Papukaijan aiheuttaman sotkun minimointi

Kirjoitin jo aiemmin merkinnän lemmikkilintujen tuottamasta sotkusta merkinnässä Lemmikkilintujen sotku hallintaan. Se on hyvä ja mielestäni laaja tietopaketti lintujen sotkusta kärsiville tai linnuista haaveileville. Vaikka linnusta ei täysin siistiä lemmikkiä saakaan, voi arjen sotkujen siivousta tai sotkujen ennaltaehkäisyä jatkaa vielä kyseisen artikkelin ylikin.

Tähän merkintään inspiroi se, että näen edelleen sosiaalisessa mediassa paljon kuvia ja videoita papukaijojen asumuksista, joissa on mielestäni tarpeettoman paljon sotkua, vaikka häkit eivät toki saastaisia olekaan. Toisaalta, jos ja kun asuu ei-lintuihmisen kanssa, haluaa pitää lintuja mahdollisimman vähällä sotkulla, jotta linnut olisivat avopuolisolle ja muulle perheelle mahdollisimman siedettäviä asuinkumppaneita.

Häkin sisäpuolella oleva sotku

Ulostesotku häkin sisällä

Ensimmäinen on papukaijojen omaan hyvinvointiin vaikuttava asia, eli ylimääräinen kakka paikoissa, joissa linnut oleilevat. Mielestäni lintujen olot tulisi pyrkiä järjestämään sellaiseksi, että kakkaa ei pääse kertymään paikkoihin, joissa linnut itsessään oleskelevat tai puuhailevat. Häkin tai kiipeilypuun pohja olkoon poikkeus, sinnehän kakan on pakko viimeistään laskeutua. En kannata pohjaritilöiden käyttöä, koska monelle papukaijalajille on luonnollista tepastella maassa ja kaivella siellä pohjamateriaalia pudonneita ruokapaloja tai lelun palasia etsien. (Mutta pohjakalterit on ihan kokonaan eri merkinnän aihe!) Pohja tulisi kuitenkin siivota niin usein, että huomattavia kakkakasoja ei pääse muodostumaan. Tämä siivoustahti riippuu linnuista (lajista ja yksilöstä), lintujen määrästä, häkin koosta ja häkin pohjamateriaalista, sekä myös siitä, paljonko aikaa lintu viettää häkissä / kiipeilypuussa. Tiheämpi siivoustahti on tarpeen niillä yksilöillä, jotka mielellään pohjalla oleilevat.

Orret, virikkeet ja kulhot sekä muut häkin sisustusesineet kannattaa asetella niin, että kakkaa ei pääse kertymään niihin käytännössä ollenkaan. Mitä isompi häkki, sen parempi, sillä iso tila sallii sisustamisen niin, ettei sisustusesineitä ja orsia ole tarpeen laittaa päällekkäin toisiinsa nähden. Normaalikokoisessa häkissä orret risteävät ylempien kanssa lähes pakosta, mutta pääasiassa orsien asettelulla voi säästää paljon siivoamisvaivaa. Orsien risteämiskohdat voi yrittää järjestää myös niin, että lempiorsien alle ei laiteta mitään, ja vähemmällä käytöllä olevien orsien alle voi laittaa risteämään toisen. Järjestelyn suunnittelutyön ja vaivan lisäksi hyvä asettelu palvelee myös lintujen hyvinvointia: likaiset orret voivat olla terveysriski ja johtaa jalkapohjantulehdukseen, joka on pahimmillaan pirullinen kierre. Orsien tulee tietenkin palvella myös varsinaista tarkoitustaan: järkevällä orsien asettelulla tuetaan lintujen luonnollista liikkumista, tarjotaan paikkoja erilaiseen oleskeluun (lepo, ruokailu, liikkuminen, leikkiminen). Riittävän kokoisissa tiloissa hygienialähtöinen asettelu ja käyttäytymislähtöinen sisustus on helppo järjestää tukemaan toisiaan.

Orsien muodolla ja koolla on merkitystä sotkun ehkäisyn kannalta. "Liian paksuja" orsia ei linnun puolesta voi olla: linnun jalat kaipaavat ennen kaikkea vaihtelua. Erittäin paksut orret tai jopa tasot treenaavat linnun jalkalihaksia eri tavoin kuin ohuemmat, eivätkä paksut orret ole itsessään pahoja. Niiden pieliin kuitenkin pääsee helposti kertymään kakkaa, kun linnun peräpää ja kloaakki ei ulotu orren reunan ohi. Tällöin lintu kakkaa orrelle tai orren pieleen. Tämä ei kuitenkaan ole niin paha kuin kakkaiset orret itsessään, koska lintu ei tällä orren kyljellä luultavasti itse istu. Orret on kuitenkin pidettävä puhtaana, joten paksujen orsien kakkaiset sivut ovat yksi lisä omistajan siivousluetteloon.

Liian leveät tai tasomaiset orret voivat kerätä kakkaa, koska linnun peräpää ei ulotu riittävästi orren yli. 

Eräs ongelmakohta ovat itsetehdyt tai eläinkaupoissa myytävät kiipeilypuut, jotka luottavat kerroksiin. Näissä alemmat orret voivat nopeasti likaantua. Näitä tulisi välttää, jos ne lintujen omassa käytössä sotkeutuvat. Sama koskee leluja, jotka roikkuvat orresta alaspäin, ja ovat täten alttiita kakkapommeille. Lelut voi ripustaa häkissä esim. häkin seiniin tai kiipeilypuussa kiipeilypuun runkoon. Mielikuvitusta kannattaa käyttää lelujen ripustuksessa, jolloin lelut tulevat paremmin käyttöön ja säilyvät kauemmin puhtaana. 

