Linnunpidon perusteet – olenko liian tarkka?

Joskus tuntuu, että olen täysi elitisti, nipottaja ja pätijä. Muista lintuharrastajista saattaa tuntua, että vaadin jokaista linnunomistajaa olemaan hardcore master levelillä linnunpidossa, ja mikään normaali ei riitä. No, eihän se ole totta. Itselleni se on vain loputon harmistuksen lähde, että samat ongelmat toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen lintupiireissä, oli kyseessä sitten uusi tai vanha harrastaja. Toivon, että joskus nämä ongelmat loppuisivat, ja ihmiset sisäistäisivät linnun hoito-ohjeet kunnolla, ne kun ovat netissä kuitenkin kaikkien saatavilla ja googlella helposti löydettävissä! :)

Tässä muutamia juttuja, joista saa mainita kerta toisensa jälkeen, ja aina riittää uusia neuvottavia. Yritin laittaa nämä siihen järjestykseen, että ensin olevat ovat yleisempiä ja relevantimpia, mutta missään tarkassa järjestyksessä ne eivät ole.

- Linnun häkin tulee olla tarpeeksi suuri. Valitettavan usein edes minimisuositukset eivät ole hallussa, ja ne ovat vain minimit... Mitä isompi, sen parempi! Jos linnun pientä häkkiä perustellaan sillä, että lintu on vapaana aina kun ollaan kotona, se on kuitenkin häkissä 12 tuntia nukkumassa, ja 8-9 tuntia työ- tai koulupäivän ajan, ollen vapaana vain vajaa 4 tuntia päivässä. (Lue lisää häkeistä: Kaijuli.fi: Aloittelijan opas - Lintujen perustarvikkeet)

- Linnun häkki ja/tai muut tilat tulisi olla valaistu sopivalla tavalla. Lintujen hämäränäkö on kehno, ja niiden silmiin moni valo välkkyy diskomaisesti. Ilman asianmukaista valaistusta linnun on hankala puuhastella luonnollisella tavalla, varsinkin Suomen synkeässä talvessa. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Mikä on lintulamppu ja tarvitaanko sitä?, blogimerkintä Kuinka linnut näkevät?)

- Linnun häkin tulisi olla tai sijaita tarpeeksi korkealla. Tämä tarkoittaa ihmisen silmätasoa korkeampaa tilaa, ja on erittäin tärkeää varsinkin pelokkaille linnuille. Korkealla oleminen on linnulle turvapaikka ja korkealle pääsy ehkäisee stressiä ja pelkoa.

Lintuhäkin muoto, koko, paikka, sisustus... ikuinen murheenkryyni.

- Pelkäävän linnun tilaa tulee kunnioittaa. Linnun kanssa kannattaa pyrkiä siihen, ettei sen tarvitsisi arjessa pelätä ihmistä (tai muutakaan elinympäristössään). Tämä on erityisen suuri stressi linnulle, joka ei pääse pelon lähdettään pakoon. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Pelokkaan linnun kesytys)

- Lintua ei tule kohdella alistavasti ja pakottaen. Linnun kaappaaminen häkkiin laittamiseksi, väkisin nostaminen kädelle tai linnun vieminen väkisin suihkun alle ovat linnulle stressaavia tapahtumia, eikä niitä pitäisi ottaa osaksi arkea, vaikka niillä hyvää tarkoitetaankin. Lintua tulisi aina kohdella kunnioittaen. Jos linnun haluaa tekevän jotain, se koulutetaan positiivisia menetelmiä käyttäen.

- Lintua tulee ruokkia lajille tyypillisellä tavalla, eli ei liian yksipuolisesti, liian runsaasti tai liian epäterveellisesti. Nirson linnun kohdalla on liian helppo luovuttaa ja siirtyä vain yksipuoliseen siemen- tai pellettiruokaan. Liian runsas ruoka-annos määrällisesti antaa linnulle mahdollisuuden valikoida. Moni lintu saa ihan liikaa ihmisruokaa, rasvaisia pähkinöitä tai sokeririkkaita hedelmiä. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Lemmikkilinnun ruokinta)

- Linnuille tarjotaan rauhalliset, pimeät ja rutiininomaiset yöunet. Niitä ei vain laitetaan nukkumaan vain sammuttamalla häkin valo, ihmisten jatkaen puuhastelua tilassa. Tällöin lintu ei voi nukkua rauhassa. Lintujen tila kannattaa rauhoittaa, ja varsinkin kesäisin käyttää pimennysverhoja tai pimentää häkki kunnolla.

- Linnulla tulisi aina olla lajitoveri. Ihminen ei voi korvata lintuseuraa. Lintuseura sukulaislajista on tyhjää parempi. Kaikki lintuseura ei käy, vaan lintujen iso koko- tai luonne-ero voi olla jopa vaaraksi. (Lue lisää blogista: Yksinäisyys vanhentaa... ja tappaa.)

Aiemmin vain pienille linnuille lajitoveria pidettiin pakollisena, mutta nyt onneksi ymmärretään lintutoverin tärkeys myös isoilla linnuilla.

