikin puolin todella hyvä virike! Se on ihmiselle vaivaton ja helppo tehdä ja täyttää, linnulle haastava, sen vaikeustasoa voi muokata vähitellen, se sopii kaikille linnuille, ja lisäksi kannustaa luonnonmukaiseen käyttäytymiseen! Katso myös merkintä: Dyykkauskulho.Jyrsittävät lelut
Siinä missä lemmikkipapukaijalle ostetaan leluja, jotka ovat ehkä lintua itseään hieman isompia, miksipä isolle parvelle lintuja ei voisi tehdä vallan massiivisia leluja, joissa riittää jyrsittävää pitkäksi aikaa. Näitä voivat olla esim. turvallisesta raakalaudasta tehdyt lelut, joissa on pitkästi kulmaa pyöristettäväksi. Isoja leluja kasatessa on muistettava turvallisuus, ettei lelu puoliksi jyrsittynäkään ole vaarallinen. Isoissa leluissa riittää puuhaa pidemmäksi aikaa kuin pienissä. On kuitenkin muistettava linnuille sopivat materiaalit, esim. pienet linnut eivät välttämättä voi hyödyntää hyvin kovasta puusta tehtyjä leluja.Ruokahäkit
Itse koen ruokahäkkien käytön ja täytön pieneksi vaivaksi, verrattuna kokonaisten lelujen väkertämiseen. Varsinkin pelkästään tutkittavalla tai tuhottavalla materiaalilla ja kuivaruoalla täytettynä ruokahäkki ei ole hygieniariski (kunhan sitä ei kastella), jolloin sitä voi täyttää sitä mukaan kun se tyhjenee. Tuoreruoalla täytettynä se on taas puhdistettava vähintään päivittäin. Katso myös merkintä: Erilaiset ruokahäkit.
Virikekouru
Kouru, joka toimii samaan tapaan kuin kanien häkin ulkopuolelle sijoitettava heinäräkki, asennetaan lintujen häkkiverkon ulkopuolelle. Huomioitava on, että tämä toimii vain turvallisella, sinkittömällä verkkomateriaalilla, mitä halvimmat verkot eivät ole. Kouruun voi laittaa joko tuoreruokaa (jolloin se siivotaan päivittäin), tai leluja ja virikkeitä, ja sekaan kuivaruokaa. Linnut yltävät tutkimaan leluja pinnojen välistä.Tuoretta ulkoa
Papukaijat rakastavat jyrsiä tuoreita oksia! Näitä voi tuoda ulkoa ympäri vuoden, myös talvisin. Tekemällä näppärät kiinnitystelineet esim. halkaisijaltaan sopivasta PVC-putkesta, oksien pystyttäminen (ja pois kerääminen) on parin sekunnin homma. Ulkoa kerätyt kasvit ovat myös ilmaisia. |
| Haavan oksia neitokakaduparvella. Kuva: Kiuru Koponen |
Tuholaiset
Suuria lintumääriä pitäessä voivat mukaan tulla myös tuholaiset. Näihin lasken tällä erää esimerkiksi hiiret, varpuset sekä monet kuivaruokia piinaavat ötökät, kuten koisat ja riisihäröt, sekä tuoreruoan perässä tulevat kärpäset.
Jauhokoisien, riisihäröjen ja muiden vastaavien ehkäisy on tärkeämpää kuin hoito: näitä tuholaisia on liki mahdoton eliminoida ilman myrkkyjä, jotka ovat itsessään linnuille haitallisia. Pakastamalla kuivaruoat etukäteen voi minimoida näiden tuholaisten saapumisen. Niiden hyvä puoli on kuitenkin, että ne eivät ole linnuille tai ihmisille vaaraksi, vain kiusallisia vieraita varsinkin suurempina määrinä.
Hiiret saapuvat yleensä vanhoihin taloihin tai tiloihin, joissa lintuja ja niiden levittelemiä ruokia on runsaasti. Valitettavasti niiden torjumiseen ei ole muita keinoja kuin hyvä hygienia, joka voi olla hankalaa noudattaa sotkuisten papukaijojen kanssa. Papukaijojen omat ruokapaikat tulisi asentaa niin, että hiirten saataville jää ruokaa mahdollisimman hankalasti. Lattialla olevat ruokapaikat kannattaa ottaa pois hiiriongelman uhatessa, ja tarjoilla ruoka muutenkin niin, että linnut eivät esim. innostuisi heittelemään suuria määriä siemeniä kulhosta lattialle, esim. ruokkimalla siemenet korkealle asennetusta, laakeasta dyykkauskulhosta, johon hiiret eivät voisi kiiveten päästä ainakaan kovin helposti. Hiirenloukut ovat avuksi, mutta jos hiirillä on ikuinen buffet tarjolla, loukut eivät välttämättä tee pysyvää lovea hiirikantaan, jos niitä on paljon. Usein yksityisihmisten riesana on kuitenkin vain hyvin vähäinen määrä hiirulaisia. Lintujen koosta, luonteesta ja määrästä riippuen niille voi rakentaa tällaisen kanoille suunnitellun ruokinta-automaatin kuivaruoalle. Myös kuivaruoan määrää rajoittamalla (järkevöittämällä) voidaan välttyä siltä, että hiirillä on jatkuva buffetti käytössään.
Varpuset voivat olla riesana kesäisin, jos ne mahtuvat tunkeutumaan lemmikkien ulkohäkkiin. Ruokailun järjestäminen sisällä, älyleluista ja ruoan määrän rajoittaminen voivat olla keinoja, mutta välttämättä varpusista ei ole helppo päästä eroon, jos ne päättävät jäädä. Varpunen on rauhoitettu, joten niitä ei saa loukuttaa, pyydystää tai tappaa. Eräs keino on alusta asti tuplaverkottaa isojenkin lintujen ulkohäkit niin, että ulompi verkko on niin pienisilmäistä, että varpuset eivät pääse sisälle häkkiin. Tiheä tuplaverkko suojaa lemmikkilintuja myös esimerkiksi haukoilta ja kissoilta.
Kärpäsiin auttaa vain erinomainen hygienia. Suuremmissa tiloissa ja suurempien lintumäärien kanssa myös banaanikärpäsiä isommat lajit voivat alkaa hengailla tuoreruoan houkuttelemina lintujen tiloissa. Kärpäspaperit voivat auttaa, kunhan ne asetellaan niin, että linnut eivät missään nimessä voi niihin tarttua. Esim. pienen häkin sisälle laitetut kärpäsansat voivat olla hyvä idea lintujen turvallisuuden takaamiseksi. Kärpäspaperissa on hyvin tujua liimaa, ja se pilaa linnun sulat jos lintu tarttuu siihen! Banaanikärpäset eivät oman kokemuksen mukaan kärpäspapereihin mene, ja ne tulevat vierailemaan myös erittäin helposti. Kärpästen kanssa auttaa vain hygienia: tuoreruoka tulisi kerätä pois päivittäin, myös lintutilan pohjalta, seiniltä, orsilta ja kaltereista. Hankalaksi asian tekee se, että banaanikärpäset tuntuvat elävän liki pyhällä hengellä, jolloin papukaijojen ympäriinsä roiskimat ruoanjämät voivat pieninäkin määrinä tarjota kärpäsille riittävästi evästä.
Kommentit
Lähetä kommentti