Jos linnulla haluaa käyttää tasoja, ovat yleensä jokseenkin umpinaiset (esim. puiset) tasot parempia linnun jaloille, kuin verkkoa olevat tasot. Verkkotasoista menee kakka kuitenkin sujuvasti läpi, eivätkä ne yleensä vaadi normaalista poikkeavia siivoustoimia. Varsinkin umpinaiset tasot kannattaa ehdottomasti sijoittaa niin, että ne eivät ole alttiina ylempää tuleville ulosteille. Jos tasot ovat jatkuvasti likaiset, on pohdittava niiden sijoittelua uudestaan, tai jos linnut sotkevat ne vain tasolla oleilemalla, voi tasojen käyttötarkoitusta pohtia uudestaan. Miksi tasoja on? Ovatko ne enemmän linnun, vai omistajan mieliksi? Oleilevatko linnut tasolla koska ne nauttivat siitä, vai koska taso on niiden mielestä parhaassa paikassa (jolloin samassa paikassa olevat orretkin olisivat mieluisia)? Eihän lintu viihdy tasolla hormonaalisuuden vuoksi? Toisaalta, jos linnulla on erityistarpeita, kuten varvaspuutteita tai vääntyneet jalat, voivat tasot olla oleelliset linnun mukavan oleskelun kannalta. Jotkut lajit, kuten monet Pyrrhura-aratit, pitävät tasolla nukkumisesta. Jos umpinaisia tasoja pitää, on ne varauduttava puhdistamaan ja tarpeen tullen vaihtamaan orsia useammin. Jos papukaijat ovat pieniä eivätkä jyrsi muovia, myös rotille ja freteille tarkoitetut muovitasot voivat tulla kyseeseen: ne on yleensä helpompi pestä runsaalla vedellä.

Jos häkissä on useampi pohjakaukalo, kannattaa välttää häkin orsien ja muun sisustuksen asettelua suoraan kaukaloiden välisen sauman päälle. Yleensä tämän sauman suojaksi ei saa papereita tai pohjamateriaalia, jolloin sauma puhdistetaan vain märällä pyyhkimällä tai pesemällä. Kannattaa myös huomioida, että linnut eivät kakkaa suoraan alaspäin orresta, vaan hieman orren sivusta molemmin puolin (eli linnun kloaakki ei ole samassa kohdassa kuin orren keskikohta). Kaikki linnut eivät kakkaa edes suoraan alaspäin, vaan voivat äkistää kakan ulos jokseenkin kaaressa. On tällöin tarpeen tuntea häkissä asuvien lintujen kakkaamistavat, jotta voidaan välttää ulosteen kertyminen hankalasti puhdistettavaan saumakohtaan. Käytännössä yleensä kuitenkin riittää, että orsia, köysiä tai keinuja ei ole asennettu liian lähelle tätä saumakohtaa tai suoraan sen päälle.

Monelle omistajalle on tuttua, että lintu todella kakkaa kaaressa tai lennossa, ja kakkaa löytyy myös seinistä tai jopa katosta. Häkin ulkopuolelle tulevasta ulosteesta on tässä merkinnässä enemmän siihen soveltuvan otsikon alla. Aina kakka ei kerkeä ulos, vaan jää häkin sisälle, mutta ei suinkaan pohjamateriaaliin, vaan pohjakaukalon kylkiin tai häkin pinnoihin. Tällöin on jälleen pohdittava häkin sisustusta, saisiko orsien paikkoja vaihtamalla eliminoitua tämän ongelman. Lintu ei ole kuin uroskoira, joka nostaa jalkaa aina tolpan kohdalla, eikä lintu siis tarkoituksella kakkaa pitkin seiniä. Kakka lentää häkin pohjakaukalon seinään vain sivutuotteena: linnulla on luultavasti jokin mielipaikka, josta kakka sattuu lentämään sotkuisesti. Tässäkin isommat tilat ovat hyvät: orret voi asettaa helpommin kauemmas seinistä, jotta kakka päätyy todennäköisemmin nätisti pohjalle saakka ilman seinäosumia. Normaalikokoisessakin häkissä orsien asettelulla voi vaikuttaa paljon tämän ongelma korjaamiseen. 

Vinkki omasta kokemuksesta: eräs sijoituksessa ollut valkokakadu kakkasi ison aamukakkansa aina lähes sentilleen samaan kohtaan. Laitoin tähän kohtaan häkin pohjalle vanhan puhelinluettelon avattuna, jolloin kakka osui käytännössä aina puhelinluettelon sivuille. Häkki pysyi siistimpänä, kun puhelinluettelosta repäistiin kakkaiset sivut joka aamu.

Jos linnut roikkuvat alituisesti verkossa ja kakkaavat sen vuoksi verkkoon, häkin runkoon, pohjakaukalon reunan päälle ja jopa lattialle saakka, on tarpeen arvioida ensisijassa, miksi linnut viihtyvät verkossa roikkuen. Verkossa roikkuminen ei tee linnun jaloille hyvää, sillä orsiin verrattuna pinnojen materiaali on ohutta ja joskus jopa terävää. Esimerkiksi todella arat linnut voivat saada turvapaikat häkin takaseinästä, jolloin on todella huomioitava häkin asettelu huushollissa, jotta pelokkaatkin linnut voivat elää täyttä elämää vailla pelkoa. (Katso artikkeli: Pelokkaan linnun kesytys.)

Jos häkki on rakennettu itse, voi oleellinen suunnitteluvirhe olla rungon suhde verkkoon. Verkko on rakentaessa helpompi asentaa rungon ulkopuolelle, rungon jäädessä häkin sisäpuolelle. Tämä voi kuitenkin olla pitkässä juoksussa huono idea: linnut tuntuvat pitävät rungon vaakapalkkien päällä istuskelusta. Runko on usein sen verran leveä, että varsinkin pienet linnut kakkaavat rungon päälle ja tepastelevat täten omassa kakassaan. Puurunko on hankalampi pitää puhtaana, mutta metallirunkokin (kuten kuvassa alla) vaatii ihmiseltä siivousvaivaa. Käytännöllisempää on rakennusvaiheessa asentaa verkko rungon sisäpuolelle, jolloin rungon tarjoamat istuskelupaikat jäävät häkin ulkopuolelle, jossa linnut todennäköisesti löytävät mieluisampiakin istuskelupaikkoja. 

Häkin sisäpuolelle jäävä runkorakenne sotkeutuu herkästi.

Kaiken kaikkiaan järkevällä häkin sisustuksella voi ennaltaehkäistä paljon ulostesotkua häkin sisällä. Jos ulostetta kertyy johonkin kohtaan häkissä tai mieluisassa kiipeilypuussa, kannattaa pohtia muutosten tekemistä esimerkiksi orsien tai virikkeiden järjestykseen. Linnut ovat pitkäikäisiä kavereita, jolloin pieni vaiva järjestyksen pohtimisessa palkitsee siisteyden ylläpidon helpottumisessa vuosien tai vuosikymmenten myötä. 