- Myös pieniä ja/tai villejä lintuja tulee pitää vapaana sisällä turvallisissa tiloissa. Häkkiin ikuisesti lukitseminen on harmittavan yleistä niiden lintujen kanssa, jotka eivät ole kesyjä. Ellei kyseessä ole usean neliömetrin aviaario tai oma lintuhuone, lintuja, niitä villejä ja pieniäkin, tulisi pitää vapaana päivittäin usean tunnin ajan lintuturvallisessa tilassa. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Lemmikkilinnun ensimmäinen vapaanaolo)

- Linnut eivät tarvitse pesäpönttöä tai -koria häkin normaaliin sisustukseen, vaikka osa hoito-ohjeista edelleen niin väittää. Usein pesä laitetaan vielä lajeille, jotka ovat erittäin herkkiä alkamaan pesimään holtittomasti (seeprapeipot, kaijaset). Nipottajana nipotan myös, jos linnuille laitetaan pahvilaatikoita "kotileikkeihin" tai linnuille annetaan mahdollisuus hakeutua päivisinkin pohjapapereiden alle (tai häkin alle, hattuhyllylle, kaappien alle, jne.) puuhastelemaan pesäleikkejä. Hormonaalisuus kuluttaa ja stressaa lintua, vaikka lintu ei alkaisikaan ongelmamunijaksi tai osoittaisi aggressiivista käytöstä. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Lemmikkilinnun hormonaalisuus - ehkäisy ja hoito)

- Linnut eivät yleensä ole siliteltäviä ja paijattavia. Lintu voi pelätä ja stressaantua, jos se pyydystetään silitettäväksi, halittavaksi tai "painitettavaksi" väkisin, tai puetaan väkisin valjaisiin tai jopa vaatteisiin. Osa linnuista taas kokee tämän seksuaalisena, joka ei ole hyvästä sekään. (Lue lisää blogista: Odotukset lintua kohtaan: Onko lintu syliteltävä ja siliteltävä lemmikki?, Papukaijat - seksuaalinen lemmikki)

- Käsinkasvatettuja lintuja ei kannata hankkia liian heppoisin perustein ja liian kokemattomiin käsiin. Käsinkasvatettu lintu voi olla söpö ja kesy poikasena, mutta vaatii omistajalta erittäin paljon osaamista ja monen asian huomioimista kun lintu kasvaa ja aikuistuu, jotta vältytään pahoiltakin ongelmilta.

- Kouluttamatonta lintua ei voi pitää vapaana ulkona ilman valjaita/kuljetushäkkiä. Annettakoon tämä vapaus niille linnuille, jotka oikeasti lentävät kuin tiiliskivet, mutta valitettavan moni luottaa lintuunsa niin, että pitää lentokykyistä lintua kesäisin vapaana ilman hihnaa/häkkiä. Linnun lopullinen katoaminen (tai jopa tapaturmainen kuolema) ei ole kuin yhden epäonnisen säikähdyksen päässä. (Lue lisää: blogissa: Lemmikkilinnun pitäminen vapaana ulkona)

Vapaana ulkoilevaa, tottelevaista ja kesyäkin papukaijaa uhkaavat monet vaarat, joista ilmiselvin on kuitenkin usein omistajan tietämättömyys.

- Lintu hankkiessa tulee tiedostaa sen todellinen luonne kohtuullisen villinä ja arkana eläimenä, esim. hankitaan lintu, ja oletetaan että se on ihana ja kesy kuten niissä lukemattomissa nettivideoissa ja kuvissa, tai hankitaan liian haastava lintu liian kokemattomiin käsiin (esim. halpa ongelmalintu tai aluksi söpön kesy käsinkasvatettu lintu, joka väärissä käsissä varttuu ongelmalinnuksi). (Lue lisää blogista: Lemmikkilinnun luontainen arkuus,  Mikä tekee linnusta vaativan lemmikin?)

- Lintu hankitaan vastuullisesta paikasta, kuten kasvattajalta tai sertifioidusta eläinkaupasta. Satunnainen eläinkauppa, lintutehdas tai trokari ovat huonoja paikkoja hankkia lintu. Näistä voi saada "huonon," jopa sairaan linnun, tai vähintään tukee epäeettistä toimintaa. (Lue lisää: Kaijuli.fi: Ostajan opas)

- Linnulla tulee käytännössä aina olla paperit, mutta osa ostajista ei edes tiedä niiden olemassaolosta. Kaikki CITES-lajit tarvitsevat vähintään alkuperätodistuksen! Ilman sitä lintu on laiton, eikä tällaista lintua saa myydä, eikä ostaa. CITES-lajeja ovat kaikki muut papukaijalajit paitsi neitokakadu, undulaatti, ruusukaijanen ja kauluskaija.