Ruokasotku häkin sisällä

Ruokasotku häkin sisällä ei välttämättä ole linnunomistajan ongelmista suurimpia. Yleensä vasta häkin ulkopuolelle kantautuessaan ruoan aiheuttama sotku alkaa ärsyttää tai aiheuttaa ongelmia. Siitä enemmän myöhemmin tässä merkinnässä. Häkkiä sotkeva ruoka voi olla kuitenkin papukaijalle itselleen, jälleen kerran, haitallista. Lintu voi sotkea tuoreruoalla virikkeitä tai orsia puhdistaessaan nokkaansa ruoasta. Tätä tehdään yleensä nokkaa pyyhkimällä orsiin, virikkeisiin tai häkin pinnoihin, tai ravistelemalla päätä, jolloin sotkuinen nokka puhdistuu keskipakoisvoiman ansiosta. 

Tuoreruoan aiheuttama sotku voi olla hygieniariski, sillä häkkiin jäävä tuoreruoka voi kuivumisen sijaan alkaa pilaantua. Häkin pohjalle tiputetut tuoreruoat tulisi siivota pois päivittäin, mutta tämä on osa normaalia siivousta. Muiden osioiden siivoaminen voi sen sijaan olla haastavampaa ja tapahtua harvemmin. Häkin sisustukseen kertyvä tuoreruoka voi myös houkutella banaanikärpäsiä, jotka ovat tosin harmittomia, mutta ärsyttäviä seuralaisia. Pienenpienet kärpäset tuntuvat elävän mitättömän pienellä ruokamäärällä, jonka vuoksi tuoreruokasotkun puhdistaminen häkin rakenteista ja sisustuksesta ennaltaehkäisee kärpäsongelmaa.

Tuoreruoan suhteen on tärkeää, miten ruoka on tarjolla. Osa linnuista sotkee häkin pohjan tuoreruokaan jo ihan sillä, että ne heittelevät koko tuoreruokakulhonsa sisällön häkin pohjalle joko heti tai päivän aikana. Tämä ei palvele itse lintuakaan: jos tuoreruoka jää syömättä koska se on häkin pohjalla, jää linnun kuluttama ruokavalio vajaaksi. Omistajakaan ei liene mielissään siitä, että kantaa kaupasta kotiin ja valmistaa linnulle annoksia, joista 99% päätyy häkin pohjan kautta roskikseen. Tuoreruoan tarjoilua vain pilkottuina paloina kupista kannattaa harkita. Esimerkiksi hienon chopin tai toisaalta karkeasti pilkottujen kasvisten tarjoilu tuoreruokatikusta tai "ruokahäkistä" voi vähentää hävikkiä, ja täten myös sotkua.

Tuoreruokaa kulhosta tarjottaessa ruoan levittelyyn voivat auttaa no-mess (joskus myös kuvaavammin less mess) ruokakulhot. Sellaisia on saatavilla kaupallisesti. Jos lintu ei tuhoa muovia, voi sellaisen tehdä itsekin. Ruokapaikan idea on tarjota linnulle ikäänkuin läpinäkyvä maja, jossa se ruokailee. Mielestäni on tärkeää, että maja on todella läpinäkyvä, tällöin se ei linnun mielessä muutu niin herkästi pesäpaikaksi. Joillekin linnuille häkin pikkuluukkuihin kiinnitettävä kylpyallas voi ajaa samaa asiaa. Tee-se-itse -version voi tehdä läpinäkyvästä muovilaatikosta, johon tehdään linnun kokoon suhteutettuna sopiva kulkuaukko. Linnun sotkemistavoista riippuen myös pelkät kaksi tai kolme sivua voivat riittää, ilman että "majassa" on kattoa tai pohjaa. On huolehdittava, että itsetehdystä aparaatista tulee turvallinen ja riittävän tukeva, jotta lintu ei voi vahingoittua sitä käyttäessään edes silloin, kun se on yksin kotona! Eräs harrastaja käytti kantikkaita lasipurkkeja vastaavassa tarkotuksessa. Pienille linnuille tämä voi sopia, kunhan ne uskaltavat ruokailla häkin pohjalla, eivät saa kaadettua purkkeja ja purkkien suuaukko on niin matalalla, että linnut eivät voi jäädä liukkaan lasipinnan takia purkkiin jumiin. No mess -kulhot eivät kuitenkaan välttämättä sovi häkkeihin, joissa lintuja on useampia kuin yksi. Ahdas ruokailupaikka voi aiheuttaa tarpeetonta närää ja kilpailua. 

Kaupallinen sotkuton ruokakulho. Kuva: Northern Parrots. Katso myös inspiraatioksi mitä Eclectus parrot -kauppa tarjoaa USA:ssa: kulmamalli ja katoton malli

Tuoreruoan asettelulla voi osittain välttää sotkun syntyä. Päätä ravistelemalla lintu saa ruoan lentämään kauaskin, jolloin ruokailupaikalla on merkitystä. Osa linnuista saa päätä ravistelemalla ruoan lentämään niin komeassa kaaressa, että vasta huoneen kokoinen lintutila riittää siihen, ettei tuoreruoka sotke seiniä. Tähän on vinkkejä edempänä tässä merkinnässä, kun käsitellään häkin ulkopuolelle päätyvää ruokasotkua.

Jos lintu kantaa ruokapalan pois jalassa pidettäväksi no-mess -ruokakulhosta, voi harkita, josko linnulle tarjoilisi tuoreruoan esimerkiksi niin hienona choppina, ettei sillä ole jalkaan nostettavaa. Toinen vaihtoehto voi olla ruoan tarjoilu taas tuoreruokatikusta tai ruokahäkistä, jolloin lintu haukkaa aina yhden haukun kerrallaan, eikä niin todennäköisesti kanna ruokapalaa muualle. 

Jos linnulla on selvästi taipumus pyyhkiä nokkansa aina ruokakupin lähimpänä olevaan orteen, kannattaa tästä orresta tehdä tarkoituksella helposti puhdistettava tai vaihdettava. Sileämmät orret on helpompi puhdistaa, mutta harjanvarsiorret ovat jaloille huonommat kaikessa yksitoikkoisuudessaan. Yksi tai kaksi harjanvarsiortta ei kuitenkaan yleensä ole pahaksi, varsinkin, jos ne asetellaan muutoin kuin täysin vaakasuoraan. Tällaisen paikan orreksi voi valita myös jonkin simppelin muotoisen orren, eikä sitä kulmakunnan hienointa omenapuukäppyrää, jolloin orsi on helposti vaihdettavissa ja korvattavissa uudella.

Kuivaruoka häkin sisällä olevana sotkuna on yleensä harvinainen tai harmiton murhe. Kuivaruoka ei ala pilaantua tai haista, jolloin häkin pohjalle tiputettuna se yleensä maastoutuu pohjamateriaalin sekaan joko odottamaan seuraavaa siivouskertaa tai sitä, kun lintu tulee sitä pohjalta kaivelemaan syötäväksi. Riskinä on kuitenkin, että lintu pudottaa kuivaruokaa ulosteen tai vanhan tuoreruoan sotkemaan paikkaan pohjalla. Tässäkin auttaa normaali pohjan siivousrutiini, sekä isommat tilat, jolloin ruoka todennäköisemmin tippuu muualle, kuin kakkakasaan. Häkin sisustus on jälleen toistuva teema: jos lintu tiputtelee kuivaruokaansa (kaikki linnut eivät tätä tee), kannattaa kuivaruokapaikka sijoittaa kauemmas paikasta, johon suurimmat kakkakasat tippuvat (yleensä linnun lempipaikat sekä uniorsi, jolta voidaan tiputtaa aamun isoimmat kakat). Kuivaruoan, varsinkin kokonaisten siementen, pomppimiseen voi auttaa, jos pohjamateriaali on muuta kuin paperia. Tällöin siemen ei niin herkästi kimpoa kovasta pohjasta eteenpäin, leviten laajemmalle.

Kuivaruoan levittelyyn auttavat myös nuo no mess -kulhot, mutta itse pidän niitä kuivaruoan tarjoamiseen tylsänä vaihtoehtona. Yleisesti kuivaruoan kanssa oleva sotku onkin ongelma vasta häkin ulkopuolelle kantautuessaan, ja sitä käsittelen merkinnän seuraavassa osiossa.

Virike- ja höyhensotku häkin sisällä

Papukaijojen ollessa aktiivisia ja älykkäitä otuksia, tarvitsevat ne jatkuvasti uusia virikkeitä. Papukaijat sotkevat loputtomalla määrällä lelun palasia virikkeitä silpuksi jyrsiessään. Virikkeet on kuitenkin yleensä kasattu kuivasta materiaalista, jolloin sen päätyminen häkin pohjalle silppuna ei ole ongelma niin kauan, kun sotku säilyy häkin sisäpuolella. Vaikka paperi-, pahvi-, korkki- tai puusilppu häkin pohjalla ei näytä mairittelevalta, se ei ole hygieniariski. Silppu voi olla jopa positiivinen asia: se tarjoaa linnulle pohjamateriaalia tutkittavaksi ja kaiveltavaksi, varsinkin jos se sattuu sinne tiputtamaan kuivaruokaa. Silputut virikkeet, pysyessään häkin sisäpuolella, tarjoavat vain lisäpehmikettä pohjamateriaaliin, enkä itse voi pitää niitä mitenkään ongelmana häkin sisällä, kunhan palaset itsessään eivät ole vaarallisia (esim. narun pätkiä). 

Sama koskee linnusta itsestään irtoavaa roskaa. Untuvat, höyhenet tai sulat leijailevat ilmassa varsinkin sulkasadon aikaan, mutta itse häkin pohjalla ne eivät ole vaarallisia mitenkään päin. Pöly ja hilse ei sitten häkin sisällä kovin hyvin pysykään, siitä lisää myöhemmin... Pienet untuvat voivat tarttua häkin pinnoihin, mutta nekin voi pyyhkäistä pois normaalin siivouksen yhteydessä, sillä ne eivät ole mielestäni varsinaisesti hygieniaan vaikuttava asia, enkä koe niitä itse häiritseväksi. Untuvien tarttumista pintoihin ei voi mielestäni myöskään mitenkään estää. Pöly voi olla haitallista sekä linnulle itselleen että ihmisille, ja tämän vuoksi häkistä ei tulisi tehdä liian tiivistä ja terraariomaista. Normaalin kalterihäkin sisällä pöly ei muodostu yleensä ongelmaksi.

Höyhenet ja virikesilppu maastoutuvat pohjamateriaalin sekaan ja ne siivotaan pois normaalin siivouksen yhteydessä.

Häkistä häkin ulkopuolelle kantautuva sotku

Kuten aiemmassa merkinnässä mainittiin, linnut sotkevat monella tavalla ja erittäin taidokkaasti. Uloste tai tuoreruokatähteet voivat olla hygieniariski häkin sisällä, ja häkin ulkopuolella ne harmittavat omistajaa. Lintu sotkee häkin ulkopuolelle saakka häkistä käsin ruoalla (lähinnä tuoreruoalla ja siemenillä/siementen kuorilla), kakalla, lelusilpulla, pohjamateriaalilla, höyhenillä sekä pölyllä/hilseellä. 

Jälleen häkin tilavuus tulee hyödyksi, kun yritetään rajata sotkua pysymään häkin sisällä. Jos tehdään hetkeksi oletus, että kaikki linnun tekemä sotku tippuisi suoraan alaspäin (mitä se ei todellisuudessa tee, koska linnut monesti heittelevät asioita voimalla), kannattaa sotkuisimmat asiat sijoittaa muualle, kuin häkin seiniin. Lisäksi mitä korkeammalla sotkeva juttu on, sitä tehokkaammin se sotkee ympäristöään. Esimerkiksi siemenkulhot korkealla häkin seinään kiinnitettynä sotkevat häkin ympäristöä ja häkkiä paljon enemmän, kuin häkin pohjalla keskellä oleva ruoka-astia, häkin keskellä jalalla oleva tai katosta roikkuva ruokapaikka. Häkin seiniin kiinnitetyt silputtavat lelut sotkevat enemmän, kuin häkin katosta melko keskeltä roikkuva lelu. 

Jotkut harrastajat ovat tehneet häkin ympärille pienen reunallisen lisäkaukalon, johon pääosa sotkusta voi päätyä ilman, että se leviää enää paljoa ympäriinsä. Monessa tehdastekoisessa häkissä on myös häkin ulkopuolelle tulevat sotkunnappaajat, jotka tekevät työnsä melko huonosti. Monesti nämä kourut ovat sen verran kapeat, että niiden tarjoama hyöty jää pieneksi. Moni lintu tykkää myös istuskella häkkinsä päällä ja laidalla, jolloin siitä tiputetut kakkapommit jäävät kouruihin, jotka ovat ainakin omasta mielestäni vaikeammin siivottavissa kuin häkin ympärille levitetty sanomalehti.