- Lintuhäkissä tulee olla oikeanlaiset orret. Muoviorret, hiekkapaperilla päällystetyt orret, tai harjanvarsiorret ovat huonoja sekä jalan lihaksille sekä jalkapohjille, eivätkä ne kuluta juuri kynsiäkään. Joskus näkee myös aivan liian ohuita orsia. Parhaat ovat kuorimattomat luonnonorret, joissa on eri paksuuksia ja eri kulmia kiipeilyyn. Pääasiassa orsien tulisi olla vähintään niin paksuja, että linnun puristaessa ortta sen etu- ja takavarpaiden kynnet eivät risteä tai osu toisiinsa.

- Linnun häkki tulee sisustaa linnun tarpeita ajatellen. Joskus näkee isojakin häkkejä, joissa on vain pari huonoa ortta, pahimmillaan todella matalalla. Tällöin linnut eivät voi hyödyntää häkkiä parhaalla mahdollisella tavalla.

- Linnuilla tulee olla turvallisia virikkeitä, ja jättää huonot kokonaan pois. Esim. peililelut ovat aina huono ratkaisu, mutta niitä myydään edelleen. Joskus lelut ovat ulosteen peittämät, koska ne on aseteltu kehnosti. Linnulla tulisi olla käytössään puhtaita leluja, jotka ovat linnulle mieluisaa tyyppiä. Jos lintu ei käytä virikkeitä, kannattaa keksiä tilalle sellaisia, jotka eivät ole turhaan tilaa viemässä, vaan lintu oikeasti hyödyntää niitä. Virikkeitä vaihdellaan niin usein kuin tarve vaatii (mielellään päivittäin).

Peili on huono virike millekään linnulle. Kuva: Flickr.com / Jaime González, CC BY 2.0

- Lintuja ei tulisi pesittää vain, koska ne aloittavat parittelun tai munimisen. Lintujen pesimisen tulisi olla aina omistajan harkittu päätös, ja omistajan tulisi pyrkiä ennen kaikkea ennaltaehkäisemään ja vähentämään lintujen hormonaalisuutta pesimisen sallimisen sijaan.

- Linnun siipisulkia ei tule leikata. Valitettavasti tätä edelleen tapahtuu Suomessakin, vaikkei se onneksi kovin yleistä ole. Siipisulkien leikkaaminen on julma tapa vaikuttaa linnun liikkumiseen, joka vaikuttaa myös voimakkaasti sen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

- Papukaijat eivät tarvitse ruoansulatushiekkaa.

- Linnulle tarjottava ruoan määrä on harkittu. Suurin osa linnuista saa myös ihan liikaa ruokaa päivittäin, joka johtaa syödyn ruokavalion yksipuolistumiseen. (Lue lisää blogissa: Runsauden sarvi: ongelma lemmikkien ruokinnassa)

- Lintuja ei kannata hankkia päättömästi montaa lajia harkitsematta asiaa. Kaikki lajit/yksilöt eivät tule toimeen keskenään edes toisen ollessa häkissä. Ennen uuden lajin (tai jopa yksilön) hankkimista tulisi harkita, mitä tehdä, jos linnut eivät tulekaan toimeen. Onko mahdollista hankkia toisille linnuille oma huone, vai pitääkö niistä luopua?

- Lintujen saaliseläimen asema koiriin ja kissoihin nähden tulee muistaa ja sitä tulee kunnioittaa. Linnut saattavat kokea saalistajan tuijotuksen erittäin stressaavana ja pelottavana asiana. Aina omistajat eivät tätä ymmärrä, vaan jopa naureskelevat asialle. Saaliseläimellä tulisi aina olla mahdollisuus hakeutua paikkaan, jossa sen ei tarvitse stressata saalistajan katsetta, vaikkei koira/kissa pääsisikään fyysisesti lintuun käsiksi. Linnuille pitää myös pystyä tarjoamaan tarpeeksi turvallista liikuntaa saalistajista huolimatta. Jos yhteiselo ei turvallisesti onnistu, ei lintua tulisi lukita ikuisesti häkkiin sen tähden. (Lue lisää blogissa: Papukaijat ja kissat samassa taloudessaNisäkkäät ja linnut: odottamaton vaarallinen yhdistelmä)

Sopiva välimatka ja hyvä este kissan ja papukaijan vuorovaikutukselle. Kuva: Flickr.com / peterfuchs, CC BY-SA 2.0

Huh huh, tulipas pitkä ja inhottavan negatiivinen satsi! Lupaan, että seuraava merkintä on positiivisemmassa mielessä kirjoitettu! Tässä kuitenkin ne useat sudenkuopat, johon moni uusi (tai vanha) harrastaja edelleen kompastuu. Tämä lista EI ole linnunpidon ohje, mutta sillä ja tarjotuilla linkeillä pääsee hyvin alkuun. Pidän kuitenkin itseäni jonkin verran tarkkana harrastajana koska koen että nämä ovat ihan perusteita, joita jokaisen tulisi pyrkiä noudattamaan (pienet poikkeukset sallittakoon yksittäistapauksissa, ei kuitenkaan koskaan linnun hyvinvoinnin kustannuksella).

Lue lisää lintujen pidosta kokonaisuuksista:
- Papukaija.fi: Papukaija lemmikiksi
- Kaijuli.fi: Aloittelijan opas