Joskus jonkin verran sotkun kantautumista kovin kauas häkistä voi ennaltaehkäistä sopivalla mattovalinnalla. Riittävän iso ja karkeaa eteismattoa vastaava materiaalia oleva matto häkin edustalla voi napata paljon kevyttä roskaa. Esimerkiksi siemenet, siementen kuoret, pohjamateriaaliroska ja untuvat voivat jäädä kiinni sopivaa materiaalia olevaan mattoon, eivätkä kulkeudu sukkien pohjassa, ihmisten potkimana tai ilmavirtojen mukana herkästi kauemmas. 

Sopivaa materiaalia oleva, suuri matto nappaa roskat paremmin kuin mattoon verrattuna liukas lattia. Kuva: Janina Vartiainen 


Tuoreruokasotku häkin ulkopuolella

Kuten aiemmassa kappaleessa mainittiin, tuoreruoka sotkee lahjakkaasti. Suurin sotku tulee siitä, kun lintu vaistomaisesti puhdistaa nokkaansa päätään ravistaen. Tämä saa jo osittain pureskellun ja vetisen tuoreruokamössön lentämään komeassa kaaressa käytännössä kaikkialle. Tätä itse toimintoa on hankala ehkäistä, koska papukaijat tekevät tätä kaikenlaisella tuoreruoalla, oli se sitten tuoreruokatikusta tarjoiltuja isoja palasia tai hienonhienoa choppia. Poikkeuksena lienevät ne linnut, jotka luonnostaan ruokailevat vähemmällä sotkulla. Tämä on kuitenkin jotain, mitä ei pysty linnulle opettamaan. Aiemmin mainitussa kappaleessa kerrotut keinot no mess -kulhoista auttavat rajaamaan tuoreruoasta tulevaa sotkua niin häkissä kuin häkin ulkopuolella. Häkin ympäristön seinät kannattaa kuitenkin suojata jo ennen häkin kärräämistä paikoilleen, sillä huokoisesta seinästä tuoreruokatahrojen irrottaminen voi olla osittain mahdotonta. Myöhemmin tässä merkinnässä on neuvoja siihen, kuinka saada mikä tahansa sotku pysymään häkin sisäpuolella. 

Kuivaruokasotku häkin ulkopuolella

Kuivaruoasta tuleva sotku ei ole yleensä ongelma häkin sisäpuolella. Kuivaruoka ei pilaannu, jolloin sen tippuminen häkin pohjalle ei ole yleinen huoli. Siisteysongelmia kuivaruoka voi kuitenkin aiheuttaa päätyessään häkin ulkopuolelle. Yksi isoimmista sotkijoista siemenruokaa syövillä linnuilla (kuten neitokakadut ja undulaatit) onkin loputon siemen- ja siemenenkuorisade häkistä ympäröivään huoneeseen. Pienet siemenet ovat kevyitä ja pomppivia, jolloin ne lattialle tippuessaan leviävät laajalle. Kuoret taas lentävät kevyestäkin ilmavirrasta kauas, ja ilmavirtojahan lentokykyisten lintujen häkissä riittää. 

Isot tilat ovat jälleen paremmat. Isoon tilaan voi järjestää häkin pohjalle keskelle ruokailupaikan, jolloin siemenillä ja kuorilla on maksimaalisen pitkä ja vaikea matka ruoka-astiasta pois häkistä. Ruokakulho ei tietenkään saa olla minkään orren tai keinun alla, jotta linnut eivät joudu kaivelemaan ruokaa oman kakkansa seasta. Ruokakulhon ollessa matalalla, lentävät siemenet epätodennäköisemmin pois häkistä, kuin jos ruokakulho olisi korkealla. Jos linnut eivät uskalla mennä ruokailemaan maahan, voi harkita jalustalla olevaa tai katosta roikkuvaa ruokapaikkaa, joka on silti mahdollisimman lähellä häkin pohjan keskikohtaa.

Käytännössä suosisin, että kuivaruoan hankkimiseen liittyisi aina jokin haaste. Ruoan eteen työskentely pitää linnun mielen virkeänä. Dyykkauskulho onkin oivaa virikettä. Jonkin korkuiset reunat myös mahdollistavat sen, että siemenen kuoret ja pohjamateriaali pysyvät kaukalossa vaikka linnut lennähtelevät syömään ja pois. 

Lintuhuoneen pohjalla oleva laakea ruokailupaikka pitää siemeniin liittyvän sotkun sisällään, vaikka linnut lentävät ruoan äärelle ja sieltä pois. Kuva: Kiuru Koponen

Aiemmin mainitut no-mess -kulhot sopivat myös kuivaruoalle. Niiden ongelma on kuitenkin se, että ne eivät tarjoa ruokailuun haastetta normaalia kulhoruokintaa enempää. Suurin ongelma on se, että nämä kulhot sallivat mallista riippuen vain yhden tai maksimissaan kahden linnun ruokailun kerrallaan. Tämä voi olla ongelma, sillä yleensä lintupari tai -parvi haluaa ruokailla samaan aikaan, ja yleensä vieläpä samassa paikassa. Normaalin kulhon ääreenkin mahtuu monta ruokailijaa, koska kulhossa on monta sivua, vaikka itse suosinkin useampaa ruokailupaikkaa tai pidemmän tai laakeamman mallisia ruokakulhoja. Esimerkiksi tämän mallinen siemenautomaatti tarjoaa siemeniä, ja kuoret lintu tiputtaa nokastaan alla olevaan roskasäiliöön. 

Ensisijaisesti suosisin kuitenkin muita keinoja kuivaruoan tarjoiluun, kuin no-mess -kulhoja, ja sotkun ehkäisykeinoja valitun ruokintamenetelmän mukaan. Yksin asuvalle linnulle no mess -kulhot saattaisivat sopia.

Enemmän kuivaruokaankin liittyvän sotkun ehkäisystä edempänä, kappaleessa Sotkun rajaaminen häkkiin.

Pohjamateriaalisotku häkin ulkopuolella

Pohjamateriaalin valinta on yleensä omistajasta kiinni. Mitään ehdotonta totuutta ei ole, paitsi että paperin silppuaminen ja pohjapaperien alla piilottelu voivat lisätä papukaijojen hormonaalisia ongelmia. Jos linnut oleilevat paljon pohjalla, voi jokin jaloille ystävällinen vaihtoehto olla parempi kuin suuri ja kova puupelletti. Jos lintu syö hiekkaa, hiekka on tietenkin poissa laskuista. Yleensä pohjamateriaalin valinta, oli se sitten vaihdettava paperi, siivilöitävä hiekka, pestävä muovimatto tai osittain puhdistettava irtomateriaali (kuten puuhake, puupelletti, hamppu- tai pellavakuivike) riippuu omistajan tavasta siivota. Materiaaleilla on hyvät ja huonot puolensa kullakin. 

Se on kuitenkin totta, että kevyt materiaali lentää herkemmin pois häkistä. Silputtu paperi, pellava- tai hamppukuivike ovat kevyitä, jotka voivat lentää isoinakin määrinä pois häkistä, jos lintu lentelee pohjan lähellä. Jos lintu silppuaa pohjapapereita työkseen, voi jokin vähemmän hormonaalisuuteen kannustava valinta olla hyödyksi linnun hyvinvoinninkin kannalta. Puuhake eli mörttiröpö on hieman painavampaa, mutta sitäkin lintu voi kuopsuttaa häkistä ulos niin halutessaan.

Itse en suosi pohjakaltereita sotkun rajoittamiseen, kuten jo aiemmin mainitsin. 

Pohjakalterit voisivat vähentää sotkua jonkin verran: pohjamateriaali ja pohjalle tiputetut kevyet roskat ovat niin syvässä kolossa, että ne eivät lähde välttämättä niin helposti lentoon ilmavirtojen mukana. Samoin painavampi roska, kuten ulosteet ja mahdollisesti vanhat, pilaantuvat tuoreruokapalaset, tippuvat pois linnun ulottumattomista. Omasta mielestäni kalterit kuitenkin sopivat vain enintään niille yksilöille, jotka eivät oleile pohjalla koskaan. Muutoin pohjalla oleilu ja kaivelu voi olla linnulle tärkeä tapa puuhastella luonnollisesti. On myös tulkinnan varaista, lasketaanko kalterilattia verkkolattiaksi ja täten kielletyksi, sillä papukaijoja koskeva eläinsuojeluasetus toteaa: "Linnun häkissä ei saa olla verkkolattiaa.". Kuva: GrrlScientist, CC BY-SA 2.0


Sotkun rajaaminen häkkiin

Sotkun keveydellä on merkitys sotkevuuden kannalta. Kevyet sotkut leijailevat herkemmin ympäriinsä, kun lintu lennähtää häkissä tai sen lähellä. Näitä voivat olla esimerkiksi siementen kuoret, silputtu paperi ja pahvi sekä kevyt pohjamateriaali, kuten pellava- tai hamppukuivike.

Käytännössä kuitenkin kaikkeen häkistä leviävään sotkuun auttaa sotkun rajaaminen häkkiin. Pienten häkkien kanssa ainakin Lähi-Idässä käytetään paljon esimerkiksi harsokangasta tai kelmua. Nämä ovat kuitenkin itsessään hieman kehnoja ratkaisuja. Linnun kynnet tai varpaat voivat takertua harsoon, ja sekä harsoa että kelmua linnut voivat pureskella, mutta nieltynä ne voivat olla vaarallisia. Kaupallisesti harsoja nimellä "seed catcher" on olemassa, mutta valitettavasti näiden tehdastekoisten sotkunestäjien koko on hyvin pieni. Esimerkiksi yksi isoimmista mitä löysin, sopii maksimissaan häkkiin, jonka pohjan koko olisi noin 60x60 cm.

Harson tai kelmun käyttötarkoitus on kuitenkin selvä: se rajaa linnun siemenillä ja siemenen kuorilla aiheuttamaa sotkua pysymään pois häkin ulkopuolelta. Netin kauppapalstoilla voidaan myydä samaan tarkoitukseen tarkoitettuja, häkin omien mittojen mukaan ommeltuja, kankaisia sotkunestäjiä. Näiden huonona puolena on kuitenkin se, että ne pimentävät häkin alaosaa, luoden joillekin linnuille "otollisen" pesäpaikan liikahormonaalisuuden kehittymiseen. 


Kevyeltä sotkulta ympäristöä suojaava harso.

Tämän rajauksen voi kuitenkin tehdä muutenkin kuin harsolla, kelmulla tai kankaalla. Itse suosisin pleksiä. Mielestäni on tärkeää, että linnun häkin tai muun asutumuksen suojauksessa ei käytetä umpinaista seinää. Linnut kaipaavat paljon valoa nähdäkseen kunnolla, ja ahtaan tuntoiset, hämärät paikat voivat saada ne hormonaalisuuden valtaan. Tämän vuoksi jokin valoa läpäisevä sotkun rajaaja on parempi, kuin läpinäkymättömät kankaat tai levyt. Ihan täysin pleksi- tai lasikoppiin lintuja ei kannata rajata: häkin kalterit tai verkko ovat papukaijoille yllättävän tärkeää liikkuma-alaa. Linnuilla on niiden tuottaman pölyn vuoksi oltava hyvä ilmanvaihto asumuksessaan (vetoa välttäen), jonka vuoksi täysin terraariotyyppinen asumus ei välttämättä niille sovi. 

Sotkun leviämistä ympäristöön voi ehkäistä kunkin sotkun kohdalla erikseen. Esimerkiksi pohjamateriaalin leviämistä ympäriinsä voidaan ehkäistä korottamalla häkin pohjalaatikkoa sopivan korkuisilla pleksisuojuksilla. Tuoreruokapaikan lähelle syntyvää sotkua voi ehkäistä juuri siihen paikkaan kiinnitettävillä pleksin palasilla tai suojaamalla kokonaan esimerkiksi häkin pari sivua, joista lintu sinkoaa eniten tuoreruokasotkua ulos. 

Kaupallisesti saatavilla löytyy netistä jos jonkinmoista ratkaisua, mutta Suomen markkinoilta en ole näitä vielä löytänyt. Pleksi myydään nimellä polykarbonaattilevy, eivätkä sen hinnat ole mielestäni esimerkiksi K-Raudassa kovin korkeat, jos suojausta miettii pitkäaikaisena sijoituksena. Pleksi on siitä hyvää materiaalia, että se on isompienkin lintujen kanssa yleensä kestävää, varsinkin jos sen reunat suojaa sopivalla metallilistalla. Pienempien lintujen kanssa voi käydä jokin kevyempikin vaihtoehto. 

Pleksit voi kiinnittää itsetehtyyn häkkiin osana rakenteita (ks. kuva alla) tai lisätä verkkohäkin kylkeen sellaisin metodein, että se omaan arkeen sopii. Pelkkä koukuilla kiinnittäminen ei välttämättä riitä kaikille linnuille, jos ne ovat innokkaita tiputtelemaan asioita. Jos suojalevy lisätään verkon päälle, kannattaa sen olla irroitettava pesua varten: levyn puhdistaminen kaltereita väistellen voi olla hermoja raastavaa hommaa. Irtopleksit säilyttävät kalterit kiipeilypintana, mutta irrallisina pleksien väliin jää herkästi rakosia. Nämä rakoset auttavat ilmanvaihdossa, mutta sallivat myös irtoroskien karkaamisen. 

Valkokakadu Sherlockin asumus on osittain pleksiä. Pleksi rajaa hyvin sotkua ja suojelee uteliaiden vieraiden sormien puremilta. Näin tiiviinä rakennelmana se kuitenkin rajoittaa ilmanvaihtoa ja papukaijan kiipeilymahdollisuuksia. Tällöin on huomioitava hyvä ilmanvaihto ja ilmanpuhtaus sekä huolehdittava että lintu voi tilan puolesta liikkua hyvin muutoinkin kuin kaltereissa kiipeillen. Kuva: Mariposa Veterinary Wellness Center in Lenexa, KS; CC BY 2.0. 

Eräs harrastaja teki YouTubeen videon omasta lintuhuoneestaan, jossa hän käytti pleksiä ja harsoa jäykempää nylon-verkkoa rajaamaan neitokakadujen aiheuttamaa sotkua. Nylon-verkon (esim. jämäkkä hyttysverkko) kanssa hän mainitseekin, että pitkä- tai teräväkyntisten lintujen kanssa verkko voi olla takertumisriski, ja toki linnut voivat myös jyrsiä sitä. Verkon avulla näin laajasti suojatussa häkissä säilyy kuitenkin ilmanvaihto. Katso video: How I mess proofed my parrots cage. 

Häkkiä suojatessa kannattaa siis huomioida sopiva ilmanvaihto ja se, että papukaijalla säilyy edelleen mahdollisuus tarvittaessa kiipeillä pinnoissa. Isotkin linnut mielellään pyrähtelevät tai lentävät, jos niillä on tähän mahdollisuus. Yleensä isompi papukaija kuitenkin uskaltautuu häkissä siivilleen vasta kun tilaa on useamman neliönmetrin verran. Tämäkin olisi oiva syy pohtia häkin kokoa, ja sitä, ovatko kaupallisten häkkien koot riittävät linnun kodiksi. Häkissä, jossa verkossa kiipeily on osittain tai lähes kokonaan eliminoitu, on tärkeä jättää lentotilaa ja/tai asetella orret niin, että papukaija pääsee hyvin kulkemaan kaikkialle häkissään. 

Linnun häkin ulkopuolella aiheuttama sotku

Koska lemmikkilintu ei ole häkkilintu, tulee normaalikokoisessa kotihäkissä asuvien lintujen päästä päivittäin vapaaksi turvalliseksi tehtyyn sisätilaan. Yleensä nämä ovat samoja tiloja, joissa ihmisetkin asuvat, kuten olohuone tai omistajan oma makuuhuone. Tällöin on ymmärrettävää, että ihminen haluaa välttää suuria määriä sotkua tiloissa, joissa itsekin oleilee jatkuvasti. 

Papukaijoille kannattaa järjestää riittävästi mieluisia oleilupaikkoja ja myös vahvistaa lintua näissä paikoissa oleilusta. Missä lintu oleilee eniten, siellä syntyy myös eniten sotkua. Näitä voivat olla esimerkiksi ovenpäälliset tai verhotangot. Tällöin kannattaa järjestää linnulle arvokkaampia, sallittuja hengailupaikkoja, jotka on helpompi siivota. Lintua kannattaa myös vahvistaa näissä sallituissa paikoissa oleilusta.

Kannattaa siis huomioida omat "ongelmakohdat" arjessa ja pohtia, miten niihin voisi vaikuttaa. Alla esimerkkejä sotkuisista tilanteista ja ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi. 

Ongelma: Lintu kakkaa sohvalla, tuolin karmilla tai kahvipöydällä oleillessaan. Ratkaisuehdotus: On pohdittava, miksi lintu oleilee näissä paikoissa. Yleensä syynä on se, että papukaija haluaa olla lähellä ihmistä, ja kakkaa tippuu sinne, missä lintu sattuu olemaan. Sohvalla, tuolin karmilla tai pöydällä olossa ei välttämättä ole muuta motivaatiota, kuin olla mukana arjessa. Tällöin voisi pohtia, saisiko linnulle järjestettyä esimerkiksi pieniä ständejä, joissa on helposti puhdistettava alusta. Sen sijaan että lintu oleilisi "ihmisten" paikoissa, se oleilisi niiden välittömässä läheisyydessä omalla orrellaan, jossa se saisi yhtä lailla vuorovaikutusta, huomiota, herkkuja, rapsutuksia ja leluja kuin sohvalla tai tuolin karmilla ollessaan. Tarkoituksellinen kouluttaminen voi olla tarpeen alussa, mutta johdonmukaisella koulutuksella lintu ymmärtää, mitä siltä ollaan vailla. Nykyään saa myös rullilla olevia ständejä, jolloin sama ständi voi rullailla mukana sinne, missä ihmiset oleilevat. Mikä ettei rullattavaa ständiä voi tehdä itsekin.

Ongelma: Lintu kakkaa ihmisen päälle olkapäällä ollessaan. Ratkaisuehdotus: Vaikka papukaijan opettaminen sisäsiistiksi on hankalampaa kuin kissan tai koiran, se on kuitenkin mahdollista. Sinänsä saattaa riittää, että omistaja itse huomioi linnun kakkaamisaikataulun, ja nostaa linnun riittävän usein pois olkapäältä kakkaamaan jonnekin muualle. Omistaja voi myös ottaa päälleen jonkin kotipaidan tai -liivin jossa kakka haittaa vähemmän. Katso video papukaijan opettamisesta sisäsiistiksi: Potty training parrots? Ihan ongelmatonta ei tämäkään ole, jos lintu esimerkiksi ei halua kakata ilman käskyä tai toisaalta äkistää liian tyhjää suolta palkkion toivossa. 

Ongelma: Lintu kakkaa häkin päältä lattialle. Ratkaisuehdotus: Moni lintu viihtyy häkkinsä päällä, pyrstö häkin laidan yli tullen. Tällöin kakka tippuu luonnollisesti lattialle häkin viereen. Häkin pinnojen päällä oleskelu ei muutenkaan ole jaloille paras mahdollinen ratkaisu, joten jos lintu viihtyy paljon häkkinsä katolla, suosittelen rakentamaan häkin katolle yksinkertaisen kiipeilypuun. Tällöin on tietenkin huomioitava, ettei lintu voi kiipeilypuun päältä kakata häkissään oleviin ruoka- tai juoma-astioihin tai virikkeiden päälle.

Kuvassa ecuadorinaranen
Bruce. Kuva: "Poppy Seed"
Ongelma: Lintu syö häkin ulkopuolella tuoreruokaa ja sotkee ravistelemalla sitä ympäriinsä. Ratkaisuehdotus: Saisiko linnun syömään jossain muualla, esim. omassa häkissään, jossa sillä voisi olla jo suojattu paikka syödä sotkevaa ruokaa. Yleensä en suosittele lintua kovin paljoa ruokkimaan häkin ulkopuolella, jotta häkki säilyttää arvonsa ruoka- ja nukkumapaikkana. Jos sotkuista lintua haluaa ruokkia häkin ulkopuolella, voi tulla kyseeseen esim. itsetehty ruokailupaikka, joka ehkäisee sotkua. Kuvassa esimerkki itsetehdystä versiosta, johon lintu voi leikatun reiän läpi kulkea oman mielen mukaan. Netissä on saatavana myös omasta mielestäni hieman epäilyttävä keksintö, joka on ikään kuin matkahäkkikokoinen akvaario, johon lintu lukitaan syömään ja sotkemaan, nimeltään The Kitchen Cube Eclectusparrot Storessa. Oikein opetettuna tämä on OK ratkaisu eikä matkahäkkiä kummempi, mutta tällöin koulutus on tehtävä todella linnun ehdoilla, jotta vältetään pelko, paniikki ja ahdistus. 





Ongelma: Lintu syö häkin ulkopuolella kuivaruokaa, pähkinöitä, siemeniä tai hirssiä ja sotkee keveillä roskilla ympäristöään. Ratkaisuehdotus: Jälleen on pohdittava sitä, miksi lintua ruokitaan häkin ulkopuolella. Häkin pitäminen ruokapaikkana auttaa lintua palaamaan sinne johdonmukaisesti arjessa. Virikkeellistämistarkoituksessa, koulutuksen tai kesyttämisen yhteydessä lintua voi kuitenkin ruokkia häkin ulkopuolellakin. Tähän itselläni on neuvona vain pohtia, onko tämän ruokintakerran paikka todella häkissä vai sen ulkopuolella, ja pohtia ruokintapaikka niin, että sotku leviää mahdollisimman vähän. Esimerkiksi hirssintähkän voi laittaa häkin päälle, jolloin sotku tippuu lähinnä häkin sisälle.

Ongelma: Lintu sotkee kakallaan ollessaan kiipeilypuussa. Ratkaisuehdotus: Kiipeilypuu kannattaa sijoittaa ja rakentaa pohjalaatikkoa myöten niin, että sotku päätyy mahdollisimman tehokkaasti pohjakaukaloon tai muuhun helpommin siivottavaan paikkaan. Jos lintu sotkee kakallaan seinää, kannattaa harkita seinän suojaamista esimerkiksi pleksillä tai muulla helposti puhdistettavalla tai vaihdettavalla vaihtoehdolla ja mahdollisesti kiipeilypuun siirtämistä hieman kauemmas seinästä. Jos lintu sotkee kakallaan omaa kiipeilypuutaan kakkaamalla alemmille orsille, kannattaa orsien järjestystä hieman vaihtaa. Jos lintu kakkaa kiipeilypuun jalustalle, kannattaa se suojata. Esimerkiksi joulukuusen jalka on yleinen tapa pystyttää kiipeilypuu. Tällainen monimutkaisempi rakennelma on kuitenkin erittäin haastava puhdistaa. Siihen ehdottaisin, että kuusen jalka laitetaan sopivan kokoiseen ämpäriin, sankoon tai muuhun astiaan, ja haudataan kokonaan pohjamateraaliin, jolloin päältä voi vaihtaa likaisen kerroksen pois. Jos lintu kakkaa kiipeilypuusta ulospäin, on tarpeen lisätä suojausta lattialla joko laajentamalla pohjakaukaloa, korottamalla sen reunoja esim. pleksillä tai jos alla on vain paperia, lisäämällä paperin ulottuvuutta. Itse en välttämättä supistaisi linnun elinympäristöä eli kiipeilypuuta sotkun välttämisen toivossa, vaan ehkä vain muuttaisin sen muotoa esim leveämmän malliseksi kasamaisen sijaan. Muutamaa oksaa voi katkaista, jos juuri nämä tietyt oksat ovat ongelmakohtina ja kerryttävät kakkaa esim. juuri pohjakaukalon reunan päälle, eli kakan kertyminen väärään paikkaan on vain parista sentistä kiinni.

Ongelma: Lintu sotkee lelusilpulla ja/tai pohjamateriaalilla ollessaan kiipeilypuussa. Ratkaisuehdotus: Kiipeilypuun alle kannattaa tehdä kaukalo, joka nappaa suurimman osan sotkusta. Riittävän korkeiden laitojen ansiosta tippuva lelusilppu tai pöllähtävä pohjamateriaali pysyvät suurimmaksi osaksi reunojen sisällä. Kuten mainittu jo useaan otteeseen, reunojen kannattaa olla läpinäkyvät, jotta pohjakaukalosta ei muodostu liian pesämäistä. Huomiona, että liian korkeat reunat taas voivat houkuttaa linnun istumaan reunan päällä, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Jos kiipeilypuulla ei ole lainkaa kaukaloa, vaan sen alla on vain paperia tai muovimatto, voivat roskat vieriä tai ponnahtaa pitkällekin, josta ne jälleen kantautuvat sukkien pohjissa ja ilmavirtojen mukana muualle. Esimerkki kaukalosta löytyy vaikkapa täältä: Papukaija.fi: Kurkistus olohuoneeni kiipeilynurkkaan.

Lopuksi

Loppuunsa papukaijat ovat sotkuisia lemmikkejä moneen muuhun eläimeen verrattuna. Täysin nollaan niiden sotkua ei saa vaikka kuinka yrittäisi. Monilla aluksi hieman viitseliäisyyttä vaativilla toimenpiteillä saa kuitenkin sotkun määrää laskettua huomattavasti. Alun panostus rahassa ja työssä tulevat kyllä takaisin vuosien mittaan siivoukseen käytettyjen aineiden ja ajan kanssa! 

Puhdas ympäristö tukee linnun hyvinvointia ja ihmisenkin kanssa yhteiselo on mukavampaa, jos sotkua on jotenkin rajoitettu.